Ulkonäköni estää työuralla etenemisen?

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leker bäst. Kannattaa hieman mukautua tyylillisesti työyhteisöön, jos haluat siellä olla. Esim. IT-alalla liian fiini ja tyylikäs pukeutuminen oikeasti syö uskottavuutta. Voit olla luonnonkaunis ja treenattu, mutta esim. juuri IT-alla kannattaa ehkä jättää meikkaaminen hieman vähemmälle ja jakkupuvut ja mekot ja liiat korutkin kotiin ja vaihtaa huppari/farkut/muu neutraalimpi/epämuodollisempi asu tilalle, niin sulahdat joukkoon paremmin. Toisaalta jos sellainen meininki ei tunnu omalta, ehkä joku tyylillisestikin itsesi näköinen paikka voisi toimia paremmin.

Pelleilyä! Taidat olla lammas. Oikeasti asiansa osaava asiantuntija myös it-alalla pukeutuu juuri niin kuin haluaa (normeja kunnioittaen toki), mutta tuollaiseen muiden peesailuun ja matkimisen lähteminen kertoo vain itseluottamuksen puutteesta.

Remointia? LVI?

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Ap: näitä vastauksiasi lukiessa oivalsin, mikä työkavereitasi nyppii. Oot hyvä työssäsi, ilmeisesti kaunis ja vielä mukavakin. Onko ihme, että ärsyttää? :D

Ap, minulla on ollut samanlaisia kokemuksia koko työurani ajan. Minulle on sanottu, että ”älä tee niin ahkerasti töitä, kun muuten me muut näytetään huonoilta”, oltu kateellisia koulutuksesta, osaamisesta, nuoruudesta, jopa parisuhteen etenemisestä. Olen tunnollinen, kiltti, ystävällinen ja positiivinen. Hieman sellainen oman polun kulkija, joka ei oikein mielellään ota osaa juoruiluun, vaan koittaa mieluummin varovaisesti puhua asioista yhdessä ja kehittää omalla panoksellaan työyhteisöä. Toki olen myös koittanut päästä mukaan keskusteluihin. Valitettavasti tuntuu siltä, että monet aikuiset ihmiset ovat jämähtäneet katkeraan valittamiseen ja juoruiluun. Tuntuuhan se surulliselta, että joutuu vähän sivuun, jos ei halua osallistua sellaiseen, mutta sille ei voi sitten mitään.

Ole ylpeä itsestäsi, ap! Sinulla on todella hyvä asenne työntekoon. Kannattaa hyödyntää esimiehiä ja asiakkaitakin ehkä suosittelussa ja mahdollisesti etsiä fiksumpi työyhteisö, jossa sinua aidosti arvostetaan ja ei tule tunne, että sinun pitäisi jatkuvasti pienentää itseäsi kelvataksesi muille. ❤️ Kelpaat jo nyt!

Vierailija kirjoitti:

Todennäköistä, että työkavereita kalvaa tietty kateus sinua kohtaan, mutta tuntuu kummalliselta että se olisi ainoa syy siihen, että etenemistahtisi on jähmeää. Voiko jokainen kollega muka olla niin kateellinen, että estää toisen etenemisen vain siksi? Kuulostaa todella itsekeskeiseltä.

Mulle tuli postauksesi perusteella sellainen kuva susta, että olet prefektionisti, tosi positiivinen ja motivoitunut ihminen. Kaikki nuo ominaisuudet ovat hyviä... tiettyyn rajaan asti. Tiedätkö sen tunteen kun joku tuntuu vähän liian siloitetulta? On myös se sanonta: "moni kakku päältä kaunis." On omalla tavallaan luotaantyöntävää, jos kaikki on aina kuten elokuvissa ja Kodin Kuvalehden kannessa. Se ei ole "normaalia." Normaaliin elämään kuuluu virheet ja puutteet, huonot ja kurjat ajat.

Jos olet töissä jatkuvasti positiivinen ja motivoitunut, siitä huokuu ennen pitkää väkisin tietynlainen teennäisyys, esittämisen tuntu. Susta tulee heti paljon enemmän "ihminen," lähestyttävämpi ja samaistuttavampi kun näytät muille, etenkin kollegoille, että "tänään mulla on vähän p*ska päivä." Välillä on ihan OK valittaa turhistakin asioista, koska ei se töihin lähteminen aina herkkua ole. Siinä tuntee työyhteisössä tiettyä yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun yhdessä jaetaan samanlaiset turhautumisen ja onnistumisen tunteet. Ihaninta on, kun joskus joku itseä vanhempi ja kokeneempi kollega tulee taukohuoneeseen ja alkaa purkautua todella raastaneesta asiakkaasta. Siinä uskaltaa itsekin todeta: "Oikeasti? Mulla oli joskus ihan samanlainen!" Ja näitä tilanteita saa sitten yhdessä purkaa ja päivitellä, nauraakin niille yhdessä.

Sulla on hyvin hallussa jo kaikki se, mitä esimiehet ja asiakkaat sulta odottaa. Nyt sun täytyy enää uskaltaa olla ihminen kaikkine puutteinesi ja ongelminesi myös kollegoille, koska epätäydellisiä ihmisiä hekin ovat.

Vaikea kuvitella miehiä esittämässä laumassa surkimuksia ettei kenellekään tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nainen ei voi olla samaan aikaan älykäs ja kaunis. Jos olet kaunis, sinun täytyy olla typerä. Vain vaatimattoman näköinen nainen voi olla vakavasti otettava.

Jospa tästä ajattelumallista päästäisiin 2020-luvulla eroon.

Aha. Taas tulee tämä Suomessa plaa, plaa, plaa. Luuletko toisiaan, ettei muissa maissa sekä naiset että miehet ole kateellisia, sovinistisia selkäänpuuukottajia ? Suomessa on kyllä moneen muuhun maahan verrattuna helppoa edetä urallaan jos rahkeet muuten riittävät.

Tuskin tuo on mikään totuus. Johtavissa asemissa on syytäkin olla edustava ja siinä ulkonäöstä on vain hyötyä.

Muutenkin tuommoinen massaan sulautumis-teoria on sangen typerä, mitä täällä siis viljellään, sillä jos haluaa menestyä niin kannattaa nimenomaan erottautua. Hyvällä tavalla tietenkin. Siihen kuuluu niin työn jälki kuin sosiaalinen ulottuvuus sekä ulkoinen olemus.

Ehkä et ole vielä siis valmis? Eikä kaikki ole koskaan, vaikka asiantuntijuuden taso riittäisikin. Johdossa muut asiat ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin joku kapea-alainen päteminen. Aloituksestasi päätellen olet vielä lähinnä hukassa kokonaisuuden hahmottamisen kanssa.

Iltakoulussa setä voi kyllä opettaa. Mainitsithan olevasi nuori ja kaunis, eli toivoa vielä on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Kihokki kirjoitti:

Tuskin tuo on mikään totuus. Johtavissa asemissa on syytäkin olla edustava ja siinä ulkonäöstä on vain hyötyä.

Muutenkin tuommoinen massaan sulautumis-teoria on sangen typerä, mitä täällä siis viljellään, sillä jos haluaa menestyä niin kannattaa nimenomaan erottautua. Hyvällä tavalla tietenkin. Siihen kuuluu niin työn jälki kuin sosiaalinen ulottuvuus sekä ulkoinen olemus.

Ehkä et ole vielä siis valmis? Eikä kaikki ole koskaan, vaikka asiantuntijuuden taso riittäisikin. Johdossa muut asiat ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin joku kapea-alainen päteminen. Aloituksestasi päätellen olet vielä lähinnä hukassa kokonaisuuden hahmottamisen kanssa.

Iltakoulussa setä voi kyllä opettaa. Mainitsithan olevasi nuori ja kaunis, eli toivoa vielä on!

Minä en ulkonäöstä puhumalla tarkoittanut että ap:n pitäisi alkaa vetää kahvitunnilla kaksin käsin kermakakkuja tukka likaisena verkkareissa vain osoittaakseen olevansa yksi tytöistä, vaan että jos keskittyy liikaa hyvään ulkonäköönsä vs muitten ulkonäkö niin sen huomaa eleistä ja olemuksesta joka on sellainen tahattoman alentuva, ja se on ärsyttävää. Jos taas on hauska ja karismaattinen JA kaunis niin sellaisista suuri osa tykkää, vaikka sitten herättää varmasti myös vihaa. Eikä ap:n tarvitse ryhtyä siis myöskään esittämää mitään hauskuuttajaa tai mitää muutakaan, pääasia että ei suhtaudu niihin rumempiin ja lihavempiin alentuvasti.

Olet ap jotenkin jumissa nykyisessä työpaikasasi? Uraohjukset vaihtavat töitä 3-5 vuoden välein eivätkä sitoudu millään tavoin työkavereihinsa tai heidän mielipiteisiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Ja, edelleen, syy voi olla vain työyhteisössä. Tämä oli vain yksi hatara teoria.

Vierailija kirjoitti:

Kihokki kirjoitti:

Tuskin tuo on mikään totuus. Johtavissa asemissa on syytäkin olla edustava ja siinä ulkonäöstä on vain hyötyä.

Muutenkin tuommoinen massaan sulautumis-teoria on sangen typerä, mitä täällä siis viljellään, sillä jos haluaa menestyä niin kannattaa nimenomaan erottautua. Hyvällä tavalla tietenkin. Siihen kuuluu niin työn jälki kuin sosiaalinen ulottuvuus sekä ulkoinen olemus.

Ehkä et ole vielä siis valmis? Eikä kaikki ole koskaan, vaikka asiantuntijuuden taso riittäisikin. Johdossa muut asiat ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin joku kapea-alainen päteminen. Aloituksestasi päätellen olet vielä lähinnä hukassa kokonaisuuden hahmottamisen kanssa.

Iltakoulussa setä voi kyllä opettaa. Mainitsithan olevasi nuori ja kaunis, eli toivoa vielä on!

Minä en ulkonäöstä puhumalla tarkoittanut että ap:n pitäisi alkaa vetää kahvitunnilla kaksin käsin kermakakkuja tukka likaisena verkkareissa vain osoittaakseen olevansa yksi tytöistä, vaan että jos keskittyy liikaa hyvään ulkonäköönsä vs muitten ulkonäkö niin sen huomaa eleistä ja olemuksesta joka on sellainen tahattoman alentuva, ja se on ärsyttävää. Jos taas on hauska ja karismaattinen JA kaunis niin sellaisista suuri osa tykkää, vaikka sitten herättää varmasti myös vihaa. Eikä ap:n tarvitse ryhtyä siis myöskään esittämää mitään hauskuuttajaa tai mitää muutakaan, pääasia että ei suhtaudu niihin rumempiin ja lihavempiin alentuvasti.

Tuntuu, että tässä nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Se, että ap huolehtii itsestään ja ulkonäöstään ei tarkoita sitä, että hän olisi alentuva muita kohtaan tms. negatiivista. Kyllä niitä ikävästi käyttäytyviä kollegoja löytyy aina ja syy voi olla mikä vaan. Tulee mieleen, että ehkä kateus ap:ta kohtaan voikin vääristää kollegoiden ajattelua niin, että hänen ajatellaan pakosti olevan alentuva. Huh huh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Tuo oli minusta tosiaan vähän asenteellinen olettamus. Kyllähän jokainen näkee ihmistä katsomalla onko normaalipainoinen tai ei ja juttelemalla tietää mitä tyypit harrastaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa itsensä kohottamista tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihokki kirjoitti:

Tuskin tuo on mikään totuus. Johtavissa asemissa on syytäkin olla edustava ja siinä ulkonäöstä on vain hyötyä.

Muutenkin tuommoinen massaan sulautumis-teoria on sangen typerä, mitä täällä siis viljellään, sillä jos haluaa menestyä niin kannattaa nimenomaan erottautua. Hyvällä tavalla tietenkin. Siihen kuuluu niin työn jälki kuin sosiaalinen ulottuvuus sekä ulkoinen olemus.

Ehkä et ole vielä siis valmis? Eikä kaikki ole koskaan, vaikka asiantuntijuuden taso riittäisikin. Johdossa muut asiat ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin joku kapea-alainen päteminen. Aloituksestasi päätellen olet vielä lähinnä hukassa kokonaisuuden hahmottamisen kanssa.

Iltakoulussa setä voi kyllä opettaa. Mainitsithan olevasi nuori ja kaunis, eli toivoa vielä on!

Minä en ulkonäöstä puhumalla tarkoittanut että ap:n pitäisi alkaa vetää kahvitunnilla kaksin käsin kermakakkuja tukka likaisena verkkareissa vain osoittaakseen olevansa yksi tytöistä, vaan että jos keskittyy liikaa hyvään ulkonäköönsä vs muitten ulkonäkö niin sen huomaa eleistä ja olemuksesta joka on sellainen tahattoman alentuva, ja se on ärsyttävää. Jos taas on hauska ja karismaattinen JA kaunis niin sellaisista suuri osa tykkää, vaikka sitten herättää varmasti myös vihaa. Eikä ap:n tarvitse ryhtyä siis myöskään esittämää mitään hauskuuttajaa tai mitää muutakaan, pääasia että ei suhtaudu niihin rumempiin ja lihavempiin alentuvasti.

Tuntuu, että tässä nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Se, että ap huolehtii itsestään ja ulkonäöstään ei tarkoita sitä, että hän olisi alentuva muita kohtaan tms. negatiivista. Kyllä niitä ikävästi käyttäytyviä kollegoja löytyy aina ja syy voi olla mikä vaan. Tulee mieleen, että ehkä kateus ap:ta kohtaan voikin vääristää kollegoiden ajattelua niin, että hänen ajatellaan pakosti olevan alentuva. Huh huh..

Se on toki mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalipsykologian tutkimustieto osoittaa, että kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisemmin ja he etenevät urallaan paremmin kuin vähemmän kauniit.

Nihkeä suhtautuminen johtuu AP:n tapauksessa todennäköisesti jostain muusta kuin kauneudesta. Humble brägääminen viittaisi siihen, että ehkä sosiaalisissa taidoissa olisi parantamisen varaa.

Nämä tutkimukset eivät ole yleismaailmallisia. Veikkaanpa, että meillä suomessa kaunis naisellinen nainen, jolla naisellinen pehmeä ääni, joutuu vakuuttamaan itseään monella alalla paljon enemmän kuin monessa muussa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.

Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.

Ap

Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?

Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.

Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.

Miksi ajattelet, että ap miettisi olevansa paremman näköinen kuin muut? Miksi ajattelet, että sillä olisi ap:lle mitään merkitystä, vaikka hän olisikin itse nuori ja kivannäköinen? En ole ap, mutta minäkin olen kai mukavannäköinen, mutta en mieti muiden ulkonäköä. Lämmin sydän, reiluus ja ystävällisyys ja tietenkin työasioiden sisältö kiinnittävät huomioni.

Tein tällaisen (mahdollisesti väärän) olettamuksen koska hän kirjoitti erottuvansa työkavereista ulkoisesti olemalla normaalipainoinen ja harrastamalla liikuntaa. Eli muut on huonokuntoisia läskejä ja ap on timmi ja hoikka. Se on ihan ok, mutta tämä suhtautuminen ei saa näkyä niille työkavereille. Oli minäkin nuori ja nätti ja siitä tiedän mitä voi sellaisen päässä liikkua. Olin tosin myös tyhmä ja ujo joten kukaan ei pitänyt minua uhkana millekään.

Tuo oli minusta tosiaan vähän asenteellinen olettamus. Kyllähän jokainen näkee ihmistä katsomalla onko normaalipainoinen tai ei ja juttelemalla tietää mitä tyypit harrastaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa itsensä kohottamista tms.

Kyllä, itse olen mieleltäni vähän normaalimpia häiriintyneempi. Voihan ap:n kollegatkin olla.