Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu maksamaan vuokraa
18.04.2020 |
Minulla on oma asunto ja olen alkanut tapailemaan miehen kanssa vakavasti. Olemme puhunut yhteen muutosta. Nyt ongelmana on että mies sanoi että jos hän asuisi kanssani hän ei suostuisi maksamaan vuokraa minulle koska kerryttäisi silloin minun omaisuutta. Mitä mieltä olette tästä?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysyin mieheltä uudelleen ja selvisi, että hän suostuisi maksamaan puolet vastikkeesta, ruokakuluja, vedestä ja sähköstä. Jos tehdään näin, eihän mielellä ole myöhemmin oikeutta vaatia osaa asunnosta itselleen, jos tulisikin ero?
Ap
Entä lainan korko ja vakuutus? nekin ovat sen asumisen kustannuksia.
Koska mies ei omista asuntoa ja siitä kertyy ap:lle pääomaa, hänen ei tarvitse osallistua lainan lyhennyksiin eikä korkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysyin mieheltä uudelleen ja selvisi, että hän suostuisi maksamaan puolet vastikkeesta, ruokakuluja, vedestä ja sähköstä. Jos tehdään näin, eihän mielellä ole myöhemmin oikeutta vaatia osaa asunnosta itselleen, jos tulisikin ero?
Ap
Entä lainan korko ja vakuutus? nekin ovat sen asumisen kustannuksia.
Koska mies ei omista asuntoa ja siitä kertyy ap:lle pääomaa, hänen ei tarvitse osallistua lainan lyhennyksiin eikä korkoihin.
Eli sun mielestä on reilua, että mies voittaa yhteenmuutossa jopa 1000e, mutta ap luokkaa 100e?
Onko mielestäsi myös oikein jos mies ei maksa sähkölaskusta mitään, koska ap joutuisi sen maksamaan kuitenkin eikä yksi extrahenkilö kulutukseen juuri vaikuta?
Jos ei maksa mitään asumisesta niin on pelkkä PUMMI. Ei asuminen ole ilmaista missään paitsi ehkä äidin luona. Parempi, ettette muuta yhteen. Näitä pummeja on maailma täynnä, onneksi selvisi jo nyt.
Jos olisi tosissaan niin ajattelisi, että kartuttaa MEIDÄN tulevaa omaisuutta.
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Täällähän oli ketju missä samanlainen tilanne toisinpäin, ja vuokraa pyytävä mies haukuttiin kaikkien toimesta alimpaan mutakuoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä sellaista tilannetta, kun on jo noin hankala mies, että jos eroatte ja mies asuu asunnossa.. Kai tiedät, ettet voi sitten vain potkia miestä asunnosta pois? Tai korottaa vuokraa? Saatat joutua lähtemään käräjille asti häätääksesi miehen. Ja häätäminen kestää puoli vuotta.
Eipä pidä paikkaansa. Jos mitään vuokrasopimusta ei ole, millä mies voisi todistaa olevansa asunnossa kirjoilla luvallisesti?
Jos miehellä on näyttää, että on maksanut naiselle vaikka ne puolet vastikkeesta. Ja kyllä varmasti mies siirtää itsensä kirjoille talonyhtiöön (oletan, että kyseessä on kerrostaloasunto) ja posti sinne tulee.
Mä voin muuttaa itseni kirjoille naapuriini tai vaikka sun luo, mikään ei estä. Mutta ei se mitään todista.
Postin voit muuttaa, mutta en usko, että talonyhtiöön voit tuosta vain kirjoille mennä ilman, että itse asunnon omistaja ei sitä saa tietoonsa. Tiedätkö edes miten kerrostaloasunnoissa talonyhtiöt hoitavat nuo asiat?
Eiköhän miehellä muutenkin olisi tarpeeksi todisteita. Varmasti ottanut kuvia kun on asunut asunnossa, naapurit nähneet hänen ja niinedespäin. Ihan turha luulla, että ihmisiä, vaikka ei vuokrasopimusta olisikaan, voi tuosta vain heittää pihalle.
Mä en tiedä mistä talonyhtiöstä jauhat. Olen taloyhtiöni hallituksessa joten tiedän aika tarkkaan. Esim sen että jos joku ei itseään taloyhtiön kirjoille ilmoita, sille ei mitään voi. Ja jos joku ilmoittaa, ei ole perusteita lähteä epäilemään. Ne voi ilmoitella ihan sähköpostilla ja mikä ihmeen ilmoitus siitä osakkaalle lähtisi. Kirje vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä sellaista tilannetta, kun on jo noin hankala mies, että jos eroatte ja mies asuu asunnossa.. Kai tiedät, ettet voi sitten vain potkia miestä asunnosta pois? Tai korottaa vuokraa? Saatat joutua lähtemään käräjille asti häätääksesi miehen. Ja häätäminen kestää puoli vuotta.
Eipä pidä paikkaansa. Jos mitään vuokrasopimusta ei ole, millä mies voisi todistaa olevansa asunnossa kirjoilla luvallisesti?
Jos miehellä on näyttää, että on maksanut naiselle vaikka ne puolet vastikkeesta. Ja kyllä varmasti mies siirtää itsensä kirjoille talonyhtiöön (oletan, että kyseessä on kerrostaloasunto) ja posti sinne tulee.
Mä voin muuttaa itseni kirjoille naapuriini tai vaikka sun luo, mikään ei estä. Mutta ei se mitään todista.
Postin voit muuttaa, mutta en usko, että talonyhtiöön voit tuosta vain kirjoille mennä ilman, että itse asunnon omistaja ei sitä saa tietoonsa. Tiedätkö edes miten kerrostaloasunnoissa talonyhtiöt hoitavat nuo asiat?
Eiköhän miehellä muutenkin olisi tarpeeksi todisteita. Varmasti ottanut kuvia kun on asunut asunnossa, naapurit nähneet hänen ja niinedespäin. Ihan turha luulla, että ihmisiä, vaikka ei vuokrasopimusta olisikaan, voi tuosta vain heittää pihalle.Mä en tiedä mistä talonyhtiöstä jauhat. Olen taloyhtiöni hallituksessa joten tiedän aika tarkkaan. Esim sen että jos joku ei itseään taloyhtiön kirjoille ilmoita, sille ei mitään voi. Ja jos joku ilmoittaa, ei ole perusteita lähteä epäilemään. Ne voi ilmoitella ihan sähköpostilla ja mikä ihmeen ilmoitus siitä osakkaalle lähtisi. Kirje vai?
Hahaha et tiedä siis asiasta mitään.
Muutenhan ihmisten olisi todella helppo päästä asuntoihin sisälle.
Katsos jos olet virallisesti talonyhtiössä kirjoilla asunnossa, niin sitten voit soittaa huoltoyhtiölle avaamaan oven sinulle, ja jos olet kirjoilla talossa, he myös avaavat sinulle oven kun näytät vaan henkkareita.
...ja sinä väität, että kuka tahansa voi siis päästä kirjoille taloon, kun vain ilmoittaa, eikä siitä saa asunnon omistaja tietää :D Ja näin ollen sinun logiikkasi mukaan voisi koska tahansa päästä asuntoon!
Et ole tainnut koskaan omistaa asuntoa kerrostalossa, vaan olla koko elämäsi vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Mielestäni ainoa reilu ja tasapuolinen järjestely olosuhteet huomioon ottaen (miehellä huomattavasti parempi palkka) on sellainen, jossa mies maksaa KOKO vastikkeen ja pakollisista asumismenoista (vesi, sähkö, vakuutukset jne) VÄHINTÄÄN puolet. LISÄKSI ruokamenoista sen osan, minkä käyttää. Eli käytännössä todennäköisesti sen 2/3 osaa, koska miehet tuppaavat syömään enemmän.
Ajattelisin myös niin, että jos miehen palkka on 100 % omaani parempi, reiluinta olisi että mies maksaisi silloin koko vastikkeen ja kaikki muutkin pakolliset asumismenot. Itse maksaisin vain lainan lyhennystä korkoineen. Ja ruokamenot kulutuksen mukaan per nuppi.
Mikään puolet vastikkeesta ja puolet ruuista ei ole tasapuolista eikä reilua (ainoastaan siinä tapauksessa, että mies olisi tuloton). Tuntuu todella nihilisti-ukolta, jos kehtaa parempituloisena vielä vedättää taloudellisesti kumppaniaan. Tällaisen miehen kanssa kannattaa todella miettiä tarkasti tulevaisuutta ennen lasten hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies maksaa vaan puolet pakollisista menoista, pääse hän aika halvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.
Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.
Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.
Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Miksi sähkölasku on eri asia kuin asuminen? Jos sähköä ei kulu yhtään enempää, miksi sinun pitäisi hyötyä asuinkumppanista? Entä jos ap asuisi vuokralla - olisiko silloin ok jos mies muuttaisi asuntoon eikä maksaisi vuokraa, koska aphan hyötyisi siitä? Jos ei, miksi omistusasunto on eri asia? Vuokra-asuja "saa" hyötyä avoliitosta mutta omistusasuja ei?
Sun elämänkerta tähän ei liity millään lailla, yritä irrottaa nyt ne omat kokemuksesi yleisestä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
No jos eroaisitte joutuisit maksamaan hänelle osuutensa. Vastikkeeseen voi osallistua ja ruokamenoihin mutta laina kannattaa maksaa aina itse.
Minkä helvetin osuuden? Ihmiset puhuvat aivan läpiä päähänsä. Mikäli mieheltä perii vuokraa, tätä ei todellakaan joudu hänelle maksamaan erotessa takaisin. Ihan sama vaikka tämä vuokra menisi lainanlyhennyksiin. Mitään et joudu maksamaan, kun omistussuhde on 100% itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpailua joidenkin ihmisten elämä on... jos minä en voita, niin sinäkään et saa voittaa.
Kateudestako tässä on loppupeleissä kyse?
Tasapuolisuuden vaatiminen on kateutta?
Onko sulle myös ok jos samaa työtä tekevä kollegasi saa tuplapalkan, koska ethän halua kilpailla ja olla kateellinen...
Kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu tasapuolisuus ja hyvän molemmille jakaminen reilulla tavalla.
Kilpailu EI kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat toista vastaan. Tasapuolisesti, ilman vaatimuksia. Vaatimukset kun eivät myöskään kuulu hyvään parisuhteeseen.
Hyvä, eli siis sinäkin olet sitä mieltä että kulut ja hyödyt pitää mennä tasapuolisesti, eikä ole oikein että toisen asuntoon muuttaja itsekkäästi vaatii ilmaista asumista. Itsestäänselvaa hyvässä parisuhteessa, että kulut ja voitot menevät tasapuolisesti, eli yhteenmuutossa molemmat voittavat suunnilleen saman verran. Ei niin, että toinen pitää kaiken itsellään ja laskee kuinka kyllä itse saa hyötyä, mutta toinen ei.
Olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei saa olla kummallekaan tappiollista toimintaa. Ajattelen sitä tappion kannalta, en voittamisen.
Jos mies muuttaa minun omistamaani asuntooni, maksaa puolet vastikkeista ja muista kuluista - niin mitä minä siinä häviän? Ei tule tappioita.
No joo, asunto kuluu, mutta odotan miehen myös osallistuvan remonttikustannuksiin. Kuka siinä häviää? Mieshän vain korjaa omasta kuluttamisestaan aiheutuvia jälkiä ja satsaa omaan viihtyisyyteen.
Ja jos minä vaikka myisin asunnon, saan korkeamman hinnan remontin takia, niin minähän ostan meille entistä paremman asunnon. Taaskaan kukaan ei menetä mitään.Minä siis ajattelen olevani toisen ihmisen kanssa loppuelämäni. Me olemme ”me”, emme ”minä ja minä”.
Asia on varmaan eri, jos muuttaa asumaan ”jonkun” kanssa ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten perisin vuokraa.Eli sulle olisi myös ok hoitaa kaikki kotityöt, jos mies tekisi vaikka sen joka toisen päivän tiskauksen - sinähän voittaisit, kun et joutuisi enää tiskaamaan joka päivä niinkuin yksin asuessa? Hoitaisit myös yksin sähkölaskun, koska kukapa noita laskee ja kaksi ihmistä kuluttaa jääkaappia, valoja jne saman verran kuin yksi. Myös lämmityksen maksaisit toki yksin, ethän häviä siinä mitään entiseen verrattuna.
Aika ihannepuoliso hyväksikäyttäjille.
Kirjoitin alussa, että kulut puoliksi, sähkölasku on kuluja.
En halua toisen jälkiä siivota. Eli se ei ole ok, että mies jättää sekasotkun minun siivottavaksi. Sehän on minulle tappiota.
Ehkä minun on vaikea hahmottaa sinun ajatusmalliasi, koska en ole koskaan ollut tuossa tlanteessa.
Menin nuorena naimisiin, ja ensimmäiset kymmenen vuotta elimme miehen tuloilla, kun minä ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona. Meillä oli vain yksi yhteinen tili. Mies hoiti raha-asiat, ja olin niistä aika pihalla erottuani 42-vuotiaana.Meniin uudelleen naimisiin kuusi vuotta sitten. Nykyinen mieheni on hyvin antelias. Hänelle raha on uusiutuva luonnonvara, jota voi käyttää miten vaan. Alkuun olimme raha-asioissa tarkkoja, mutta nyt tämä on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eli suomeksi: "en välitä kuka maksaa, koska se en ikinä ole ollut minä, enkä ole ikinä miettinyt kuka hyötyy, koska se olen aina ollut minä". Kuinka yllättävää.
Jos jo noin alussa suhdetta on noin erilaiset käsitykset rahasta, tai esim sitoutumisesta, kotitöistä, lapsista, alkoholinkäytöstä, ei kannata jatkaa. Tulee oikeitakin ongelmia, ei kannata aloittaa noin takamatkalta jolloin ei ole edes lähtökohtaisesti yhteistyökykyjä keskenään.
Jonkun toisen kanssa samat asiat sujuu ihan helposti ja luontevasti, tässä vain on yrittämässä epäsopivat toisilleen.
Ja jos velvoittaa kumppanin tekemään kotitöitä tasapuolisesti, ei ole parisuhteessa vaan työnantaja?