Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Näistä ketjuista tulee aina mieleen perheet, joissa on useampi lapsi ja sitten valitetaan kun ei ole tukiverkkoja ja on raskasta jne. Valintoja valintoja.
Olisiko sitten pitänyt valita jättää ne lapset tekemättä, jos niitä kuitenkin halusi enemmän kuin mitään muuta? Sitten he valittaisivat kun ei ole lapsia. Parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Koska se hyvä elämä ei tule aina helpolla? Sen eteen on tehtävä töitä. Jollekin on helpompaa jäädä surkeana voivottelemaan kohtaloaan, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle oikeasti jotain. Terveisin, suosta yksin ylös ponnistanut.
Kukaan ei ponnista suosta yksin, ei kukaan. Ihan arkielämän esimerkki. Joka ikinen ihmissuhde tai kohtaaminen ihmisten kanssa vaikuttaa. Saitko opiskella? Pääsitkö kouluun? Saitko opetusta? Opintotukea? Tukiko joku koulunkäyntiä fyysisesti tai henkisesti? Ostiko joku ruokaa? Sanoiko joku, että sinä kyllä pystyt? Jne, jne. Ymmärrän, että elämää on helpompi kontrolloida elämää ja tuntea ylemmyydentuntoisuutta, mutta jotain villilasta lukuun ottamatta kukaan meistä ei nouse mistään yksin.
Jokainen suomessa saa opiskella.
Jokainen suomessa pääsee kouluun.
Jokainen suomessa saa opetusta.
Jokainen suomessa saa opintotukea.
Jokainen suomessa saa ruokaa viimeistään lastensuojelun kautta.
Minua ei ole kukaan tukenut, kukaan ei ole sanonut että "kyllä pystyy", vaan ihan itse se on pitänyt motivoitua kun ei ole halunnut jatkaa vanhempiensa surkeissa jalanjäljissä. Turhaan tulet mulle sanomaan että on mahdotonta, kun itse tiedän mistä olen lähtoisin. Mikä sun tekosyy on ettet voi tehdä samaa? "Kun on niin vaikeaa"? No kyynel, niin oli, miksi sä et pysty siihen mihin muutkin pystyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Mä en ole vieläkään päässyt korkeakouluun, en ole vieläkään onnistunut laihtumaan ne ikuiset 10kg terveys syistä jotka todellakin ovat vaikuttaneet esim. liikkuvuuteen, en ole koskaan saanut miehen johon olen ihastunut, en vieläkään asu unelmatalossani koska matala-palkkaisessa työssä netto palkka on 1650e.
Ja vieläkään en ole astronautti koulutuksessa johon olen aina halunnut. Varmasti joku päivä joku random näkee minut ja kustantaa pyytämättä jenkkeihin ko kouluun kun hups! Suomesta sellaista ei löydy.
Jotain realiteetteja pitää ihmisen hei tunnistaa.
1680 tuloilla todellakin katsot mitä safkaa suuhusi laitat, teet sijoituksen 40€ lenkkareihin ja alat ulkoileen joka päivä koska vain lahjakkaat voivat urheilla esim. kerran vuoteen tms.
Yhteishaku taitaa olla just menossa, paperit vetämään.
Kardasdaanien tuijottelun sijaan aloitat netti kurssin vaikka Johtaminen.
Elämä on valintoja. Koska aina voit valita olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt hyviin olohin, on niiden hyvien valintojen tekeminen yleensä helppoa ja vaivatonta. Huonoihin oloihin syntynyt joutuu taas tekemän valtavasti työtä että saavuttaa sen parhaan valinnan.
Entäs me lukuisat kommentoijat jotka on synnytty huonoihin oloihin ja silti menestytty? Niin, me VALITTIIN se valtavan työn tekeminen, sen sijaan että olisi VALITTU jäädä itkemään miten on vaikeaa. Ei kukaan ole väittänyt että menestyminen on kaikille helppoa - vaan että se on suurelta osin kiinni omista valinnoista (pl sairaudet).
Ps. Kukaan ei auttanut, ei yhtään kukaan. Olen ollut omillani 17-vuotiaasta saakka, eikä todellakaan ole kotoa kannustettu, ei ole ollut sukulaisia, eikä haltiakummeja tai muita satuolentoja auttamassa. Ettekö huomaa kuinka ulkoistatte elämänne muille - kyllä minä jos JOKU MUU vaan auttaisi 🙄.
Puhut höpöjä. Kirjoitin jo aiemmin tästä, että joka ikinen saa apuja ellei elä villilapsena viidakossa. Ihmiset vaan jostain syystä haluavat uskotella, että pelkästään omien toimien ansiosta on saavuttanut jotain, ihan yksin. Jos käyt koulussa, ope auttaa. Kela auttaa. Kaikki ihmissuhteet vaikuttavat. Kaikki elämässä vaikuttaa. Ihan pienet sanatkin, olipa ne positiivisia tai negatiivisia. Miksi ihmiset eivät halua huomata niitä? Ja kyllä, olen itse elänyt helvetillisen lapsuuden, mutta pitänyt kiinni ihan pienistä jutuista, jotka ovat kannatelleet minua.
Huoh, nuo luettelemasi ovat ihan jokaikisen saatavilla, koska ne ovat yhteiskunnan tarjoamia palveluja eivätkä kiinni synnyinperheestä. SIksi yhdelläkään suomalaisella ei ole tekosyytä jäädä sinne suohon, eikä niitä tarvitse erikseen mainita. Ihme saivartelua, sanotko seuraavaksi että "no tarviit sä happea, eli puutkin auttoi sua, ei ollut omista valinnoista kiinni hapen saanti".
Vierailija kirjoitti:
Jos on kultalusikka suussa syntynyt eikä elämässä ole nähnyt suurempia vastoinkäymisiä voi todellisuus hämärtyä.
Jos laitetaan kaksi ihmistä vierekkäin : toinen on syntynyt varakkaaseen kannustavaan kotiin ja toinen päihde ongelmaiseen narsistiseen kotiin on lähtökohdat aivan erit.
Omilla valinnoilla voi kyllä vaikuttaa tulevaan ,mutta onko niihin valintoihin voimia ja kykyä onkin sitten eri asia. Esimerkiksi jo se, kun potkitaan pois kotoa heti kun siihen on mahdollisuus antaa aivan eri mahdollisuudet kuin se että saa vanhempien kustannuksella kokeilla siipiään ilman paineita.
Miksi niin usein nostetaan esille se, että vain hyvistä lähtökohdista tehdy valinnat on oikeita valintoja? Ihan samalla tavalla sillä hulttiovanhempien lapsella on mahdollisuus tehdä valintoja, vaikka ei voikaan valita samoja asioita kuin se, jolla perhe ja vanhemmat kannustavat.
Se hyvän perheen lapsi voi valita luuserielämän samalla tavalla kuin hulttioperheenkin lapsi tekee. Jostain syystä hän valitsee toisin. Valinta on silti tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai elämä on valintoja. Jokainen tekee valintojakoko ajan. Ap näköjään syyttää ympäristöä kaikesta, eikä ymmärrä, mikä hänen oma roolinsa on ollut.
Myös menestynyt ihminen on tehnyt valintoja. Ap tuntuu kuvittelevan, että menestys ojennetaan ihmiselle valmiina jostain ulkopuolelta.
Synnyin hyväosaiseen perheeseen. Opiskeluvuodet meni kaljaa juodessa. Suoritin hyödyttömän tutkinnon. Pikkuveljeni teki samaan aikaan töitä niska limassa ja kouluttautui diplomi-insinööriksi. On nyt omalla alallaan huippu, on haastateltu ammattilehtiin jne. Kiva koti, perhe, rahaa jne. Jossain vaiheessa tulin järkiini ja ryhdistäydyin joten on minulla nyt jonkinlainen toimeentulo. Joskus mietin valintojani, mutta en ole kateellinen. Parikymppisenä minä vetelehdin, veljeni teki töitä. Valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt hyviin olohin, on niiden hyvien valintojen tekeminen yleensä helppoa ja vaivatonta. Huonoihin oloihin syntynyt joutuu taas tekemän valtavasti työtä että saavuttaa sen parhaan valinnan.
Entäs me lukuisat kommentoijat jotka on synnytty huonoihin oloihin ja silti menestytty? Niin, me VALITTIIN se valtavan työn tekeminen, sen sijaan että olisi VALITTU jäädä itkemään miten on vaikeaa. Ei kukaan ole väittänyt että menestyminen on kaikille helppoa - vaan että se on suurelta osin kiinni omista valinnoista (pl sairaudet).
Ps. Kukaan ei auttanut, ei yhtään kukaan. Olen ollut omillani 17-vuotiaasta saakka, eikä todellakaan ole kotoa kannustettu, ei ole ollut sukulaisia, eikä haltiakummeja tai muita satuolentoja auttamassa. Ettekö huomaa kuinka ulkoistatte elämänne muille - kyllä minä jos JOKU MUU vaan auttaisi 🙄.
No te olette kovasti motivoituneita ja kasvaneet sellaisiksi, että on pakko jaksaa yrittää. Valitsitko kasvaa sellaiseksi? No niinpä niin.
Kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen, minne elämä kuljettaa, mutta jokainen voi muuttaa ajatteluaan siitä, miten elämäänsä suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan tieteellisesti todistettu että hyväosaisilla ihmisillä on useammin vaikeuksia tuntea empatiaa ja ymmärtää muunlaisissa elämäntilantiessa olevia ihmisiä.
Tosin pitää tasapuolisuuden nimissä sanoa että on niissä huono-osaisissakin sitten vastaavasti olemassa tätä "herravihaa" jossa hyväosaisten elämä nähdään ongelmattomana vain siksi että heillä on enemmän rahaa. Onhan toki ihmisillä myös paljon muita vaikeuksia kuin pelkät rahavaikeudet eikä raha tuo onnea vaikkapa ihmissuhderintamalla.
Kerrotko miten se empatia auttaa sitä köyhää? Jos oikein ringissä nyyhkytetään ja taputellaan toisiamme selkään, että onpa kurjaa kun tuolla juopolla piikittäjällä ei ole rahaa 100 neliön keskusta-asuntoon ja kotisiivoojaan. Onpa kurjaa, varsinkin kun rikkaat yritystukien nauttijat vievät leivän tämänkin uutteran kansalaisen suusta ja hallitus ei tee mitään köyhien auttamiseksi. Onpa kurjaa.
Elämä koostuu pitkästä sarjasta valintoja ja ne kenellä on selkeä päämäärä elämässä ja tekevät niitä valintoja sen mukaan että ne veisivät kohti tätä päämäärää, yleensä sinne myös jotenkin päätyvät. Jos päämääränä on ryypätä ojassa, niin kyllä sinne päätyy. Jos on päämääränä perustaa menestyvä yritys, niin sellaisen voi saavuttaa, mutta se ei tule koskaan valmiiksi annettuna.
Vierailija kirjoitti:
Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan.
Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi.
Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva.
Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.
Voiko olla seppä jos ei ole työkaluja? Sinulla oli. Harmi, ettei kokemuksesi herättänyt paloa varmistaa, että mahdollisimman monella olisi tukea nousta heikoista lähtökohdista.
Oletko tunnistanut ne tekijät, jotka mahdollistivat sinulle opiskelun? Oliko sinulla joku turvallinen aikuinen elämässä edes lyhyesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on mahdollisuus valita asenteensa. Ja elämästään voi tehdä mukavampaa pienilläkin asioilla. Jos duuni ahdistaa, miettii realistisia askelia vähemmän ahdistavaan duuniin.
Olen itse perhehelvetistä ja siksi kodin viihtyisyys on ykkösprioriteetti. Se on paikka, jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi. Ilmapiirin pilaamiselle on nollatoleranssi. Siitä saa sitten voimaa muuhunkin arkeen ja elämään,kun on iso tekijä joka tuo eikä kuluta voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Koska se hyvä elämä ei tule aina helpolla? Sen eteen on tehtävä töitä. Jollekin on helpompaa jäädä surkeana voivottelemaan kohtaloaan, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle oikeasti jotain. Terveisin, suosta yksin ylös ponnistanut.
Kukaan ei ponnista suosta yksin, ei kukaan. Ihan arkielämän esimerkki. Joka ikinen ihmissuhde tai kohtaaminen ihmisten kanssa vaikuttaa. Saitko opiskella? Pääsitkö kouluun? Saitko opetusta? Opintotukea? Tukiko joku koulunkäyntiä fyysisesti tai henkisesti? Ostiko joku ruokaa? Sanoiko joku, että sinä kyllä pystyt? Jne, jne. Ymmärrän, että elämää on helpompi kontrolloida elämää ja tuntea ylemmyydentuntoisuutta, mutta jotain villilasta lukuun ottamatta kukaan meistä ei nouse mistään yksin.
Jokainen suomessa saa opiskella.
Jokainen suomessa pääsee kouluun.
Jokainen suomessa saa opetusta.
Jokainen suomessa saa opintotukea.
Jokainen suomessa saa ruokaa viimeistään lastensuojelun kautta.
Minua ei ole kukaan tukenut, kukaan ei ole sanonut että "kyllä pystyy", vaan ihan itse se on pitänyt motivoitua kun ei ole halunnut jatkaa vanhempiensa surkeissa jalanjäljissä. Turhaan tulet mulle sanomaan että on mahdotonta, kun itse tiedän mistä olen lähtoisin. Mikä sun tekosyy on ettet voi tehdä samaa? "Kun on niin vaikeaa"? No kyynel, niin oli, miksi sä et pysty siihen mihin muutkin pystyy?
Tulipa jotenkin surullinen olo, sinun puolesta. Tuo kylmyys, tuo kovuus. Oletko miettinyt terapiaa? Tämä ei ole vittuilua, empatiakyvyttömyys tekee minut aina huolestuneeksi. Sinusta kaikki lapsia tuetaan, mutta juuri sinä et saanut mitään tukea? Höpö höpöä. Minä muistan yhden positiivisen kommentin opettajalta vuodelta 1999. Minä muistan sen, koska haluan muistaa sen. Etkö saanut koulussa hyviä numeroita? Eikö opettaja kirjoittanut yhteenkään kokeeseen mitään positiivista? Etkö ole saanut töissä koskaan hyvää palautetta? Eikö sinulla ole ystäviä? Niinpä. Kun alat miettimään niin huomaat kyllä, että jokaiselta löytyy jotain. Ei minulle tarvitse mitään ivallisia "voi kyynel" kommentteja laittaa. Minulla on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni kehtaisi väittää tosissaan että 170 senttisellä ja 210 senttisellä on yhtäläiset mahdollisuudet koripalloammattilaiseksi kun vain oikein yrittää? No ei kukaan. Silti moni väittää pokkana että jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus menestyä kun vain oikein yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen, minne elämä kuljettaa, mutta jokainen voi muuttaa ajatteluaan siitä, miten elämäänsä suhtautuu.
Todellakin voi vaikuttaa ja kannattaakin vaikuttaa. Missään tapauksessa ei kannata antaa muiden päättää mitä elämälläsi teet.
Ihminen on joko syntyjänsä paska tai sitten ei. Se on asia, jota ei voi valita.
Ilen hyvätuloinen ja en pyytele sitä keneltäkään anteeksi. Kaava oli hyvin yksinkertainen:
Synnyin työläisperheeseen, mitään uutta en koskaan saanut, vaan kaikki oli vanhempien sisarustani vanhoja vaatteita, leluja yms
Sain käydä maksutonta koulua, niin kuin kaikki muut.
Koulussa tajusin, että hyviin tuloihin pääsee käsiksi, kun opiskelee paljon. Niinpä opiskelin niin paljon, että pääsin hyvän yliopistoon.
Yliopistossa keskityin opintojen nopeaan läpiviemiseen.
Yliopiston jälkeen otin vastaan entry-level työn, josta maksettiin ihan ok.
Tämän jälkeen vaihdoin työpaikkaa muutaman kerran, joka kerta palkka nousi.
Nyt ollaan tilanteessa, johon pyrin lapsuudesta asti. Omat lapseni eivät jää paitsi mistään tarpeellisesta ja saavat välillä myös jotain ei niin tarpeellista.
Jos joku näkee tarpeen vihata minua, niin siitä vaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kuulostaisi siltä, että AP:lle ei nyt ole vielä mennyt jakeluun, että elämä ei muuta olekaan kuin valintoja. Olet tasan valinnut elämäsi, mutta se pitääkin tajuta oikein kunnolla kuinka olet itse syypää KAIKKEEN mitä sinulle on tapahtunut ja tapahtuu.
(besserwisserit ja loukkaantujat, en tietenkään tarkoittanut lapsuusajan pahoinpitelyjä yms. vaan aikuis-iän ratkaisut ja tapahtumat. Ja ei, raiskattu ei ole sitä omaa syytään. Mutta on esim. oma valinta jäädä onnettomaan elämään, pelko estää lähtemästä.)
Voin sanoa näin, koska minulla on siitä kokemusta, en nimittäin todellakaan syntynyt kultalusikka suussa. Olen joutunut aloittamaan alusta monta kertaa, myös tilanteessa jossa pelkäsin niin helvetisti jättää vanhaa elämää taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tieteellisesti todistettu että hyväosaisilla ihmisillä on useammin vaikeuksia tuntea empatiaa ja ymmärtää muunlaisissa elämäntilantiessa olevia ihmisiä.
Tosin pitää tasapuolisuuden nimissä sanoa että on niissä huono-osaisissakin sitten vastaavasti olemassa tätä "herravihaa" jossa hyväosaisten elämä nähdään ongelmattomana vain siksi että heillä on enemmän rahaa. Onhan toki ihmisillä myös paljon muita vaikeuksia kuin pelkät rahavaikeudet eikä raha tuo onnea vaikkapa ihmissuhderintamalla.
Kerrotko miten se empatia auttaa sitä köyhää? Jos oikein ringissä nyyhkytetään ja taputellaan toisiamme selkään, että onpa kurjaa kun tuolla juopolla piikittäjällä ei ole rahaa 100 neliön keskusta-asuntoon ja kotisiivoojaan. Onpa kurjaa, varsinkin kun rikkaat yritystukien nauttijat vievät leivän tämänkin uutteran kansalaisen suusta ja hallitus ei tee mitään köyhien auttamiseksi. Onpa kurjaa.
Elämä koostuu pitkästä sarjasta valintoja ja ne kenellä on selkeä päämäärä elämässä ja tekevät niitä valintoja sen mukaan että ne veisivät kohti tätä päämäärää, yleensä sinne myös jotenkin päätyvät. Jos päämääränä on ryypätä ojassa, niin kyllä sinne päätyy. Jos on päämääränä perustaa menestyvä yritys, niin sellaisen voi saavuttaa, mutta se ei tule koskaan valmiiksi annettuna.
Empatia vaikuttaa minulla ainakin äänestyskäyttöytymiseen, vaikka en lähde todellakaan väittämään, että vasemmistopuolueet kaikkea osaisivat. Ilman niitä meillä ei olisi kuitenkaan esimerkiksi tasa-arvoa edistävää peruskoulua, jota oikeisto piti liian kalliina ja kenties halusi pitää osan väestöstä vailla koulutusta, jotta halpaa työvoimaa olisi saatavilla.
Puhut höpöjä. Kirjoitin jo aiemmin tästä, että joka ikinen saa apuja ellei elä villilapsena viidakossa. Ihmiset vaan jostain syystä haluavat uskotella, että pelkästään omien toimien ansiosta on saavuttanut jotain, ihan yksin. Jos käyt koulussa, ope auttaa. Kela auttaa. Kaikki ihmissuhteet vaikuttavat. Kaikki elämässä vaikuttaa. Ihan pienet sanatkin, olipa ne positiivisia tai negatiivisia. Miksi ihmiset eivät halua huomata niitä? Ja kyllä, olen itse elänyt helvetillisen lapsuuden, mutta pitänyt kiinni ihan pienistä jutuista, jotka ovat kannatelleet minua.