Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Rakastaminen syntyy ajan ja yhteisten elämänkokemusten kanssa. Ehkä tuossa tarkoitettiin sitä alkuasetelmaa, jolloin pitäisi npäättää sitoutumisesta ja tapailun syventämisestä seurusteluksi. 

En ymmärrä. Minun maailmassani se menee niin, että

- tavataan kiinnostava ihminen

- aletaan tapailla eli tutustua eli seurustella

- tapaileminen/seurusteleminen syvenee, yhä enemmän tunteita alkaa tulla mukaan

- puhutaan niistä tunteista, toiveista, ajatuksista

- aletaan tehdä suunnitelmia yhä pidemmälle tulevaisuuteen

- koko ajan opitaan tuntemaan, onko tämä sellainen ihminen, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni

- jossain vaiheessa tehdään päätös sitoutumisesta ja useimmille se tarkoittaa avo- tai avioliittoa

tai sitten

- tapailemisen/seurustelemisen myötä huomataan, että tunteet eivät syvenekään vaan päinvastoin, yhdessäolo tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin onnellisuutta tai kiinnostus vain loppuu.

Minusta on erikoista se, kuinka tällä palstalla olen ymmärtänyt joidenkin ajattelevan, että parisuhde on staattinen tila. Että siihen ryhdytään/se alkaa, ja siinä sitten vain ollaan. Parisuhdehan on jatkuvaa "neuvottelua". Vielä sen sitoutumisen jälkeenkin, vaikka molemmat olisivat kuinka tosissaan siinä tilanteessa uskoneet, että tämä on se ihminen, johon loppuelämäkseni sitoudun.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että mies tarvitsee täydellistä henkistä yhteyttä halutakseen seksiä?

Niin ja luuletko että fiksu kaunis nainen haluaa vain seksin perään ruikuttavaa vanhaa miestä?

Sen sijaan uskotte kaiken mitä mies ääneen sanoo. Onkohan se jotenkin parempaa?

Niin, mies sanoi haluavansa naimisiin ja lapsia. Sitten sitä alettiinkin lykkäämään vuosi kerrallaan kunnes nainen ei enää pystynyt lisääntymään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Rakastaminen syntyy ajan ja yhteisten elämänkokemusten kanssa. Ehkä tuossa tarkoitettiin sitä alkuasetelmaa, jolloin pitäisi npäättää sitoutumisesta ja tapailun syventämisestä seurusteluksi. 

En ymmärrä. Minun maailmassani se menee niin, että

- tavataan kiinnostava ihminen

- aletaan tapailla eli tutustua eli seurustella

- tapaileminen/seurusteleminen syvenee, yhä enemmän tunteita alkaa tulla mukaan

- puhutaan niistä tunteista, toiveista, ajatuksista

- aletaan tehdä suunnitelmia yhä pidemmälle tulevaisuuteen

- koko ajan opitaan tuntemaan, onko tämä sellainen ihminen, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni

- jossain vaiheessa tehdään päätös sitoutumisesta ja useimmille se tarkoittaa avo- tai avioliittoa

tai sitten

- tapailemisen/seurustelemisen myötä huomataan, että tunteet eivät syvenekään vaan päinvastoin, yhdessäolo tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin onnellisuutta tai kiinnostus vain loppuu.

Minusta on erikoista se, kuinka tällä palstalla olen ymmärtänyt joidenkin ajattelevan, että parisuhde on staattinen tila. Että siihen ryhdytään/se alkaa, ja siinä sitten vain ollaan. Parisuhdehan on jatkuvaa "neuvottelua". Vielä sen sitoutumisen jälkeenkin, vaikka molemmat olisivat kuinka tosissaan siinä tilanteessa uskoneet, että tämä on se ihminen, johon loppuelämäkseni sitoudun.

Missä kohdassa kommenttisi kumoaa edellisen? En ymmärrä nyt minäkään. 

Tämä kysymys on ollut tällä foorumilla jo useamman kerran viime kuukausina. Ap, jos sinä olet se joka aloitat keskustelun aina uudelleen ja uudelleen, hillitse vähän itseäsi ja tyydy aikaisempiin vastauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen. Vain pieni prosentti saa sen kaunottaren, jonka oikeasti haluaa.

Voi voi. Kannattaa siinä vaheessa vilkaista miehen peiliin, jos näin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että mies tarvitsee täydellistä henkistä yhteyttä halutakseen seksiä?

Niin ja luuletko että fiksu kaunis nainen haluaa vain seksin perään ruikuttavaa vanhaa miestä?

Sen sijaan uskotte kaiken mitä mies ääneen sanoo. Onkohan se jotenkin parempaa?

Jos koko ajan pitää epäillä toista pettämisestä, niin siinä ei synny yhtään parisuhdetta. Eikä se valehteleva mieskään jaksa kymmeniä vuosia valehdella, hän koko kyllästyy tai jää kiinni. Valheella on lyhyet jäljet eikä sille perustuva parisuhde ole pitkäikäinen. Ei kannata ihmetellä erojen määrää tai varsinkaan sitä, että nainen hakee eroa, jos mies valehtelee heti alkuun noin isosta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

Olen mielummin yksin kuin laastarina tai tyytyen siihen toiseksi parhaimpaan. En halua tarttua pulloon vuosien saatossa sen takia etten kestä perhettäni.

Toivoisin yhä useampien olevan paljon valikoivampia, jotta kotiin olisi mukavampi tulla heti töiden jälkeen.

En aio tyytyä kehenkään. Joko löydän sen itselleni täydellisesti sopivan jampan tai sitten olen itsekseni. Ihan turhaa kuluttaa aikaansa vääriin valintoihin. :) En tajua onko yksin olo muka niin kamalaa? Osaatteko luoda ystävyyksiä ihmisten kanssa tai hakea muuta sisältöä elämään kuin "tyytyä" johonkin ihmiseen. Minua ainakin masentaisin jos joku mies ajattelisi minun olevan vain se valinta B koska valintaa A ei voinut saada.  

 -_- Mikään ihme ettei olla tyytyväisiä ja erotaan

T. 27 nainen ja sinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

Minustakin on ihan käsittämätön ajatus, että ihan jokainen haluaa sen kaikkein kauneimman/komeimman ihmisen puolisoksi, kaikkein kalleimman luksusauton, hienoimman ja isoimman merenrantatalon ja lomamatkan Balille tai avaruuteen.

En ole vielä tavannut yhtäkään naista joka olisi minua pitänyt ykkösvaihtoehtona. Naiset ei ainakaan tyydy kuin parhaimpasn mahdolliseen, siksi olenkin yksin.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Tuo ajatusmaailma, jossa ihminen rinnastetaan esineisiin, on käsittämätön. Minä en rakasta autoja enkä ruokia. Voin sanoa rakastavani sushia, mutta ei se tarkoita, että rakastaisin sitä kuten ihmistä rakastetaan.

Ainoa syy, miksi olen parisuhteessa on rakkaus. Ja rakkaus ja tyytyminen eivät mahdu samaan lauseeseen. Rakastaminen tarkoittaa, että toisen ihmisen näkee ainutlaatuisena, upeana, haluttavana, sellaisena jota ilman ei halua olla.

Et tiedä paljon rakkaudesta jos et tajua että rakkaus on juuri se joka saa ihan tavallisen ihmisen näyttämään ja tuntumaan sinusta vastustamattomalta. Et siis enää tunne tyytyväsi kun rakastut vaikka se rakkauden kohde olisikin varsin tavallinen ihminen.

Uskon omalla elämänkokemuksellani tajuavani erittäin paljon. Jos haluaisin ferrarin niin en alkaisi edes tapailla toyotaa (so. ei olisi vaihetta, jolloin olisin ajatellut tyytyväni siihen). Eli olin sinkku niin pitkään, että kohtasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

No ensinnäkin aika harva rakastuu ensisiälmäyksellä. Ja toisekseen tuskin ihan objektiivisesti mitaten sinunkaan rakkautesi kohde on täydellinen (kun kukaan ei ole) tai että jossain ei olisi olemassa jotain vielä vähän paremoaa. Mutta se rakastuminen saa hänet tuntumaan sinusta ihanalta.

Eli edelleen, tyytyminen muuhun kuin täydelliseen ei tarkoita ettei voisi olla oikeasti onnellinen tai oikeasti rakastaa. Rakkauden hienous on juuri siinä että se on täysin arvaamaton ja selittämätön eikä noudata mitään objektiivisia mittareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että mies tarvitsee täydellistä henkistä yhteyttä halutakseen seksiä?

Niin ja luuletko että fiksu kaunis nainen haluaa vain seksin perään ruikuttavaa vanhaa miestä?

Sen sijaan uskotte kaiken mitä mies ääneen sanoo. Onkohan se jotenkin parempaa?

Onko se nyt niin, että naiset vänkäävät aina vastaan eivätkä usko, kun mies sanoo jotain epämukavaa, vai että naiset uskovat kaiken mitä mies sanoo? Vai jankataanko täällä taas sukunimistä? eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Eikä kaikki halua Ferraria.

Linnakin vaatisi henkilökuntaa, ei sitä yksin pidetä yllä.

Ja hanhenmaksa, en edes aloita.

Kaikki eivät selvästikään ymmärrä vertauskuvia... Mutta kyllä teillekin samalla tavalla rajoitteinen kumppani löytyy.

Ihmissuhdetta ja tavaraa ei voi verrata keskenään, joten tuo tyytymisesimerkki on huono.

Ei lainkaan. Se kertoi oikein hyvin että ihminen voi olla ihan tyytyväinen asiaan joka ei ole täydellinen. Tuskin kenenkään meistä lapsetkaan ovat täydellisiä (eikä heitä ole saanut edes valita) ja silti niitä rakastaa kovasti ja ne ovat itselle ne maailman ihanimmat.

Minä pidän omia lapsiani lähes tulkoon täydellisinä. Jos olisin saanut itse valita lapset, niin heidät olisin ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että ne "ihan ok" naisetkin ovt tasokkaampia kuin suurin osa miehistä.

Ainakin omasta mielestään