Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä suomalaisten halveksinta naisellista koreutta kohtaan johtuu?
17.04.2020 |
Hoikkuutta kauhistellaan, tuputetaan kolmen tunnin välein syömistä, pidetään näyttäviä asusteita mauttomina ja halvan näköisinä, ajatellaan ettei aikuinen nainen saisi pukeutua trendikkäästi jne.
Ei muka olla pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä, mutta sitten se halveksinta ja happamasti puhuminen hoikista ja näyttävistä naisista on niin voimakasta, ettei se ole mitään muuta kuin täyttä pinnallisuutta.
Mutta mistä tämä johtuu? Miksi Suomessa on niin halveksittavaa olla jotain muuta kuin käytännöllinen ja vaatimattoman näköinen Uhana-Marimekko-nainen tai Janni Hussi-tyyppinen sporttinen naapurintyttö?
Tyttömäisyys on ok, mutta naisellisuus ei.
Miksi?
Ja mistä johtuu, että etenkin keski-ikäisten naisten näyttävyyttä pidetään jotenkin naurettavana ja pitäisi jo tajuta ”ikääntyä arvokkaasti” eli muuttua näkymättömäksi.
Miksi Suomessa on ”arvokasta” olla näkymätön? Sairas juttu.
(Huom: tietenkään kaikki eivät näin ajattele, mutta kyllä tämä on nähdäkseni kulttuurillemme ominainen piirre)
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte astua sisään minkä tahansa yliopiston ovesta missä päin tahansa maailmaa ja aika harva nainen on siellä tälläytynyt. Taustalla siis voi olla, että a) ei ole kiinnostunut muodista tai ei ehdi laittautumaan (toisaalta silloin ei hauku muita naisiakaan) b) on kateellinen ja on epävarma omasta ulkonäöstään.
Kateus kumpuaa biologiasta. Naiset raivostuvat jos oma mies vilkuilee muita naisia ja valitettavasti laitettu nainen kerää katseita ja kaunis nainen saa ison osan miehistä ihan sekaisin. Eli kilpailu uroksista. Kauneutta halutaan myös vähätellä niin, että "ei se olisi minkään näköinen ilman meikkiä". Tällä nainen osoittaa miehelle, että olen parempi kuin tuo toinen, valitse minut. Tällaisia asioita siellä haukkumisen taustalla on.
En ole immuuni itsekään sille kateudelle, mikä herää jos näen itseäni kauniimpia naisia (päivittäin), mutta tiedostan mistä tunne kumpuaa ja osaan suhtautua siihen ja aktiivisesti haluan olla siksi kaikille ystävällinen ja reilu. En usko, että muiden naisten arvostelu tai haukkuminen lisäisi omaa onnellisuuttani.Lisäkommenttina vielä, että on helppoa olla reilu ja kiva muille, koska minulla on mies, joka suhtautuu arvostavasti, ei avoimesti flirttaile muille, ei koskaan puhu muista naisista tai kehu muiden ulkonäköä ja osoittaa monipuolisesti, että olen hänen silmissään seksikäs ja viehättävä.
Oikeasti kaunis nainen on kymppi ilman meikkiä ja irtohärpäkkeitä. Paljon näkee näitä peruspimuja irtoripsineen ja sotamaalauksineen, jotka kuitenkin ovat ilman meikkiä harmaavarpusia. Heitä ei erottaisi seinätapetista. Oikeasti kaunis on kaunis ja näyttävä ilman laittautumistakin. Tällaiset naiset ovat harvinaisia.
Miksi noin paljon alanuolta? :D Totuushan se on. Tiedän muijia jotka instassa täydellisiä, mut sitten ilman meikkiä ihan mitäänsanomattomia ja niillä karsean huono iho ym.
Olet tottunut näkemään meikattuja, leikattuja ja photoshopattuja julkkiksia. Niihin ei kannata vertailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi me myös suostutaan tekemään tasa-arvon verukkeella paljon enemmän kuin ulkomaalaiset kanssasisaremme? Tarkoitan lähinnä sitä, että käydään töissä ja hoidetaan koti itse. Lapset raahataan aamuvarhaisella päiväkotiin ja haetaan illan hämärryttyä pois.
Muissa maissa naiset tekevät osa-aikaista työtä, jos ovat töissä lainkaan... Hoitavat itseään ja kuntoaan sekä näyttävät kauniilta ja hoidetuilta. Meistä suurin osa on kuin metsästä reväistyjä loppuun uupuneita, mutta niin ylpeitä siitä, että olemme tasa-arvoisia miesten kanssa. Välillä aina tulee sellainen olo, että meitä on kusetettu 6-0 eikä edes tajuta sitä...
Haluaisin kysyä, miksi tuo lainaamani kommentti poistettiin ketjusta? Oliko liian totuudenmukainen? "Ei savua ilman tulta..."
Niin meitä onkin kusetettu. Fiksuimmat tajuaa ja hankkii itselleen parempaa. Herätkää. Se ei ole mitään tasa-arvoa jos nainen joutuu tekemään kaikki. Naisille on tällä mallilla kasattu lisää velvollisuuksia ja miehiltä niitä on vähennetty.
Minäkin ihmettelin, kun en löytänyt lainattua viestiä. Toki on varmaan perheitä, joissa nainen ei todellakaan tee kaikkea vaan esim. mies osaa ihan oikeasti tehdä päätöksiä, millaiset vaatteet lapsi tarvitsee tällä säällä ja osaa etsiä ne kaapista, kun on ne ehkä sinne jopa itse laittanut pyykkitelineeltä. Mutta usein tilanne on juuri se, että "tasa-arvon nimissä" nainen tekee paljon enemmän hommia, eikä edes halua, että mies päättää mitään lapsiin liittyvää. Joskus olen kuullut kommentteja, että kyllä "epätasa-arvoisissa maissa" naiset nauravat meidän "tasa-arvolle", enkä kyllä ihmettele. Eihän se nyt herranen aika mitään tasa-arvoa ole, että nainen käy kokopäiväisessä ansiotyössä ja sen lisäksi tekee kaikki kotiäidin työt, on ihan puhki ja hokee vaan, että "jaksan kyllä, kivahan tässä on mokkapaloja vähän leipaista koulun myyjäisiin puoliltaöin". Ihan hirvittävää pingotusta. Se on minusta asia ihan erikseen, jos perheen sisällä käytännössä jaetaan kaikki vastuut eli myös se kuuluisa "naisten metatyö".
Olen itse ollut pitkään kotiäiti, nyttemmin kai voi jo kotirouvaksi sanoa. Yritän kyllä kehitellä kotoa käsin tehtävää työtä, mutta perheen ehdoilla mennään. Ja tietysti myös oman jaksamiseni ehdoilla. Ei minulle olisi mikään kunnia-asia huhkia töissä/kotitöissä aamusta iltaan, ei se ole miehellenikään. Ehkä olen sitten jonkun mielestä säälittävä luuseri ja riippuvainen miehestäni, mutta onnellinen olen joka tapauksessa.
Olen ylipäänsä alkanut ihmetellä suomalaisten halua olla niin maan perkuleen riippumattomia kenestäkään. Siinä sitten kökitään yksin omissa poteroissaan, väännetään itkua ja syödään masennuslääkkeitä, mutta ylpeys ei anna periksi myöntää, että tarvitaan toisia. Olen itse siinä elämäntilanteessa, että sukulaiset alkavat kuolla kupsahtaa ympäriltä, myös veljeni kuoli vähän aikaa sitten. Kyllä tämä laittaa miettimään, millaista olisi elää isossa sukuyhteisössä, jossa välitetään toisistaan. Suomessa pyöritellään vain päätä, jos joku haluaa olla tiiviisti tekemisissä sukulaisten kanssa ("eikö se napanuora ikinä katkea"), mutta vanhuksina sitten ollaan yksinäisiä ja mietitään miten tässä näin kävi.
Olet niin oikeassa. Todellinen tasa-arvo on sitä, että nainen saa halutessaan jäädä kotiäidiksi ilman että heti haukutaan laiskaksi lompakkoloiseksi. Ei monessa muussa maassa tule kuuloonkaan, että mammalomalla oleva nainen joutuisi esim. itse maksamaan omat ja lapsen kulut.
Ihmetyttää muutenkin miten jotkut näköjään elävät käsityksessä, että Suomen ulkopuolella kaikki naiset vaan passaavat miehiään eivätkä saa käydä töissä. Höpönlöpö. Tällaisiakin maita on, mutta ei siellä Keski- ja Etelä-Euroopassa enää kivikaudella eletä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perinteistä johtuu. Kauniiksi laittautuminen koetaan tälläämiseksi. Ja siinä on jotain halveksittavaa. Naisen pitää olla kaunis ilman meikkiä. Mutta kun suurin osa ei sitä ole.
Jos minä en laittaisi silmämeikkiä, silmäni ei näkyisi päästä ollenkaan. Ja jos en laittaisi hiuksiani, olisin kauhean näköinen. Pelottaa jo ajatus vanhuudesta, jolloin en pysty itse laittamaan hiuksiani ja muut sitten vaan lippaa sen lyhkäseksi ja siinä se sitten sojottaa suorana päätä pitkin ja rumentaa mua entisestään.
Minäkin olen aina tykännyt kauniista kirkkaista väreistä ja näyttävistä koruista, mutta saanut siitä osakseni arvostelua. Tai ainakin ns. pitkiä katseita, jotka ei siis ole positiivisia. Ihan kuin olisivat, että mitä toi oikein luulee olevansa.
En luule olevani mikään. Tykkään vaan kaikesta kauniista. En tykkää mitättömyydestä ja värittömyydestä.
Mutta suomalaiset naiset on aina olleet miehen rinnalla tekemässä ankaraa ja raskasta työtä, meillä ei ole kehittynyt sellainen kulttuuri, jossa mies tekee työn ja palkaksi saa kauniin ja korean näköisen naisen. Ei, meillä naisen arvo mitataan työn teossa. Jossain Venäjällä naiset laittautuu meidän silmiimme jopa liiankin näyttävästi, mutta se on heillä kulttuurissa. Kun nainen on kaunis, hänen mahdollisuutensa saada parempi mies on suurempi. Niin se menee. Ei naiset välttämättä siellä vaihtele auton renkaita miehen kanssa ja kanniskele raskaita taakkoja, se on miesten työ, ja nainen laittaa kynsiään. Meistä taas juuri se on naurettavaa.
Värittömyys ja mitättömyys näky meillä muussakin, kuten sisutuksessa. Mitään kirkkaita värejähän ei saisi olla, kaikki pitää olla joko sitä valkoista tai sitten mustaa tai muuten murrettua väriä. Kun ostin itselleni kirkkaan vaaleansinisen sohvan, sitä kaikki katsoivat kummissaan. Sohvanhan pitää olla harmaa tai musta tai ruskea. Tai beige, meidän suomalaisten ikioma perinnesisustusvärimme!
Tuossa se on. Luterilainen kulttuuri vastaan Idässä Ortodoksi ja etelässä Katolinen kulttuuri. Luterilainen kulttuuri tarkoittaa, että vain työ ja riitely sekä väittely ovat tärkeitä. Perhe, ulkonäkö, tyyli, hyvät käytöstavat jne-> ei tärkeätä.
Tosin oli hieno nähdä, että täällä kuitenkin oli ylivoimasesti kommentteja, että luterilainen (miesmäinen) meno on nyt nähty ja huonoksi todettu. Se johtaa juuri epäsosiaalisuuteen, masennukseen, rumuuteen ja yksinäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
En ole tuollaista huomannut mitä ap selittelee, vaan aivan päinvastoin!
Sama. En ole ikinä kuullut, että kauneutta/komeutta olisi halveksuttu, päin vastoin! Taitaa tuo halveksunta olla AP:n omassa päässä?
Kun olin nuori 1960-luvulla tyttö sai kotimatkalle saattajan paremmin kun ei ollut pikkareita. Ei silloin koreiltu eikä ulkonäkö ollut niin tärkeää mutta hameet olivat lyhyitä, koska kangas oli kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.
Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.
Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.
*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida
Miten olisi korolliset saapikkaat ja täyspitkä minkkiturkki.
Ehkäpä laittaisit mielummin kauniisti leikatun ulsterin, nahkahanskat, tyylikkään huivin ja nahkanilkkurit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori 1960-luvulla tyttö sai kotimatkalle saattajan paremmin kun ei ollut pikkareita. Ei silloin koreiltu eikä ulkonäkö ollut niin tärkeää mutta hameet olivat lyhyitä, koska kangas oli kallista.
Höpön pöpön. Olin nuori 60-luvulla eikä kukaan kulkenut ilman pikkareita. Tyhmä ajatuskin. Ja kyllä nimenomaan 60-luvulla koreiltiin. Millään vuosikymmenellä sen jälkeen ei ole ollut muodissa sellaisia kampauksia, mitä oli 60-luvulla. Ne oli korkeita, tupeerattuja, eri tavoin taiteiltuja laitelmia, komeita nutturoita ja kiharakampauksia, silloin tuli kampausnesteet ja hiuslakat ja niitä totisesti käytettiin.
60-luvulla oli myös tekoripsimuoti. Olisitpa nähnyt minun räpsyttimeni. Ne silmämeikitkin oli silloin vahvempia kuin koskaan sen jälkeen. Muistelkaapa vain 60-luvun nuoret niitä Kleopatra-silmiä. Silloin sai totisesti käyttää värejä ja mielikuvitusta. Silmien banaanivarjostukset, niistäkään ei myöhemmät polvet taida tietää mitään.
Me oltiin kuin käveleviä nukkeja. Hiukset oli lupa värjätä joko yönmustiksi tai platinanvaaleiksi. Valkoinen vyötärölle päättyvä pörrönukkapusero ja vaaleanpunainen minihame ja valkoiset jalanmyötäiset stretsch-saappaat, voi mikä ilmestys. Minulla on valokuva itsestäni, olin kuin Brigitte Bardot, vaikkakin tumma. Sellaisia me olimme ja se oli hienoa aikaa, koska silloin sai olla niin nätti kuin vain ikinä pystyi, ja jos ei luonnostaan ollut, niin meikillä sai loihtia itsestään vaikka mitä.
Sitten tuli ankea 70-luku. Kaikki piti olla ruskeata ja ruudullista. Minihameesta tuli vanhanaikainen, tilalle yli polven ulottuvat viistotut ruutukankaiset puolihameet, niiden kanssa ruskeat talvisaappaat. Tukkaa ei saanut laittaa mitenkään, se oli vähän niin kuin nykyään, vain jakaus keskellä päätä ja siinä se. Tosin muotiin tuli myös letit. Meikki oli ruskeasävyistä ja hillittyä. Voi ankeus. Kaikilla tytöillä oli alas levenevät teryleenit, se oli juuri ennen farkkujen maailmanvalloitusta. Kyllä farkkuja oli jo silloin, mutta ei ne niin pakolliset olleet kuin mitä myöhemmin. 70-luvun alussa pojillakin näkyi vielä ns. suoria housuja, mutta kyllä farkut sitten aika ryminällä tuli. Farkkukausi se jotenkin lopullisesti romutti naistenkin nätiksi värkkäytymisen. Kun piti olla vaan ne farkut. Farkut farkut ja ikuisesti farkut, farkkuasu oli kaikkein tavallisin vaateparsi. Onneksi siitä sentään ollaan jo päästy.
Pitsit, rimpsut ja röyhelöt ei oikein kai koskaan ole olleet tavallisen kansannaisen asuun kuuluvia. Suomalainen kansallispukukin on hitsin ankea verrattuna monien muiden maiden vastaaviin. Ja siitä on tehty vielä niin ikoninen juttu, että kaikki itse keksitty poikkeavuus siihen on täysin kiellettyä, tai sitten olet täysi moukka. Jossain muinaisissa missikisoissa muistan kansallispukukierroksen, jossa oli annettu sijaa uudelle ajalle ja lyhennetty mekko miniksi, seurasi kauhea mekkala siitä, miten kansallispukua ei saa noin käyttää, se on loukkaus suomalaisuutta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori 1960-luvulla tyttö sai kotimatkalle saattajan paremmin kun ei ollut pikkareita. Ei silloin koreiltu eikä ulkonäkö ollut niin tärkeää mutta hameet olivat lyhyitä, koska kangas oli kallista.
Höpön pöpön. Olin nuori 60-luvulla eikä kukaan kulkenut ilman pikkareita. Tyhmä ajatuskin. Ja kyllä nimenomaan 60-luvulla koreiltiin. Millään vuosikymmenellä sen jälkeen ei ole ollut muodissa sellaisia kampauksia, mitä oli 60-luvulla. Ne oli korkeita, tupeerattuja, eri tavoin taiteiltuja laitelmia, komeita nutturoita ja kiharakampauksia, silloin tuli kampausnesteet ja hiuslakat ja niitä totisesti käytettiin.
60-luvulla oli myös tekoripsimuoti. Olisitpa nähnyt minun räpsyttimeni. Ne silmämeikitkin oli silloin vahvempia kuin koskaan sen jälkeen. Muistelkaapa vain 60-luvun nuoret niitä Kleopatra-silmiä. Silloin sai totisesti käyttää värejä ja mielikuvitusta. Silmien banaanivarjostukset, niistäkään ei myöhemmät polvet taida tietää mitään.
Me oltiin kuin käveleviä nukkeja. Hiukset oli lupa värjätä joko yönmustiksi tai platinanvaaleiksi. Valkoinen vyötärölle päättyvä pörrönukkapusero ja vaaleanpunainen minihame ja valkoiset jalanmyötäiset stretsch-saappaat, voi mikä ilmestys. Minulla on valokuva itsestäni, olin kuin Brigitte Bardot, vaikkakin tumma. Sellaisia me olimme ja se oli hienoa aikaa, koska silloin sai olla niin nätti kuin vain ikinä pystyi, ja jos ei luonnostaan ollut, niin meikillä sai loihtia itsestään vaikka mitä.
Sitten tuli ankea 70-luku. Kaikki piti olla ruskeata ja ruudullista. Minihameesta tuli vanhanaikainen, tilalle yli polven ulottuvat viistotut ruutukankaiset puolihameet, niiden kanssa ruskeat talvisaappaat. Tukkaa ei saanut laittaa mitenkään, se oli vähän niin kuin nykyään, vain jakaus keskellä päätä ja siinä se. Tosin muotiin tuli myös letit. Meikki oli ruskeasävyistä ja hillittyä. Voi ankeus. Kaikilla tytöillä oli alas levenevät teryleenit, se oli juuri ennen farkkujen maailmanvalloitusta. Kyllä farkkuja oli jo silloin, mutta ei ne niin pakolliset olleet kuin mitä myöhemmin. 70-luvun alussa pojillakin näkyi vielä ns. suoria housuja, mutta kyllä farkut sitten aika ryminällä tuli. Farkkukausi se jotenkin lopullisesti romutti naistenkin nätiksi värkkäytymisen. Kun piti olla vaan ne farkut. Farkut farkut ja ikuisesti farkut, farkkuasu oli kaikkein tavallisin vaateparsi. Onneksi siitä sentään ollaan jo päästy.
Pitsit, rimpsut ja röyhelöt ei oikein kai koskaan ole olleet tavallisen kansannaisen asuun kuuluvia. Suomalainen kansallispukukin on hitsin ankea verrattuna monien muiden maiden vastaaviin. Ja siitä on tehty vielä niin ikoninen juttu, että kaikki itse keksitty poikkeavuus siihen on täysin kiellettyä, tai sitten olet täysi moukka. Jossain muinaisissa missikisoissa muistan kansallispukukierroksen, jossa oli annettu sijaa uudelle ajalle ja lyhennetty mekko miniksi, seurasi kauhea mekkala siitä, miten kansallispukua ei saa noin käyttää, se on loukkaus suomalaisuutta kohtaan.
Pikkarittomuus. Saattaa jopa toimia. Luin jostain kurtisaanien saaneen miehet pauloihinsa yksinkertaisella kikalla. Ne hipaisi koloaan sisältä sormellaan ja sitten sivelivät korvantaustaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.
Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.
Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.
*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida
Ei vaikeaa! Sateenvarjo, villakangastakki tai vyöllä kurottava polvipituinen takki jotain säänkestävämpää kangasta, sievä pipo tai baskerimallinen hattu, kaunis kaulaliina, nahkahanskat, hame ja sukkahousut, polviin asti nahkasaappaat joissa matala kävelykorko. Töihin päästyäsi vaihdat sisäkenkiin esim avokkaat joissa enemmän korkoa, kampaat hiukset ja korjaat puuterin ja huulipunan.
Et sinä sentään naparetkelle tai myrskypurjehdukselle ole menossa.
Räntäsade pilaa villakangastakin. Yksi sateenvarjo ei suojaa ollenkaan tarpeeksi plus sateenvarjo kourassa ei kanneta laukkua läppäreineen + kahta ostoskassillista ruokaa kotimatkalla. Nahkasaappaat myös menevät nopeasti pilalle nilkkaan saakka ulottuvassa loskassa. Nahkahanskat eivät lämmitä edes pikkupakkasilla tarpeeksi jos nyt puhutaan sormikkaista, nahkarukkaset sen sijaan toimisivat. Miksi pitää käyttää korkokenkiä? Minä haluan tanssia ja juosta jne vielä +40-50 iässä ja ei onnistu vaivaisenluu- tai vasaravarvasleikkausten jälkeen, plantaarifaskiitissa, kireillä pohjelihaksilla jne. En myöskään ymmärrä miksi liikkumisen pitäisi lähtökohtaisesti olla hidasta ja kivuliasta. Hiuksia ei voi pitää loskakelillä auki ellei kyseessä ole millin siili, koska ovat kasvoilla ja silmillä, kastuvat joko vedestä tai pipon alla hiestä, kammalla jos koskee tuollaiseen tukkaan niin se valuu rasvaisina soiroina pitkin päänahkaa.
Argh, en edes jaksa kommentoida joka kohtaa. Tämän kirjoittajan täytyy olla mies, mies joka ei käytä nahkakenkiä eikä ulkoile Suomen talvessa. Kuvatuissa vaatteissa voi liikkua ehkä syys-lokakuisena kauniina päivänä (näitä on n. 1-3 per vuosi, muuten tulee vettä ja tuulee), edes Etelä-Suomen talvikeliin noilla varusteilla ei ole mitään asiaa.
Jollet halua pukeutua naisellisesti, voit kävellä 2 km töihin vaikka pilkkihaalarissa ja kuomissa, ja kaikin mokomin leikata sen millin siilin, jollet muuten pääse työpaikalle. Minun hiukseni eivät ainakaan muutu rasvaisiksi soiroiksi 2 km kävelyn jälkeen, jos päässä on hattu ja kädessä sateenvarjo. Myöskin osaan hoitaa saappaitani niin, että ne kestävät pienen kostean kelin. Jos lähden vaellukselle myrskyyn, pukeudun tietysti eri lailla kuin työmatkakävelylle.
Miten tuo väitetty halveksiminen tarkoittaa ihan tarkalleen ottaen käytännössä? Sitäkö, että hoikalle naiselle joku tuntematon kadulla tai ostarilla tulee haukkumaan rumaksi ja liian laihaksi tai sylkemään kadulla päälle?
Antakaa käytännön esimerkkejä. Kuulostaa omituiselta. Tulee mieleen että syynä on jokin muu kuin hoikkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.
Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.
Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.
*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida
Miten olisi korolliset saapikkaat ja täyspitkä minkkiturkki.
Ehkäpä laittaisit mielummin kauniisti leikatun ulsterin, nahkahanskat, tyylikkään huivin ja nahkanilkkurit.
Koroilla on hidas kävellä pitempiä matkoja.
Naisellisuudesta on oikeastaan tyhmää edes yrittää puhua naisvaltaisilla keskustelufoorumeilla, koska näihin on nimen omaan pesiytynyt maamme kaikkein epänaisellisin aines.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.
Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.
Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.
*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida
Miten olisi korolliset saapikkaat ja täyspitkä minkkiturkki.
Ehkäpä laittaisit mielummin kauniisti leikatun ulsterin, nahkahanskat, tyylikkään huivin ja nahkanilkkurit.
Siis minkkiturkin? Eläinten lahtaaminenko on naisellista? On teillä mielipiteet...
Vierailija kirjoitti:
Naisellisuudesta on oikeastaan tyhmää edes yrittää puhua naisvaltaisilla keskustelufoorumeilla, koska näihin on nimen omaan pesiytynyt maamme kaikkein epänaisellisin aines.
No mitä se naisellisuus on?
Itse kerroin tuolla ari sivua takaperin, millaisen pukeutumisen itselläni koen naiselliseksi ja sitä viestiä oli alapeukutettu enemmän kuin yläpeukutettu.
Eli naisellinen pukeutuminen tai ehostaminen on vain tietynlaista pukeutumista? Pitääkö olla hame? Pitkä vai lyhyt? Pitääkö yläosan olla peittävä vai avonainen? Saako olla yläosassa ruutukuviota, vai pitääkö sen olla joku yksivärinen tai pitääkö siinä olla röyhelöä? Onko pakko olla korkkarit, vai kelpaako ballerinat? Tennarit ei nyt ilmeisesti ainakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisellisuudesta on oikeastaan tyhmää edes yrittää puhua naisvaltaisilla keskustelufoorumeilla, koska näihin on nimen omaan pesiytynyt maamme kaikkein epänaisellisin aines.
No mitä se naisellisuus on?
Itse kerroin tuolla ari sivua takaperin, millaisen pukeutumisen itselläni koen naiselliseksi ja sitä viestiä oli alapeukutettu enemmän kuin yläpeukutettu.
Eli naisellinen pukeutuminen tai ehostaminen on vain tietynlaista pukeutumista? Pitääkö olla hame? Pitkä vai lyhyt? Pitääkö yläosan olla peittävä vai avonainen? Saako olla yläosassa ruutukuviota, vai pitääkö sen olla joku yksivärinen tai pitääkö siinä olla röyhelöä? Onko pakko olla korkkarit, vai kelpaako ballerinat? Tennarit ei nyt ilmeisesti ainakaan?
Tietenkin kaikki alapeukuttavat, koska jokaisen oma tyyli on se ainoa oikea tyyli <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme saaneet äänioikeuden v. 1906 ja osaamme käyttää sitä. Olemme koulussa ja opinnoissamme parempia kuin pojat/miehet. Voimme opiskella tohtoriksi ja tehdä kansainvälistä uraa. Emme pukeudu kynnysmatoiksi.
Eli osaatko sanoa mistä halveksuntasi johtuu?
Feministisestä aivopesusta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.
Kyllä voit tehdä paljon. Viimeistään täysi-ikäisenä pudistat tämän maan tomut jaloistasi ja menet onnesi maahan. Äläkä vilkuile taaksesi sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisellisuudesta on oikeastaan tyhmää edes yrittää puhua naisvaltaisilla keskustelufoorumeilla, koska näihin on nimen omaan pesiytynyt maamme kaikkein epänaisellisin aines.
No mitä se naisellisuus on?
Itse kerroin tuolla ari sivua takaperin, millaisen pukeutumisen itselläni koen naiselliseksi ja sitä viestiä oli alapeukutettu enemmän kuin yläpeukutettu.
Eli naisellinen pukeutuminen tai ehostaminen on vain tietynlaista pukeutumista? Pitääkö olla hame? Pitkä vai lyhyt? Pitääkö yläosan olla peittävä vai avonainen? Saako olla yläosassa ruutukuviota, vai pitääkö sen olla joku yksivärinen tai pitääkö siinä olla röyhelöä? Onko pakko olla korkkarit, vai kelpaako ballerinat? Tennarit ei nyt ilmeisesti ainakaan?
Kannattaa tutustua muihinkin kulttuureihin, jos naisellisuuden käsite on noin hukassa.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Minulla on kolmet ihanat mokka- ja nupukkisaapikkaat enkä koskaan pääse käyttämään niitä :p Lisäksi nyt kun olen tottunut lenkkarimaisiin pohjiin niin muut kengät tuntuvat kovilta kävellä. Clarksitkin.