Ulkonäköni estää työuralla etenemisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköistä, että työkavereita kalvaa tietty kateus sinua kohtaan, mutta tuntuu kummalliselta että se olisi ainoa syy siihen, että etenemistahtisi on jähmeää. Voiko jokainen kollega muka olla niin kateellinen, että estää toisen etenemisen vain siksi? Kuulostaa todella itsekeskeiseltä.

Mulle tuli postauksesi perusteella sellainen kuva susta, että olet prefektionisti, tosi positiivinen ja motivoitunut ihminen. Kaikki nuo ominaisuudet ovat hyviä... tiettyyn rajaan asti. Tiedätkö sen tunteen kun joku tuntuu vähän liian siloitetulta? On myös se sanonta: "moni kakku päältä kaunis." On omalla tavallaan luotaantyöntävää, jos kaikki on aina kuten elokuvissa ja Kodin Kuvalehden kannessa. Se ei ole "normaalia." Normaaliin elämään kuuluu virheet ja puutteet, huonot ja kurjat ajat.

Jos olet töissä jatkuvasti positiivinen ja motivoitunut, siitä huokuu ennen pitkää väkisin tietynlainen teennäisyys, esittämisen tuntu. Susta tulee heti paljon enemmän "ihminen," lähestyttävämpi ja samaistuttavampi kun näytät muille, etenkin kollegoille, että "tänään mulla on vähän p*ska päivä." Välillä on ihan OK valittaa turhistakin asioista, koska ei se töihin lähteminen aina herkkua ole. Siinä tuntee työyhteisössä tiettyä yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun yhdessä jaetaan samanlaiset turhautumisen ja onnistumisen tunteet. Ihaninta on, kun joskus joku itseä vanhempi ja kokeneempi kollega tulee taukohuoneeseen ja alkaa purkautua todella raastaneesta asiakkaasta. Siinä uskaltaa itsekin todeta: "Oikeasti? Mulla oli joskus ihan samanlainen!" Ja näitä tilanteita saa sitten yhdessä purkaa ja päivitellä, nauraakin niille yhdessä.

Sulla on hyvin hallussa jo kaikki se, mitä esimiehet ja asiakkaat sulta odottaa. Nyt sun täytyy enää uskaltaa olla ihminen kaikkine puutteinesi ja ongelminesi myös kollegoille, koska epätäydellisiä ihmisiä hekin ovat.

Vaikea kuvitella miehiä esittämässä laumassa surkimuksia ettei kenellekään tule paha mieli.

En tarkoittanut että yhdessä esitetään surkimuksia, vaan että uskalletaan näyttää kollegoille itsestä niitä huonompiakin puolia. Kukaan ei ole täydellinen, ja itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää ihmiset jotka esittävät elämänsä olevan alati pelkkää auringonpaistetta ja kukkaniittyjä.

Jos joku työkaverini olisi erittäin motivoitunut, positiivinen ja innokas, en näe mitään syytä miksi kateuttani yrittäisin estää häntä etenemästä alallaan. Hänen onnistumisensa ei ole minulta millään tavalla pois. Liiallinen iloisuus ja elämän ihanuuden hypettäminen kuitenkin herättää minussa epäluottamuksen tunteen ihmistä kohtaan, koska en jaksa uskoa, että kenenkään elämä on jatkuvasti sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista. Tämän vuoksi en kommunikoisi niin paljon kyseisenlaisen työkaverin kanssa. Jos sitten tulee tilanne, että jostain syystä tämä motivoitunut työkaveri tulisi pyytämään minulta suositusta työurallaan etenemiseen, mitä sanon? "Hän on todella motivoitunut. Olisi varmaan hyvä lisä projektiinne." Enpä oikein muuta hänestä osaisi sanoa, koska en tunne välillämme sellaista sielujen sympatiaa että haluaisin häntä sen kummemmin tunteakaan. Riittääkö tämä suositus hänen etenemiseensä? En tiedä. Toivottavasti, koska hänen onnistumisensa ei edelleenkään ole minulta mitenkään pois, mutta jos ei, niin eipä ole minun ongelmani.

Jos sinun yksi tai kaksi työkaveria on sanonut haitan olevan kauneudessasi, nii onko tuo nyt sitten koko totuus?

Vastaavia ongelmia sinulla oli aiemmissaki työpaikoissa, joten voisiko vikaa olla omassa käytöksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Tuo oli minusta tosiaan vähän asenteellinen olettamus. Kyllähän jokainen näkee ihmistä katsomalla onko normaalipainoinen tai ei ja juttelemalla tietää mitä tyypit harrastaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa itsensä kohottamista tms.

Kyllä, itse olen mieleltäni vähän normaalimpia häiriintyneempi. Voihan ap:n kollegatkin olla.

En tiedä oliko tuo kommenttisi sarkasmia, mutta ei se nyt varsinaisesti liity häiriintyneisyyteen. Ihmiset vaan tekevät tiettyjä tulkintoja, joihin sitten vaikuttavat esim. asenteet ja tunteet, kuten kateus ja viha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Tuo oli minusta tosiaan vähän asenteellinen olettamus. Kyllähän jokainen näkee ihmistä katsomalla onko normaalipainoinen tai ei ja juttelemalla tietää mitä tyypit harrastaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa itsensä kohottamista tms.

Kyllä, itse olen mieleltäni vähän normaalimpia häiriintyneempi. Voihan ap:n kollegatkin olla.

En tiedä oliko tuo kommenttisi sarkasmia, mutta ei se nyt varsinaisesti liity häiriintyneisyyteen. Ihmiset vaan tekevät tiettyjä tulkintoja, joihin sitten vaikuttavat esim. asenteet ja tunteet, kuten kateus ja viha.

Eikun siis ihan psykiatrisiin testein todistettu, en aina muista että useimmat muut ajattelee eri tavalla kuin minä

Olen terveydenhuollon alalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollon alalla.

Ap

Aika paljon tuossa käytiin keskustelua. Eikö sinulla ollut muuta kommentoitavaa, ap?

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollon alalla.

Ap

Tämä kommentti ei ole kirjoittamani, vaikka oikea Ap olenkin. Olen ihan muulla alalla, joka tosin myös on naisvaltainen. 

En suhtaudu negatiivisesti työtovereideni ulkonäköön. Mielestäni kauneus ei ole iästä tai kiloista kiinni. Suhtaudun nihkeästi siihen, kun kuulen jossain syyllistettävän ylipainoisia heidän painostaan. Koskaan ei voi ulkopuolinen tietää, mistä ylipaino johtuu. Monet sairaudet, lääkitykset, haastavat elämäntilanteet ym. aiheuttavat painonnousua eikä se ole syyllistämisen paikka.

Ap

Täällä on pohdittu positiivisuutta ja kuinka se voi ärsyttää työkavereita. Haluan keskittyä olemaan iloinen niistä asioista, joista voin. Usein nämä asiat ovat pieniä ja arkisia. Fyysisen sairauden tuoma kipu ja elämässä koetut menetykset ovat opettaneet arvostamaan ihan tavallista arkea. Jos joku asia harmittaa, keskustelen siitä mieluummin puolison ja ystävien kanssa kuin työpaikan kahvihuoneessa. Koen, ettei selän takana tapahtuvat keskustelut työpaikalla rakenna ketään.

Ap

vaikutat ällöttävän "täydelliseltä" ap. 

ole epätäydellisempi, mokaile, tee työt vähemmän panostaen ja muista valittaa, kuinka raskasta elämäsi on.

Jotkut ihmiset vain ärsyttävät toisia jo pelkällä olemuksellaan, ei sille oikein mitään voi. Kunnianhimo ja ahkeruus tuntuu ärsyttävän monia. Uskon, että monet urallaan menestyneet ihmiset, Marimekon Paakkanen, Sarasvuo, Hjallis Harkimo jne ovat varmasti olleet monien mielestä ärsyttäviä työkavereita ja myöhemmin pomoja. Jos haluaa päästä työuralla pitkälle, täytyy hyväksyä se, ettei tule olemaan se "työpaikan kaikkien kaveri", josta jokainen tykkää. Esimiesasemassa olevat ja työyhteisössä näkyvät ihmiset ovat aina jonkun silmätikkuna ja inhokkina, halusi sitä tai ei. Jos siis haluat edetä työelämässä, hyväksy se, että kaikki eivät katso sitä hyvällä tai suhtaudu sinuun hyvin etenemisen takia. Älä käytä energiaasi muiden tunteiden miettimiseen, vaan keskity itseesi.

Jos olet naisvaltaisella alalla, niin en yhtään ihmettele negatiivista suhtautumista ulkonäköösi. Meidän työyhteisössä oli tapana, että uuden nuoren naisen tullessa työyhteisöön vanhemmat naiset eristivät henkisesti hänet porukasta. Naureskeltiin, vihjailtiin kokemattomuudesta, ei autettu apua pyydettäessä. Naiset osasivat olla todella julmia uusille tulokkaille. Suurin osa vaihtoi työpaikkaa melko pian. Eräs siro ja suloinen vastavalmistunut nainen sai kamalaa kohtelua osakseen ja naiset puhuivat hänestä todella rumasti. Nainen jäi sinnittelemään työpaikalle, kun itse lähdin sieltä. Toivon todella hänen löytävän vielä uuden työpaikan.

Ymmärrän Ap:ta täydellisesti. Vaikuttaa vastausten perusteella että kateelliset työkaverisi ovat täällä neuvomassa, niin idioottimaisia osa vastauksista on, vaikka oli siellä joku asiallinenkin seassa. Älä yritä myötäillä tai miellyttää ketään tai sulautua massaan. Se ei auta. Jos olet nuori, kaunis ja osaava niin älä vain yritä mitenkään "huonontaa" itseäsi muiden silmissä.

Oma tilanteeni:

Olen mies ja miesvaltaisella alalla, enkä enää ihan nuori. Ammatillisten opintojen lisäksi olen käyttänyt urani aikana todella paljon vapaa-aikaa työasioiden opiskeluun, koska olen ammattialastani kiinnostunut. Tästä johtuen olen erityisesti haastavissa työasioissa monia työkavereitani valovuosia edellä. Tämä aiheuttaa työkavereissani kateutta, ei kuitenkaan kaikissa. Itseltäni tuo kateus-ominaisuus puuttuu täysin. Ihmettelen miksi jotkut hakeutuvat alalle josta eivät ole kiinnostuneita. Yhdessä ammattialaani liittyvässä asiassa olen Suomen paras, mutta tämän olen nykyisessä työpaikassani työkavereilta salannut. Esimies tietää koska asia tuli esiin työhönottotilanteessa. Tärkein työkaluni on mielikuvitus. Toiseksi tärkein on intohimo. Osaaminen/osaamattomuus on itsestä kiinni. En koskaan tyrkytä osaamistani, mutta aina kun kysytään, autan ja opastan kyllä mielelläni, eli en siis panttaa tietojani.

Hoida hommat niin hyvin kuin osaat ja käyttäydy kohteliaasti muita kohtaan, ole nöyrä mutta älä koskaan nöyristele, älä kumartele kuvia. Tämä on paras neuvo jonka voin sinulle kokemuksesta antaa. Tämän pyrkii muut kommentoijat kieltämään, mutta toteuta sitä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti, niin ajan saatossa kyllä huomaat olinko oikeassa. Voisin vielä lisätä että kannattaa opiskella koko elämän ajan, töitä ja myös työhön liittymätöntä. Opiskeluunhan ei läheskään aina tarvita koulua. Todistusta ei silloin saa mutta osaaminen kasvaa, voi opiskella mitä haluaa ja silloin kun haluaa. Toki jos vaaditaan muodollinen pätevyys, niin sitä ei näin saa.

Vierailija kirjoitti:

vaikutat ällöttävän "täydelliseltä" ap. 

ole epätäydellisempi, mokaile, tee työt vähemmän panostaen ja muista valittaa, kuinka raskasta elämäsi on.

En voi käsittää tällaisia kommentteja. Eihän ap ole väittänyt täydellinen olevankaan. Hänelläkin on omat huolet ja murheet. Kukaan meistä ei ole täydellinen, kyse on vain siitä mitä halutaan tuoda esiin ja mihin keskittyä. Onko ns. lasi puoliksi täynnä vai tyhjä. Vielä hitosti vähemmän omaa ja muiden energiaa, jos keskittyy hyvään ja positiiviseen. Katkerat ja valittavat puheenvuorot vain vievät ilon elämästä kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalipsykologian tutkimustieto osoittaa, että kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisemmin ja he etenevät urallaan paremmin kuin vähemmän kauniit.

Nihkeä suhtautuminen johtuu AP:n tapauksessa todennäköisesti jostain muusta kuin kauneudesta. Humble brägääminen viittaisi siihen, että ehkä sosiaalisissa taidoissa olisi parantamisen varaa.

Nämä tutkimukset eivät ole yleismaailmallisia. Veikkaanpa, että meillä suomessa kaunis naisellinen nainen, jolla naisellinen pehmeä ääni, joutuu vakuuttamaan itseään monella alalla paljon enemmän kuin monessa muussa maassa.

Nyt ei puhuttu pehmeästä äänestä, joka saman tieteenalan tutkiman tiedon valossa on myöskin uralla etenemistä haittaava seikka, sekä naisilla että miehillä.

Ketjun varsinaisesta aiheesta puhuttaessa olisin erittäin yllättynyt, jos Suomessa jotenkin olisi sellainen koko muusta maailmasta radikaalisti eroava tilanne, että rumat pärjäävätkin yhteiskunnassa kauniita paremmin, ja esim. matteusvaikutus ei pätisi suomalaisiin

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Matteus-vaikutus

Vierailija kirjoitti:

Jos olet naisvaltaisella alalla, niin en yhtään ihmettele negatiivista suhtautumista ulkonäköösi. Meidän työyhteisössä oli tapana, että uuden nuoren naisen tullessa työyhteisöön vanhemmat naiset eristivät henkisesti hänet porukasta. Naureskeltiin, vihjailtiin kokemattomuudesta, ei autettu apua pyydettäessä. Naiset osasivat olla todella julmia uusille tulokkaille. Suurin osa vaihtoi työpaikkaa melko pian. Eräs siro ja suloinen vastavalmistunut nainen sai kamalaa kohtelua osakseen ja naiset puhuivat hänestä todella rumasti. Nainen jäi sinnittelemään työpaikalle, kun itse lähdin sieltä. Toivon todella hänen löytävän vielä uuden työpaikan.

Tällaiset tapaukset pitäisi vielä käräjille, tämä on väkivaltaa ja julmaa sellaista. Vihaksi pistää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikutat ällöttävän "täydelliseltä" ap. 

ole epätäydellisempi, mokaile, tee työt vähemmän panostaen ja muista valittaa, kuinka raskasta elämäsi on.

En voi käsittää tällaisia kommentteja. Eihän ap ole väittänyt täydellinen olevankaan. Hänelläkin on omat huolet ja murheet. Kukaan meistä ei ole täydellinen, kyse on vain siitä mitä halutaan tuoda esiin ja mihin keskittyä. Onko ns. lasi puoliksi täynnä vai tyhjä. Vielä hitosti vähemmän omaa ja muiden energiaa, jos keskittyy hyvään ja positiiviseen. Katkerat ja valittavat puheenvuorot vain vievät ilon elämästä kaikilta.

Komppaan! Työkaverit eivät välttämättä tajua, ettei Ap:n tai kenenkään muun elämä ole täydellistä. Vaikka työssä pärjäisi hyvin, voi kotona olla haasteita, sairautta tai muuta. Silti ollaan kateellisia tai kettuillaan, jos joku pärjää jollain elämän osa-alueella. Ap:kin taisi sanoa, ettei sosiaalista elämää ehdi juuri olla töiden takia. Joku toinen työkaveri saattaa taas olla todella sosiaalinen, hänellä voi olla paljon kavereita ja töihin satsaaminen ei niin kiinnosta. Kenenkään elämässä ei ole kaikki asiat 100% hyvin ja tämän voisi tuollaiset työkaveritkin ymmärtää...

Olen siis lähihoitaja ja nyt olen tehnyt myös erilaisia lisäkoulutuksia alaltani. Tiedän kyllä, että kaikki ovat kateellisia satumaisen kauniista ulkomuodostani. Onhan tämä elämä raskasta, kun haluaisin paljon enemmän rahaa ja enemmän asiantuntijatöitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pohdittu positiivisuutta ja kuinka se voi ärsyttää työkavereita. Haluan keskittyä olemaan iloinen niistä asioista, joista voin. Usein nämä asiat ovat pieniä ja arkisia. Fyysisen sairauden tuoma kipu ja elämässä koetut menetykset ovat opettaneet arvostamaan ihan tavallista arkea. Jos joku asia harmittaa, keskustelen siitä mieluummin puolison ja ystävien kanssa kuin työpaikan kahvihuoneessa. Koen, ettei selän takana tapahtuvat keskustelut työpaikalla rakenna ketään.

Ap

Ajattelet hyvin kypsästi ja syvällisesti, ap. Monet aikuisetkaan ihmiset eivät tuohon kykene. Yleensä tarvitaan traumaattisia tapahtumia elämässä, halua, rohkeutta ja kykyä jäsennellä asioita, jotta pystyy kääntämään vaikeat koettelemukset henkiseksi kasvuksi. Usein rohkeus ei riitä ja valitaan se näennäisesti kivuttomampi tie: katkeruus ja viha, joka voi johtaa kateuteen, vihaan, jopa toisten kiusaamiseen ja tämän käsittelemättömän trauman muodostamaan vankilaan.

Sinä olet selviytyjä, sinä käännät vaikeudet palvelemaan hyvää, kasvua ja vapautta. Se on jo niin suuri voitto, että en tiedä mitään parempaa. Pysy tällä tiellä, ystävä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nainen ei voi olla samaan aikaan älykäs ja kaunis. Jos olet kaunis, sinun täytyy olla typerä. Vain vaatimattoman näköinen nainen voi olla vakavasti otettava.

Jospa tästä ajattelumallista päästäisiin 2020-luvulla eroon.

Ei tuo pidä lainkaan paikkaansa. Kyllä saa kaunis/nätti olla, mutta liiallinen puleeraaminen, meikkaus tai keikistely vie uskottavuuden helposti. Oikeasti ja aidosti rumilla ja esim. ylilihavilla on paljon vaikeampaa, sillä heitä pidetään oikeasti epäuskottavina ja jotenkin laiskoina tms.

Näin juuri. Itse olen alalla joss aolisi todellä tärkeää olla esillä että pärjää. Naamani vain ei ole sellainen että sitä viittis kovasti esitellä, en siis ole tarpeeksi hyvännäköinen markkinointiin. Olen joutunut tekemään todella paljon töitä että mut otetaan vakavasti. 

Tässä esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaa tutkimustulos, jonka mukaan johtoportaan kauneus ennustaa paitsi johtajien, myös yritysten tuloja:

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165176599002554

Uudempia tutkimuksia ei löydy kovin paljon, koska aiheessa ei enää ole paljon kiistanalaista tutkittavaa. Kaudeudesta on kiistatta hyötyä - ei suinkaan haittaa - urakehitykselle ja menestykselle.

Minkälaista TIETEELLISTÄ evidenssiä kateusteorian kannattajilla on esittää?