Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäköni estää työuralla etenemisen?
18.04.2020 |
Olen ponnistellut työelämässä ahkerasti. Opiskelujen jälkeen olen kouluttautunut lisää työn ohessa reippaassa tahdissa ja hankkinut sellaista ammatillista osaamista, jota monilla alallani ei vielä ole. Olen kartuttanut osaamista myös vapaa-ajalla ja sen vuoksi luopunut monista harrastuksista ja sosiaalista elämää en ehdi viettää niin paljon kuin haluaisin. Pärjään työssäni hyvin, esimiehet ja asiakkaat ovat hyvin tyytyväisiä ja ikäisekseni olen edennyt hyvin alani töissä. Työni on noteerattu työyhteisöni ulkopuolella ja annan asiantuntijahaastatteluita alallani. Tämä tuntuu ärsyttävän kollegoita samassa työyhteisössä, mutta esimiehet ovat tyytyväisiä.
Haluaisin edetä työurallani pidemmälle ja tarvitsisin siihen kollegoiden tukea. Tämä on osoittautunut haastavaksi, sillä minun on vaikea saada samassa työyhteisössä olevien kollegoiden tukea. Esimiehet ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta samassa työpaikassa olevat kollegat suhtautuvat nihkeästi. En ymmärrä negatiivista suhtautumista, sillä teen työni hyvin.
Pohdin tätä ongelmaa erään työkaverini kanssa ja hän totesi, että ongelma on ulkonäössäni. Olen kuulemma työkavereistani "ärsyttävän kaunis ja nuori". Kuulemma ongelmaa ei olisi, jos en erottuisi massasta. Alallamme on totuttu siihen, ettei ulkonäköön ja pukeutumiseen juuri panosteta. Koen olevani ihan tavallisen nuoren naisen näköinen, meikkaan kevyesti, pukeudun siististi eikä tyylini ole mitenkään räikeä, vaan naapurintyttömäinen. Erotun normaalipainoisena työporukasta ja pidän kehostani huolta liikkumalla. Turhauttaa, kun ammatillinen eteneminen on haastavaa ulkonäöstäni johtuen. Iälleni en voi mitään ja ikää tulee jokaiselle samaan tahtiin. Voiko ulkonäkö todella olla este uralla etenemiselle? Miksi työelämässä ei voisi olla osaava ammattilainen ja samalla huolehtia ulkonäöstään? Onko muilla kokemusta tällaisesta?
Ap
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Olen siis lähihoitaja ja nyt olen tehnyt myös erilaisia lisäkoulutuksia alaltani. Tiedän kyllä, että kaikki ovat kateellisia satumaisen kauniista ulkomuodostani. Onhan tämä elämä raskasta, kun haluaisin paljon enemmän rahaa ja enemmän asiantuntijatöitä.
Ap
En edelleenkään ole hoitoalalla. :)
T. Oikea Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö työkavereitasi itseäsi huonompana (muiden kuin työsuoritteiden osalta, varmasti olet työssäsi monia parempi), siis ajatteletko heistä hieman säälin tyyppisesti että olisipa ikävää olla tuollainen pullea keski-ikäinen akka? Sen nimittäin huomaa jos joku oikein yrittää suhtautua itseen tosi pirteästi silmät vähän liian vilpittömän suurina ihan vain koska on itse omasta mielestään (ja usein oikeastikin) jotenkin korkeammalla tasolla, sinun tapauksessa paremman näköinen ja simpsakampi. Eli opettele näyttelemään semmoista "minähän olen yksi muijista vaan" - tyyppistä henkilöä sen sijaan että aktiivisesti tiedostat miten paljon nätimpi ja nuorempi olet kuin kulahtaneet työkaverikurppanat.
Mahtavimmat työkaverini ovat olleet viidenkympin molemmin puolin naisia ja miehiä. Hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. :) Negatiivista suhtautumista on ollut nelikymppisten keskuudessa, itse olen kolmissakymmenissä.
Ap
Mutta siis pidätkö itse näitä keski-ikäisiä naisia itseäsi huonompina ulkonäön suhteen? Eli koetko että olet parempi kuin he koska olet nuorempi, laihempi ja kauniimpi?
Kannattaa olla kuin Sanna Marin, joka on poikkeuksellisen kaunis, eikä se ole estänyt häntä pääsemästä politiikan huipulle vaikka politiikka jos mikä on politikointia ja ihmisten kanssa pelailua. Hän on sanonut usein että ei mieti miltä näyttää ja kuulostaa, mikä on varmaan osittain valetta : D, mutta ainakin hän vaikuttaa siltä ulospäin, että ei mieti koko ajan miten nuori, laiha ja kaunis onkaan. Keskittyy asiaan.
Tietenkin syy voi olla vain työyhteisössäkin. Kerroin vain yhden mahdollisen kehityskohteen, voi toki olla että jo toimitkin kuin Sanna.
Ehkäpä sinun kannattaa koettaa vaihtaa työyhteisöä jos kerran uralla eteneminen on kiinni nykyisistä työkavereista, eikä he mahdollisesti juuri kateuden takia halua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat työkavereidesi silmissä ehkä ärsyttävän täydelliseltä? Yritä olla inhimillisempi ja relaa. Ei kukaan tykkää, jos joku paahtaa töissä sata lasissa. Siinä näyttää itse vieressä huonommalta.
Hölmö kommentti.
En ole vieläkään ymmärtänyt miten/mihin uransa kehitykseen ap tarvitsee työkaveriensa kannustusta ja tukea? Antaako ap vastaavia suosituksia kollegoilleen, joilla he etenevät jne.?
Miksi juuri työkavereiden suositukset ovat tärkeitä? Eikö esimies voi puskea alaistaan eteenpäin tai asiakkaat suositella toisilleen...? Itse voi myös hakea astetta ylempiin tehtäviin toiseen firmaan.
Kurjaa tietenkin, ettei työilmapiiri ole kannustava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ymmärtänyt miten/mihin uransa kehitykseen ap tarvitsee työkaveriensa kannustusta ja tukea? Antaako ap vastaavia suosituksia kollegoilleen, joilla he etenevät jne.?
Miksi juuri työkavereiden suositukset ovat tärkeitä? Eikö esimies voi puskea alaistaan eteenpäin tai asiakkaat suositella toisilleen...? Itse voi myös hakea astetta ylempiin tehtäviin toiseen firmaan.Kurjaa tietenkin, ettei työilmapiiri ole kannustava.
Olen nuori enkä millään muotoa mikään ammattilainen, mutta voisi kuvitella että jos hakee alalla kuin alalla esimiehen tai sitä korkeamman tason paikkaa, niin jossain määrin työkavereiden suositukset auttavat eteenpäin. Olettaen siis jos pysyt samassa firmassa, muuten varmaan ei niin suurta merkitystä kollegoiden suosituksilla ole.
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ymmärtänyt miten/mihin uransa kehitykseen ap tarvitsee työkaveriensa kannustusta ja tukea? Antaako ap vastaavia suosituksia kollegoilleen, joilla he etenevät jne.?
Miksi juuri työkavereiden suositukset ovat tärkeitä? Eikö esimies voi puskea alaistaan eteenpäin tai asiakkaat suositella toisilleen...? Itse voi myös hakea astetta ylempiin tehtäviin toiseen firmaan.Kurjaa tietenkin, ettei työilmapiiri ole kannustava.
On paljon aloja, joissa et saa keikkoja/uusia töitä, jos et ole hyvässä maineessa alallasi. Maineeseen ei välttämättä riitä se, että olet ahkera tai asiakkaat tykkäävät, vaan kysellään myös millainen olet työyhteisön jäsenenä tai aidosti työntekijänä. Puskaradion kautta selviää, jos olet hankalan työntekijän maineessa, sinulla on paljon sairauspoissaoloja, sinulla on haasteita työssä jne. Eihän näitä saisi puhua, mutta rekrytoinnit ovat työnantajille isoja riskejä. Vakituiseen pestiin tai pidempään pätkätyöhön ei haluta palkata työntekijää, josta ei päästäkään eroon.
Esimerkiksi omalla alallani on melko pienet piirit. Kun työhön etsitään sopivaa henkilöä, esimiehet kysyy tutuiltaan millaisia tehtävää hakeneet ovat. Näiden suositusten perusteella valikoituvat pitkälti haastatteluun kutsuttavat. Mahdollisuutesi saada töitä ovat tosi pienet, jos muut eivät voi suositella sinua tai eivät edes tiedä, kuka olet. Tämän vuoksi alallani jokainen yrittää verkostoitua, olla hyvässä maineessa työkaverien keskuudessa ja tehdä työnsä tunnetuksi. Ja nuo esimiesten tutut voivat olla muualtakin kuin ko. työyhteisöstä, josta työtä haet. Monet ovat olleet useammassa alan työpaikassa, joten tuon uuden työpaikan esimies saattaa vaikka olla nykyisen työkaverisi tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ymmärtänyt miten/mihin uransa kehitykseen ap tarvitsee työkaveriensa kannustusta ja tukea? Antaako ap vastaavia suosituksia kollegoilleen, joilla he etenevät jne.?
Miksi juuri työkavereiden suositukset ovat tärkeitä? Eikö esimies voi puskea alaistaan eteenpäin tai asiakkaat suositella toisilleen...? Itse voi myös hakea astetta ylempiin tehtäviin toiseen firmaan.Kurjaa tietenkin, ettei työilmapiiri ole kannustava.
On paljon aloja, joissa et saa keikkoja/uusia töitä, jos et ole hyvässä maineessa alallasi. Maineeseen ei välttämättä riitä se, että olet ahkera tai asiakkaat tykkäävät, vaan kysellään myös millainen olet työyhteisön jäsenenä tai aidosti työntekijänä. Puskaradion kautta selviää, jos olet hankalan työntekijän maineessa, sinulla on paljon sairauspoissaoloja, sinulla on haasteita työssä jne. Eihän näitä saisi puhua, mutta rekrytoinnit ovat työnantajille isoja riskejä. Vakituiseen pestiin tai pidempään pätkätyöhön ei haluta palkata työntekijää, josta ei päästäkään eroon.
Esimerkiksi omalla alallani on melko pienet piirit. Kun työhön etsitään sopivaa henkilöä, esimiehet kysyy tutuiltaan millaisia tehtävää hakeneet ovat. Näiden suositusten perusteella valikoituvat pitkälti haastatteluun kutsuttavat. Mahdollisuutesi saada töitä ovat tosi pienet, jos muut eivät voi suositella sinua tai eivät edes tiedä, kuka olet. Tämän vuoksi alallani jokainen yrittää verkostoitua, olla hyvässä maineessa työkaverien keskuudessa ja tehdä työnsä tunnetuksi. Ja nuo esimiesten tutut voivat olla muualtakin kuin ko. työyhteisöstä, josta työtä haet. Monet ovat olleet useammassa alan työpaikassa, joten tuon uuden työpaikan esimies saattaa vaikka olla nykyisen työkaverisi tuttu.
Sama. Plus meillä nykyinen työkaverisi saattaa olla joku päivä esimiehesi tai esimies jossain toisessa firmassa. Silloin haluat olla hyvässä maineessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ymmärtänyt miten/mihin uransa kehitykseen ap tarvitsee työkaveriensa kannustusta ja tukea? Antaako ap vastaavia suosituksia kollegoilleen, joilla he etenevät jne.?
Miksi juuri työkavereiden suositukset ovat tärkeitä? Eikö esimies voi puskea alaistaan eteenpäin tai asiakkaat suositella toisilleen...? Itse voi myös hakea astetta ylempiin tehtäviin toiseen firmaan.Kurjaa tietenkin, ettei työilmapiiri ole kannustava.
On paljon aloja, joissa et saa keikkoja/uusia töitä, jos et ole hyvässä maineessa alallasi. Maineeseen ei välttämättä riitä se, että olet ahkera tai asiakkaat tykkäävät, vaan kysellään myös millainen olet työyhteisön jäsenenä tai aidosti työntekijänä. Puskaradion kautta selviää, jos olet hankalan työntekijän maineessa, sinulla on paljon sairauspoissaoloja, sinulla on haasteita työssä jne. Eihän näitä saisi puhua, mutta rekrytoinnit ovat työnantajille isoja riskejä. Vakituiseen pestiin tai pidempään pätkätyöhön ei haluta palkata työntekijää, josta ei päästäkään eroon.
Esimerkiksi omalla alallani on melko pienet piirit. Kun työhön etsitään sopivaa henkilöä, esimiehet kysyy tutuiltaan millaisia tehtävää hakeneet ovat. Näiden suositusten perusteella valikoituvat pitkälti haastatteluun kutsuttavat. Mahdollisuutesi saada töitä ovat tosi pienet, jos muut eivät voi suositella sinua tai eivät edes tiedä, kuka olet. Tämän vuoksi alallani jokainen yrittää verkostoitua, olla hyvässä maineessa työkaverien keskuudessa ja tehdä työnsä tunnetuksi. Ja nuo esimiesten tutut voivat olla muualtakin kuin ko. työyhteisöstä, josta työtä haet. Monet ovat olleet useammassa alan työpaikassa, joten tuon uuden työpaikan esimies saattaa vaikka olla nykyisen työkaverisi tuttu.
Tutulta kuulostaa. Meidän töissä on ihan yksi lysti, onko sulla hyvät paperit yliopistolta tai millainen työhistoria. Jos olet saanut huonon maineen, et löydä vakituista työpaikkaa mistään. Osa etsii muutaman vuoden, kyllästyy tilanteeseen ja vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ulkonäöstäsi ilo irti. Jos työpaikallasi ei siitä tykätä, setämiehet varmasti tykkää...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:ta täydellisesti. Vaikuttaa vastausten perusteella että kateelliset työkaverisi ovat täällä neuvomassa, niin idioottimaisia osa vastauksista on, vaikka oli siellä joku asiallinenkin seassa. Älä yritä myötäillä tai miellyttää ketään tai sulautua massaan. Se ei auta. Jos olet nuori, kaunis ja osaava niin älä vain yritä mitenkään "huonontaa" itseäsi muiden silmissä.
Oma tilanteeni:
Olen mies ja miesvaltaisella alalla, enkä enää ihan nuori. Ammatillisten opintojen lisäksi olen käyttänyt urani aikana todella paljon vapaa-aikaa työasioiden opiskeluun, koska olen ammattialastani kiinnostunut. Tästä johtuen olen erityisesti haastavissa työasioissa monia työkavereitani valovuosia edellä. Tämä aiheuttaa työkavereissani kateutta, ei kuitenkaan kaikissa. Itseltäni tuo kateus-ominaisuus puuttuu täysin. Ihmettelen miksi jotkut hakeutuvat alalle josta eivät ole kiinnostuneita. Yhdessä ammattialaani liittyvässä asiassa olen Suomen paras, mutta tämän olen nykyisessä työpaikassani työkavereilta salannut. Esimies tietää koska asia tuli esiin työhönottotilanteessa. Tärkein työkaluni on mielikuvitus. Toiseksi tärkein on intohimo. Osaaminen/osaamattomuus on itsestä kiinni. En koskaan tyrkytä osaamistani, mutta aina kun kysytään, autan ja opastan kyllä mielelläni, eli en siis panttaa tietojani.Hoida hommat niin hyvin kuin osaat ja käyttäydy kohteliaasti muita kohtaan, ole nöyrä mutta älä koskaan nöyristele, älä kumartele kuvia. Tämä on paras neuvo jonka voin sinulle kokemuksesta antaa. Tämän pyrkii muut kommentoijat kieltämään, mutta toteuta sitä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti, niin ajan saatossa kyllä huomaat olinko oikeassa. Voisin vielä lisätä että kannattaa opiskella koko elämän ajan, töitä ja myös työhön liittymätöntä. Opiskeluunhan ei läheskään aina tarvita koulua. Todistusta ei silloin saa mutta osaaminen kasvaa, voi opiskella mitä haluaa ja silloin kun haluaa. Toki jos vaaditaan muodollinen pätevyys, niin sitä ei näin saa.
Kunnioitan sitä, että joku on löytänyt itselleen näin sopivan alan ja on päättäväisesti suunnannut aina energiansa sitä kohti. Se on, ainakin omasta kokemuksesta, harvinaista.
Meitä ihmisiä on kuitenkin kahden laisia: On niitä, joiden mielenkiinnonkohteet ovat "yleismaailmallisia" ja yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisiä, yleensä myös takemmin suunnattuja ja meitä, joilla ei ole koskaan ollut erityistä mielenkiintoa mihinkään, tai ainakaan sellaisiin asioihin joista saisi ammattia itselleen väännettyä. Yleensä nämä ihmiset jakautuvat niin, että nämä enemmän asioista kiinnostuneet menevät töihin ihan vaan jo siitä ilosta, että pääsee toteuttamaan itseään mielenkiintonsa kohteen parissa, ja ihmiset joilla ei ole sen kummempaa kiinnostusta menevät töihin vain sen rahan takia.
Itse valitettavasti kuulun jälkeenmainittuun joukkioon. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, koska en keksinyt sen parempaakaan, olipahan "yleissivistävää." Sen jälkeen olikin jo paniikki siitä mitä oikeasti haluaisi elämässään tehdä, mihin suuntautua. Siitä ajauduin ammattikorkeakouluun terveyden- ja hyvinvointialan koulutukseen, koska ajattelin että ainakin sieltä saa varmasti töitä. Kävin koulua vuoden ja totesin että tämä ei ole lainkaan oma juttu. Valmistuin kuitenkin enkä tehnyt päivääkään sen alan hommia johon valmistuin. Jälleen paniikissa mietin että mitäs nyt sitten. Aikuislinjalla luin itseni merkonomiksi. En tiedä pidänkö tästäkään. Ainakin suuren osan ajasta inhoan olla kaupan kassalla töissä, mutta ompahan helppo duuni josta saa perus, vähän huonomman palkan, mutta vastuutakaan ja stressiä ei juuri ole kun homman haltsaa.
Tuntuuhan se kurjalta kun väki vaihtuu työpaikassa niin tiuhaan. Nuoria tulee ja menee, jokaisella tuntuu olevan selvä päämäärä ja intohimo tehdä jotakin mitä opiskelevat ja hakeutuvat sitten tietysti oman alan töihin. Kannustan heitä toki ja ihaillen ihmettelen aina kun kyselen millaista sillä ja sillä alalla on ehkä tulevaisuudessa olla töissä, mutta itse teen vaan sitä mistä helpolla rahan saan. Vapaa-ajalla näen kavereita, katselen sarjoja, pelailen videopelejä, joskus piirrän... Siitä ei tulevaisuuden ammattia itselleen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että sosiaalisella vuorovaikutuksella on myös tärkeä osuus. Itse en edennyt työpaikalla, jossa en ollut mukana röökiporukoissa. He suosittelivat toinen toisiaan. Voitin kyllä tehokkuuskilpailuja, olin asiakkaiden mieleen ja muiden työkavereiden, jotka eivät kuuluneet tähän röökimafiaan.
Ulkonäkö saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin. Minulle on sanottu pariin otteeseen, että olenkin aivan toisenlainen miksi minua ulkomuotoni perusteella luultiin. Siis aivan aikuiset ihmiset ovat näin sanoneet. Jännä tapa joillakin arvioida ulkoisten piirteiden pohjalta muita.
Olen asunut monissa paikoissa ja huomannut ettei todellakaan kannata arvioida mitään toisen ulkonäön perusteella.
Vakavasti masentuneena, mutta kaikille hymyilevänä ja ystävällisenä ihmisenä minua arvoitiin muutamien naisten mielestä todella tyhmäksi, toisaalta niissä porukoissa, jossa minut tunnettiin, minua sanottiin yhdeksi porukan fiksuimmaksi (:D ei häävi fiksuustaso vissiin, kun näin ääripään arviot... heh...)
Asetat itsesi muiden yläpuolelle. Vaikka luulet, ettei kukaan huomaa asennettasi, believe me ,se näkyy ja tulee esiin myös suoraan tekstistäsi, kun vertaat itseäsi työryhmän muihin jäseniin. Ylimielisyys on huono juttu, harva pystyy sen peittämään tai feikkaamaan muuta. Valitse työyhteisö, jossa kaikki ovat kaltaisiasi, esim. pörssi-/ tai rahoitusala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asetat itsesi muiden yläpuolelle. Vaikka luulet, ettei kukaan huomaa asennettasi, believe me ,se näkyy ja tulee esiin myös suoraan tekstistäsi, kun vertaat itseäsi työryhmän muihin jäseniin. Ylimielisyys on huono juttu, harva pystyy sen peittämään tai feikkaamaan muuta. Valitse työyhteisö, jossa kaikki ovat kaltaisiasi, esim. pörssi-/ tai rahoitusala.
Tämä kommenttisi ja tulkintasi kertoo ainoastaan sinusta itsestäsi ja tavastasi tulkita toisen puheenvuoroja.
Alue: Aihe vapaa
Hei lopeta, vale-ap