Myönnän: koronakurini alkaa lipsua
Kuukauden olen jaksanut rajoittaa elämääni, pitää etäisyyksiä, seurata ohjeita.. mutta nyt huomaan että lipsuminen alkaa väkisin. Kaupassa käydessä turvavälit olivat taas liian lyhyet, mistä olin aiemmin närkästynyt ja peloissani, mutta nyt tuntui että ihan sama. Samoin ulkona ei vanhusten liian läheltä kävely enää haittaa, ihan sama. Bussissa ei kiinnosta, jos joku pärskii, ihan sama. Olen alkanut odottaa, että leffateatterit aukeaa, samoin ravintolat, olen nimittäin menossa sinne ekojen joukossa. Voin saada Koronan, ihan sama..
Mielenkiintoista. Olin nimittäin tosi tarkka ja pedantti tämän homman kanssa, mutta näköjään pää ei enää kestä tätä möllötystä. Muilla vastaavaa lipsumista?
Kommentit (162)
No juu, vähän sama. Aiemmin kävin kaupassa hanskat kädessä ja mahdollisimman nopeasti, suorastaan paniikissa. Maskia olisin käyttänyt jos jostain olisin sellaisen löytänyt. Nyt ei jaksa enää. Illalla aattelin mennä kauppaan, en jaksa enää välittää onko hanskoja vai ei.
Mulla on ihan vastaavaa. Ei vaan jaksa. Tanskassakin kuulemma alkaa jengi lipsua. Sinänsä kyllä inhimillistä.
On niin turta tähän ettei jaksa enää. Valitettavasti.
Töissä menee energia vanhustenkodissa kun oltava tarkka.
Tartunnan välttäminen on vähän kuin Tetris peli, joka aluksi sujuu helposti kun palikoita tulee alas aika hitaasti ja ehtii ja muistaa olla huolellinen ja tarkkanna . Pikkuhiljaa vauhti kiihtyy, tarkkailu herpaantuu ja virheitä alkaa tulla lisää ja lisää. Lopulta virheitä on niin monta että se on Game Over.
Vierailija kirjoitti:
Tartunnan välttäminen on vähän kuin Tetris peli, joka aluksi sujuu helposti kun palikoita tulee alas aika hitaasti ja ehtii ja muistaa olla huolellinen ja tarkkanna . Pikkuhiljaa vauhti kiihtyy, tarkkailu herpaantuu ja virheitä alkaa tulla lisää ja lisää. Lopulta virheitä on niin monta että se on Game Over.
Ja siinä ei auta, vaikka itse pysyisi kovana jos kaikki muut alkavat yhtä aikaa hölläillä.
Minä yritin eiliseen asti vältellä vanhuksia, mutta totesin että aivan sama. Heitä on ollut koko tämän ajan mahdoton vältellä, kun parveilevat sankoin joukoin kaikkialla kälättämässä ja tukkivat tiet milloin kaupassa, milloin kävelytiet. Jos he ovat noin välinpitämättömiä, miksi minun pitäisi yrittää ajatella heitä?
Itse olen alkanut kallistua siihen, että virus saisi tulla. Suurin osa selviää siitä ja jos ei, niin sitten ei. Mutta jos selviäisi, niin saisi immuniteetin, ainakin jonkinlaisen, ja voisi alkaa elää elämäänsä.
Eihän siinä mitään....kuolleena on aika vaikeeta enää elää. Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi edes mennyt mäkihyppääjä.
Vaihtelevat uutiset ei ainakaan auta asiaa. Ensin luet jutun, kuinka tartunnan voi teoriassa saada kävelemällä jonkun takana, sitten seuraavassa artikkelissa kerrotaan taudin tarttuvan lähinnä merkittävissä lähikontakteissa kunnon altistumisajalla. Toinen tutkija on purkamassa rajoituksia ja toinen maalailee Italiaa pahempia kuolinlukuja. Ihan sama.
Taisteluväsymystä. Tuota tapahtuu sodassakin, kun odotetaan ja odotetaan ja silloin silloin vasta rytisee, kun käy huolimattomaksi ja välinpitämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartunnan välttäminen on vähän kuin Tetris peli, joka aluksi sujuu helposti kun palikoita tulee alas aika hitaasti ja ehtii ja muistaa olla huolellinen ja tarkkanna . Pikkuhiljaa vauhti kiihtyy, tarkkailu herpaantuu ja virheitä alkaa tulla lisää ja lisää. Lopulta virheitä on niin monta että se on Game Over.
Ja siinä ei auta, vaikka itse pysyisi kovana jos kaikki muut alkavat yhtä aikaa hölläillä.
Auttaahan se itselle ja omalle kohdalle.
Täällä myös ihan sama. Melkein jo toivon sairastuvani. Töissä kamalasti hommia ja kädet rakoilee käsidesistä. Työpaikalla kova paine. Ei jaksa viikonloppuisin kuin maata.
2 viikkoa kesti pikaruokaloiden autojonot tyhjillään
Sitten niitä autoja oli siellä enemmän kuin normaalisti
Ei ihmisten pää kestä tällaista. Surkea itsekuri ihmisillä ..
Zinc
Mulla kans. Vaikka pelkään koronaa ja otan tilanteen vakavasti. Kävin tänään kaupassakin ensimmäistä kertaa kuukauteen ja päivä päivältä huolettomammin hiippailen rappukäytävässä.
Jos on vielä masennusta ja elämänhallinnan kanssa ongelmia, ei tätä kauaa jaksa. Ja tosi lannistavaa kun monet muut lipsuu niin itsekään ei jaksa välittää. Noh, käsiä pesen ja yritän parhaani väistellä muita ihmisiä kun joutuu asioimaan kaupassa ja kulkemaan julkisilla. Kotona en kyllä jaksa heilua rätin kanssa paitsi ovenkahvat ja valokatkaisimet pesen.
Ällöttää maahan räkivät ihmiset kun ne räät tulee kotiin sitten koirantassuissa. Yskimällä nousseen liman voi nielaista tai sylkeä nenäliinaan, itse teen niin. Tuntuu että joillekin ympäriinsä syljeskely on jonkinlainen pakkoneuroosi. Säälittää kun joku ahdistuneen oloisesti räkii ympäri bussipysäkkiä. Tekisi mieli tarjota nenäliinaa.
En ole muistanut pestä käsiäni muutamaan päivään. Kaupoilla käydään joka päivä koko perheen kanssa. Eiköhän tämä korona ollut tässä.
Tilannetta ei ainakaan paranna se että tänään viimeksi uutisoitu miten loppuvuodesta seuraava aalto paljon pahempi. Lisäksi koronahel vetti jatkunee jopa vuosia joten jossain vaiheessa eristäytyminen pakko vain lopettaa. Omalta kohdaltani olen jo täysin väsähtänyt kun samaan aikaan töissä pitää skarpata ja työtunnit sekä työpäivät lisääntyneet eikä sen lisäksi mitään muuta kuin kotonaoloa väsyneenä. Sieltä taas töihin ja viikon kohokohta on pikainen ruokakaupassa käynti.
Vanhuksia kyllä välttelen jne mutta en ole jika päivä niin tarkka kaikesta kuin aiemmin. Kunnes luen uutisia terveyskeskuksen pihaan rajatuista ruumiskonteista. En halua tapattaa ketään vaikka henk koht en pelkääkään.