Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia ADHD-lapset ovat noin 3-vuotiaina?
21.04.2020 |
Olen epäillyt lapsellamme olevan adhd jo siitä lähtien kun hän lähti kävelemään. Nyt lähes 3-vuotiaana hän pysyy jo hetken paikoillaankin mutta tekee jatkuvasti jotain kiellettyä/järjetöntä. Pahinta on, että hän tekee näitä kiellettyjä juttuja vaikka olemme kieltäneet kaikin mahdollisin tavoin (tiukasti, lempeästi, yhä uudelleen selittäen ja neuvotellen) tekemästä niitä. Ikään kuin hän olisi aina kuitenkin unohtanut, ettei niin saa tehdä. En esim jaksa käydä hänen kanssaan enää pyöräilemässä, kun hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä. Tilanteen jälkeen selitän hänelle asian ja hän sanoo ymmärtävänsä mutta saattaa tehdä saman jo hetken päästä uudestaan.
Missään kylässä hänen kanssaan ei voi käydä, koska hän käy painamassa kaikki napit astianpesukoneissa ym vaikka hän tasan tarkkaan tietää että niin ei saa tehdä. Ihan kuin hän ei pystyisi hillitsemään itseään.
Onko tällainen käytös normaalia vai voisiko olla jotain ylivilkkautta? Olen totaalisen väsynyt. :(
Kommentit (35)
Kahdella lapsellani on adhd. 3-vuotiaana mentiin muun muassa ikkunan läpi, kattolampussa roikuttiin, villeys meni niin yli että purkaantui mm pissaamalla mihin sattuu, missään vierailla ei voinut käydä kun mm pleikkariohjaimet lenteli ikkunasta. Vanhemman adhd on ollut huomattavasti pahempi. Molemmat sai lääkityksen 5,5-vuotiaana ja arki lähti sujumaan loistavasti :) kannattaa pyytää neuvolasta lähete neurolle jos epäilet adhd:ta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Meillä on saman ikäinen ja paha uhmaikä. Aivan samoja temppuja tehdään jatkuvasti.
Suuntaa energiaa positiivisesti.
Pyöräillä voi vaikka urheilukentällä, jolloin liikenteen vaaroja voidaan välttää.
Rattaa saa olla vielä käytössä, kun lapsi alkaa temppuilla otat kyytiin ja valjaat päälle.
Käykää leikkipuistoissa, opelkaa potkimaan ja heittämään palloa.
Rutiinit ja vuorokausirytmi on todella tärkeitä noin pienelle lapselle.
Katso mitä lapsi syö, sokeri herkut eivät tee hyvää noin pienelle.
Askartele, piirrä, leiki, laulla lapsen kanssa.
Lapsi tarvitsee aikuista vielä täysin kaikkeen mitä tekee.
Tuossa iässä on normaalia että vaipat ovat vielä käytössä, kunhan pottailua opettelee se on riittävästi. Nykyään lapset oppivat kuiviksi melko myöhään.
Tuon ikäistä lasta saa vielä syöttää ja pukea, vaikka lapsi osaa itse, niin aina hän ei vaan halua tai jaksa. Samalla hän saa läheisyyttä ja huomiota.
Mun nuorempi lapsi oli n. 2,5-vuotiaaksi asti hirveä menijä. Räpläsi kaikki nappulat, otti kaiken, painatti menemään joka paikkaan ja oli ihan vahdittava (toki tiedostan, ettei hänen menonsa sitä kaikkein hurjinta ollut, mutta riittävän hurjaa kuitenkin). Hän täyttää kohta 6, ja edelleenkin hän monessa asiassa tekee asioita kehollaan kuin automaatilla kielloista huolimatta ("älä kiipeä sinne, älä hyppää siitä" – lapsi vain menee kuin juna), en usko, että hänellä ainakaan mitään ADHD:ta on. Hän on oppinut ihan itsekseen lukemaan ja laskemaan, osaa laskea jo kymmenen- ja sadanylityslaskujakin. Hän malttaa keskittyä leikkiin, tarinoiden kirjoittamiseen (on senkin opetellut itse), piirtämiseen, palapelien tekemiseen ja legorakentamiseen. Päiväkodista ei ole koskaan tullut muuta kuin hyvää palautetta.
En tiedä, millaiseksi sinun lapsesi käytös muovautuu hänen kasvaessaan, mutta minulla on ainakin kotona esimerkki siitä, että lapsi voi olla pienenä todella vilkas ja isompana kuitenkin pystyy keskittymään hyvin. Meidän nuorempi lapsemme on selvästi fyysisesti aktiivinen, vaikkei mitenkään varsinaisesti "urheilullinen" olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Näin olen myös ymmärtänyt. Siksi kysyinkin, millaisia 3-vuotiaan oireet ovat olleet. Lapsi on esikoisemme, joten en voi oikein verrata kuin kavereittemme lapsiin, ja minusta näyttää ettei heillä ole läheskään näin sekava meininki kuin meillä. Neuvolasta on sanottu, että tilannetta seurataan. Päiväkodissa eivät ole olleet huolissaan, päinvastoin siellä sujuu kaikki tosi hienosti. Toki nyt ei ole koronan vuoksi ollut päiväkodissa yli kuukauteen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Näin olen myös ymmärtänyt. Siksi kysyinkin, millaisia 3-vuotiaan oireet ovat olleet. Lapsi on esikoisemme, joten en voi oikein verrata kuin kavereittemme lapsiin, ja minusta näyttää ettei heillä ole läheskään näin sekava meininki kuin meillä. Neuvolasta on sanottu, että tilannetta seurataan. Päiväkodissa eivät ole olleet huolissaan, päinvastoin siellä sujuu kaikki tosi hienosti. Toki nyt ei ole koronan vuoksi ollut päiväkodissa yli kuukauteen.
-ap
Kyllä se adhd-oireilu näkyisi päiväkodissakin. Jotkut ovat vain vilkkaampia kuin toiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Näin olen myös ymmärtänyt. Siksi kysyinkin, millaisia 3-vuotiaan oireet ovat olleet. Lapsi on esikoisemme, joten en voi oikein verrata kuin kavereittemme lapsiin, ja minusta näyttää ettei heillä ole läheskään näin sekava meininki kuin meillä. Neuvolasta on sanottu, että tilannetta seurataan. Päiväkodissa eivät ole olleet huolissaan, päinvastoin siellä sujuu kaikki tosi hienosti. Toki nyt ei ole koronan vuoksi ollut päiväkodissa yli kuukauteen.
-ap
Lapset voivat olla hyvin eri luonteisia ja siksi ei pidä verrata keskenään. Ihan sama koskee lapsen fyysistä kasvua. Jokainen on yksilö.
Neuvola on juuri sitä varten, että lapsen kasvua ja kehitystä voidaan seurata ja tarvitessa ohjata jonkin muun tahon asiakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
Kuulostaa todella raskaalta. Kamalaa, että ette ole saaneet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Näin olen myös ymmärtänyt. Siksi kysyinkin, millaisia 3-vuotiaan oireet ovat olleet. Lapsi on esikoisemme, joten en voi oikein verrata kuin kavereittemme lapsiin, ja minusta näyttää ettei heillä ole läheskään näin sekava meininki kuin meillä. Neuvolasta on sanottu, että tilannetta seurataan. Päiväkodissa eivät ole olleet huolissaan, päinvastoin siellä sujuu kaikki tosi hienosti. Toki nyt ei ole koronan vuoksi ollut päiväkodissa yli kuukauteen.
-ap
Kyllä se adhd-oireilu näkyisi päiväkodissakin. Jotkut ovat vain vilkkaampia kuin toiset
Se varmasti riippuu oireiden rajuudesta. Kyllä lapset tsemppaavat tosi paljon päiväkodissa ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
Suosittelen yksityisyä psykiatria. Persoonallisuus häiriöitä voi olla, luonne ei ole ikileä ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
Voi ei, oon niin pahoillani teidän kaikkien puolesta. Ootko facessa pro nepsy -ryhmässä? Sieltä varmasti saat vertaistukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd. ta ei voi todeta noin nuorena. 3vuotias saa olla levoton, se on normaalia, mutta jos tämä jatkuu pitkään, niin silloin se ei ole normaalia. Yleensä diagnooseja ei edes anneta alle 7vuotiaille lapsille, lääkäri ja paikkakunta kohtaisesti joskus nuorempi voi diagnoosin saada.
Näin olen myös ymmärtänyt. Siksi kysyinkin, millaisia 3-vuotiaan oireet ovat olleet. Lapsi on esikoisemme, joten en voi oikein verrata kuin kavereittemme lapsiin, ja minusta näyttää ettei heillä ole läheskään näin sekava meininki kuin meillä. Neuvolasta on sanottu, että tilannetta seurataan. Päiväkodissa eivät ole olleet huolissaan, päinvastoin siellä sujuu kaikki tosi hienosti. Toki nyt ei ole koronan vuoksi ollut päiväkodissa yli kuukauteen.
-ap
Kyllä se adhd-oireilu näkyisi päiväkodissakin. Jotkut ovat vain vilkkaampia kuin toiset
Se varmasti riippuu oireiden rajuudesta. Kyllä lapset tsemppaavat tosi paljon päiväkodissa ja koulussa.
Ei 3-vuotias adhd-lapsi tsemppaa pitkän tarhapäivän verran joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen adhd-nainen ja muistan vieläkin, kun kävin jollain psykologilla. Oikea diagnoosi tuli vasta nyt 24-vuotiaana (olen pieneltä paikkakunnalta ja silloin adhd-tytöt oli harvinaisempia, minulla todettiin vain kielellinen erityisvaikeus). Jos muistan oikein, niin 3-vuotiaasta ei vielä tehdä tarkempia johtopäätöksiä tai niin minulle kerrottiin. Vasta 5-vuotiaana kun alkaa yleensä esikoulu tai muut niin tutkitaan tarkemmin. Minut ainakin tutkittiin silloin (hukkasin sanoja, puhuin epäselvästi ja äitini halusi, ett olen alusta alkaen erityisluokalla, jos oppimisvaikeuksia ilmenee) Kun lapsen pitää itse alkaa oppia luokassa tai isommassa ryhmässä niin silloin on helpompi nähdä, onko lapsella hankala keskittyä. Riippuu tietysti lapsen oireista. 3-vuotias alkaa vähän kokeilla rajoja ja temperamenttipiirre tulee esiin. Välillä olen tutkaillut sisarentyttöäni, koska kaikki sanovat hänen olevan kanssani samankaltainen kuin oma tätini, jolla puolestaan on lukihäiriö. Koska siskontyttöni on vielä liian nuori kunnon johtopäätöksiin, en voi arvuutella mitään ja isosiskoni onneksi tietää näistä eli ei tarvitse pelätä, että jättäisi menemättä tutkimuksiin kuten jotkut äidit lähipiirissämme. Toivottavasti pääset selvittämään asiaa, koska siitä ei ainakaan haittaa ole. Surullisesti jotkut äidit eivät ole suostuneet viemään lapsiaan tutkimuksiin oireista huolimatta, mikä on sitten ollut hyvin huono lapsen kehityksen kannalta ja kostautuu yleensä juuri kouluiässä tai muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas toisinpäin: luulimme pojalla olevan ADHD/ADD tai muu neurokognitiivinen häiriö. Oireet alkoivat juuri tuossa 3 vuoden iässä: agressiivisuus, keskittymättömyys, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt ohjeita tai kieltoja, kommunikointikyvyttömyys jne jne. Ensimmäisenä neuvolassa huomio kiinnittyi kuitenkiin siihen, että lapsi oli rauhallinen, mitään ylivilkkautta ei esiintynyt, mutta kotona saattoi riehua tuntitolkulla, hajottaa paikkoja ja vahingoittaa toisia.
5 v:n iässä sitten lähete lastenlääkärille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin, joista toivoimme diagnoosia ja hoitotoimenpiteitä. Diagnoosia ei kuitenkaan saatu, mitään poikkeavaan viittaavaa ei käytöksen lisäksi liittynyt. Psykiatri totesi mm, että poika pystyy säätelemään käyttäytymistään, mikä neurologisissa häiriöissä ei ole mahdollista.
Koulunalettua ongelmat kärjistyivät: poika kiusasi, tappeli, et totellut opettajia. Edelleen ei ilmennyt jatkuvaa levottomuutta tai keskittymiskyvyn puutetta, esim joukkuepeleissä hän pärjää hyvin. Erinäisten selkkausten jälkeen lastensuojelu tuli mukaan kuvaan, tarjottiin perheterapiaa yms jota kokeiltiin usea vuosi. Nyt poika on 11 vuotta, mitään diagnoosia ei ole, koulua vaihdettu kahdesti, mutta mikään ei oikein ole normaalia. Poliisi ja lastensuojelu ovat olleet jatkuvasti tekemisissä pojan kanssa, mm vahingontekojen ja pahoipitelyjen vuoksi. Perheessämme on suuria vaikeuksia ja jaksaminen on äärirajoilla. Koronatilanne on täysin kestämätön. Ainoa vaihtoehto taitaa olla huostaanotto ja laitossijoitus. Toivottavasti jokin kuitenkin muuttuu. Koska murrosikäkin on tulossa, käänne parempaan on tuskin odotettavissa.
Olemme saaneet tukea eri tahoilta, emmekä enää usko, että vika on ainoastaan meidän vanhemmuudessamme. Olemme yrittäneet olla tiukkoja mutta ne rajat tulevat nopeasti vastaan: mitä teet kun lapsi ei yhtään välitä, vaikka äiti itkee hänen takiaan? Ikävä kyllä täytyy myöntää, että pojassa ei kaikki ole ihan normaalia. Kun kaikki muu on suljettu pois, niin ainoat sanat joita voimme enää hakea ovat ilkeä luonne ja pahuus, niin raskaalta kuin se tuntuukin. Ammattilaiset sanovat että, poika oireilee tai voi huonosti. Mutta näin ei useimmiten ole: poika on hyväntuulinen ja iloinenkin vaikka hajoittaessaan paikkoja ja kiusatessaan toisia.
Todella ikävää, että teillä on tuollainen tilanne :( Ei selvästi pelkkää adhd/add:ta vaan jokin kirjo. Asperger tai muu, näitä on ja oireet ovat adhd:n kanssa samankaltaisiakin. En yhtään usko että vika olisi ainoastaan kasvatuksessa, ehei! Sinä ainakin uskallat myöntää, että pojalla on jokin vikana koska jotkut eivät sitä tee vaan uskovat lapsensa olevan täydellisiä pirpanoita. Toivottavasti saisitte oikeanlaista apua!
Kiitos kaikille kommentoineille ja tsempanneille! Anteeksi että laitoin tämän ohiksena ap:n ketjuun, ei ollut tarkoitus johtaa keskustelua sivuun. Aurinkoista kevätpäivää kaikille! Nro 7
Tuo voi olla tosiaan ihan mitä tahansa. Voi ehkä jopa hakea teidän huomiota tuolla, kun tietää, että olette heti siinä vieressä kun menee jotain kiellettyä tekemään.
En itse muista, että olisin nuorena tehnyt nimenomaan kiellettyjä asioita.
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: "hän kiitää aina päistikkaa autotielle vaikka kuinka juoksen ja karjun hänen peräänsä."
Karjut? Huudat omalle lapsellesi?
Jos tuntisin sinut niin tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen.
En tiedä onko lapsellasi adhd, mutta ainakin hänellä on se jättimäinen ongelma että hänen vanhempansa tekee väkivaltaa häntä kohtaan, eli hänellä on turvattomat kotiolot.
Adhd aiheuttaa käyttäytymisongelmia joillain lapsilla. Turvattomat kotiolot aiheuttavat käyttäytymisongelmia paljon useammilla lapsilla.
Aivan turhaan keskityt sellaisiin toissijaisiin asioihin kuin adhd, käyttäytyminen, pyöräily, pesukoneen nappulat,...
Sinun pitää pistää kuntoon ensisijaiset asiat, siis perusteet: turvallisuus ensin. Ole turvallinen.
Niin kauan kun ei perusta ole kunnossa niin toissijaisiin asioihin keskittyminen on turhaa, ajanhukkaa, vain haitaksi.
Jos lapsi on juoksemassa autotielle, niin jättäisitkö itse huutamatta?
Jos sinulla ei ole koskaan ollut vilkasta lasta, niin älä yritä neuvoa, että jätä käyttäytyminen huomiotta. Vilkas lapsi hajottaa paikat ja ennen kaikkea itsensä, jos jää tumput suorina seisomaan.
Alue: Aihe vapaa
ADD-lapseni oli tuossa iässä "haahuilija". Hän meni omia teitään, ei vaikuttanut kuuntelevan ohjeita tai ainakin tuntui unohtavan ne saman tien. Varsinkin ryhmässä toimiminen oli hänelle vaikeaa ja hän lähti aina puuhailemaan omiaan. Lapsi oli fyysisesti ketterä ja saattoi esim. päiväkodissa yhtäkkiä kiivetä kirjahyllyn päälle tai pihalla aidan yli.
Nyt lapsi on teini ja diagnoosi on siis ADD eli tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta. ADD-henkilöille on tyypillistä, että lapsena levottomuus on fyysistä ja nuorena kaaos on pään sisällä. Päällepäin nuori on todella rauhallinen nykyään, mutta tekeminen menee helposti sekaisin ja toiminnan aloittaminen/loppuun saattaminen on vaikeaa.
Jos olet huolissasi, niin ota asia puheeksi neuvolassa. ADD/ADHD ei ole maailmanloppu tosiaankaan, vaikka se omaa haastetta elämään tuokin. Lapselle on kuitenkin tärkeää saada tukitoimia ajoissa, koska ne auttavat merkittävästi omien selviytymistapojen löytämisessä. :)