Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia ADHD-lapset ovat noin 3-vuotiaina?
21.04.2020 |
Olen epäillyt lapsellamme olevan adhd jo siitä lähtien kun hän lähti kävelemään. Nyt lähes 3-vuotiaana hän pysyy jo hetken paikoillaankin mutta tekee jatkuvasti jotain kiellettyä/järjetöntä. Pahinta on, että hän tekee näitä kiellettyjä juttuja vaikka olemme kieltäneet kaikin mahdollisin tavoin (tiukasti, lempeästi, yhä uudelleen selittäen ja neuvotellen) tekemästä niitä. Ikään kuin hän olisi aina kuitenkin unohtanut, ettei niin saa tehdä. En esim jaksa käydä hänen kanssaan enää pyöräilemässä, kun hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä. Tilanteen jälkeen selitän hänelle asian ja hän sanoo ymmärtävänsä mutta saattaa tehdä saman jo hetken päästä uudestaan.
Missään kylässä hänen kanssaan ei voi käydä, koska hän käy painamassa kaikki napit astianpesukoneissa ym vaikka hän tasan tarkkaan tietää että niin ei saa tehdä. Ihan kuin hän ei pystyisi hillitsemään itseään.
Onko tällainen käytös normaalia vai voisiko olla jotain ylivilkkautta? Olen totaalisen väsynyt. :(
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Mun nuorempi lapsi oli n. 2,5-vuotiaaksi asti hirveä menijä. Räpläsi kaikki nappulat, otti kaiken, painatti menemään joka paikkaan ja oli ihan vahdittava (toki tiedostan, ettei hänen menonsa sitä kaikkein hurjinta ollut, mutta riittävän hurjaa kuitenkin). Hän täyttää kohta 6, ja edelleenkin hän monessa asiassa tekee asioita kehollaan kuin automaatilla kielloista huolimatta ("älä kiipeä sinne, älä hyppää siitä" – lapsi vain menee kuin juna), en usko, että hänellä ainakaan mitään ADHD:ta on. Hän on oppinut ihan itsekseen lukemaan ja laskemaan, osaa laskea jo kymmenen- ja sadanylityslaskujakin. Hän malttaa keskittyä leikkiin, tarinoiden kirjoittamiseen (on senkin opetellut itse), piirtämiseen, palapelien tekemiseen ja legorakentamiseen. Päiväkodista ei ole koskaan tullut muuta kuin hyvää palautetta.
En tiedä, millaiseksi sinun lapsesi käytös muovautuu hänen kasvaessaan, mutta minulla on ainakin kotona esimerkki siitä, että lapsi voi olla pienenä todella vilkas ja isompana kuitenkin pystyy keskittymään hyvin. Meidän nuorempi lapsemme on selvästi fyysisesti aktiivinen, vaikkei mitenkään varsinaisesti "urheilullinen" olekaan.
Moni neurologisesti poikkeava on hyvä laskemaan, ja etenkin ADHD-ihmiset rakastavat palapelien kokoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
En nyt ihan kauheasti osaa neuvoa mutta sen sanon, että älä ihmeessä ajattele poikasi olevan vain paha ja ilkeä. Asia ei ole niin. Ennemminkin sanoisin, että muista näyttää ja kertoa hänelle, että rakastat, autat ja tuet häntä.
Apuahan teidän edelleen pitää etsiä. Onko pojalla mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta? Sellainen voisi ainakin jossain määrin olla avuksi. Uskon, että myös iän myötä tilanne saattaa tulla muuttumaan, suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Siis SINÄ laitat lapsesi tilanteeseen jossa hän päätyy juoksemaan auton alle. Siis sinä asetat lapsesi hengenvaaraan.
Huutamisen vuoksi olet "vain" kaltoinkohteleva väkivaltainen vanhempi. Kun asetat lapsen tilanteisiin joissa hän on vähällä jäädä auton alle olet hengenvaarallinen vanhempi. Siis vielä suurempi syy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus.
Ei lapsi päätä sitä että hän menee liikennöidylle kadulle kävelemään. Sinähän sen päätät. Sinä päätät missä lapsi on, miten hän kulkee, mitä hän tekee.
Sinä päätät pistää lapsesi kadulle kävelemään ja sitten kun hän ei osaakaan hillitä itseään niin sinä syytät häntä ja ajattelet että huutaminen eli väkivallan tekeminen lasta kohtaan on oikea tapa ratkaista ongelma.
Mutta ei, ongelma ei ole se että lapsi juoksee kohti autoa. Ongelma on se että sinä olet alunperinkin laittanut hänet tilanteeseen jossa hänellä ei ole kykyä toimia oikein.
--
Viestissä 21 joku kirjoitti aivan oikein: "Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville."
On tilanteita joita pieni lapsi ei voi ymmärtää, joissa pieni lapsi ei voi osata toimia oikein. Jos jätät pesuainepullon lojumaan ja pieni lapsi juo sitä niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen liikenteeseen ja hän meinaa jäädä auton alle niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen ydinvoimalaan ja hän siellä räpeltää kaikkia nappuloita ja saa aikaiseksi ydintuhon niin syytätkö lasta? Kuinka pihalla sinä oikein olet?
Älä jätä pienen lapsen lähettyville pesuainepulloa. Älä vie pientä lasta liikennöidylle kadulle. Älä vie pientä lasta ydinvoimalaan.
SINUN vastuullasi on päättää missä lapsi on, se on sinun työsi. Älä jätä työtäsi tekemättä ja syytä sitten lasta kun hommat menevät pieleen. Älä vaadi häneltä mahdotonta: älä vaadi häneltä "oikeanlaista käytöstä" sellaisissa tilanteissa jotka ovat niin vaativia ettei hän kertakaikkiaan voi osata käyttäytyä niissä tilanteissa oikein. Älä vie häntä niihin tilanteisiin.
Ensin vaadit lapseltasi mahdotonta ja kun hän ei mahdottomaan pysty niin sinä teet hänelle väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Siis SINÄ laitat lapsesi tilanteeseen jossa hän päätyy juoksemaan auton alle. Siis sinä asetat lapsesi hengenvaaraan.
Huutamisen vuoksi olet "vain" kaltoinkohteleva väkivaltainen vanhempi. Kun asetat lapsen tilanteisiin joissa hän on vähällä jäädä auton alle olet hengenvaarallinen vanhempi. Siis vielä suurempi syy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus.
Ei lapsi päätä sitä että hän menee liikennöidylle kadulle kävelemään. Sinähän sen päätät. Sinä päätät missä lapsi on, miten hän kulkee, mitä hän tekee.
Sinä päätät pistää lapsesi kadulle kävelemään ja sitten kun hän ei osaakaan hillitä itseään niin sinä syytät häntä ja ajattelet että huutaminen eli väkivallan tekeminen lasta kohtaan on oikea tapa ratkaista ongelma.
Mutta ei, ongelma ei ole se että lapsi juoksee kohti autoa. Ongelma on se että sinä olet alunperinkin laittanut hänet tilanteeseen jossa hänellä ei ole kykyä toimia oikein.
--
Viestissä 21 joku kirjoitti aivan oikein: "Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville."
On tilanteita joita pieni lapsi ei voi ymmärtää, joissa pieni lapsi ei voi osata toimia oikein. Jos jätät pesuainepullon lojumaan ja pieni lapsi juo sitä niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen liikenteeseen ja hän meinaa jäädä auton alle niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen ydinvoimalaan ja hän siellä räpeltää kaikkia nappuloita ja saa aikaiseksi ydintuhon niin syytätkö lasta? Kuinka pihalla sinä oikein olet?
Älä jätä pienen lapsen lähettyville pesuainepulloa. Älä vie pientä lasta liikennöidylle kadulle. Älä vie pientä lasta ydinvoimalaan.
SINUN vastuullasi on päättää missä lapsi on, se on sinun työsi. Älä jätä työtäsi tekemättä ja syytä sitten lasta kun hommat menevät pieleen. Älä vaadi häneltä mahdotonta: älä vaadi häneltä "oikeanlaista käytöstä" sellaisissa tilanteissa jotka ovat niin vaativia ettei hän kertakaikkiaan voi osata käyttäytyä niissä tilanteissa oikein. Älä vie häntä niihin tilanteisiin.
Ensin vaadit lapseltasi mahdotonta ja kun hän ei mahdottomaan pysty niin sinä teet hänelle väkivaltaa.
PS. Ensin lapsi joutuu vaaraan kun hän meinaa jäädä auton alle. Sitten hän joutuu taas vaaraan kun hän joutuu sinun väkivaltasi uhriksi kun sinä huudat hänelle. Siis ensin fyysistä vaaraa, sitten sosiaalista/emotionaalista vaaraa. Kuinka pelottavaa ja stressaavaa pienen lapsen elämän oikein tarvitsee olla? Elämmekö jollain sota-alueella missä lapsi väistämättä joutuu vaaratilanteisiin? Eikö Suomi olekaan maailman melkein turvallisin maa? Miksi lapsi saa Suomessa olla turvassa vihollisarmeijoiden luodeilta mutta ei omilta vanhemmiltaan? Miksi lapsen täytyy elää pelossa? Ja luuletko todella että pelossa elävä lapsi voi yhtikäs mitään oppia, voi käytöstään parantaa, voi millään lailla vaikuttaa käytökseensä?
SINUN työsi on järjestää lapsellesi se kaikkein tärkein: turvallisuus.
On vielä ihan normaalia.
Lasta saattaa myös huolettaa jokin, ja purkaa sitten oloaan keppostelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Siis SINÄ laitat lapsesi tilanteeseen jossa hän päätyy juoksemaan auton alle. Siis sinä asetat lapsesi hengenvaaraan.
Huutamisen vuoksi olet "vain" kaltoinkohteleva väkivaltainen vanhempi. Kun asetat lapsen tilanteisiin joissa hän on vähällä jäädä auton alle olet hengenvaarallinen vanhempi. Siis vielä suurempi syy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus.
Ei lapsi päätä sitä että hän menee liikennöidylle kadulle kävelemään. Sinähän sen päätät. Sinä päätät missä lapsi on, miten hän kulkee, mitä hän tekee.
Sinä päätät pistää lapsesi kadulle kävelemään ja sitten kun hän ei osaakaan hillitä itseään niin sinä syytät häntä ja ajattelet että huutaminen eli väkivallan tekeminen lasta kohtaan on oikea tapa ratkaista ongelma.
Mutta ei, ongelma ei ole se että lapsi juoksee kohti autoa. Ongelma on se että sinä olet alunperinkin laittanut hänet tilanteeseen jossa hänellä ei ole kykyä toimia oikein.
--
Viestissä 21 joku kirjoitti aivan oikein: "Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville."
On tilanteita joita pieni lapsi ei voi ymmärtää, joissa pieni lapsi ei voi osata toimia oikein. Jos jätät pesuainepullon lojumaan ja pieni lapsi juo sitä niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen liikenteeseen ja hän meinaa jäädä auton alle niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen ydinvoimalaan ja hän siellä räpeltää kaikkia nappuloita ja saa aikaiseksi ydintuhon niin syytätkö lasta? Kuinka pihalla sinä oikein olet?
Älä jätä pienen lapsen lähettyville pesuainepulloa. Älä vie pientä lasta liikennöidylle kadulle. Älä vie pientä lasta ydinvoimalaan.
SINUN vastuullasi on päättää missä lapsi on, se on sinun työsi. Älä jätä työtäsi tekemättä ja syytä sitten lasta kun hommat menevät pieleen. Älä vaadi häneltä mahdotonta: älä vaadi häneltä "oikeanlaista käytöstä" sellaisissa tilanteissa jotka ovat niin vaativia ettei hän kertakaikkiaan voi osata käyttäytyä niissä tilanteissa oikein. Älä vie häntä niihin tilanteisiin.
Ensin vaadit lapseltasi mahdotonta ja kun hän ei mahdottomaan pysty niin sinä teet hänelle väkivaltaa.
Heehhhehheh. Ihan ohiksena, että sähän nyt itse syyllistyt juuri tuohon "mahdottoman vaatimiseen" mistä toista kritisoit. Vaadit ettei vanhempi saa huutaa ikinä, ei edes vaaratilanteessa ja vanhemman pitäisi pystyä estämään kaikki vaaratilanteet vilkkaan lapsen kanssa. Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Siis SINÄ laitat lapsesi tilanteeseen jossa hän päätyy juoksemaan auton alle. Siis sinä asetat lapsesi hengenvaaraan.
Huutamisen vuoksi olet "vain" kaltoinkohteleva väkivaltainen vanhempi. Kun asetat lapsen tilanteisiin joissa hän on vähällä jäädä auton alle olet hengenvaarallinen vanhempi. Siis vielä suurempi syy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus.
Ei lapsi päätä sitä että hän menee liikennöidylle kadulle kävelemään. Sinähän sen päätät. Sinä päätät missä lapsi on, miten hän kulkee, mitä hän tekee.
Sinä päätät pistää lapsesi kadulle kävelemään ja sitten kun hän ei osaakaan hillitä itseään niin sinä syytät häntä ja ajattelet että huutaminen eli väkivallan tekeminen lasta kohtaan on oikea tapa ratkaista ongelma.
Mutta ei, ongelma ei ole se että lapsi juoksee kohti autoa. Ongelma on se että sinä olet alunperinkin laittanut hänet tilanteeseen jossa hänellä ei ole kykyä toimia oikein.
--
Viestissä 21 joku kirjoitti aivan oikein: "Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville."
On tilanteita joita pieni lapsi ei voi ymmärtää, joissa pieni lapsi ei voi osata toimia oikein. Jos jätät pesuainepullon lojumaan ja pieni lapsi juo sitä niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen liikenteeseen ja hän meinaa jäädä auton alle niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen ydinvoimalaan ja hän siellä räpeltää kaikkia nappuloita ja saa aikaiseksi ydintuhon niin syytätkö lasta? Kuinka pihalla sinä oikein olet?
Älä jätä pienen lapsen lähettyville pesuainepulloa. Älä vie pientä lasta liikennöidylle kadulle. Älä vie pientä lasta ydinvoimalaan.
SINUN vastuullasi on päättää missä lapsi on, se on sinun työsi. Älä jätä työtäsi tekemättä ja syytä sitten lasta kun hommat menevät pieleen. Älä vaadi häneltä mahdotonta: älä vaadi häneltä "oikeanlaista käytöstä" sellaisissa tilanteissa jotka ovat niin vaativia ettei hän kertakaikkiaan voi osata käyttäytyä niissä tilanteissa oikein. Älä vie häntä niihin tilanteisiin.
Ensin vaadit lapseltasi mahdotonta ja kun hän ei mahdottomaan pysty niin sinä teet hänelle väkivaltaa.
Heehhhehheh. Ihan ohiksena, että sähän nyt itse syyllistyt juuri tuohon "mahdottoman vaatimiseen" mistä toista kritisoit. Vaadit ettei vanhempi saa huutaa ikinä, ei edes vaaratilanteessa ja vanhemman pitäisi pystyä estämään kaikki vaaratilanteet vilkkaan lapsen kanssa. Jep jep.
Kyllähän äidin nyt ajatustenlukija pitää vähintään olla. Pitää etukäteen tietää että lapsi juuri tänään oppii avaamaan kaapin lukon tai siirtämään tuolin kiivetäkseen pesuainehyllyä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaa rakkautta ja huolenpitoa. Ehkä myös pitää itseään "huonona lapsena", ja hänelle kannattaisi perin juurin selvittää hänen olevan arvokas, rakas ja mieluisa omana itsenään.
Mä juoksin alle kouluikäisenä lasiovien läpi. Nyt aikuisena en katso toimintaelokuvia, tylsiä, tein samat jutut jo pikkulapsena ilman naarmuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsella suunnilleen tuossa iässä kauhea vimma tehdä kaikkea kiellettyä. Hän oikein syöksyi tekemään asioita, joista juuri oli kielletty tai jotka tiesi kielletyiksi. Kai se oli jotain rajojen ja oman tahdon hakemista. Se vaihe meni aikanaan ohi. Nyt lapsi on yläasteella ja hän on fiksu ja luonteeltaan rauhallinen koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Siis SINÄ laitat lapsesi tilanteeseen jossa hän päätyy juoksemaan auton alle. Siis sinä asetat lapsesi hengenvaaraan.
Huutamisen vuoksi olet "vain" kaltoinkohteleva väkivaltainen vanhempi. Kun asetat lapsen tilanteisiin joissa hän on vähällä jäädä auton alle olet hengenvaarallinen vanhempi. Siis vielä suurempi syy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus.
Ei lapsi päätä sitä että hän menee liikennöidylle kadulle kävelemään. Sinähän sen päätät. Sinä päätät missä lapsi on, miten hän kulkee, mitä hän tekee.
Sinä päätät pistää lapsesi kadulle kävelemään ja sitten kun hän ei osaakaan hillitä itseään niin sinä syytät häntä ja ajattelet että huutaminen eli väkivallan tekeminen lasta kohtaan on oikea tapa ratkaista ongelma.
Mutta ei, ongelma ei ole se että lapsi juoksee kohti autoa. Ongelma on se että sinä olet alunperinkin laittanut hänet tilanteeseen jossa hänellä ei ole kykyä toimia oikein.
--
Viestissä 21 joku kirjoitti aivan oikein: "Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville."
On tilanteita joita pieni lapsi ei voi ymmärtää, joissa pieni lapsi ei voi osata toimia oikein. Jos jätät pesuainepullon lojumaan ja pieni lapsi juo sitä niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen liikenteeseen ja hän meinaa jäädä auton alle niin syytätkö lasta? Jos viet pienen lapsen ydinvoimalaan ja hän siellä räpeltää kaikkia nappuloita ja saa aikaiseksi ydintuhon niin syytätkö lasta? Kuinka pihalla sinä oikein olet?
Älä jätä pienen lapsen lähettyville pesuainepulloa. Älä vie pientä lasta liikennöidylle kadulle. Älä vie pientä lasta ydinvoimalaan.
SINUN vastuullasi on päättää missä lapsi on, se on sinun työsi. Älä jätä työtäsi tekemättä ja syytä sitten lasta kun hommat menevät pieleen. Älä vaadi häneltä mahdotonta: älä vaadi häneltä "oikeanlaista käytöstä" sellaisissa tilanteissa jotka ovat niin vaativia ettei hän kertakaikkiaan voi osata käyttäytyä niissä tilanteissa oikein. Älä vie häntä niihin tilanteisiin.
Ensin vaadit lapseltasi mahdotonta ja kun hän ei mahdottomaan pysty niin sinä teet hänelle väkivaltaa.
Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrätkö sinä, että vain pehmustettu suljettu huone on paikka, johon vilkkaan lapsen voi päästää ilman mahdollisuutta, että hän keksii tehdä jotakin potentiaalisesti vaarallista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeavia piirteitä alkoi näkyä jo vuoden iässä, mutta eihän sen ikäisistä vielä pysty varmuudella sanomaan. Iän myötä n.3-4v piirteet kuitenkin vahvistuivat ja hankaloittivat jo merkittävästi perheen elämää. 5-vuotiaana sai alustavan adhd arvion, joka ei vielä edennyt varsinaiseen diagnoosiin asti, koska on haluttu katsoa miten koulu lähtee sujumaan. On siis kognitiivisilta kyvyiltään edellä monia ikätovereita, vaikka sosiaaliset taidot ehkä hiukan lapsellisempia.
Lapsi oli pienestä asti todella nirso ja valikoiva ruoan suhteen. Ihan siihen pisteeseen että sai pelätä terveysongelmia. Myös vaatteissa tietyt materiaalit, muodot, värit, saumat jne saivat aikaan kohtuuttomia raivokohtauksia. Siirtymätilanteet ja lähdöt saivat aikaan jumittamista ja tietyt lastenohjelmat tai vaikka kaupassa käynti ylikierroksia. Käytännössä emme voineet käydä lapsen kanssa kaupassa kuin pikaisesti. Lapsi myös kiipeili ja juoksi joka paikkaan. Yritti karata aina kun käänsi selän. Karkailu oli ihan sellaista, ettei ulkona, kaupassa, matkoilla tai missään voinut hetkeksikään irrottaa katsetta lapsesta tai hän hävisi. Kerran kotimaan matkalla 3v oli lyöttäytynyt kaupassa täysin vieraan perheen mukaan kulki heidän perässään kuin perheenjäsen. Eron normaaleihin lapsiin huomasi erityisesti tästä pelottomuudesta. Ei minkäänlaista pelkoa hurjiin temppuihin tai vieraisiin ihmisiin tai ympäristöön. Niin ja lapsi ei ole koskaan oikein leikkinyt leluilla. Sen sijaan piirtäminen, roolileikit ja musiikki ovat olleet tärkeitä jo pienestä asti. Monitaiteellinen voisi sanoa.
Nyt lapsi on kouluikäinen. Taiteellisesti ja motorisesti lahjakas, mutta erittäin tapaturma-altis. Sotkee ruoalla kuin 1-vuotias muutenkin levittää tavaransa ympäriinsä ja kaikki jää niille sijoilleen. Joskus tuntuu, että lapsi on sian ja marakatin yhdistelmä. Uhmakkuushäiriöinen on myös ja on ollut sitä pienestä asti. Silti myös sosiaalinen ja on kavereita ja saa aikuisilta kehuja.
Sanoisin näin, että kyllä sen vaan yleensä huomaa yleensä jo varhain, jos oma lapsi on normaalia haastavampi tai poikkeaa. Varsinkin, jos tietää itse että on pyrkinyt kasvattamaan kuten muutkin eikä mitään isompia laiminlyöntejä ole tapahtunut. Meillä oikein korostui ero ”normaaliin” neurotyypillisen lapsen syntymän jälkeen. Voi sanoa, että lapsi on rakas sekä raskas. Ei sillä, kyllä neurotyypillisessäkin on haasteensa, mutta monet asiat sujuu helpommin ilman elämää suurempaa draamaa.
Uhkarohkea, uhmakas, levoton, kovaääninen. Lyö, puree, ottaa leluja toisen kädestä, sotkee toisten leikit. Ei viihdy sylissä tai anna halata. Voi vaikka lyödä päätään seinään tai lattiaan, jos joku mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär sai aikoinaan 6vuotiaana diagnoosin. On edelleen haastava, vaikka on jo aikuinen. Kaikki vaarallinen oli jännää.
Alue: Aihe vapaa
Pieni lapsi ei vielä ymmärrä miksi joku asia on kielletty, siksipä lapsiperheessä ei pidä jättää myrkyllisiä pesuaineita tai muuta haitallista lapsen ulottuville.
Se miten vanhemmat reagoi vaikuttaa paljon, mitä lapsi muistaa. Jos lapsi saa kovia rangaistuksia jatkuvasti, niin tietysti hän kokee olevansa tuhma.