Mistä suomalaisten halveksinta naisellista koreutta kohtaan johtuu?

Kyllä minä olen kokenut, että olen saanut melkein 60 vuotisen elämäni aikana enemmän arvostelua siitä, että en ole koskaan oikein jaksanut välittää, mitä ryntteitä lyön päälle.

Lukioaikana vielä jaksoin meikata, mutta sitten menin ulkotöihin ja meikkaaminen jäi ja sen jälkeen olen kulkenut puhtaalla naamalla, kun en vain ole jaksanut vaivautua. Inhoan sitä meikin pesemistä pois, joten todella, todella harvoin viitsin mitään naamaani laittaa.

Olen lapsesta asti ollut sellainen homssantuutta, joka pani päälle sen ensimäisen rievun, mikä löytyi ja juoksi ulos leikkimään. Nuorena kuljin farkut jalassa ja lempi musta villapaita päällä. Aikuisena edelleen olen aika välinpitämätön, mitä minulla on päällä.

Olen saanut kuunnella ikäni, että kuinka sievä oisit, jos laittaisit mekon päälle. Miksi kuljet farkuissa ja tennareissa ja tukka poninhännällä. Sulle sopis niin tää lappuhaalari ja joku sievä leikkaus hiuksiin. Miksi et muuten meikkaa koskaan.

Nyt saa vanhana kuulla, että oi, kun olis joku hame ja kiva villapaita sulle nätti ja miksi sulla on vieläkin pitkä tukka, kun lyhyt nuorentais.

Olen ollut aina farkku-ja villapaitatyyppi ja se on tuntunut herättävän närää koko ikäni.

En ole oikeassa elämässä koskaan kuullut kenenkään arvostelevan hyvin pukeutunutta naista. Heitä on aina kehuttu heille ja heidän tyylitajuaan ja vaatteita. Ikinä en ole kuullut, että heitä olisi arvosteltu negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ei ne kaikki ihmiskontaktit aina mitään pelkkää onnea ja auvoa olekaan, ihmisissä on rasittavia piirteitä, vaativat aikaa ja vaivaa, mutta ehkä se edes joskus olisi sen arvoista?

Kumpikin osapuoli saa määritellä onko se sen arvoista. Totta puhuen minusta se ei ole. Kyllä ihmisillä pitää olla halu vähemmän rasittavaan kommunikointiin ennen kuin kommunikointi on vaivan arvoista. Miksi ihmeessä viettää aikansa sellaisen ihmisen kanssa joka on rasittava ja häntä pitäisi ehkä kouluttaa jotenkin siedettävämmäksi tai kouluttaa itseään sietämään hänen rasittavuuttaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Meidän hyvinvointiamme määrittää arki ja koko elämä, eivät vain pienet hyvät hetket, joita on joskus. Kyllä sen pitää olla niin päin että arki on hyvää ja vain joskus tulee niitä rasittavia hetkiä ja se hyvä arki kantaa niiden ongelmallisten hetkien yli.

Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin sinä, että jos jokin ihmissuhde tosiaan jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa, niin miksi pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen vain siksi, että hän on sukua? Mutta minusta onkin nykyään vallalla ajattelu, että ihmissuhteet pitää kuin tuunata omannäköisiksi ja jos joku ihminen ei sovi itselle, se lempataan yli laidan. Kyse ei siis ole siitä, että toinen olisi lähes hirviö vaan siitä, että toinen ei ole liki täydellinen. Itse törmäsin tällaiseen ajatteluun ekan kerran, kun jo monta vuotta sitten odotin esikoistani ja hän oli sitten vauva. Kaipasin uusia tuttavia ja sellaisia sainkin, mutta joillakin ne kriteerit olivat aika kovat: vauvat prikulleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta ja kun "projekti vauvavuosi" oli ohi, loppui tuttavuuskin. Aika kaukaiselta siihen verrattuna tuntuu ajatus jostain kyläyhteisöstä, jossa aivan erilaisetkin ihmiset ovat samaa yhteisöä.

Tuntuu kuin nykyisin keskityttäisiin pääasiassa siihen, mitkä ovat minun vaatimukseni ja kuka ne täyttää, kun taas joskus iloa voi saada siitäkin, että on hyödyksi ja iloksi toiselle. (Selvät riistosuhteet ovat asia erikseen.) Ehkä ennen on liian lammasmaisesti mukauduttu rumiinkin vaatimuksiin, mutta nykyisin mennään yli toisesta laidasta eli painopiste on vain puolensa pitämisessä. Vaikea siinä on ylläpitää kestäviä ihmissuhteita hyvinkin erilaisiin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

  Totta se silti on; suomalainen nainen tekee "tasa-arvon" nimessä kaikki työt, sekä perinteiset "naisten työt" että uran päälle. Onko nainen "vahva ja sitkeä" tai mahdollisesti "hyvä äiti" kun kuuraa keittiötä keskiyöllä miehen juodessa vähän kaljaa, vaikka molemmilla on samanpituinen ja yhtä raskas työpäivä takana? En kannata että vetäydymme takaisin keittiöihin ja alamme huolehtia huulipunan sävyistä; siinä on tosiaan heikoilla jos jotain miestä ei huvita niitä huulipunia maksaa. Sen sijaan voisi heittää tiskiharjan nurkkaan ja olla huolehtimatta siitä onko hellan alla pölyä. Ryhdy isä-äidiksi eli poimi rusinat -vie lapsi vauvauintiin ja kokkaa sunnuntaisin kun se on kivaa. "Mutta kuka sitten pesee puklurätit ja tekee kaiken sen mikä ei ole kivaa, mutta välttämätöntä?" No, en tiedä, mutta haluaisin kyseenalaistaa sen ajatuksen että "kukaan ei halua" tarkoittaa "minun täytyy".

  Mitä näyttävyyteen tulee, jos tosiaan on halpoja pukukoruja, hurjanvärinen tukka, naurettavat piikkikorot (ei ole kovin seksikästä vaappua kuin bambi) ja ihan liikaa hajuvettä, niin no. Ei ole kovin monen makuun. Itse pukeudun goottityyliin ja tiedän erittäin hyvin että olen a/ helposti erottuva b/ en kovin monen makuun c/ en niin kovin kaukana tuosta "näyttävän" määritelmästä, paitsi että pysyn hajuvedessä kohtuudessa. Mutta jos haluaa näyttää siltä että väkisinkin kiinnittää huomiota, niin kyllä se pitää kestää ettei ole kaikkien maun mukainen -kiusaaminen ja huomauttelu on toki moukkamaista, mutta niin on odottaa mitään yleistä ihailuakaan. Jos olet oman makusi mukainen niin se riittää.

No tuohon on kyllä pakko todeta, että jos kumpikaan ei halua niitä puklurättejä pyykätä, niin lapset voi jättää tekemättäkin. Lapsia ei ikinä, ikinä saisi asettaa asemaan, jossa joutuvat seuraamaan vanhempiensa valtapeliä ja selväksi tulee, että p*skamaisin työ on hänen hoitamisensa. En tarkoita kommentillani, etteikö mies voisi näitä puklurättejä hoitaa yhtä hyvin kuin nainenkin, mutta tosiaan lapsia ei ole pakko tehdä. Miettikää nämä asiat valmiiksi ennen kuin pilaatte kenenkään muun elämää kähinöillänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.

Mutta somalit ovat reilua ja rehellistä kansaa?

Miten somalit tähän liittyy

Suomalaiset ON vittumaisia, mutta niin on Suomen maaperä ja ilmastokin

Voi olla joidenkin mielestä mutta pidän siitä koska itsekin olen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.

Kyllä voit tehdä paljon. Viimeistään täysi-ikäisenä pudistat tämän maan tomut jaloistasi ja menet onnesi maahan. Äläkä vilkuile taaksesi sitten.

Minusta on hupaisaa, että käytetään sanaa "naisellinen", vaikka kyse ei ole mistään naiseuteen liittyvästä asiasta, vaan miesten miellyttämiseen liittyvästä asiasta. Kun puhutaan epäkäytännöllisiin ja epämiellyttäviin vaatteisiin pukeutumisesta ja naaman sotkemisesta eri värisillä rasvoilla koska miehet sattuvat niistä tykkäämään, olisi syytä puhua "miehiä miellyttävästä pukeutumisesta" kuin "naisellisesta pukeutumisesta".

Naisellista on pukeutua ihan mihin tahansa vaatteeseen, joka naista itseään miellyttää, meikata tai olla meikkaamatta.

Keskustelu muuttuu välittömästi fiksummaksi, kun tämä ilmaisu vaihdetaan kuvaamaan todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Opetettu jo lapsena. Siitä ajattelumallista voi päästä pois, kunhan opetamme, annamme omille tyttärellemme erilaisen kuvan naiseudesta. Siinäpä haaste meille kaikille! Nykyisin en enää mene äidin juttuihin mukaan, kun hän alkaa esim. telkkarista jotain naista arvostelemaan ulkonäön tai pukeutumisen perusteella. Pitää muuttaa ajattelumallia ja samalla omaa tyyliä naisellisemmaksi muista välittämättä.

Seuraava etappi on löytää elättäjämies. Opetella ompelemaan kauniita naisellisia esiliinoja kotipuuhia varten. Satsata poikalapsen opiskeluun ja jättää tyttölapset omilleen. Sitähän se kehityskaaren alkupään "naisellisuus" oli ja ympyrän sulkeuduttua tulee olemaan.  Koska ihmiskunta tyhmistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmiä avaava dokumentti aiheesta..

School of Seduction

https://arenan.yle.fi/1-4455989

Mitä tapahtuu kun ainoa tavoite on olla seksikäs.

Olen niin järjettömän onnellinen, että olen syntynyt Suomeen! Voi tehdä mitä haluan ilman pakollista py**n pyörittämistä jotta pääsisin naimisiin. 

Huomasimme ja katsoimme siis  näköjään molemmat tuon saman dokumentin.

Minussakin se herätti aivan saman ajatuksen :oli tietysti dokumenttina hyvä, mutta sen aihe eli tuo naapurimaamme seksismi oli kyllä sinänsä aivan järkyttävän typerät mittasuhteet siellä jo saanut.

Menee kyllä vähän yli ymmärryksen, että jos tuosta tuontyyppisestä naisille siellä (...vielä oikein osallistumisrahasta) tarjotusta kurssimuotoisesta "koulutuksesta" ja sen sisällöstä &tavoitteesta  antaa täällä jonkun kriittisen  arvion, niin alapeukkua satelee....

Olisiko siis alapeukuttajien mielestä tuollaista  vielä pitänyt oikein kiitellä ja ihastella ?

(... vai alapeukutitteko vain käden liikkeenne tottumuksesta katsomatta koko filmiä?) 

Dokua en ole katsonut, mutta eikö siinä ole kyse siitä samasta kuin komediassa Miten miljonääri naidaan. Eli erityisopintoja erityistarpeisiin, jos tuo ura tuntuu houkuttelevalta ja sopivalta. Ei voi yleistää tavalliseen elämään tavallisen  juopahtavan machon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hupaisaa, että käytetään sanaa "naisellinen", vaikka kyse ei ole mistään naiseuteen liittyvästä asiasta, vaan miesten miellyttämiseen liittyvästä asiasta. Kun puhutaan epäkäytännöllisiin ja epämiellyttäviin vaatteisiin pukeutumisesta ja naaman sotkemisesta eri värisillä rasvoilla koska miehet sattuvat niistä tykkäämään, olisi syytä puhua "miehiä miellyttävästä pukeutumisesta" kuin "naisellisesta pukeutumisesta".

Naisellista on pukeutua ihan mihin tahansa vaatteeseen, joka naista itseään miellyttää, meikata tai olla meikkaamatta.

Keskustelu muuttuu välittömästi fiksummaksi, kun tämä ilmaisu vaihdetaan kuvaamaan todellisuutta.

Ei muuttunut, tämä otettiin esille jo tuolla aiemmin. Kas tyhmään päähän on tura kaataa tietoa kun se valuu pois korvista ja sieraimista samanteien. Ihmiset ovat taidottomia kyseenalaistamaan ja analysoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tässä nyt jotkut yrittää sopivalla valikoinnilla sumuttaa ja hämätä ainakin sen suhteen etteikö olisi kuitenkin keskimääräistä korrelaatiota olemassa sen suhteen että kasvoiltaan symmetrisiä pidetään keskimäärin kauniimpina ja myös siitä että ovat keskimäärin älykkäämpiä ja menestyneempiä, siis keskimäärin, ei voi siis asiaa yleistää eikä verrata suoraan mihinkään tiettyyn yksilöön ja sanoa mitä hän on. On toki niitäkin (ja todella paljon) joiden kasvot eivät ole niin symmetriset ja ovat silti kauniina pidettyjä, älykkäitä, menestyneitä jne. se on selvää. Itse olen siis lukenut jo vuosikausia tiedelehtiä etenkin Tiede-lehteä ja Tieteen Kuvalehteä. Jokainen voi käydä tekemässä niistä hakuja jos vähänkään on kunnolla aikaa panostaa ja siis toimia ei-valikoivasti niin kyllä sieltä alkaa asia sitten hahmottua.

Vertailuun pitäisi saada selkeästi älyllisesti vajaita, ne tietyt kehityspoikkeamat tunnistamme mutta vaikeasti vammaisia emme näe.  Keskimäärin symmetrinen, keskimäärin kyvykäs on kai se yleisin. Nenä keskellä naamaa ja silmät kahtapuolen, kuten sanottiin ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni ihania tyylejä, jotka Suomessa saisivat aikaan joko naurua tai kyräileviä katseita:

https://www.instagram.com/p/B-6sd7JB0Ce/?igshid=1det2xk3humpp

https://www.instagram.com/p/B-URTxNBoOr/?igshid=hixj4eefv035

https://www.instagram.com/p/B8vefPwBbiZ/?igshid=hv6l36irydmd

En tiedä, mistä päin Suomea te muut kirjoittelette, mutta kyllä ainakin täällä Helsingissä voisi tuollaisia käyttää ihan ilman, että kukaan mulkoilisi. Mutta eivät nuo mitenkään kauheasti erottuisikaan - paitsi ehkä räikeä keltainen, kun se aika harvan suomalaisen väreihin sopii, niin on siksi vähemmän totuttu väri (eikä kaupatkaan oikein sellaista myy). Riippuu vähän alasta, mutta kyllä monella alalla on aika monella lailla pukeutuvia ihmisiä. Ihan yhtä hyvin voi olla joku goottimekko ja pitsisukkikset, tai sitten noita linkittämiäsi - jos joku kommentoi, niin varmaan sanoo jotain kohteliasta. Voi tietysti olla, että maakunnissa ollaan ahdasmielisempiä.

Itse olen helsinkiläinen ja saan kyllä aina katseita varsinkin vanhemmilta miehiltä ja naisilta kun puen jotain tuon kaltaista naisellista vaatetta ylleni. En ole liian koristeellinen, mutta kaippa käyttämäni värit sitten pistää silmään. En pukeudu tilkkutäkkimäisesti vaan kauniisiin väreihin aika sävy sävyyn. Jotenkin kyllästyttää, ettei voi olla edes Helsingissä rauhassa, ettei joku katsoisi pidempään.

ja tästä tuleekin se mieleen, että nuoret eivät niin tuijottele erilaista pukeutumista koska ovat tottuneet siihen että kaikki ei näytä samalta, eikä tarvi. ja ovat suvaitsevaisempia. vanhoissa ihmisissä on edelleen se metsäläisyys ja tomera työnteko vahvana veressä.

Niinpä hyvinvointinuorilla on pyörryttävän laaja koko maailman käsittävä valikoima vaatteita ja imagoja muuteltaviksi mielen mukaan.  Muuten suurin osa maailman väestöstä on vielä niitä köyhiä raatavia "metsäläisiä".  Sopii elvistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan suomalainen ja rakastan naisellista koreilua, ihan sama mitä muut miettivät. Ikävä kyllä tässä maassa ei myydä ultranaisellisia hörsellysvaatteita, pitsiä, reikäommelta, yksityiskohtia, liehukkeita, nauhoja paljetteja, nappeja, röyhelöitä, liehuvia helmoja. Ei, kaikki on ankaran yksinkertaista ja selkeää. Koreilu on yllättävän vaikeaa, jotain sattumalöytöjä tekee joskus, yleensä ei, koska niiden metsästely on vaan liian hankalaa.

Pari vuotta sitten kävimme Roomassa. Siellä näimme runsaasti naisellisia hameita, mekkoja ja jakkupukuja. Mies tykkäsi kun sääret vilahtelivat ja kysyi miksi meillä ei myydä tällaisia vaatteita?

Roomassa on tarpeeksi lämmintä hameen käyttöön noin 350 päivää vuodessa. Suomessa on tarpeeksi lämmintä häneen käyttöön maksimissaan noin 20-40 päivää vuodessa. Keksitkö itse, miksi hameet ovat Roomassa yleisempi vaate kuin suomessa?

Mä käytän hameita ja mekkoja noin 360 päivänä vuodesta. Koirien kanssa lenkillä, pihahommissa, töissä ja vapaapäivinä. Materiaalit vaan vahtuu vuodenaikojen mukaan. Eikä tuulisella ilmalla mitään liehuvahelmaista yms.

Farkut ja housut on ihan järkyttävän kylmät talvella, muutenkin ahdistavat ja inhottaa, kun kaikki paikat on "esillä". Talvella saa kerrostettua helmojen alle niin paljon, ettei varmana tule kylmä. Ilman toppahousuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ei ne kaikki ihmiskontaktit aina mitään pelkkää onnea ja auvoa olekaan, ihmisissä on rasittavia piirteitä, vaativat aikaa ja vaivaa, mutta ehkä se edes joskus olisi sen arvoista?

Kumpikin osapuoli saa määritellä onko se sen arvoista. Totta puhuen minusta se ei ole. Kyllä ihmisillä pitää olla halu vähemmän rasittavaan kommunikointiin ennen kuin kommunikointi on vaivan arvoista. Miksi ihmeessä viettää aikansa sellaisen ihmisen kanssa joka on rasittava ja häntä pitäisi ehkä kouluttaa jotenkin siedettävämmäksi tai kouluttaa itseään sietämään hänen rasittavuuttaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Meidän hyvinvointiamme määrittää arki ja koko elämä, eivät vain pienet hyvät hetket, joita on joskus. Kyllä sen pitää olla niin päin että arki on hyvää ja vain joskus tulee niitä rasittavia hetkiä ja se hyvä arki kantaa niiden ongelmallisten hetkien yli.

Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin sinä, että jos jokin ihmissuhde tosiaan jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa, niin miksi pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen vain siksi, että hän on sukua? Mutta minusta onkin nykyään vallalla ajattelu, että ihmissuhteet pitää kuin tuunata omannäköisiksi ja jos joku ihminen ei sovi itselle, se lempataan yli laidan. Kyse ei siis ole siitä, että toinen olisi lähes hirviö vaan siitä, että toinen ei ole liki täydellinen. Itse törmäsin tällaiseen ajatteluun ekan kerran, kun jo monta vuotta sitten odotin esikoistani ja hän oli sitten vauva. Kaipasin uusia tuttavia ja sellaisia sainkin, mutta joillakin ne kriteerit olivat aika kovat: vauvat prikulleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta ja kun "projekti vauvavuosi" oli ohi, loppui tuttavuuskin. Aika kaukaiselta siihen verrattuna tuntuu ajatus jostain kyläyhteisöstä, jossa aivan erilaisetkin ihmiset ovat samaa yhteisöä.

Tuntuu kuin nykyisin keskityttäisiin pääasiassa siihen, mitkä ovat minun vaatimukseni ja kuka ne täyttää, kun taas joskus iloa voi saada siitäkin, että on hyödyksi ja iloksi toiselle. (Selvät riistosuhteet ovat asia erikseen.) Ehkä ennen on liian lammasmaisesti mukauduttu rumiinkin vaatimuksiin, mutta nykyisin mennään yli toisesta laidasta eli painopiste on vain puolensa pitämisessä. Vaikea siinä on ylläpitää kestäviä ihmissuhteita hyvinkin erilaisiin ihmisiin. 

Sitten vielä se, että nykyään ei ole velvollisuutta auttaa tai tukea toisia pelkän sukulaissuhteen nojalla.  Eikä huonoissa henkilösuhteissa olevat tee sitä edes tämän tunneyhteyden nojalla. Miksi siis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan suomalainen ja rakastan naisellista koreilua, ihan sama mitä muut miettivät. Ikävä kyllä tässä maassa ei myydä ultranaisellisia hörsellysvaatteita, pitsiä, reikäommelta, yksityiskohtia, liehukkeita, nauhoja paljetteja, nappeja, röyhelöitä, liehuvia helmoja. Ei, kaikki on ankaran yksinkertaista ja selkeää. Koreilu on yllättävän vaikeaa, jotain sattumalöytöjä tekee joskus, yleensä ei, koska niiden metsästely on vaan liian hankalaa.

Pari vuotta sitten kävimme Roomassa. Siellä näimme runsaasti naisellisia hameita, mekkoja ja jakkupukuja. Mies tykkäsi kun sääret vilahtelivat ja kysyi miksi meillä ei myydä tällaisia vaatteita?

No tämä taas on yksi syy pukeutua säkkiin. En halua likaisten äijien kommentteja enkä todellakaan että he "tykkäävät" katselustani. Tuollainen ei vaan kuulu työelämään, paitsi ehkä bisnes- ja myyntihommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte astua sisään minkä tahansa yliopiston ovesta missä päin tahansa maailmaa ja aika harva nainen on siellä tälläytynyt. Taustalla siis voi olla, että a) ei ole kiinnostunut muodista tai ei ehdi laittautumaan (toisaalta silloin ei hauku muita naisiakaan) b) on kateellinen ja on epävarma omasta ulkonäöstään.

Kateus kumpuaa biologiasta. Naiset raivostuvat jos oma mies vilkuilee muita naisia ja valitettavasti laitettu nainen kerää katseita ja kaunis nainen saa ison osan miehistä ihan sekaisin. Eli kilpailu uroksista. Kauneutta halutaan myös vähätellä niin, että "ei se olisi minkään näköinen ilman meikkiä". Tällä nainen osoittaa miehelle, että olen parempi kuin tuo toinen, valitse minut. Tällaisia asioita siellä haukkumisen taustalla on.

En ole immuuni itsekään sille kateudelle, mikä herää jos näen itseäni kauniimpia naisia (päivittäin), mutta tiedostan mistä tunne kumpuaa ja osaan suhtautua siihen ja aktiivisesti haluan olla siksi kaikille ystävällinen ja reilu. En usko, että muiden naisten arvostelu tai haukkuminen lisäisi omaa onnellisuuttani.

Lisäkommenttina vielä, että on helppoa olla reilu ja kiva muille, koska minulla on mies, joka suhtautuu arvostavasti, ei avoimesti flirttaile muille, ei koskaan puhu muista naisista tai kehu muiden ulkonäköä ja osoittaa monipuolisesti, että olen hänen silmissään seksikäs ja viehättävä.

Oikeasti kaunis nainen on kymppi ilman meikkiä ja irtohärpäkkeitä. Paljon näkee näitä peruspimuja irtoripsineen ja sotamaalauksineen, jotka kuitenkin ovat ilman meikkiä harmaavarpusia. Heitä ei erottaisi seinätapetista. Oikeasti kaunis on kaunis ja näyttävä ilman laittautumistakin. Tällaiset naiset ovat harvinaisia.

Miksi noin paljon alanuolta? :D Totuushan se on. Tiedän muijia jotka instassa täydellisiä, mut sitten ilman meikkiä ihan mitäänsanomattomia ja niillä karsean huono iho ym.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntuu ajattelevan, että naisellisesti pukeutuvat haluavat miellyttää miehiä. Jotenkin ajatellaan, että "naisellisesti" pukeutuminen tarkoittaa paljastavaa pukeutumista. Minulle se taas tarkoittaa maxipituisia hameita ja mekkoja, vyötärön korostamista, korkokenkiä ja kevyitä vaatteita. Seuraan instassa tämmöistä sivua:

https://instagram.com/anna_paris_chic?igshid=1t2ql1ln2saln

Minusta tuolla on aivan ihastuttavia asukokonaisuuksia. Suomessa noin pukeutuvaa katsotaan nyrpein nenin, erityisesti naisten asenne on, että miksi nyt on pitänyt noin hienoksi laittautua.

Paljastaviahan nuo olivat? Katsoin äkkiä hs n. 50% kuvista vähintään tissit tai perse esillä?

Ja pikkulapsen seksualisoiminen brigitte bardot-poseerauksella huulet törröllään silmät teevadin kokoisiksi muokattuna on kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan suomalainen ja rakastan naisellista koreilua, ihan sama mitä muut miettivät. Ikävä kyllä tässä maassa ei myydä ultranaisellisia hörsellysvaatteita, pitsiä, reikäommelta, yksityiskohtia, liehukkeita, nauhoja paljetteja, nappeja, röyhelöitä, liehuvia helmoja. Ei, kaikki on ankaran yksinkertaista ja selkeää. Koreilu on yllättävän vaikeaa, jotain sattumalöytöjä tekee joskus, yleensä ei, koska niiden metsästely on vaan liian hankalaa.

Pari vuotta sitten kävimme Roomassa. Siellä näimme runsaasti naisellisia hameita, mekkoja ja jakkupukuja. Mies tykkäsi kun sääret vilahtelivat ja kysyi miksi meillä ei myydä tällaisia vaatteita?

Roomassa on tarpeeksi lämmintä hameen käyttöön noin 350 päivää vuodessa. Suomessa on tarpeeksi lämmintä häneen käyttöön maksimissaan noin 20-40 päivää vuodessa. Keksitkö itse, miksi hameet ovat Roomassa yleisempi vaate kuin suomessa?

Myös minä käytän mekkoja ja hameita ympäri vuoden. Liki aina on mekko päälle ja aivan hyvin tarkenee pitkissä saappaissa ja paksuissa sukkiksissa. Monesti pitkä lantion peittävä mekko ja pitkä takki on lämipimämpi kuin housut.

Housut mulla on jalassa vain urheillessa ja muutamana päivänä vuodessa. Tänä vuonna housut ovat olleet jalassa ehkä viidesti urheilun lisäksi.

Kyllä se perinteistä johtuu.  Kauniiksi laittautuminen koetaan tälläämiseksi.  Ja siinä on jotain halveksittavaa.  Naisen pitää olla kaunis ilman meikkiä.  Mutta kun suurin osa ei sitä ole.

Jos minä en laittaisi silmämeikkiä, silmäni ei näkyisi päästä ollenkaan.  Ja jos en laittaisi hiuksiani, olisin kauhean näköinen.  Pelottaa jo ajatus vanhuudesta, jolloin en pysty itse laittamaan hiuksiani ja muut sitten vaan lippaa sen lyhkäseksi ja siinä se sitten sojottaa suorana päätä pitkin ja rumentaa mua entisestään.

Minäkin olen aina tykännyt kauniista kirkkaista väreistä ja näyttävistä koruista, mutta saanut siitä osakseni arvostelua.  Tai ainakin ns. pitkiä katseita, jotka ei siis ole positiivisia.  Ihan kuin olisivat, että mitä toi oikein luulee olevansa.

En luule olevani mikään.  Tykkään vaan kaikesta kauniista.  En tykkää mitättömyydestä ja värittömyydestä.

Mutta suomalaiset naiset on aina olleet miehen rinnalla tekemässä ankaraa ja raskasta työtä, meillä ei ole kehittynyt sellainen kulttuuri, jossa mies tekee työn ja palkaksi saa kauniin ja korean näköisen naisen.  Ei, meillä naisen arvo mitataan työn teossa.  Jossain Venäjällä naiset laittautuu meidän silmiimme jopa liiankin näyttävästi, mutta se on heillä kulttuurissa.  Kun nainen on kaunis, hänen mahdollisuutensa saada parempi mies on suurempi.  Niin se menee.  Ei naiset välttämättä siellä vaihtele auton renkaita miehen kanssa ja kanniskele raskaita taakkoja, se on miesten työ, ja nainen laittaa kynsiään.  Meistä taas juuri se on naurettavaa.  

Värittömyys ja mitättömyys näky meillä muussakin, kuten sisutuksessa.  Mitään kirkkaita värejähän ei saisi olla, kaikki pitää olla joko sitä valkoista tai sitten mustaa tai muuten murrettua väriä.  Kun ostin itselleni kirkkaan vaaleansinisen sohvan, sitä kaikki katsoivat kummissaan.  Sohvanhan pitää olla harmaa tai musta tai ruskea.  Tai beige, meidän suomalaisten ikioma perinnesisustusvärimme!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.

Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.

Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.

*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida

Ei vaikeaa! Sateenvarjo, villakangastakki tai vyöllä kurottava polvipituinen takki jotain säänkestävämpää kangasta, sievä pipo tai baskerimallinen hattu, kaunis kaulaliina, nahkahanskat, hame ja sukkahousut, polviin asti nahkasaappaat joissa matala kävelykorko. Töihin päästyäsi vaihdat sisäkenkiin esim avokkaat joissa enemmän korkoa, kampaat hiukset ja korjaat puuterin ja huulipunan.

Et sinä sentään naparetkelle tai myrskypurjehdukselle ole menossa.

Räntäsade pilaa villakangastakin. Yksi sateenvarjo ei suojaa ollenkaan tarpeeksi plus sateenvarjo kourassa ei kanneta laukkua läppäreineen + kahta ostoskassillista ruokaa kotimatkalla. Nahkasaappaat myös menevät nopeasti pilalle nilkkaan saakka ulottuvassa loskassa. Nahkahanskat eivät lämmitä edes pikkupakkasilla tarpeeksi jos nyt puhutaan sormikkaista, nahkarukkaset sen sijaan toimisivat. Miksi pitää käyttää korkokenkiä? Minä haluan tanssia ja juosta jne vielä +40-50 iässä ja ei onnistu vaivaisenluu- tai vasaravarvasleikkausten jälkeen, plantaarifaskiitissa, kireillä pohjelihaksilla jne. En myöskään ymmärrä miksi liikkumisen pitäisi lähtökohtaisesti olla hidasta ja kivuliasta. Hiuksia ei voi pitää loskakelillä auki ellei kyseessä ole millin siili, koska ovat kasvoilla ja silmillä, kastuvat joko vedestä tai pipon alla hiestä, kammalla jos koskee tuollaiseen tukkaan niin se valuu rasvaisina soiroina pitkin päänahkaa.

Argh, en edes jaksa kommentoida joka kohtaa. Tämän kirjoittajan täytyy olla mies, mies joka ei käytä nahkakenkiä eikä ulkoile Suomen talvessa. Kuvatuissa vaatteissa voi liikkua ehkä syys-lokakuisena kauniina päivänä (näitä on n. 1-3 per vuosi, muuten tulee vettä ja tuulee), edes Etelä-Suomen talvikeliin noilla varusteilla ei ole mitään asiaa.

Käyttäjä33802 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan suomalainen ja rakastan naisellista koreilua, ihan sama mitä muut miettivät. Ikävä kyllä tässä maassa ei myydä ultranaisellisia hörsellysvaatteita, pitsiä, reikäommelta, yksityiskohtia, liehukkeita, nauhoja paljetteja, nappeja, röyhelöitä, liehuvia helmoja. Ei, kaikki on ankaran yksinkertaista ja selkeää. Koreilu on yllättävän vaikeaa, jotain sattumalöytöjä tekee joskus, yleensä ei, koska niiden metsästely on vaan liian hankalaa.

Pari vuotta sitten kävimme Roomassa. Siellä näimme runsaasti naisellisia hameita, mekkoja ja jakkupukuja. Mies tykkäsi kun sääret vilahtelivat ja kysyi miksi meillä ei myydä tällaisia vaatteita?

Roomassa on tarpeeksi lämmintä hameen käyttöön noin 350 päivää vuodessa. Suomessa on tarpeeksi lämmintä häneen käyttöön maksimissaan noin 20-40 päivää vuodessa. Keksitkö itse, miksi hameet ovat Roomassa yleisempi vaate kuin suomessa?

Mä käytän hameita ja mekkoja noin 360 päivänä vuodesta. Koirien kanssa lenkillä, pihahommissa, töissä ja vapaapäivinä. Materiaalit vaan vahtuu vuodenaikojen mukaan. Eikä tuulisella ilmalla mitään liehuvahelmaista yms.

Farkut ja housut on ihan järkyttävän kylmät talvella, muutenkin ahdistavat ja inhottaa, kun kaikki paikat on "esillä". Talvella saa kerrostettua helmojen alle niin paljon, ettei varmana tule kylmä. Ilman toppahousuja.

Etkö kerää koirasi ulosteita vai minkälaista hametta käytät kun pyllistelet?