Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?
Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit miehet eivät mieti tuollaisia, ne rakastuvat. Ja niihin rakastutaan.
Jos on kykenemätön rakastamaan, miettii tasoja, tyytymisiä ja pisteytyksiä ja jää ypöyksin.
Deittimaailmassa ei kovin montaa normaalia miestä vastaan tule. Siellä on persoonallisuushäiriöisten markkinat. Että ei ihan ensiksi kannata uskoa suureen rakkauteen jos olet varoissasi ja joku narkkijuoppo alkaa lirkutella että olette sielunkumppaneita.
Elän reaalimaailmassa ja pidän huolen varoistani. Olin ilman miestä viimeksi 1984.
Varmaan sama mies sitten ollut koska et ole todellisuuteen tutustunut sen jälkeen.
Ei ole sama. Mulla on neljäs pitkä suhde menossa.
Jos sinun ihmiskuvasi perustuu kokemuksiisi, en voi kuin pahoitella huonoa makuasi ja harkintakyvyn puutettasi.
Minulla on ollut monta ihanaa miestä, olen varakas ja velaton eikä ole tarvinnut "deittimaailman" mutalammikoissa kahlata.
Ihmisiin tutustuu ilman paineita esim. työelämässä. Onko tuttu käsite, TYÖ?
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen. Vain pieni prosentti saa sen kaunottaren, jonka oikeasti haluaa.
Sama myös naisten kohdalla. Itsekin jouduin ottamaan sen miehen joka kahdesta huonosta vaikutti paremmalta. Tällä naamalla ei parempaa olisi ollut saatavilla. No hyvin pian selvisi että valitsin väärin, se toinen olisi voinut olla fiksumpi vaihtoehto. Mutta sain minä kuitenkin ihanan lapsen sen kanssa johon tyydyin. Miehestä pääsin onneksi eroon jo 20v sitten ja nyt en enää keski-ikäisenä välitä sosiaalisesta paineesta tai mistään muustakaan ja uskallan elää yksin. Kyllä elämä on kaikissa asioissa ihan silkkaa tyytymistä tai sitä että valitsee huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon. Kyseessä siis se että TAHTOOKO rakastaa ja elää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ai nytte nämä täällä päivystävät peräkammarien run*karit "joutuvat" jo tyytymään johonkin, kun yleensä tehdään sataviisikymmentä ketjua päivässä kun kukaan nainen ei tunnu edes korviaan lotkauttavan tätä porukkaa kohtaan. Eteen päin on siis menty.
Tämä on puhtaasti teoreettista. Eihän nämä jompat edes tajua, mistä rakkaussuhteessa on kysymys.
Moniko mies ajaa Octavialla eikä miettisi hetkeäkään jos saisi Porschen?
Vierailija kirjoitti:
99 %
Ja loput nussii toisiaan.
Ap, jos tarkoitat provota kertaluontoisesta sukupuoliyhdynnästä, mikset kirjoita niin? Punastuttaako liikaa ja kädet hikoaa?
Me naiset käsitämme väärin, kun luulemme sinun puhuvan parisuhteesta ja rakkaudesta. Se johtuu siitä, että me emme TYYDY johonkin random pilinkantotelineeseen vaan haluamme enemmän. Katsos kun se karuselli on kaltaistesi henkisesti sairaiden tyyppien harha.
Naisethan sen parinvalinnan päättävät:
Nuorina ja kiimaisina pyöritään
j- miesten kanssa.
Perheen perustamiseen ja elättämiseen etsitään k-mies.
K-helle riittää kun saa edes jonkun.
Miten palstan sinkkumies, joka siis ei ole parisuhteessa, on mammojen mielestä se tyytyjä, kun taas se mamman ihana aviomies on oikea mies, joka ei tyydy, vaan rakastaa vain ja ainoastaan mammaa. Melko sumeaa logiikkaa täällä taas.
Vierailija kirjoitti:
Ai nytte nämä täällä päivystävät peräkammarien run*karit "joutuvat" jo tyytymään johonkin, kun yleensä tehdään sataviisikymmentä ketjua päivässä kun kukaan nainen ei tunnu edes korviaan lotkauttavan tätä porukkaa kohtaan. Eteen päin on siis menty.
Ehkä ne viimein tunnustavat itselleenkin, että naisia olisi kyllä tarjolla, mutta ei vaan kelpaa. Eli käyttäytyvät juuri niin kuin väittävät naisten käyttäytyvän tasoteoriarunkkurinkinsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten palstan sinkkumies, joka siis ei ole parisuhteessa, on mammojen mielestä se tyytyjä, kun taas se mamman ihana aviomies on oikea mies, joka ei tyydy, vaan rakastaa vain ja ainoastaan mammaa. Melko sumeaa logiikkaa täällä taas.
Ei kukaan täällä ole puhunut sinkkumiehistä tyytyjinä. Se ei pane joka valkkaa sanoo vanha kansanviisauskin. Elämä on valintoja.
Erosin vaimostani vuosikymmennenten jälkeen. Sattumalta pian tuli vastaan mukava tyyppi. Ei mikään unelmieni nainen mutta ihan riittävä. En jaksa etsiä parempaakaan.
Miten moni oikeasti löytää unelmien ihmisen rinnalleen? Ei kai sellaista ole olemassakaan ja sellainenkin muuttuisi ajan myötä erilaiseksi. Ihminen on jatkuvasti muuttuva olento.
Tärkeintä on kemia. Jos löytää kumppanin, jonka kanssa on seksuaalista vetovoimaa ja lisäksi riittävän samanlaiset arvot ja päämäärät, niin se riittää. Loput on tahtokysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi odottaa parasta koko elämänsä, mutta aika tulee vastaan. Usein pitää ottaa sitä, mitä on tarjolla. Muuten jää tyhjä käteen.
Mitä jos se tyhjä onkin parempi vaihtoehto kuin tyytyminen? Elämän kun voi elää ilman kumppaniakin ja usein se on tyydyttävämpää kuin elää väärän kanssa.
Joissakin tapauksissa joo, mutta yleisimmin parisuhteessa on etuja. Jos ei rakkautta, niin taloudellista hyötyä ja turvaa.
Kenenkään ei pitäisi mennä parisuhteeseen jos ei pysty elättämään toista. Ei niinpäin että hakee itselleen hyötyä. Jos sinulla ei ole varaa maksaa kaikkia kahden ihmisen elämisen kuluja niin ei myöskään silloin tarvitse parisuhdetta.
Eikö parisuhteeseen juuri kannata mennä siksi, että on kaksi maksamassa kuluja? Ei kyllä oikein tavallisen palkansaajan palkalla kaksi ihmistä leveästi elä. Minä en ole maksamassa kenenkään kuluja, enkä aio olla kenenkään elätti.
Vierailija kirjoitti:
Koko tyytyminen on ihan absurdia, koska silloin ihmiset menevät yhteen sellaisten kanssa, joiden kanssa ei pitäisi. Homma ei sen "ihan kivan" kanssa pidemmän päälle toimi, koska se että toinen on "ok", ei ole riittävästi silloin kun tulee niitä vaikeita paikkoja elämässä, tai isoja kriisejä. Niistä ei selvitä yhdessä, jos ei ole rakkautta, aina ei selvitä edes silloin kun on. Sitten tulee avioeroja, pettämisiä ja rikottuja perheitä.
Aina elämässä joutuu jossain määrin tekemään kompromisseja ja tilanteet muuttuu koko ajan, mutta kestävää parisuhdetta ei voi rakentaa tyytymällä ensimmäiseen vastaantulevaan kumppaniehdokkaaseen, varsinkin jos samalla jatkuvasti haikailee jonkun muun perään.
Tyytymällä voi saada kestävän suhteen, mutta ei onnellista suhdetta. Vaikeuksienkin yli mennään yhdessä vain siksi että se tuntuu silti paremmalta vaihtoehdolta kuin olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi odottaa parasta koko elämänsä, mutta aika tulee vastaan. Usein pitää ottaa sitä, mitä on tarjolla. Muuten jää tyhjä käteen.
Mitä jos se tyhjä onkin parempi vaihtoehto kuin tyytyminen? Elämän kun voi elää ilman kumppaniakin ja usein se on tyydyttävämpää kuin elää väärän kanssa.
Joissakin tapauksissa joo, mutta yleisimmin parisuhteessa on etuja. Jos ei rakkautta, niin taloudellista hyötyä ja turvaa.
Kenenkään ei pitäisi mennä parisuhteeseen jos ei pysty elättämään toista. Ei niinpäin että hakee itselleen hyötyä. Jos sinulla ei ole varaa maksaa kaikkia kahden ihmisen elämisen kuluja niin ei myöskään silloin tarvitse parisuhdetta.
Eikö parisuhteeseen juuri kannata mennä siksi, että on kaksi maksamassa kuluja? Ei kyllä oikein tavallisen palkansaajan palkalla kaksi ihmistä leveästi elä. Minä en ole maksamassa kenenkään kuluja, enkä aio olla kenenkään elätti.
Kerran olin suhteessa, jossa maksoin miehen kuluja. Alkoi ärsyttämään tuo tilanne. Vaikka olisi rahaa maksaa, periaatteessa jokaisen pitää tulla omillaan toimeen. Rakkaus lentää nopeasti ikkunasta, kun näkee miehen todellisen luonteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko tyytyminen on ihan absurdia, koska silloin ihmiset menevät yhteen sellaisten kanssa, joiden kanssa ei pitäisi. Homma ei sen "ihan kivan" kanssa pidemmän päälle toimi, koska se että toinen on "ok", ei ole riittävästi silloin kun tulee niitä vaikeita paikkoja elämässä, tai isoja kriisejä. Niistä ei selvitä yhdessä, jos ei ole rakkautta, aina ei selvitä edes silloin kun on. Sitten tulee avioeroja, pettämisiä ja rikottuja perheitä.
Aina elämässä joutuu jossain määrin tekemään kompromisseja ja tilanteet muuttuu koko ajan, mutta kestävää parisuhdetta ei voi rakentaa tyytymällä ensimmäiseen vastaantulevaan kumppaniehdokkaaseen, varsinkin jos samalla jatkuvasti haikailee jonkun muun perään.
Tyytymällä voi saada kestävän suhteen, mutta ei onnellista suhdetta. Vaikeuksienkin yli mennään yhdessä vain siksi että se tuntuu silti paremmalta vaihtoehdolta kuin olla yksin.
Kuulostaa masentavalta. Mutta mitä, jos sitä intohimoista suurta rakkautta ei löydä ikinä? Voi odottaa koko elämänsä. Eikö olisi parempi etsiä sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että ne "ihan ok" naisetkin ovt tasokkaampia kuin suurin osa miehistä.
Ainakin omasta mielestään
Naiset ovat keskimäärin ihan, noh, keskimääräisiä vaikka usein kuvittelevat muuta.
Kunnes eksytään johonkin loveme.com tai anastasia daten kaltaisille sivuille ja menetetään viimeinenkin järjen hiven. YouTube videoiden perusteella tällein on käynyt todella monelle
Olkaa nyt varovaisia siellä netissä olevien kauniiden naisten kanssa! Yhdelläkin oli mennyt 10 000e pelkästään jutteluun
Onhan se suhde oikeasti aika ohuella pohjalla, jos toisella on koko ajan toinen jalka ovesta ulkona paremman perässä. Eikä kellään varmasti ole kivaa olla se, johon on tyydytty varsinkin jos toinen osoittaa sen päivittäin. Toisaalta, jos koko homman idea ei ole muuta kuin "ei tarvitse olla yksin", jakaa kulut, saada säännöllisesti seksiä tai lapsi alulle, niin mikä jottei.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se suhde oikeasti aika ohuella pohjalla, jos toisella on koko ajan toinen jalka ovesta ulkona paremman perässä. Eikä kellään varmasti ole kivaa olla se, johon on tyydytty varsinkin jos toinen osoittaa sen päivittäin. Toisaalta, jos koko homman idea ei ole muuta kuin "ei tarvitse olla yksin", jakaa kulut, saada säännöllisesti seksiä tai lapsi alulle, niin mikä jottei.
Jos suhde toimii, ei ole tarvetta katsella muualle "paremman perään."
Ei toki estä sitä, että jos siihen parempaan törmää, etteikö osa pistäkin vanhan kiertoon, niin miehet kuin naiset. Ja jos suhteessa on ongelmia näin käy tietty helpommin.
Koko tyytyminen on ihan absurdia, koska silloin ihmiset menevät yhteen sellaisten kanssa, joiden kanssa ei pitäisi. Homma ei sen "ihan kivan" kanssa pidemmän päälle toimi, koska se että toinen on "ok", ei ole riittävästi silloin kun tulee niitä vaikeita paikkoja elämässä, tai isoja kriisejä. Niistä ei selvitä yhdessä, jos ei ole rakkautta, aina ei selvitä edes silloin kun on. Sitten tulee avioeroja, pettämisiä ja rikottuja perheitä.
Aina elämässä joutuu jossain määrin tekemään kompromisseja ja tilanteet muuttuu koko ajan, mutta kestävää parisuhdetta ei voi rakentaa tyytymällä ensimmäiseen vastaantulevaan kumppaniehdokkaaseen, varsinkin jos samalla jatkuvasti haikailee jonkun muun perään.