Mistä suomalaisten halveksinta naisellista koreutta kohtaan johtuu?
Hoikkuutta kauhistellaan, tuputetaan kolmen tunnin välein syömistä, pidetään näyttäviä asusteita mauttomina ja halvan näköisinä, ajatellaan ettei aikuinen nainen saisi pukeutua trendikkäästi jne.
Ei muka olla pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä, mutta sitten se halveksinta ja happamasti puhuminen hoikista ja näyttävistä naisista on niin voimakasta, ettei se ole mitään muuta kuin täyttä pinnallisuutta.
Mutta mistä tämä johtuu? Miksi Suomessa on niin halveksittavaa olla jotain muuta kuin käytännöllinen ja vaatimattoman näköinen Uhana-Marimekko-nainen tai Janni Hussi-tyyppinen sporttinen naapurintyttö?
Tyttömäisyys on ok, mutta naisellisuus ei.
Miksi?
Ja mistä johtuu, että etenkin keski-ikäisten naisten näyttävyyttä pidetään jotenkin naurettavana ja pitäisi jo tajuta ”ikääntyä arvokkaasti” eli muuttua näkymättömäksi.
Miksi Suomessa on ”arvokasta” olla näkymätön? Sairas juttu.
(Huom: tietenkään kaikki eivät näin ajattele, mutta kyllä tämä on nähdäkseni kulttuurillemme ominainen piirre)
Kommentit (485)
Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon ettei tässä maassa miehetkään saa miltään näyttää. Vähänkin itseään laittava mies on vähintäänkin akkamainen, tai sitten ihan suoraan "sellainen mies". Missään ole varmaan niin paljon miehiä jotka on kuin suoraan perunasäkistä nostettu kuin tässä maassa. Tukkaa ei kammata, suihkussa ei käydä, hampaita ei hoideta, parransänki rehottaa tai sitten on hoitamaton partareuhka ihan silkkaa laiskuuttaan. Päällä olevat vaatteet on likaset, rikki ja vuodelta 1985.
Tää on ihan joku perisuomalainen piirre, jota en kertakaikkiaan käsitä.
Miehen kommentti: työssä käytän pukua. Kuinkahan monta kertaa olen töistä lähtiessä/mennessä/kokouksiin mennessä olen joutunut joltakin kolmoisen ratikan juopolta tms. kuulemaan ****ua siitä että olen "pukumies". Ja kyllähän tällä palstallakin naiset usein nälvii "tylsiä pukumiehiä"! Tietenkin ymmärrän, että on muitakin tapoja olla huoliteltu kuin miehen puku, mutta sen käyttöhän työelämässä ei ole oma, vaan firman valinta. Muutenkin tykkään kyllä vähän laittautua. Usein olen ainoa joka niin tekee porukassa.
Naisten keskinäisestä kateudesta.
Koska täällä pussinperällä, niemellä (Juha Hurme) vallitsee Janten laki ja motto on: rumat ne vaatteilla koreilee.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.
Entä ”toiseksi puoleksi”? Sori - kiinnostaa 😁
Vierailija kirjoitti:
"Kateellinen ja katkera tarjahalonen"; uusi käsite luotu taas suomen kieleen...
Jos et viitsisi loukata Tarja Halosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä arvostan naisessa itsestään huolehtivaa ja huoliteltua eleganssia. Tarkoitan tällä huolenpidolla, sitä että ensiksi huolehditaan henkisestä ja fyysisestä (ryhti, energisyys, läsnäole, aura yms.) hyvinvoinnista. Toki sen jälkeen tulee muoti, emmehän kulje alastomina, ulkonäöstä huolehtinen (meikkaus yms.) jne. Ihailen naisia, jotka näyttävät tyylikkäiltä lähes minkälaisissa vaatteissa tahansa, koska siellä pinnan alla, jota en oikein tunnista, he osaavat valita värit, kuosit leikkaukset jne. tavalla, joka sopii heille. Uskon, että on naisia, jotka pystyvät leikkaamaan vaikka mustaan jätesäkkiin tyylikkään,ei-paljastavan dekolteen ja kietaisevat vain jonkin vyön uumalleen ja voila, magic happens.
0/5 et mene miehestä :p
Miksei mene? Kyllä minulle tulee tasaisin väliajoin tuntemattomat miehet kehumaan tyyliäni ja on esim. kehuttu kadulla hamettani kauniiksi ja elegantiksi - nimenomaan noilla sanoilla.
Kehuja oli noin kaksvitonen heteron oloinen mies."energisyys, läsnäole, aura" syynä. Kuten sinunkin esimerkissäsi, kyllä he pinnallisen huomaavat, mutta eivät energiaa tai auraa.
Et sitten vissiin ikinä ole liikkunut henkisessä miesseurassa :D
Mistä niitä löytyy? Joogassakaan ei ole yhtään miestä.
Joogalla ei ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa, paitsi ehkä hörhöilyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa helposti, että minkä takia noita "naisellisesti koreilevia" (en tarkoita ihmisiä, jotka meikkaavat sen pakollisen ja laittavat töihin ehjät ja siistit vaatteet) naisia ei katsota yleisesti kovin hyvällä. Koska he useimmiten jostain syystä olettavat, että kaikkien naisten pitäisi olla kiinnostuneita meikkaamisesta ja vaatteista ja "naisellisuudesta" (minkä he itse määrittelevät täysin ulkonäön perusteella) ja jos ei ole, on kateellinen ja katkera tarjahalonen, joka haukkuu ja kiroaa mielessään kauniita naisia jostain syystä.
Tätä syytä en ole vielä keksinyt. Siis, että miksi kukaan olisi katkera toisen ulkonäöstä tai halveksisi sen perustella nimenomaan siinä tapauksessa, kun selvästi ei kiinnosta edes se oma ulkonäkö sen vertaa, että jaksaisi meikata tai shoppailla jotain muitakin vaatteita kuin farkkuja tai t-paitoja. Minua ei todellakaan kiinnosta se miltä näytän, ja täysin saman ajattelun laajennan muihinkin kanssaihmisiin; minua ei kiinnosta miltä he näyttävät, kiinnostaa ainoastaan se, mitä he tekevät tai mistä puhuvat.
Siksi minä yleensä automaattisesti huomaan vältteleväni näitä "naisellisia ja kauniita ja laittautuvia" naisia, oletan että he miettivät välittömästi minut nähdessäni, että olenko masentunut vai mielenterveysongelmainen kun en jaksa laittautua, vaikka todellisuudessa minua ei kiinnosta. Arvomme ja elämänkatsomuksemme eivät ole kovinkaan yhteneviä ja sen näkee niin selvästi ulospäin näissä tapauksissa, että ei maksa vaivaa alkaa selvittämään, onko kyseessä se harvinainen poikkeus kaltaisiensa joukossa vai ei. Olettaisin, että Suomessa ehkä kaltaisiani ihmisiä on enemmän kuin niitä, joita ulkonäölliset asiat kiinnostaa ja siitä tämä tunne "halveksinnasta". Meillä ei vain ole mitään yhteistä keskenämme, helpompi jättää huomiotta kokonaan.
Kyllähän tässäkin ketjussa selkeästi nämä laittautujat ovat tuomitsevampia. Ulkonäön ja vaatteiden perusteella tehdään päätelmiä toisten elämästä ja jopa mielenterveydestä. Meikaamattomuus vaikuttaa erityisesti olevan se ärsyttävä punainen vaate. Moni myöskin määrittelee tiukasti naisellisuuden koskemaan vain omia mieltymyksiään. Turha tällaisten ihmisten kanssa on olla tekemisissä. Maailmankuva ja asioiden tärkeysjärjestys on niin erilaiset.
Niin ovat, todella tuomitsevia ja samaan aikaan kieltäytyvät näkemästä itsestään todellista karvaansa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä arvostan naisessa itsestään huolehtivaa ja huoliteltua eleganssia. Tarkoitan tällä huolenpidolla, sitä että ensiksi huolehditaan henkisestä ja fyysisestä (ryhti, energisyys, läsnäole, aura yms.) hyvinvoinnista. Toki sen jälkeen tulee muoti, emmehän kulje alastomina, ulkonäöstä huolehtinen (meikkaus yms.) jne. Ihailen naisia, jotka näyttävät tyylikkäiltä lähes minkälaisissa vaatteissa tahansa, koska siellä pinnan alla, jota en oikein tunnista, he osaavat valita värit, kuosit leikkaukset jne. tavalla, joka sopii heille. Uskon, että on naisia, jotka pystyvät leikkaamaan vaikka mustaan jätesäkkiin tyylikkään,ei-paljastavan dekolteen ja kietaisevat vain jonkin vyön uumalleen ja voila, magic happens.
0/5 et mene miehestä :p
Miksei mene? Kyllä minulle tulee tasaisin väliajoin tuntemattomat miehet kehumaan tyyliäni ja on esim. kehuttu kadulla hamettani kauniiksi ja elegantiksi - nimenomaan noilla sanoilla.
Kehuja oli noin kaksvitonen heteron oloinen mies."energisyys, läsnäole, aura" syynä. Kuten sinunkin esimerkissäsi, kyllä he pinnallisen huomaavat, mutta eivät energiaa tai auraa.
Et sitten vissiin ikinä ole liikkunut henkisessä miesseurassa :D
Mistä niitä löytyy? Joogassakaan ei ole yhtään miestä.
Joogalla ei ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa, paitsi ehkä hörhöilyn.
Voit vaikka aloittaa tutustumalla chakroihin ja niihin liittyviin joogaharjoituksiin <3
Se on harmi, etteivät kauniit vaatteet, meikit ja kampaukset sovi rumaan naamaani ja epänaiselliseen vartalooni. Näytän lähinnä pelleltä juhlamekossa jne. vaikka olen hoikka.
Yritän siis olla mahdollisimman huomaamaton, vaikka haluaisinkin pukeutua kauniisti ja tyylikkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa helposti, että minkä takia noita "naisellisesti koreilevia" (en tarkoita ihmisiä, jotka meikkaavat sen pakollisen ja laittavat töihin ehjät ja siistit vaatteet) naisia ei katsota yleisesti kovin hyvällä. Koska he useimmiten jostain syystä olettavat, että kaikkien naisten pitäisi olla kiinnostuneita meikkaamisesta ja vaatteista ja "naisellisuudesta" (minkä he itse määrittelevät täysin ulkonäön perusteella) ja jos ei ole, on kateellinen ja katkera tarjahalonen, joka haukkuu ja kiroaa mielessään kauniita naisia jostain syystä.
Tätä syytä en ole vielä keksinyt. Siis, että miksi kukaan olisi katkera toisen ulkonäöstä tai halveksisi sen perustella nimenomaan siinä tapauksessa, kun selvästi ei kiinnosta edes se oma ulkonäkö sen vertaa, että jaksaisi meikata tai shoppailla jotain muitakin vaatteita kuin farkkuja tai t-paitoja. Minua ei todellakaan kiinnosta se miltä näytän, ja täysin saman ajattelun laajennan muihinkin kanssaihmisiin; minua ei kiinnosta miltä he näyttävät, kiinnostaa ainoastaan se, mitä he tekevät tai mistä puhuvat.
Siksi minä yleensä automaattisesti huomaan vältteleväni näitä "naisellisia ja kauniita ja laittautuvia" naisia, oletan että he miettivät välittömästi minut nähdessäni, että olenko masentunut vai mielenterveysongelmainen kun en jaksa laittautua, vaikka todellisuudessa minua ei kiinnosta. Arvomme ja elämänkatsomuksemme eivät ole kovinkaan yhteneviä ja sen näkee niin selvästi ulospäin näissä tapauksissa, että ei maksa vaivaa alkaa selvittämään, onko kyseessä se harvinainen poikkeus kaltaisiensa joukossa vai ei. Olettaisin, että Suomessa ehkä kaltaisiani ihmisiä on enemmän kuin niitä, joita ulkonäölliset asiat kiinnostaa ja siitä tämä tunne "halveksinnasta". Meillä ei vain ole mitään yhteistä keskenämme, helpompi jättää huomiotta kokonaan.
Kyllähän tässäkin ketjussa selkeästi nämä laittautujat ovat tuomitsevampia. Ulkonäön ja vaatteiden perusteella tehdään päätelmiä toisten elämästä ja jopa mielenterveydestä. Meikaamattomuus vaikuttaa erityisesti olevan se ärsyttävä punainen vaate. Moni myöskin määrittelee tiukasti naisellisuuden koskemaan vain omia mieltymyksiään. Turha tällaisten ihmisten kanssa on olla tekemisissä. Maailmankuva ja asioiden tärkeysjärjestys on niin erilaiset.
Niin ovat, todella tuomitsevia ja samaan aikaan kieltäytyvät näkemästä itsestään todellista karvaansa :D
"Olen kaunis ja älykäs. Luokkakaverini olivat harmaahiirulaisia. Olin heitä lisäksi fiksumpi. He eivät osanneet laittautua. Minä taas luonnostaan pitkä, hoikka, blondi, paksut ja pitkät hiukset ja nautin kauniista vaatteista. Olin aina ystävällinen enkä mitenkään kohdellut huonosti enkä pyrkinyt näyttämään paremmuttani vaan puhuin jopa näille minua tyhmemmille harmaahiirulaisille. Mutta he eivät kestäneet sitä, että olin parempi ja kauniimpi ja olivat jostakin syystä karttelevia. :)"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tykätään raikkaasta olemuksesta. Sporttitytöt freeseine olemuksineen on juurikin jees!
Tämä ei vastaa kysymykseen eli siihen, miksi naisellista koreilua halveksitaan.
Se, että tykkää jostain muusta ei selitä halveksuntaa.Mietit liikaa, mitä muiden päässä liikkuu. Oikeasti et voi tietää, onko siellä halveksuntaa vai ei.
Kyse on kulttuurillisista asenteista, ei varsinaisesti siitä mitä ”muiden päässä liikkuu”.
Jos sinulla on tuollaisia asenteita, nyt olisi hyvä hetki vähän pohtia niitä ja pyrkiä niistä eroon.
En todellakaan aio käyttää aikaa siihen, että yritän tulkita muiden näkymättömiä ajatuksia ja luulen, että kaikki kyttäävät minua paheksuvasti. Ihmisillä on omat murheensa. Eivät ne minuun ja ulkonäkööni liity. Jos luulee, että kaikki kyttäävät ja vahtivat juuri sinun ulkonäköäsi, niin sinulla on jokin itsetunto-ongelma. Harvaa oikeasti kiinnostaa tuntemattomat ihmiset noin paljon. Hehän ovat vain ohimeneviä vilahduksia katukuvassa ja muissa elämän tilanteissa. Nyt olisi hyvä hetki sinun yrittää päästä tuosta egoistisesta asenteesta eroon. Muiden maailma ei pyöri sinun ympärilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä välillä ei voi kuin ihmetellä kuinka harmaita pukeutujia jotkut ovat. Kerran yhdessä koulussa eräs nainen kauhisteli kuinka yksi tyttö tuli kouluun korkeat korkokengät jalassa ja selitti mulle kuinka noi kuuluu vaan vaan baariin. Katselimyös minua nokanvartta pitkin kun jalassani oli nahkasaappaat ja musta hienompi pidempi paita.
Sitten tämä nainen rupesi selaamaan nettikauppoja ja selitti miten voisi ostaa nää 4cm korkkarit kun eiväthän ne ole niin korkeat. Ikää hänellä taisi olla vain n. 36v.
No kuinka korkeat korot sun mielestä on sitten "ei tylsää ja harmaata pukeutumista", jos kerran omasta mielestä 4 cm korot ovat liian matalat?
Ihan samalla tavalla arvostelette ja kiusaatte ja haukutte ihmisiä, jotka taas pukeutuvat eri tavalla kuin te.
Pata kattila soimaa.
No itse käytän usein 7-9cm en tarkoita että 4cm korot olisi harmaata pukeutumista vaan toi suhtautuminen ja muiden arvostelu.
Sä haukut muita kommentissasi harmaiksi ja arvostelet toisen naisen pukeutumista: "Vasta 36-vuotias ja katselee vain 4 centin korkokenkiä!" Sinäkö siis et arvostele etkä määrittele miten muiden pitää pukeutua? Oletko nyt ihan varma? Ok...
Opetettu jo lapsena. Siitä ajattelumallista voi päästä pois, kunhan opetamme, annamme omille tyttärellemme erilaisen kuvan naiseudesta. Siinäpä haaste meille kaikille! Nykyisin en enää mene äidin juttuihin mukaan, kun hän alkaa esim. telkkarista jotain naista arvostelemaan ulkonäön tai pukeutumisen perusteella. Pitää muuttaa ajattelumallia ja samalla omaa tyyliä naisellisemmaksi muista välittämättä.
Täytyy mennä noin sata vuotta ajassa taaksepäin. Silloin saapui Suomeen pietismi, ankara kristillisyys. Vaatimattomuus kaunistaa oli tunnuslause. Itsensä kaunistaminen oli syntiä. Jopa miehen luonnonkiharaa tukkaa paheksuttiin! Elämä muuttui koko yhteiskunnassa, sillä silloin kirkolla oli vielä paljon enemmän sananvaltaa kuin nykyään. Ennen pietismin tuloa jopa pappiloissa oli eletty syhteellisen maallisesti, käytetty jopa väkijuomia ja tanssittukin juhlissa. Mutta kaikki muuttui, ankeutui.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on muutenkin maailman veemäisintä kansaa. Tällä palstallakin huomaa, kuinka muiden ulkonäköä, virheitä tai kysymyksiä sätitään ammattimaisesti koulukiusaajan otteella. Ihan kuin itsessä ei olisi vikaa. En ole kiinnostunut hankkimaan suomalaisia ystäviä, puolisoa tai edes mitään kaupan kassaa läheisempää. Ulkoisesti ja sisäisesti ruma kansa. Ikävää olla itsekin suomalainen puoleksi, mutta minkäs teet.
Tuollainen vahva itseinho estää sinua ajattelemasta objektiivisesti. Kaikissa maissa on inhottavia ihmisiä ja mukavia ihmisiä. Ei ole kysymys siitä mistä maasta joku on, että kuinka "mukava" hän on. Lisäksi pitää aina miettiä millaisia odotuksia sinä toisille ihmisille asetat ja onko sinulla oikeutta odottaa mitään. Olet itse ruma sielu laittamalla kaikki ihmiset yhteen ryhmään, jota he eivät ole. Jokaisella ihmisellä on lisäksi hyviä ja huonoja päiviä ja hetkiä, ei ihmisen ole tarkoituskaan olla 24/ hymyilevä Naantalin aurinko joka on muille mielinkielin. Et vaikuta itsekään sellaiselta, joten älä vaadi sitä muilta. Sisäisesti kaunis ihminen arvostaa aina sitä vähääkin hyvää joka toisessa ihmisessä on, sisäisesti kaunis suhtautuu jokaiseen aina yksilönä. Sinulla on vielä pitkä matka edessäsi löytääksesi sisäisen kauneutesi.
Vierailija kirjoitti:
Se on harmi, etteivät kauniit vaatteet, meikit ja kampaukset sovi rumaan naamaani ja epänaiselliseen vartalooni. Näytän lähinnä pelleltä juhlamekossa jne. vaikka olen hoikka.
Yritän siis olla mahdollisimman huomaamaton, vaikka haluaisinkin pukeutua kauniisti ja tyylikkäästi.
Voi sinua...... Kun saisi sinut jotenkin ymmärtämään, että se väri jonka haluat laittaa yllesi ja meikki tai kampaus jonka haluat pitää.... Se on just sulle: Sinä siinä tunnet olevasi ihku juuri sillä hetkellä ja se hetki on just sulle. Älä tuomitse itseäsi vaan nauti <3
Vierailija kirjoitti:
Noh... Saatan pitää töissä jotain "siistimpää" vaatetta ja jotain pieniä koruja kun olen asiakkaiden kanssa tekemisissä, mutta en siltikään meikkaa. Sellaista hienostuneempaa arkipukeutumista. Olen aika persoonallinen ja yritän hieman suitsia sitä työssä. Vaatteeni voisivat viedä huomion pois asialta.
Noin muuten ryntäilen luonnossa, koiran kanssa, pyllistelen puutarhassa ja kuljen pyörällä, joten minulla ei ole tarvetta ylimääräisille koristuksille. Töissäkään en käytä esim. huiveja vaikka niitä kasapäin löytyy, koska ne ovat epäkäytännöllisiä.
Johtopäätöksenä se epäkäytännöllisyys varmaan. Ei ole oikein hetkiä, jolloin tulisi hameen tai mekon tarvetta ja niitäkin löytyy kaksi laatikollista kumpiakin ja vielä pukupussissa roikkuvat päälle. Ne vaan jäävät tarpeettomina sinne pukupusseihinsa kun ei niitä lenkillä, salilla tai puutarhassa tarvitse enkä koe niitä sopiviksi töihinkään. En ole koriste vaan liikkuva ihminen :D
Tämähän se itselläkin on syy siihen, että mua harvemmin näkee kapeassa hameessa ja korkkareissa, sekä täysmeikissä.
Kun elämä on kompromissi. Jos haluan pitää itsestäni huolta, mun täytyy liikkua, ja se miten saan sen helposti sisällytettyä päivään, on hoitaa siirtymiset pyörällä tai kävellen. Töissä ei ole sitten aikaa meikkailla pitkään, joten riippuen päivästä, mennään meikittä tai kevyellä ehostuksella. Yritän kyllä pitää hiuksissa jonkinlaista leikkausta yllä, kulmakarvoissa siisteyttä ja esimerkiksi kasvojen ihosta huolta.
Toisaalta, en ole myöskään koskaan kokenut oloani kotoisaksi hörhelöissä ja prinsessamekoissa. Mun tyyli on erilainen, omasta mielestäni kyllä hyvinkin minulle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Nainen joka tietää tyylinsä, on näyttävä, koetaan uhkaksi. En voi tätä käsittää, olen matkustanut elämässäni paljon työssä ja vapaalla. Aina kun siirryn Suomen rajojen ulkopuolelle tunnen että voin hengittää ja olla sellainen kuin haluan ilman omituisia katseita. Tällä hetkellä muutto ulkomaille ei mahdollista, mutta kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi ja alkaa asua omillaan. Muutan täältä pois ja alan nauttia elämästä ja naisellisuudesta. Suomi on takapajula, eikä muuksi muutu.
Voi rakas ihminen ja sanon tämän kaikella rakkaudella: Pidä päälläsi mitä haluat, ei sen vuoksi tarvitse toiseen maahan muuttaa <3
T. Ei kiinnosta mitä muilla on päällä
(tietysti jos olet se palstailija joka elää vain muilta saamilla kohteliaisuuksilla niin suosittelen muuttoa)
Voiko olla, että ap kokee halveksuntana sitä, ettei kukaan vain kehu hänen tyyliään?
Kyllähän tässäkin ketjussa selkeästi nämä laittautujat ovat tuomitsevampia. Ulkonäön ja vaatteiden perusteella tehdään päätelmiä toisten elämästä ja jopa mielenterveydestä. Meikaamattomuus vaikuttaa erityisesti olevan se ärsyttävä punainen vaate. Moni myöskin määrittelee tiukasti naisellisuuden koskemaan vain omia mieltymyksiään. Turha tällaisten ihmisten kanssa on olla tekemisissä. Maailmankuva ja asioiden tärkeysjärjestys on niin erilaiset.