Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu maksamaan vuokraa
18.04.2020 |
Minulla on oma asunto ja olen alkanut tapailemaan miehen kanssa vakavasti. Olemme puhunut yhteen muutosta. Nyt ongelmana on että mies sanoi että jos hän asuisi kanssani hän ei suostuisi maksamaan vuokraa minulle koska kerryttäisi silloin minun omaisuutta. Mitä mieltä olette tästä?
Kommentit (219)
No jos kerran mies mieluummin kartuttaa nykyisen asuntonsa vuokraisännän omaisuutta kuin puolisonsa, niin pysyköön siellä.
Totta kai asumisesta täytyy maksaa, vaikkei omaa asuntoa maksaisikaan. Ei se riitä että maksaa kiinteistä kuluista, ei ne seinät ympärillä ole ilmaiset koskaan.
Ap, älä muuta tuollaisen kanssa yhteen. Tiedossa ei ole kuin harmia ja lisää rahanmenoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Totta kai sähkölasku nousee sitä mukaa, mitä enemmän taloudessa on asujia.
Jos ap asuisi vuokralla, niin vuokrakulu on kulu, ja kulut puoliksi.
En vieläkään puhu ”hyödystä”, että ap:n pitää hyötyä miehestä jotenkin. Puhun edelleen tappion näkökulmasta. Sitä ei saa tulla.
Totta kai elämänkerrat vaikuttvat. Niiden kauttahan me elämää katsomme. Ei ole objektiivista totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eli suomeksi: "en välitä kuka maksaa, koska se en ikinä ole ollut minä, enkä ole ikinä miettinyt kuka hyötyy, koska se olen aina ollut minä". Kuinka yllättävää.
Missä kohtaa olen sanonut, että mieheni tienaa niin paljon, että minä voin hyötyä hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kun perustettiin uusperhe (molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä), ja minulla oli velaton omistusasunto ja miehellä ei.
Me teimme niin, että minä pistin oman asunnon vuokralle ja me muutimme vuokralle. Minä sain maksettua oman puolen vuokrastani saamillani vuokratuloilla, ja mies sitten maksoi puolet.
Tämä oli ainakin reilua kaikille osapuolille.Parin vuoden päästä ostimme yhteisen asunnon. Minun vanha asuntoni on edelleen vuokralla. Sen tulot sijoitamme yhteisiin osakkeisiin.
Tulihan se sieltä, jollain konstilla naisen omaisuudesta onnistui tulemaan yhteistä omaisuutta. Kumma juttu. Mun osakesalkulle ei käy niin, kummalkakin on omansa.
No, osakesalkku on minun nimelläni, mutta käytännössä pidän osakkeita yhteisinä. Koska mies on se, joka on hyvin maksavan vuokralaisen asuntoon hommannut. Ja toisekseen, avioehdossamme lukee, että avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Aikaisemmin hankittu (vanha asuntoni) ja peritty omaisuus (mökkini) ei ole.
Njooh, ehkä, mut omaisuutta itsessään ja omaisuuden tuottoa ei rinnasteta toisiinsa, joten jos avioehdossa mainitaan vain tuo omaisuus, niin omaisuuden tuotto jäisi kyl sen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Minä ajattelen, että se on pelkoa. Pelkoa, että joutuu hyväksikäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos eroaisitte joutuisit maksamaan hänelle osuutensa. Vastikkeeseen voi osallistua ja ruokamenoihin mutta laina kannattaa maksaa aina itse.
Minkä helvetin osuuden? Ihmiset puhuvat aivan läpiä päähänsä. Mikäli mieheltä perii vuokraa, tätä ei todellakaan joudu hänelle maksamaan erotessa takaisin. Ihan sama vaikka tämä vuokra menisi lainanlyhennyksiin. Mitään et joudu maksamaan, kun omistussuhde on 100% itsellä.
Tässä tarkoitetaan avoliittolakia, se kun on aiheuttanut mielenkiintoisia kommervenkkejä. Ihan mutkia suoriksi sekään ei taio, kyse on yleensä ollut vuosikymmeniä kestäneestä avoliitosta, joissa avopuoliso on hoitanut huushollia mahdollistaen toisen omaisuuden kertymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Miten niin sähköä ei kuluisi enemmän? Jos muutan jonkun luokse, todellakin sähköä kuluisi enemmän. Teen etätöitä, joten lataan tietsikkaa, radio on aina auki taustalla, kokkaan itse lounaan ja valojakin tulisi käytettyä enemmän talvella ja lisäksi pidän lämpimästä asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai teille sopii että 20v. yhdessä ja toiselle jää velaton asunto ja toinen ei omista mitään jos ero tulee.
En suostuisi ikinään.
Yhdessä kun asutaan niin asunto omistetaan puoliksi ja yhdessä lyhennetään lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai teille sopii että 20v. yhdessä ja toiselle jää velaton asunto ja toinen ei omista mitään jos ero tulee.
En suostuisi ikinään.
Yhdessä kun asutaan niin asunto omistetaan puoliksi ja yhdessä lyhennetään lainaa.
Ai sulle sopii se, että otat lainaa ja maksat lainan itse, mutta puolisosi saa siitä puolet, vaikka ei ole laittanut penniäkään talon maksuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teille tulee ero, sinun voi olla vaikea saada hänet poistetuksi asunnosta. Oletko ottanut selvää hänen taustastaan? On miehiä joiden elinkeino on naiset ja sellaiset osaavat kaikki konstit kuinka hyötyä toisesta taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ai teille sopii että 20v. yhdessä ja toiselle jää velaton asunto ja toinen ei omista mitään jos ero tulee.
En suostuisi ikinään.
Yhdessä kun asutaan niin asunto omistetaan puoliksi ja yhdessä lyhennetään lainaa.
Olen eri, mutta kyllä mulle ainakin sopisi oikein hyvin, jos en senttiäkään asuntolainaan laittaisi. Laittaisin oman kykyni mukaan rahaa sitten säästöön, etten olisi puilla paljailla eron sattuessa.
Omaisuutta voi kerätä vaikka ei omistaisi asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Totta kai sähkölasku nousee sitä mukaa, mitä enemmän taloudessa on asujia.
Jos ap asuisi vuokralla, niin vuokrakulu on kulu, ja kulut puoliksi.
En vieläkään puhu ”hyödystä”, että ap:n pitää hyötyä miehestä jotenkin. Puhun edelleen tappion näkökulmasta. Sitä ei saa tulla.
Totta kai elämänkerrat vaikuttvat. Niiden kauttahan me elämää katsomme. Ei ole objektiivista totuutta.
Ok, kuvitellaan että sähkölasku on yksin ollut 100e, ja kahdestaan 120e. Onko ok että toinen maksaa 25e? Silloin hän maksaa oman osuutensa JA alkuperäinen asuja saa 5e hyödyn. Sun logiikalla tämä on ihan reilua.
Samoin vuokranmaksussa olisi reilua, että esim tonnin vuokrasta muuttaja maksaa 100e. Alkuperäinen asujahan voittaa kuitenkin satasen, eli sun mukaan reilu peli, molemmat voittaa eikä kukaan häviä.
Jos et ymmärrä mikä sun logiikassa mättää näidenkään rautalankaesimerkkien jälkeen, niin luovutan.
Mielestäni enemmän kuin puolet vastikkeesta yms. juoksevista kuluista pitää maksaa. Itse nuorena ja tyhmänä uskoin juuri noihin "ei kuulu sinun varallisuuttasi kasvattaa"-puheisiin. Mies sitten maksoi mun asunnon kuluista puolet samalla kun sen omistusasunnossa vuokralainen maksoi lainat ja vastikkeet. Eli suomeksi mies kasvatti varallisuuttaan asumalla mun luona lähes ilmaiseksi . Rahassa hän siis vuosien varrella hyötyi kymppitonneja , ehkä 6000-7000 euroa vuodessa, ja minulla oli koko ajan häntä huonompi elintaso. Helppo varmaan arvata, että suhde lopulta päättyi eroon, sama asenne heijastui kaikille muillekin elämän osa-alueille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Totta kai sähkölasku nousee sitä mukaa, mitä enemmän taloudessa on asujia.
Jos ap asuisi vuokralla, niin vuokrakulu on kulu, ja kulut puoliksi.
En vieläkään puhu ”hyödystä”, että ap:n pitää hyötyä miehestä jotenkin. Puhun edelleen tappion näkökulmasta. Sitä ei saa tulla.
Totta kai elämänkerrat vaikuttvat. Niiden kauttahan me elämää katsomme. Ei ole objektiivista totuutta.
Ok, kuvitellaan että sähkölasku on yksin ollut 100e, ja kahdestaan 120e. Onko ok että toinen maksaa 25e? Silloin hän maksaa oman osuutensa JA alkuperäinen asuja saa 5e hyödyn. Sun logiikalla tämä on ihan reilua.
Samoin vuokranmaksussa olisi reilua, että esim tonnin vuokrasta muuttaja maksaa 100e. Alkuperäinen asujahan voittaa kuitenkin satasen, eli sun mukaan reilu peli, molemmat voittaa eikä kukaan häviä.
Jos et ymmärrä mikä sun logiikassa mättää näidenkään rautalankaesimerkkien jälkeen, niin luovutan.
Edelleen Kulut puoliksi:
Kuvitellaan, että yksin asuessa sähkölasku on 100 e ja kahdestaa 120 e. Eli mies maksaa sähkölaskua 60 e.
Kotivakuutus on 100 e yksin asuessa ja 100 ja kaksin asuessa. Mies maksaa siitä 50 e.
Jos vuokra on 1000 e, niin mies maksaa 500 e.
Jos on naisen asunto, ja yhtiövastike on 400 e, niin mies maksaa 200 e.
Jos uudet tapetit maksavat 200 e, niin mies maksaa siitä 100 e.
Mikä tässä on sinulle outoa?
Jos minä asun vuokralla ja maksan vaikka 500 euroa.
Tähän muuttaa mies, hän ei maksa asumisestaan mitään koska minähän en häviä siinä mitään, maksan edelleen vuokraa 500 euroa.
Mutta mies asuu ilmaiseksi ja saa pitää ennen asumiseen menevät rahat itsellään.
Onko reilua?
Ei ole mitään eroa onko kyseessä mies tai nainen, asumisesta pitää maksaa, kukaan ei voi olla toisen asunnossa ilmaiseksi.
Tai voi, jos joku siihen suostuu, mutta miksi ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä asun vuokralla ja maksan vaikka 500 euroa.
Tähän muuttaa mies, hän ei maksa asumisestaan mitään koska minähän en häviä siinä mitään, maksan edelleen vuokraa 500 euroa.
Mutta mies asuu ilmaiseksi ja saa pitää ennen asumiseen menevät rahat itsellään.
Onko reilua?
Ei ole mitään eroa onko kyseessä mies tai nainen, asumisesta pitää maksaa, kukaan ei voi olla toisen asunnossa ilmaiseksi.
Tai voi, jos joku siihen suostuu, mutta miksi ihmeessä.
Onko joku sanonut tässä ketjussa, ettei kuluihin tarvitse osallistua?
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran mies mieluummin kartuttaa nykyisen asuntonsa vuokraisännän omaisuutta kuin puolisonsa, niin pysyköön siellä.
Totta kai asumisesta täytyy maksaa, vaikkei omaa asuntoa maksaisikaan. Ei se riitä että maksaa kiinteistä kuluista, ei ne seinät ympärillä ole ilmaiset koskaan.
Ap, älä muuta tuollaisen kanssa yhteen. Tiedossa ei ole kuin harmia ja lisää rahanmenoa sinulle.
Jep.
Rahanmenoa miehelle
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Totta kai sähkölasku nousee sitä mukaa, mitä enemmän taloudessa on asujia.
Jos ap asuisi vuokralla, niin vuokrakulu on kulu, ja kulut puoliksi.
En vieläkään puhu ”hyödystä”, että ap:n pitää hyötyä miehestä jotenkin. Puhun edelleen tappion näkökulmasta. Sitä ei saa tulla.
Totta kai elämänkerrat vaikuttvat. Niiden kauttahan me elämää katsomme. Ei ole objektiivista totuutta.
Ok, kuvitellaan että sähkölasku on yksin ollut 100e, ja kahdestaan 120e. Onko ok että toinen maksaa 25e? Silloin hän maksaa oman osuutensa JA alkuperäinen asuja saa 5e hyödyn. Sun logiikalla tämä on ihan reilua.
Samoin vuokranmaksussa olisi reilua, että esim tonnin vuokrasta muuttaja maksaa 100e. Alkuperäinen asujahan voittaa kuitenkin satasen, eli sun mukaan reilu peli, molemmat voittaa eikä kukaan häviä.
Jos et ymmärrä mikä sun logiikassa mättää näidenkään rautalankaesimerkkien jälkeen, niin luovutan.
Edelleen Kulut puoliksi:
Kuvitellaan, että yksin asuessa sähkölasku on 100 e ja kahdestaa 120 e. Eli mies maksaa sähkölaskua 60 e.
Kotivakuutus on 100 e yksin asuessa ja 100 ja kaksin asuessa. Mies maksaa siitä 50 e.
Jos vuokra on 1000 e, niin mies maksaa 500 e.
Jos on naisen asunto, ja yhtiövastike on 400 e, niin mies maksaa 200 e.
Jos uudet tapetit maksavat 200 e, niin mies maksaa siitä 100 e.
Mikä tässä on sinulle outoa?
Ei se outoa ole, mutta jos nuo kulut ohjaisi lyhennyksiin, niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistäkää sun kämppä vuokralle ja muutat miehen asuntoon mistä maksat puolet vuokrasta.
Tämä. Tai jos ei miehen asuntoon niin vuokraatte yhteisen.
Miehelle muuten tulee asumisoikeus, jos otat asuntoosi asumaan. Sen jälkeen sinun on irtisanottava hänet 3 tai 6kk irtisanomisajalla, jos eroatte tai haluat myydä asunnon...
Lain mukaan on tosiaan oikeus mutta normaali ihminen suostuu muuttamaan heti kun toisen asunnon löytää, vaikka sitten väliaikaiseen asuntoon jos ei juuri sopivaa riittävän nopeasti löydy. Riippuen toki osapuolten väleistä, joitain ei haittaa asua pidempääkin yhdessä eron jälkeen.
Mun mielestä on paljon kivempi asua omassa kämpässä, kuin että olisi muutama tonni tilillä.
Zinc
;)