Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?

Kysykää kuulkaa ihan niiltä omilta miehiltänne ja tutuiltanne.

Jokuhan on se maailman kaunein nainen. Ovatko kaikkien muiden puolisot tyytyneet kohtaloonsa vai voisiko asiassa olla muitakin puolia kuin pelkkä kauneus? Miksi ruotia negan kautta asiaa? Nykytilanne voi olla hyvä. Nauti siitä älä jossittele turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen. Vain pieni prosentti saa sen kaunottaren, jonka oikeasti haluaa.

Voi voi. Kannattaa siinä vaheessa vilkaista miehen peiliin, jos näin ajattelee.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

No ensinnäkin aika harva rakastuu ensisiälmäyksellä. Ja toisekseen tuskin ihan objektiivisesti mitaten sinunkaan rakkautesi kohde on täydellinen (kun kukaan ei ole) tai että jossain ei olisi olemassa jotain vielä vähän paremoaa. Mutta se rakastuminen saa hänet tuntumaan sinusta ihanalta.

Eli edelleen, tyytyminen muuhun kuin täydelliseen ei tarkoita ettei voisi olla oikeasti onnellinen tai oikeasti rakastaa. Rakkauden hienous on juuri siinä että se on täysin arvaamaton ja selittämätön eikä noudata mitään objektiivisia mittareita.

Itse pidän omaa puolisoani itselleni parhaimpana mahdollisena. Yksikään avioliitto ei kestä, jos ajattelee, että jossain on olemassa minulle vielä parempi puoliso. Sinä et voi tietää, kuka on kenellekin paras vaihtoehto. Sen lisäksi sinulle ei taida olle selvää, mitä eroa on rakastumisella ja rakastamisella.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Ymmärräthän, että me kaikki emme koko ajan vertaile asioita toisiinsa. Ajattelemme eri tavoin kuin sinä. Minun lapseni on täydellinen. Puolisoani en valinnut jostain otoksesta, jonka sisällä olisin vertaillut miesten paremmuutta, vaan hän osui kohdalle ja tiesin välittömästi, että tähän mieheen haluan todellakin tutustua. Olin ensitapaamisemme jälkeen niin tulisilla hiilillä, että pari tuntia hänen lähtönsä jälkeen keksin tikusta asiaa voidakseni lähettää hänelle viestin.

Ellen olisi kohdannut häntä, olisi ihan mahdollista, että olisin edelleen sinkku. Niin olin ollut vuosikausia ennen hänen kohtaamistaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

No ensinnäkin aika harva rakastuu ensisiälmäyksellä. Ja toisekseen tuskin ihan objektiivisesti mitaten sinunkaan rakkautesi kohde on täydellinen (kun kukaan ei ole) tai että jossain ei olisi olemassa jotain vielä vähän paremoaa. Mutta se rakastuminen saa hänet tuntumaan sinusta ihanalta.

Eli edelleen, tyytyminen muuhun kuin täydelliseen ei tarkoita ettei voisi olla oikeasti onnellinen tai oikeasti rakastaa. Rakkauden hienous on juuri siinä että se on täysin arvaamaton ja selittämätön eikä noudata mitään objektiivisia mittareita.

Mieti nyt itse. Meillä on täällä Suomessa oikeana ongelmana alkkis perheet mihin kuuluu jopa työssäkäyviä vanhempia. Mistä tällainen kumpuaa? Usein korkki napsahtaa auki jostain syystä ja sitä tykätään avata tämän x syyn takia. Kaikki kärsivät tässä tilanteessa, siksi toivoisin ihmisten käyttävän tiukkaa harkintaa kun valitsevat puolisoa ja vielä enemmän järkeä ennen yhden yhtäkään lasta. Kysytään itseltään isoon ääneen, haluanko aidosti tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Minä pidän omia lapsiani lähes tulkoon täydellisinä. Jos olisin saanut itse valita lapset, niin heidät olisin ottanut.

Niin lähes kaikki muutkin juuri ne omansa. Hassu juttu että kaikki eivät ole tajunneet haluta sinun lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

No ensinnäkin aika harva rakastuu ensisiälmäyksellä. Ja toisekseen tuskin ihan objektiivisesti mitaten sinunkaan rakkautesi kohde on täydellinen (kun kukaan ei ole) tai että jossain ei olisi olemassa jotain vielä vähän paremoaa. Mutta se rakastuminen saa hänet tuntumaan sinusta ihanalta.

Eli edelleen, tyytyminen muuhun kuin täydelliseen ei tarkoita ettei voisi olla oikeasti onnellinen tai oikeasti rakastaa. Rakkauden hienous on juuri siinä että se on täysin arvaamaton ja selittämätön eikä noudata mitään objektiivisia mittareita.

Itse pidän omaa puolisoani itselleni parhaimpana mahdollisena. Yksikään avioliitto ei kestä, jos ajattelee, että jossain on olemassa minulle vielä parempi puoliso. Sinä et voi tietää, kuka on kenellekin paras vaihtoehto. Sen lisäksi sinulle ei taida olle selvää, mitä eroa on rakastumisella ja rakastamisella.

eri

Juuri sitähän minä olen yrittänyt kaikille "ei pidä tyytyä kuin täydelliseen" ihmisille. Eli että kun joku ihminen tuntuu mukavalta niin se ei ole tyytymistäö vaikka jossain olisi teoriassa joku vielä parempi.

Ja tiedän tietenkin oikein hyvin mikä on rakastumisen ja rakastamisen eri. Miksi en tietäisi?

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut yhtäkään naista joka olisi minua pitänyt ykkösvaihtoehtona. Naiset ei ainakaan tyydy kuin parhaimpasn mahdolliseen, siksi olenkin yksin.

M37

Haittaisiko sinua, jos tietäisit olevasi ties monesko varanumerovalinta, voisitko elää sen ajatuksen kanssa parisuhteessa? Tietäen, että tyytymisen kohde saa lähteä jos parempaa tulee eteen? Tätähän näissä av-aloituksissa halutaan naisille muistutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Ymmärräthän, että me kaikki emme koko ajan vertaile asioita toisiinsa. Ajattelemme eri tavoin kuin sinä. Minun lapseni on täydellinen. Puolisoani en valinnut jostain otoksesta, jonka sisällä olisin vertaillut miesten paremmuutta, vaan hän osui kohdalle ja tiesin välittömästi, että tähän mieheen haluan todellakin tutustua. Olin ensitapaamisemme jälkeen niin tulisilla hiilillä, että pari tuntia hänen lähtönsä jälkeen keksin tikusta asiaa voidakseni lähettää hänelle viestin.

Ellen olisi kohdannut häntä, olisi ihan mahdollista, että olisin edelleen sinkku. Niin olin ollut vuosikausia ennen hänen kohtaamistaankin.

Sinulta taisi mennä nyt koko pointtini täysin ohin koska tarkoitin juuri tuota mitä sinäkin kirjoitat. Ei suurin osa ihmisitä tyydy mihinkään puolison valinnassa koska juuri kuten sanoit, harvalla meistä on mitään jonoa puolisoehdokkaita vaan joskus vain sattuu eteen se joka tuntuu oikealta ja se sitten otetaan riippumatta maailman muusta tarjonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Onko se tyytymistä että niin moni mies lähtee nuoremman ja kauniimman matkaan? ;)

Se taitaa olla aika harvinaista kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Ymmärräthän, että me kaikki emme koko ajan vertaile asioita toisiinsa. Ajattelemme eri tavoin kuin sinä. Minun lapseni on täydellinen. Puolisoani en valinnut jostain otoksesta, jonka sisällä olisin vertaillut miesten paremmuutta, vaan hän osui kohdalle ja tiesin välittömästi, että tähän mieheen haluan todellakin tutustua. Olin ensitapaamisemme jälkeen niin tulisilla hiilillä, että pari tuntia hänen lähtönsä jälkeen keksin tikusta asiaa voidakseni lähettää hänelle viestin.

Ellen olisi kohdannut häntä, olisi ihan mahdollista, että olisin edelleen sinkku. Niin olin ollut vuosikausia ennen hänen kohtaamistaankin.

Sinulta taisi mennä nyt koko pointtini täysin ohin koska tarkoitin juuri tuota mitä sinäkin kirjoitat. Ei suurin osa ihmisitä tyydy mihinkään puolison valinnassa koska juuri kuten sanoit, harvalla meistä on mitään jonoa puolisoehdokkaita vaan joskus vain sattuu eteen se joka tuntuu oikealta ja se sitten otetaan riippumatta maailman muusta tarjonnasta.

Mulla on poikennut makkarin puolella noita jotka ottaa käytännössä kenet vaan joka suostuu menemään heidän kanssaan treffeille ja se näkyi. Jouduin passittamaan nuo ulos sillä en voinut hyväksyä mitään vippaskonsteja.

Löysin lopulta sellaisen joka syttyi ekoilla treffeillä ja syttyy vielä näin yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että ne "ihan ok" naisetkin ovt tasokkaampia kuin suurin osa miehistä.

Ainakin omasta mielestään

Naiset ovat keskimäärin ihan, noh, keskimääräisiä vaikka usein kuvittelevat muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan on se maailman kaunein nainen. Ovatko kaikkien muiden puolisot tyytyneet kohtaloonsa vai voisiko asiassa olla muitakin puolia kuin pelkkä kauneus? Miksi ruotia negan kautta asiaa? Nykytilanne voi olla hyvä. Nauti siitä älä jossittele turhaan.

Tuskin saataisiin äänestykselläkään selville maailman kauneinta naista. Esim. jos minulta kysytään, niin hänen numeronsa on puhelimessani, eikä ole ja tuskin on nuorempanakaan ollut missi tai malli. Minun mielestäni voisi olla, mutta hän tuskin arvostaa mallin tai missin titteleitä.

Asiahan on juurikin toisinpäin, että naiset joutuvat tyytymään, koska Suomalaisten miesten taso on niin huono. Johtuu siitä itäisestä geenioerimästä. Kannattaa ottaa ulkomaalainen mies, niin taso nousee heti

Eiköhän jokainen enemmän tai vähemmän lopulta tyydy kaikkiin ideaaleihin verrattuna. Mutta jokainen myös tietänee ettei ole olemassakaan mitään täydellistä kumppania. Jotkut sitten saavat likimain haluamansa ja osa ei mitään. Suurin osa sitten sellaisen otsikossakin mainitun ok-vaihtoehdon.

Pariutuminen on vähentynyt, koska naisilla ei ole enää niin pakkoa pariutua ja he nirsompana ja valikoivana sukupuolena ovat ikään kuin kuskin paikalla koko systeemissä. He eivät siis tyydy yhtä helposti tuohon ok-kumppaniin, kuten miesten heikoimmilla oleva puolisko tekisi silmiä räpäyttämättä.

Itse parin parisuhteen jälkeen olen valinnut nyt tuon naisten tien ja pariutumisrintama on hiljentynyt selvästi jo ennen koronaa. Katsotaan mitä maailma tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllä itse ainakain näen paljon nuoria hyväkuntoisia ja kauniita naisia mutta saman ikäluokan miehet jäävät ulkoisesti jälkeen. Naiset ovat myös koulutetumpia nykynuorison piireissä. Yhä useampi nainen hakee korkeakouluihin ja miehet jäävät peruskoulun varaan. Mikä toki surullista.

Minusta vaikkapa 30-40-vuotiaissa homma on täysin päinvastoin. Naiset alkavat jo rupsahtamaan ja lihoamaan, kun miehet ovat vielä tikissä ja ikä vain komistaa. Itsekin tunnen kohta 40-vuotiaana olevani nyt komeampi kuin koskaan, mutta vielä eivät ole alkaneet posket roikkumaan kuten useilla samanikäisillä naisilla. 

-"Itsekin tunnen olevani" ei ole fakta

-Miehet lihoo ja rupsahtaa, myös noilla kymmenillä

-Parempi provo seuraavalla kerralla jooko, vaikka tähän vastattiinkin

eri

Vierailija kirjoitti:

Entäpä moni nainen tyytyy ihan tavalliseen perusjarmoon, ku ei usko saavansa parempaa?

Itseasiassa aika moni nainen tyytyy siihen ensimmäiseen suht kelvolliseen vastaantulijaan siinä vaiheessa kun jo tietää  ettei niitä unelmamiehiä ole olemassakaan ja biologinen kello suorastaan ryskyttää..

Sitten ihmetellään kuinka "kasvettiin erilleen" vaikkei ikinä edes kasvettu yhteen. Ja ei, tämä ei ole naisten (eikä edes miesten) syytä, vaan jotenkin nykyisin on tehty normaaliksi ja tavoiteltavaksi sellaisen 30-vuotiaaksi kestävän villin sinkkuelämän johon toki mahtuu paljon hyvää ja hauskaa, mutta myös paljon huonoa ja todella pskoja kokemuksia. Samalla toitotetaan kuinka ihmisellä on oikeus saada "kaikki" eli ensin ehtii ja voi hyvin rellestää yhden vuosikymmenen, koska mikään ei ole hölmömpää kuin perustaa perhe nuorena ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Eihän vielä ole mikään kiire. Miten mikään muuttuu paremmaksi, että sen perheen perustaa 10 vuotta myöhemmin ensimmäisen vastaantulijan kanssa koska on jo kiire?

N43

Miten monta kertaa ajattelit ap vielä ihmetellä tätä samaa asiaa palstalla?

Jos et kykene rakastumaan ihmiseen, joka on ihan ok, vaan odotat fitnessibabeä kuin kuuta taivaalta, niin eihän se kenenkään muun syy ole kuin sinun itsesi. Kumma kyllä, monella käy ihan toisin, "Ihan ok" vie jalat alta kun heissä on se jokin, joka vetoaa.  

Monet. Sen näkee siitä kuinka suhteesta lähdetään vasta sitten kun on löydetty uusi tilalle.