Mistä suomalaisten halveksinta naisellista koreutta kohtaan johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kateellinen ja katkera tarjahalonen"; uusi käsite luotu taas suomen kieleen...

Jos et viitsisi loukata Tarja Halosta?

Tässä loukataan kyllä kateellisia ja katkeria vertaamalla meidän Tarjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kateellinen ja katkera tarjahalonen"; uusi käsite luotu taas suomen kieleen...

Jos et viitsisi loukata Tarja Halosta?

Tässä loukataan kyllä kateellisia ja katkeria vertaamalla meidän Tarjaan.

Tarjahan on itse asiassa ollut oikein tyylitajuinen pukeutuja varsinkin edustustilaisuuksissa, nättejä leninkejä ja mekkoja mielestäni. Tosin Jenni on ehkä vielä tyylikkäämpi nuorekkaammassa tyylissään (on tietysti nuorempi muutenkin) :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Nainen joka tietää tyylinsä, on näyttävä, koetaan uhkaksi. En voi tätä käsittää, olen matkustanut elämässäni paljon työssä ja vapaalla. Aina kun siirryn Suomen rajojen ulkopuolelle tunnen että voin hengittää ja olla sellainen kuin haluan ilman omituisia katseita. Tällä hetkellä muutto ulkomaille ei mahdollista, mutta kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi ja alkaa asua omillaan. Muutan täältä pois ja alan nauttia elämästä ja naisellisuudesta. Suomi on takapajula, eikä muuksi muutu.

Voi rakas ihminen ja sanon tämän kaikella rakkaudella: Pidä päälläsi mitä haluat, ei sen vuoksi tarvitse toiseen maahan muuttaa <3

T. Ei kiinnosta mitä muilla on päällä

(tietysti jos olet se palstailija joka elää vain muilta saamilla kohteliaisuuksilla niin suosittelen muuttoa)

Voiko olla, että ap kokee halveksuntana sitä, ettei kukaan vain kehu hänen tyyliään?

Kyllä voi. Täällä on yksi tai useampi palstailija jotka ovat aikojen saatossa valittaneet sitä, että he eivät saa kehuja vaatteistaan jne. Olen huomannut saman ilmiön myös ulkomailla. On tietty ihmistyyppi, joka on ehkä kasvuaikanaan tai myöhemmin tottunut tietyn kaavan "kohteliaisuus"käyttäytymiseen ja arvottavat itsensä muilta saamansa palautteen mukaan. Koska sitä palautetta ei tule niin se koetaan negatiivisuutena itseään kohtaan. Silloin "hyökätään" näitä ihmisiä vastaan, jotka eivät jakele kohteliaisuuksia (ylenmäärin). Se näkyy myös johdonmukaisesti tässä ketjussa. Kohteliaisuuksista riippuvainen henkilö haluaa aina vain enemmän ja näkyvämpiä kohteliaisuuksia paistatellessaan narsismissaan ja jättää pienet kivaa tarkoittavat kommentit huomiotta tai jopa tulkitsee ne negatiiviseksi.

Se vaan ei mene niin, että kun joku tulee huoneeseen niin muut lakoavat jalkoihin. Onhan se ikävää muita kohtaan edes käyttää heitä papukaijoina jotka toistelevat narsissille kuinka lumoavan kaunis hän tänään taas on. Miten tulee edes mieleen vaatia toisilta moista? Ja tämä nyt tosiaan koskee vain noita kohteliaisuuksilla eläviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kateellinen ja katkera tarjahalonen"; uusi käsite luotu taas suomen kieleen...

Jos et viitsisi loukata Tarja Halosta?

Tässä loukataan kyllä kateellisia ja katkeria vertaamalla meidän Tarjaan.

Mitäs jos kaikki nyt lopettaisivat kaikkien loukkaamisen. Ei ole mitään tarvetta loukata ketään.

Kehujen kalastaja käyttää paljon aikaa itsensä laittamiseen odottaen palkintoa eli kehua. Kun sitä ei tule niin hän on tullut käyttäneeksi paljon aikaa ja vaivaa turhan takia ja se mielikuvissa nähty nautinto mikä toisten kehuista syntyy jää saamatta. Sellainen turhauttaa ja silloin pitää lakata odottamasta muilta sellaista mihin heillä ei ole mitään velvollisuutta. He eivät välttämättä edes huomaa, että toinen on laittautunut tai että tämän päivän laittautuminen poikkeaisi edellisestä päivästä.

Silloin pitää muuttaa omaa ajatteluaan niin, että todellakin pukeutuu ja laittautuu vain itseään varten. Ei pidä odottaa muilta yhtään mitään. Silloin on hyvä elää oman tyylinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma teoriani on se, että se suominaisen stereotyyppinen vaatimaton asu lyhyine hiuksineen, ylipainoineen, crockseineen, tunikoineen ja caprihousuineen on suominaisen "burkha". Naisellinen nainen lähettäisi liian seksuaalisia signaaleja, joten sellainen "vaiennetaan" toisten naisten taholta ja miehet hullaantuvat sellaisista monesti todella naiivilla tavalla. Se on vertaiskontrollia ja vaivihkaista alistamista. Kukaan ei oikein uskalla olla avoimen naisellinen ainakaan yli 45-vuotiaiden ikäpolvessa. Nuoremmilla on hieman vapaampaa.

Jos tämä nyt joku suomijuttu yhtään on, niin juontaa juurensa luultavasti tarpeesta olla aina vaatimaton. Itseään ei saa tuoda mitenkään liikaa esille ja sitä rataa. En kyllä sanoisi, että tuollainen arvostelu pätisi enää nykypäivään, eikös ulkonäköpaineet ole vaan kasvaneet tasaisesti koko ajan?

En koe olevani vaatimaton millään tasolla, mutta en silti halua tuoda rintojani esille jonkun reikäompeleen kautta. Ei enkä halua kävellä, jossain 30cm pitkässä mekossa, ei enkä pidä mistään leopardiprintistä. Enkä tosiaankaan tykkää kävellä ulkona 10 asteen lämpötilassa jossain narutopissa ja shifonkihameessa korkokenkien kanssa. Pidän siitä, että voin pyöräillä ja siitä ettei helmat jää ketjuihin. Pidän myös siitä ettei huulissani ole huulipunaa. Ja minusta on aivan ihanaa kun minulla on kätevä ja lämmin untsikka, vaikkei se näyttävä olekaan, eikä jotain kultanappista villakangastakkia.

Olen tosin pitkän aikaa miettinyt miksi tämä näyttävä vaatetus tarkoittaa aina puolialastomuutta. Miehet ovat pitkissä housuissa ja paidoissa, mutta naisilla on aina niin ”kuuma”, että jalkojen pitää olla paljaat, sekä käsivarsien ja tietenkin rintakehä. Varsinkin juhlissa tämä tulee hyvin esiin, mutta myös kesäisin. Miehellä on teepaita ja naisella narutoppi. Miehellä polvenpituiset shortsit ja naisilla perseshortsit.

Mikä siinä on, että naisten aina on näytettävä sitä ihoa mahdollisimman paljon? Luulisi, että jos kuumuudesta on kyse miehetkin kävelisivät perseshortseissa ja narutopeissa.

Luepa tuo kommenttini aiemmin. Siinä juuri puhun siitä, että jostain syystä monella on käsitys, että naisellinen pukeutuminen on paljastavaa. Ei, sitä se ei todellakaan ole. Vaan kauniita, pitkiä mekkoja tai hameita. Korkeavyötäröisiä alaosia, olkoon housut tai hame. Pitsiä, koristeita, värejä..

Joo, pitkiä mekkoja, joissa on niin syvä v-kaula-aukko, että rinnat näkyy osittain?

Eikös naisten pukeutumisessa ole ollut pitkään perussääntö: jos paljastat jalat, peitä yläkroppa, jos paljastat yläkroppaa, peitä jalat?

Eipä sillä, itsekkin tykkään korostaa oman kroppani hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi me myös suostutaan tekemään tasa-arvon verukkeella paljon enemmän kuin ulkomaalaiset kanssasisaremme? Tarkoitan lähinnä sitä, että käydään töissä ja hoidetaan koti itse. Lapset raahataan aamuvarhaisella päiväkotiin ja haetaan illan hämärryttyä pois.

Muissa maissa naiset tekevät osa-aikaista työtä, jos ovat töissä lainkaan... Hoitavat itseään ja kuntoaan sekä näyttävät kauniilta ja hoidetuilta. Meistä suurin osa on kuin metsästä reväistyjä loppuun uupuneita, mutta niin ylpeitä siitä, että olemme tasa-arvoisia miesten kanssa. Välillä aina tulee sellainen olo, että meitä on kusetettu 6-0 eikä edes tajuta sitä...

Haluaisin kysyä, miksi tuo lainaamani kommentti poistettiin ketjusta? Oliko liian totuudenmukainen? "Ei savua ilman tulta..."

Niin meitä onkin kusetettu. Fiksuimmat tajuaa ja hankkii itselleen parempaa. Herätkää. Se ei ole mitään tasa-arvoa jos nainen joutuu tekemään kaikki. Naisille on tällä mallilla kasattu lisää velvollisuuksia ja miehiltä niitä on vähennetty.

Minäkin ihmettelin, kun en löytänyt lainattua viestiä. Toki on varmaan perheitä, joissa nainen ei todellakaan tee kaikkea vaan esim. mies osaa ihan oikeasti tehdä päätöksiä, millaiset vaatteet lapsi tarvitsee tällä säällä ja osaa etsiä ne kaapista, kun on ne ehkä sinne jopa itse laittanut pyykkitelineeltä. Mutta usein tilanne on juuri se, että "tasa-arvon nimissä" nainen tekee paljon enemmän hommia, eikä edes halua, että mies päättää mitään lapsiin liittyvää. Joskus olen kuullut kommentteja, että kyllä "epätasa-arvoisissa maissa" naiset nauravat meidän "tasa-arvolle", enkä kyllä ihmettele. Eihän se nyt herranen aika mitään tasa-arvoa ole, että nainen käy kokopäiväisessä ansiotyössä ja sen lisäksi tekee kaikki kotiäidin työt, on ihan puhki ja hokee vaan, että "jaksan kyllä, kivahan tässä on mokkapaloja vähän leipaista koulun myyjäisiin puoliltaöin". Ihan hirvittävää pingotusta. Se on minusta asia ihan erikseen, jos perheen sisällä käytännössä jaetaan kaikki vastuut eli myös se kuuluisa "naisten metatyö".

Olen itse ollut pitkään kotiäiti, nyttemmin kai voi jo kotirouvaksi sanoa. Yritän kyllä kehitellä kotoa käsin tehtävää työtä, mutta perheen ehdoilla mennään. Ja tietysti myös oman jaksamiseni ehdoilla. Ei minulle olisi mikään kunnia-asia huhkia töissä/kotitöissä aamusta iltaan, ei se ole miehellenikään. Ehkä olen sitten jonkun mielestä säälittävä luuseri ja riippuvainen miehestäni, mutta onnellinen olen joka tapauksessa. 

Olen ylipäänsä alkanut ihmetellä suomalaisten halua olla niin maan perkuleen riippumattomia kenestäkään. Siinä sitten kökitään yksin omissa poteroissaan, väännetään itkua ja syödään masennuslääkkeitä, mutta ylpeys ei anna periksi myöntää, että tarvitaan toisia. Olen itse siinä elämäntilanteessa, että sukulaiset alkavat kuolla kupsahtaa ympäriltä, myös veljeni kuoli vähän aikaa sitten. Kyllä tämä laittaa miettimään, millaista olisi elää isossa sukuyhteisössä, jossa välitetään toisistaan. Suomessa pyöritellään vain päätä, jos joku haluaa olla tiiviisti tekemisissä sukulaisten kanssa ("eikö se napanuora ikinä katkea"), mutta vanhuksina sitten ollaan yksinäisiä ja mietitään miten tässä näin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Pikaisesti nyt jotain noista haalin tosta symmetriasta ja sen puolesta, tiedelehdissä lähes kaikki isommat artikkelithan on tosin tilaamisen ja rekisteröitymisen takana eikä kaikkia vanhoja juttuja ole enää edes saatavilla, mutta näissäkin vapaasti luettavissa on jokaisessa kuitenkin vähintään mainintoja asiasta ja tässä on mukana myös kolme Wikipedian artikkelia aiheesta:

https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi-elaimet-ovat-symmetrisia

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/viehattavat_kasvot_vihjaavat_pal…

https://yle.fi/uutiset/3-7258504

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kylla_on_kasvoihin_kats…

https://en.wikipedia.org/wiki/Facial_symmetry

https://en.wikipedia.org/wiki/Physical_attractiveness#Symmetry

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauneus#Kasvojen_kauneus

https://tieku.fi/ihminen/hailyva-kauneus

Mutta kuten noistakin huomaa niin eihän se kasvojen symmetria ole siis kuin yksi tekijä eikä suinkaan ainut. Tuskin kukaan on sellaista väittänytkään että se olisi ainut tekijä kauneudessa tai missään muussakaan, eikä kaikkien kauniiden kasvojen todellakaan tarvitse olla niin symmetriset, monet vähemmän symmetrisetkin kasvot voivat olla kauniit koska tekijöitä on tosiaan muitakin ja ihmisten mieltymykset ja maut vaihtelevat. Silti on keskimäärin enemmän eduksi, että kasvot ovat symmetriset kuin että ne olisivat epäsymmetriset tai varsinkin että ne olisivat pahasti epäsymmetriset, vaikka se symmetrisyys vain yksi tekijä olisikin. Tämä siis pikaisena katsauksena tuohon asiaan, kannattaa tosiaan lukaista nuo ja jokainenhan voi tutkia asiaa itse enemmänkin, itse tähän tuskin hirveästi enempää ainakaan tässä ketjussa palaan. Muutenkin olisi ihan toivottavaa että ketjussa pysyttäisiin alkuperäisen aiheen ja kysymyksen käsittelyssä eikä näissä tällaisissa tarvitsisi poiketa ja selostella, muista asioista kun voi vääntää sitten muissa ketjuissa. Eikä tämä palsta muutenkaan ehkä ihan se kaikkein paras paikka ole kaikenlaisten varsinkaan tieteellisten asioiden käsittelyyn, niille on sitten omat paremmat paikkansa.

Edelleen symmetria ei ole todiste älykkyydestä toisin kuin aiempi postailija väitti.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon itse vähän kaikenlaisia lisäkkeitä vastaan; just esim. ripset, hiukset, kulmapigmentoinnit, kynnet jne.

Miehet tuntuu tykkäävän semmoisista tosi tyrkyistä naisista. En itse näe kauneutta näissä muijissa.

Ärsyttää jotenkin se, että miehet esim. sanoo että luonnollinen kauneus on parasta ja sitten esitellään jotain Kardashianin kuvaa jossa on kaikki edellämainitut ja nude-meikki kaupan päälle.

Mun ex esim oli tällainen, lisäksi naureskeli ja vittuili kun "täytyy maalata naamaansa". Ei uskonut, että eräs julkki, ketä kuolasi photoshoppaa kuviaan. :D Joo varmasti ei oo yhtään ihohuokoista hänen naamassaan.

Tuo hämmästytti itseäni, kun osallistuin kosmetiikkailtaan, jossa käytiin läpi nude-meikin tekoa. Jotenkin aattelin, että se olis ripsarii, huulikiilto ja meikkivoide, mutta ei. Pohjustus, varjostus, peitto, kulmaväri, luomiväri, ripsari, huulten rajaus ja värjäys. Kauhee työ vaan sen takia, että kasvot näyttäisi siltä, ettei niissä ole juurikaan meikkiä :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleensä suositaan käytännönläheisimpää pukeutumista ihan jo sääolojen takia. Ei täällä ole joka vuodenaikaan ihan yhtä helppo sipsutella koroissa ja minihameessa kuin vaikka jossain Ranskassa.

Ei se käytännöllisyys sulje pois naisellisuutta ja kauniita vaatteita. Naisellinen pukeutuminen ei tarkoita pelkästään minihameita ja korkokenkiä.

Ihan kiinnostuksen vuoksi: Miten pukeutuisit naisellisesti* Loskakeliin ja räntäsateeseen? Työmatka kävellen 2 km.

*naisellisuutta ei pitäisi lokeroida

Ei vaikeaa! Sateenvarjo, villakangastakki tai vyöllä kurottava polvipituinen takki jotain säänkestävämpää kangasta, sievä pipo tai baskerimallinen hattu, kaunis kaulaliina, nahkahanskat, hame ja sukkahousut, polviin asti nahkasaappaat joissa matala kävelykorko. Töihin päästyäsi vaihdat sisäkenkiin esim avokkaat joissa enemmän korkoa, kampaat hiukset ja korjaat puuterin ja huulipunan.

Et sinä sentään naparetkelle tai myrskypurjehdukselle ole menossa.

Mutta tuohan on vain sinun käsityksesi naisellisesta pukeutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ylipäänsä alkanut ihmetellä suomalaisten halua olla niin maan perkuleen riippumattomia kenestäkään. Siinä sitten kökitään yksin omissa poteroissaan, väännetään itkua ja syödään masennuslääkkeitä, mutta ylpeys ei anna periksi myöntää, että tarvitaan toisia. Olen itse siinä elämäntilanteessa, että sukulaiset alkavat kuolla kupsahtaa ympäriltä, myös veljeni kuoli vähän aikaa sitten. Kyllä tämä laittaa miettimään, millaista olisi elää isossa sukuyhteisössä, jossa välitetään toisistaan. Suomessa pyöritellään vain päätä, jos joku haluaa olla tiiviisti tekemisissä sukulaisten kanssa ("eikö se napanuora ikinä katkea"), mutta vanhuksina sitten ollaan yksinäisiä ja mietitään miten tässä näin kävi.

Koska ei niin mukavista ihmisistä haluaa olla erossa. Esimerkiksi jatkuva negaaminen jonkun taholta on huonompi vaihtoehto kuin se, että on yksin. Jotkut eivät ikinä totu yksinoloon, se on ihan totta. Suurin osa yksin elävistä, jotka ovat itse valinneet olla yksin, nauttivat yksinolosta. Mikäli hyvät puolet unohtuvat niin aina voi ottaa yhteyttä entiseen negaajaan tai etsiä hetkeksi uuden, jotta osaa taas nauttia yksin elämisen ihanuudesta. Eivät kaikki halua valita perhettä sen vuoksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Kumppani voi aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin yksinäisen vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on selvästi aika erilaiset käsitykset naisellisesta pukeutumisesta ja "laittautumisesta". Mulle naisellisuus tarkoittaa kauniita vaatteita, mekkoja, puseroita, hameita, takkeja. Kauniita kenkiä ja laukkuja. (Ei tarvi olla mitään hienoa merkkiä tai kallista, mutta laadukasta.) Mulla esim. naisellinen asu olisi pitkähihainen, polvipituinen mekko, joka korostaa vyötäröä, mutta ei ole paljasteleva, sukkahousut sään mukaan (talvella paksummat, kesällä paljaat sääret), nätit nahkakengät (matalapohjaiset, että mukavat), nahkainen käsilaukku, laitetut hiukset (kiharat tai joku kampaus), hillitty kaunis meikki. Tähän ei kuulu mitään lisäkkeitä, tai paljastelua. Jollekin muulle ilmeisesti naisellinen pukeutuminen vaatii, että on vähintään tekokynnet, minihame ja korkokengät. Itse en käytä mitään noista paitsi korkokenkiä joskus harvoin.

Mulle naisellinen asu on istuvat, mustat, slim-fit-farkut, tennarit, istuva paitapusero, jossa käärityt hihat, roikkuvat kivat korvikset, pari sormusta, letitetty tukka, kasvoilla pohjustus, ripsari ja huulikiilto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ylipäänsä alkanut ihmetellä suomalaisten halua olla niin maan perkuleen riippumattomia kenestäkään. Siinä sitten kökitään yksin omissa poteroissaan, väännetään itkua ja syödään masennuslääkkeitä, mutta ylpeys ei anna periksi myöntää, että tarvitaan toisia. Olen itse siinä elämäntilanteessa, että sukulaiset alkavat kuolla kupsahtaa ympäriltä, myös veljeni kuoli vähän aikaa sitten. Kyllä tämä laittaa miettimään, millaista olisi elää isossa sukuyhteisössä, jossa välitetään toisistaan. Suomessa pyöritellään vain päätä, jos joku haluaa olla tiiviisti tekemisissä sukulaisten kanssa ("eikö se napanuora ikinä katkea"), mutta vanhuksina sitten ollaan yksinäisiä ja mietitään miten tässä näin kävi.

Koska ei niin mukavista ihmisistä haluaa olla erossa. Esimerkiksi jatkuva negaaminen jonkun taholta on huonompi vaihtoehto kuin se, että on yksin. Jotkut eivät ikinä totu yksinoloon, se on ihan totta. Suurin osa yksin elävistä, jotka ovat itse valinneet olla yksin, nauttivat yksinolosta. Mikäli hyvät puolet unohtuvat niin aina voi ottaa yhteyttä entiseen negaajaan tai etsiä hetkeksi uuden, jotta osaa taas nauttia yksin elämisen ihanuudesta. Eivät kaikki halua valita perhettä sen vuoksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Kumppani voi aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin yksinäisen vapaus.

Jos vaikka joku sukulainen todellakin on sellainen negaaja, toki hänestä kannattaakin pysytellä erossa. Mutta jotenkin ihmettelen tätä, että ylipäänsä halutaan pitää niin vähän kontakteja sukulaisiin ym., ei ne nyt kai kaikki mitään hirviöitä ole. Onko tämä joku kehityskulku, joka lähti liikkeelle, kun suomalaiset tempaistiin niin nopealla aikataululla maalta kaupunkiin lähiöihin, en tiedä. Olo oli varmaan aika orpo ja jonkinlaiseksi suojakuoreksi kehitettiin ajattelutapa "en mä ketään tarvi". Kukin eläköön toki tyylillään, mutta olen vähän kyllästynyt tähän suomalaiseen tapaan ajatella, että "mitä aiemmin lapset lentävät pesästä, sitä aiemmin saan olla rauhassa",  "minä en sitten ala lastenlapsia hoitaa, haluan nauttia vapaudesta", "minä en mihinkään talkoisiin mene" ja sitten toisaalta itketään yksinäisyyttä. Ei ne kaikki ihmiskontaktit aina mitään pelkkää onnea ja auvoa olekaan, ihmisissä on rasittavia piirteitä, vaativat aikaa ja vaivaa, mutta ehkä se edes joskus olisi sen arvoista? Minusta on tyrmistyttävää, että keskustelu esim. perhesuhteista on monesti kutistettu siihen, miten kotityöt jaetaan ja onko lapsista vaivaa. Onko tuo todellakin se ydin?

  Totta se silti on; suomalainen nainen tekee "tasa-arvon" nimessä kaikki työt, sekä perinteiset "naisten työt" että uran päälle. Onko nainen "vahva ja sitkeä" tai mahdollisesti "hyvä äiti" kun kuuraa keittiötä keskiyöllä miehen juodessa vähän kaljaa, vaikka molemmilla on samanpituinen ja yhtä raskas työpäivä takana? En kannata että vetäydymme takaisin keittiöihin ja alamme huolehtia huulipunan sävyistä; siinä on tosiaan heikoilla jos jotain miestä ei huvita niitä huulipunia maksaa. Sen sijaan voisi heittää tiskiharjan nurkkaan ja olla huolehtimatta siitä onko hellan alla pölyä. Ryhdy isä-äidiksi eli poimi rusinat -vie lapsi vauvauintiin ja kokkaa sunnuntaisin kun se on kivaa. "Mutta kuka sitten pesee puklurätit ja tekee kaiken sen mikä ei ole kivaa, mutta välttämätöntä?" No, en tiedä, mutta haluaisin kyseenalaistaa sen ajatuksen että "kukaan ei halua" tarkoittaa "minun täytyy".

  Mitä näyttävyyteen tulee, jos tosiaan on halpoja pukukoruja, hurjanvärinen tukka, naurettavat piikkikorot (ei ole kovin seksikästä vaappua kuin bambi) ja ihan liikaa hajuvettä, niin no. Ei ole kovin monen makuun. Itse pukeudun goottityyliin ja tiedän erittäin hyvin että olen a/ helposti erottuva b/ en kovin monen makuun c/ en niin kovin kaukana tuosta "näyttävän" määritelmästä, paitsi että pysyn hajuvedessä kohtuudessa. Mutta jos haluaa näyttää siltä että väkisinkin kiinnittää huomiota, niin kyllä se pitää kestää ettei ole kaikkien maun mukainen -kiusaaminen ja huomauttelu on toki moukkamaista, mutta niin on odottaa mitään yleistä ihailuakaan. Jos olet oman makusi mukainen niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.

Mutta somalit ovat reilua ja rehellistä kansaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.

Mutta somalit ovat reilua ja rehellistä kansaa?

Miten somalit tähän liittyy

Suomalaiset ON vittumaisia, mutta niin on Suomen maaperä ja ilmastokin

Itse olen kasvanut pienellä teollisuuspaikkakunnalla, missä herraviha on yleistä ja työttömyys vielä yleisempää. Tykkäsin teini-iässä pukeutua naisellisiin mekkoihin ja laittauduin muutenkin paljon. Jatkuvasti sai puolitutuilta ja tuntemattomilta ihan keskellä katua kuunnella kuittailuja siitä, "mihin juhliin olet menossa", "siinä on seksikäs nainen" (limaisten keski-ikäisten juoppojen suusta) ja "ketä varten sinä oikein laittaudut". Lisäksi tuijotusta, silmienpyörittelyä ja Yleistä kyräilyä. Jossain vaiheessa kyllästyin ja vaihdoin ulkomuotoni farkut-tennarit -tyyliin. Aloin pukeutua taas naisellisesti vasta muutettuani isommalle opiskelupaikkakunnalle. Täällä saa onneksi olla yleensä rauhassa minkä näköisenä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ei ne kaikki ihmiskontaktit aina mitään pelkkää onnea ja auvoa olekaan, ihmisissä on rasittavia piirteitä, vaativat aikaa ja vaivaa, mutta ehkä se edes joskus olisi sen arvoista?

Kumpikin osapuoli saa määritellä onko se sen arvoista. Totta puhuen minusta se ei ole. Kyllä ihmisillä pitää olla halu vähemmän rasittavaan kommunikointiin ennen kuin kommunikointi on vaivan arvoista. Miksi ihmeessä viettää aikansa sellaisen ihmisen kanssa joka on rasittava ja häntä pitäisi ehkä kouluttaa jotenkin siedettävämmäksi tai kouluttaa itseään sietämään hänen rasittavuuttaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Meidän hyvinvointiamme määrittää arki ja koko elämä, eivät vain pienet hyvät hetket, joita on joskus. Kyllä sen pitää olla niin päin että arki on hyvää ja vain joskus tulee niitä rasittavia hetkiä ja se hyvä arki kantaa niiden ongelmallisten hetkien yli.

Vierailija kirjoitti:

  Totta se silti on; suomalainen nainen tekee "tasa-arvon" nimessä kaikki työt, sekä perinteiset "naisten työt" että uran päälle. Onko nainen "vahva ja sitkeä" tai mahdollisesti "hyvä äiti" kun kuuraa keittiötä keskiyöllä miehen juodessa vähän kaljaa, vaikka molemmilla on samanpituinen ja yhtä raskas työpäivä takana? En kannata että vetäydymme takaisin keittiöihin ja alamme huolehtia huulipunan sävyistä; siinä on tosiaan heikoilla jos jotain miestä ei huvita niitä huulipunia maksaa. Sen sijaan voisi heittää tiskiharjan nurkkaan ja olla huolehtimatta siitä onko hellan alla pölyä. Ryhdy isä-äidiksi eli poimi rusinat -vie lapsi vauvauintiin ja kokkaa sunnuntaisin kun se on kivaa. "Mutta kuka sitten pesee puklurätit ja tekee kaiken sen mikä ei ole kivaa, mutta välttämätöntä?" No, en tiedä, mutta haluaisin kyseenalaistaa sen ajatuksen että "kukaan ei halua" tarkoittaa "minun täytyy".

Ei tietenkään pidä tehdä, tasa-arvohan kuuluttaa juuri sitä, että kotityöt jaetaan.

Suomessa onneksi arvioidaan muun kun ihan pinnallisen perusteella.

Pinnallisia harmittaa, kun kaikki eivät hukkaa elämäänsä tyhmään pakkelointiin ja vaatteisiin.