Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?

Koska on hauskaa lyödä lyötyjä.

Ei se ole oikeasti kenellekään siinä vaiheessa kun sinua lyö kunnon sairaus tai kuolema. Siihen saakka narsistipyrkyri elää illuusiotaan paremmuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska on hauskaa lyödä lyötyjä.

😭

Kaikki asiat eivät ole kiinni omista valinnoista mutta osa on.

Sitä en ymmärrä mikä aloituksen pointti on? Haluaako ap sääliä ja ymmärrystä niiltä "elämä on vain valintoja" ihmisiltä? Miksi? Parantaisiko se omaa elämääsi ja tulisiko siitä hyvä mieli? Minulle ainakaan ei. Olen itse syntynyt tiettyjen fyysisten rajoitteiden kanssa (lievä cp-vamma) ja lapsena huostaanotettu. Mutta on mielestäni paljon voimaannuttavampaa ajatella että elämässä on paljon mihin voin omilla valinnoillani vaikuttaa. Ei sellainen surkuttelu huonoista korteista tai ajatus siitä että on vain kohtalon vietävissä ainakaan paranna elämänlaatua (kokemusta tästäkin ajatusmallista on). Paljon mukavampaa on ajatella että elämä on valintoja - vaikka ne valinnat olisivat tosi pieniäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.

Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.

Juuri tuossa itse sanoitkin, että moni meistä ponnistaa suosta. Miksi et ole ponnistanut? Minäkin olen moniongelmaisesta perheestä (alkoholismia, vähävaraisuutta, väkivaltaa ja isän itsemuraha teini-ikäisenä) ja vanhimpana lapsena huolehdin myös pienemmistä sisaruksistani jopa silloin kun olin 17 vuotiaana muuttanut jo omilleni. Ei ollut helppoa, mutta harvalla kai on. Jopa niillä varakkaiden perheiden lapsilla voi olla traumaattinen lapsuus.

Kaikesta huolimatta valmistuin yliopistosta hyvin paperein ja on töitä ja perhe. Lapsuuden traumoja setvitään edelleen terapiassa ja ne heijastelevat yhä elämääni, mutta kaiken kaikkiaan minulla on asiat hyvin ja olen onnellinen. Sisaruksistani yksi on täysin narkkari, yksi ajelehtii sinne tänne, mutta pärjää ihan ok ja yksi on hankkinut ammatin mistä pitää ja perhekin on perusteilla. Ja jos karkeasti asian muotoilen, niin ihan on omista valinnoista kiinni miten on elämässä mennyt.

Ohiksena ihmettelen, että hämmentävän epäempaattinen kommentti "huonoista" oloista lähteneeltä. Toisaalta, taitaa olla aika yleistä, että ihminen pärjää näennäisesti, mutta ne puitteet näkyy henkisesti, esimerkiksi empatiakyvyttömänä. On myös hirveän tärkeää muistaa suojaavat tekijät. Vaikka lapsuus olisi näennäisesti samanlainen kuin toisella, voi suojaavat tekijät olla ihan erilaiset, lähtien geeneistä ja synnynnäisestä temperamentista. On myös niitä, jotka valitsevat ja yrittävät ja tekevät hyviä valintoja monia kertoja, mutta eivät vaan onnistu. Siinä mielessä tuo "elämä on valintoja" on aika paska klisee. Ainut minkä voit aidosti valita, on se miten suhtaudut vaikeuksiin ja sekin vaatii monilla traumatisoituneilla terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?

Koska se hyvä elämä ei tule aina helpolla? Sen eteen on tehtävä töitä. Jollekin on helpompaa jäädä surkeana voivottelemaan kohtaloaan, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle oikeasti jotain. Terveisin, suosta yksin ylös ponnistanut.

Kukaan ei ponnista suosta yksin, ei kukaan. Ihan arkielämän esimerkki. Joka ikinen ihmissuhde tai kohtaaminen ihmisten kanssa vaikuttaa. Saitko opiskella? Pääsitkö kouluun? Saitko opetusta? Opintotukea? Tukiko joku koulunkäyntiä fyysisesti tai henkisesti? Ostiko joku ruokaa? Sanoiko joku, että sinä kyllä pystyt? Jne, jne. Ymmärrän, että elämää on helpompi kontrolloida elämää ja tuntea ylemmyydentuntoisuutta, mutta jotain villilasta lukuun ottamatta kukaan meistä ei nouse mistään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita. Jos on vähävaraisesta perheestä niin mahdollisuutta lukioon ei välttämättä ole, vaan pitää mennä amikseen. Ja kaikilla ei ole mahdollisuutta edes siihen.

Lisäksi on olemassa sairauksia, jotka rajoittavat valintoja.

No ei ollut mullakaan. Siksi odotin että täytin 18 ja menin Iltalukioon. Samalla pystyi käymään työkkärin koulutuksissa ja harjoitteluissa että sai rahaa. Olen käynyt sun mitä kursseja ja tehnyt palkatta töitä henkenipitimiksi jotta pystyin opiskelemaan. Sen työkokemuksen avulla sain sitten yliopisto-opintojen aikana osa-aikatöitä. Minulla ei ollut kuuteen vuoteen kesälomia, kun kaikki loma-ajat piti olla töissä.

Eli tekosyitä aina löytyy, näköjään paljon helpommin kuin keinoja päästä sieltä suosta pois.

Vierailija kirjoitti:

....

Omilla valinnoilla voi kyllä vaikuttaa tulevaan ,mutta onko niihin valintoihin voimia ja kykyä onkin sitten eri asia. Esimerkiksi jo se, kun potkitaan pois kotoa heti kun siihen on mahdollisuus antaa aivan eri mahdollisuudet kuin se että saa vanhempien kustannuksella kokeilla siipiään ilman paineita.

Tämä. Nuoruuden kaverini isä oli alkoholisti ja kotiolot olivat rankat. Muutti omilleen 16-vuotiaana. Mitään apuja ei saanut koskaa vanhemmiltaan. Teki kovasti hommia ja nyt tienaa omalla yrityksellään hyvää tiliä. 

Eli siinä mielessä valinnat ovat ihan itsestään kiinni. Osa tekee asialle jotain, osa vain valittaa, kuinka on ollut niin rankkaa ja vetoaa aina siihen.

Elämä on sekä tuuria että valintoja. Onnistunut valinta voi olla tuurilla tehty, ja harkittu valinta osoittautua virheeksi. Ennustaa ei voi varmasti mitään.

Ei elämää voi hallita, siinä vain ajelehtii mukana. Toki voi olla niin, että on liian passiivinen elämänsä suhteen ja silloin alkaa kuvitella, ettei mihinkään voi vaikuttaa. Marisijat ovat usein näitä.

Niin kauan kuin ei itse tee asialle mitään, niin on ihan turha vinkua. Tokihan se on aina kiva keksiä tekosyitä ja tietenkin toisilla on paljon paremmat lähtökohdat ja toisilla ihan surkeat. Mutta edelleen se on ihan itsestä kiinni miten asiaan suhtautuu ja miten tilanteet käyttää hyväksi. 

Tiedän yhden ns. kultalusikka suussa syntyneet jannun, joka sitten pilasi elämänsä ihan omilla valinnoillaan. 

Sairaudet ovat asia, mille ei voi kauheasti mitään. Mutta siinäkin asenne ratkaiseen. Muuten Suomessa on erittäin hyvä lähtökohta tehdä omia valintoja, kun peruskoulu on ilmaista ja siitäkin eteenpäin hyvin edullista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on vaan henkisesti oikeasti todella heikkoatekoa. Niille jo se, että ihan joutuu menee kouluun on jo ponnistelua ja just nää aina valittaa kun on niin rankkaa ja on niin raskasta, luonnossa heikot ei selviä mutta ihmiskunta raahaa näitä riippakiviä ikävä kyllä mukanaan, ainaista valitusta ja kärsimystä voi jessus.

Myös sinä voit olla henkisesti heikkoa tekoa. Et vain välttis ole kunnon testiin joutunut. Jos olisit elänyt elämäni olisit varmaan jo tappanut itsesi. Moni on paljon paljon vähemmälläkin paskamäärällä päättänyt päivänsä. Mutta böö täällä mä vielä oon kaiken sen jälkeen mitä olen joutunut muiden takia kokemaan. Joten en koe olevani henkisesti heikko vaikka tttuki asiakas olenkin. Väitän että esim he oli heikkoja jotka mua joukolla koulussa kiusas vaikka osa niistä runkkareista nykyään yliopistossa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on syntynyt hyviin olohin, on niiden hyvien valintojen tekeminen yleensä helppoa ja vaivatonta. Huonoihin oloihin syntynyt joutuu taas tekemän valtavasti työtä että saavuttaa sen parhaan valinnan.

Entäs me lukuisat kommentoijat jotka on synnytty huonoihin oloihin ja silti menestytty? Niin, me VALITTIIN se valtavan työn tekeminen, sen sijaan että olisi VALITTU jäädä itkemään miten on vaikeaa. Ei kukaan ole väittänyt että menestyminen on kaikille helppoa - vaan että se on suurelta osin kiinni omista valinnoista (pl sairaudet).

Ps. Kukaan ei auttanut, ei yhtään kukaan. Olen ollut omillani 17-vuotiaasta saakka, eikä todellakaan ole kotoa kannustettu, ei ole ollut sukulaisia, eikä haltiakummeja tai muita satuolentoja auttamassa. Ettekö huomaa kuinka ulkoistatte elämänne muille - kyllä minä jos JOKU MUU vaan auttaisi 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on vaan henkisesti oikeasti todella heikkoatekoa. Niille jo se, että ihan joutuu menee kouluun on jo ponnistelua ja just nää aina valittaa kun on niin rankkaa ja on niin raskasta, luonnossa heikot ei selviä mutta ihmiskunta raahaa näitä riippakiviä ikävä kyllä mukanaan, ainaista valitusta ja kärsimystä voi jessus.

Sen verran edistystä tässä sun halveksivassa ajattelussa on, että sentään tajuat, että toiset ovat heikompia, eivätkä vain laiskoja vahvoja.

Kyllä, tiedän että monet ovat vain puhtaasti henkisesti todella heikkoja, sellaisilla ei yhteiskunta tee mitään, he ovat haitaksi omille lapsilleen, ja tuollaiset ihmiset ovat paha taakka ja syöpä. Luonnossa ei selviytyisi harmi kun täällä koitetaan tekohengityksellä pitää yllä tyhjää.

Tiedät? Tiedät, että osa ihmisistä syntyy jo valmiiksi heikkoina? Vai voisko olla niin, että ihminen on kuin onkin tabula rasa, jota ympäristö ja kasvuolosuhteet muokkaavat? Helvetillisen lapsuuden elänyt voi olla näennäisesti heikko ( esimerkiksi työssäkäynti voi olla vaikeaa) mutta silti todella vahva, koska kaikki vahvuus ja sinnikkyys menee jo arjessa selviämiseen. En mä edes tiedä miksi selitän. Sun kaltaisille se taitaa olla yhtä tyhjän kanssa.

Join alkoholistina itseni työkyvyttömäksi kun meni sisäkalut ja oikea jalka se oli valinta. Koska tiesin mitä alkoholi tekee terveydelleni.

Raitistuin 19 vuotta sitten se oli valinta.

Perustin yrityksen se oli valinta.

Myin yrityksen 7 vuotta sitten se oli valinta.

Jäin eläkkeelle 1100 kuukaudessa brutto.

Muutin päiväntasaajalle lämpimään ja maksan lääkkeistä 640 euroa kuukaudessa ja terveysvakuutus noin 210 euroa kuukaudessa.

Elän elämäni parasta aikaa 12 vuodessa hankkimillani pääomatuloilla ja 1050 € nettoeläkkeestäkin jää 200 € kuukaudessa sairauskulujen jälkeen.

Valitsin lopulta oikein.

Näistä ketjuista tulee aina mieleen perheet, joissa on useampi lapsi ja sitten valitetaan kun ei ole tukiverkkoja ja on raskasta jne. Valintoja valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee tämä amis-vertaus. Tosi moni ihminen tienaa todella hyvin, ihan amistaustalla.

Esimerkkinä ex-mieheni, joka maalarilinjalta valmistui aikanaan, perusti firman ja on nyt euromiljonääri. Moni nainen pyörittää menestyvää kampaamoa, pitopalvelua, siivousfirmaa tms. ihan amispohjalta.

Sekin on oman valinnan tulos tai sattumien summa.

Vierailija kirjoitti:

Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan. 

Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi. 

Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva. 

Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.

Jepjep. Et osaa kuitenkaan ajatella, että jossain kohtaa elämää saattaa iskeä vastaan odottamaton epäonni. Esimerkiksi sairastuminen tai joku onnettomuus, koulu keskeytyy ja sinusta ei tulekaan niin akateemista. Joskus se epäonni voi tulla vastaan jopa monta kertaa. Joskus voi tehdä huonon valinnan vaikka luulee sen olevan hyvä. Ja joskus toisinpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan. 

Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi. 

Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva. 

Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.

Ajattelisitko, että jokainen on oman onnensa seppä, jos sinulla olisi vaikka erittäin vaikea lukihäiriö, minkä vuoksi kouluttautumisesi olisi loppunut rimaa hipoen suoritettuun peruskouluun? Jos sen jälkeen olisit saanut potkut joka ainoasta työpaikasta sen takia, ettet pysty kunnolla lukemaan etkä kirjoittamaan? 

Tai jos (oletetaan, että olet nainen) sinut olisi raiskattu 15-vuotiaana ja olisit joutunut synnyttämään lapsen? Tai jos olisit joutunut vakavaan onnettomuuteen, jossa olisit menettänyt liikuntakykysi? 

Jokainen kyllä on oman onnensa seppä, mutta lopputulos riippuu muustakin kuin sepän taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Mä valitsin yliopiston (amiksen) ja nyt mulla on ihana (lihava) vaimo.