Pieni talo preerialla alkaa toukokuussa, mitä muistat siitä?

Muistan hyvin, olen joka kierroksella katsonut sitä. Juuri huomasin FEM:n mainoksen siitä, aion nytkin vilkaista sitä vapusta alkaen. :D

Muistan, kun Mary (menikö nimi oikein?) sokeutui. Se oli pelottava jakso.

Muistan sen, että sillä oli aika vähän tekemistä niiden kirjojen kanssa. Kirjailija ja muut kääntyilevät haudoissaan kaikesta siitä vapaamielisyydestä (mm. Lauran äiti & Laura töissä ravintolassa ja vielä sunnuntaina!)

Voi vaikka mitä. Kuului meidän perheen sunnuntai-illan ohjelmaan aina klo 18. Vuosia katselin. Heinäsirkat, saha, kauppa, onkipaikka, puu, parvi, talli, korkkiruuvikiharat, opettaja, kirkko/koulu, silta, adoptiopiika myöhemmin, lempeys, itku, tulipalo, kaupiaankoti, karkkipurkki, siskokset, sisko js veli, lääkäri, hevoskärryt, hattu, viulu...

Muistan myös Maryn sokeutumisen sekä ärsyttävän Nellyn ja hänen vielä ärsyttävämmän äitinsä. Nellyn perhe taisi omistaa jonkun kaupan.

Muistan että liikutuin kyyneliin joka jakson lopussa. Sarjassa puhuttiin paljon anteeksiannosta, sovinnosta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Nyt vasta kuulin asiasta, kiitos kun infosit, ap!

Aivan varmasti tulen katsomaan sarjaa. 

Siitä saa niin hyvän mielen, koska siinä, toisin kuin maailmassa, hyvä ja oikeudenmukaisuus voittaa aina.

Muistan sarjan lapsuudestani, oli ihana sarja, koko perhe katsoi sitä, tuli usein sunnuntai-iltaisin, jos oikein muistan.

Sarjahan on tunnettu paitsi lastenkirjoina mutta myös siitä kuinka se yhdysvaltalaisen konservatiivisen, republikaanisen ajattelun allegoriana loi kuvaa yhdysvaltalaisesta vapauden käsitteestä, kuten Laura Honkasalo asian muotoili.

Alkutunnarin, kopisevat kengät, Lauran pisamat ja äänen, Maryn silmät, isän henkeslit, öljylamput

Teennäistä lillytilällytiä.

Charles oli hottis.

Sarja oli aivan uskomattoman asenteellinen ja sovinistinen. Siinä ei edes yritetty saavuttaa kirjojen maailmaa, olihan se puhtaasti Hollywood-tuote. 

Pari ensimmäistä kautta voisin katsoa ihan nostalgian takia. Jossain kohden sarja muuttui suoraan sanoen entistäkin huonommaksi, tämän ymmärsi jopa lapsi aikanaan. 

Muistan sen pienen talon siellä preerialla.

Charles itki melkein jokaisen jakson lopussa.

Lapsuudesta jäänyt mieleen jakso, missä musta vankkurin apukuski rehkii yltiöinnokkaana ja sitten väsyneenä hänen käsi jää kärrynpyörän alle. Käsi amputoidaan ja mies murheissaan. Jakson lopussa hän saa sitten proteesin ja mies piristyy.

Eikö nämä sortosarjat voisi vähitellen unohtaa?

Mä muistan, kuinka siinä alkutunnarin aikana ne tytöt juoksee rinnettä alas ja se pienin kaatua muksahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä sortosarjat voisi vähitellen unohtaa?

Mitkä hiton sortosarjat?

Ohis Sarjaahan on estietty ensimmäisen kerran vuosina 1974-1983, eli hyvin kylmän sodan vuosina. Odoan mielenkiinnolla löydänkö siitä nyt opetuksia kuinka  läntisessä maailmassa kaikki on paremmin ja itäisessä ja kommunistisessa maailmassa asuu ja elää kaikki pahuus (Viite tässä tuohon jonkun jo edellä Laura Honkasalon nimiin laittamaan luonnedinaan, miten koko sarja ilmentäsi vertauskuvallisesti republikaanisia ja amerikkalaisia ihanteita...     

Vierailija kirjoitti:

Sarja oli aivan uskomattoman asenteellinen ja sovinistinen. Siinä ei edes yritetty saavuttaa kirjojen maailmaa, olihan se puhtaasti Hollywood-tuote. 

Pari ensimmäistä kautta voisin katsoa ihan nostalgian takia. Jossain kohden sarja muuttui suoraan sanoen entistäkin huonommaksi, tämän ymmärsi jopa lapsi aikanaan. 

Siis miten se poikkesi kirjoista?

En muista oikeastaan mitään vaikka katsoin sitä lapsena. Jossain jaksossa joku poika yritti tasapainotella narulla ja putosi, vai olikohan se jossain toisessa sarjassa?