Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista ette saaneet, mitä "kaikilla muilla" luokkalaisillanne oli?
17.04.2020 |
Näitä on jälkeenpäin ihan hauska muistella. Mainitse myös vuosiluku.
Olin 13v vuonna 1979 Neljällä meidän luokkalaisillamme tytöistä oli Stockers-farkut, minulla ja kaksoissiskollani ei. Meillä oli halvat markettifarkut.
Ei, emme saaneet traumoja :D
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saanut nappiverkkareita, hajukumeja, oikeaa Barbie-nukkea. Sain kyllä vastaavat halpisversiot, mutta ei se ollut tietenkään sama asia. Lomillekaan ei ulkomaille menty. Mutta sain hyvän ja turvallisen kodin, josta olen nyt kiitollinen.
Vuonna 68 olin ekalla. En saanut kännykkää. Äiti kertoi syyksi, että "kulta pieni, kännykät keksitään vasta parin vuosikymmenen päästä, eikä paikallinen anttila niitä vielä myy"
Herkkuja ja limsaa muuten kuin karkkipäivänä ja juhlapäivinä. Televisiota omaan huoneeseen, nintendoa, leviksiä, lomamatkoja (ei ollut rahaa). Reiät korviin sain monta vuotta kinuttuani, kaikilla muilla oli jo. Tämä 1980-1990 -luvulla. Lista siitä, mitä kaikkea sain, on paljon pidempi, eikä sisällä juurikaan materiaa <3. Viisaat ja ihanat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ja mun kaveri ei saatu koskaan kutsua kotibileisiin, kun oltiin niin kuulemma niin nössöjä. Kivasti kohotti itsetuntoa.
Billua. Niinpä minusta tulikin kaappi-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokalippuja koulun ruokalaan. Siihen aikaan oli oppikouliussa ei ollut ilmaista ruokailua, vaan vanhempien piti ostaa kuukauden ruokaliput. Olin vapaaoppilas eikä äitini suostunut maksamaan (olisi kyllä ollut rahaa jos olisi halunnut). Aina nälkä ja vaikutti oppimiseenkin. Muut meni syömään, minä jäin luokkaan. Tämä 60-luvun puol välissä.
Vierailija kirjoitti:
Billua. Niinpä minusta tulikin kaappi-ihminen.
Olitko poikakoulussa, vai oliko kaikki luokkasi tytöt myös kiinnostuneet pildestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 68 olin ekalla. En saanut kännykkää. Äiti kertoi syyksi, että "kulta pieni, kännykät keksitään vasta parin vuosikymmenen päästä, eikä paikallinen anttila niitä vielä myy"
Heh heh oli niiiiiiiiin hyvä vitsi heh heh
Kännykkää 12-vuotiaana vuonna 1999 kun kaikille muille sellaisia alkoi ilmestyä. No, sain sitten 14-vuotiaana.
Kipling repunkin olisin halunnut silloin ala-asteella eli siis sellaisen apinamaskotilla varustetun värikkään repun. Sain jonkun halvan kopion mutta eipä tuo lopulta edes haitannut, oikeastaan noihin aikoihin ymmärsin kuinka paljon pelkkä merkki saattaa lisätä hintaa.
Yläasteen ekalla olisin halunnut vähän kivempia vaatteita, ei siis merkkikuteita, mut ylipäätään nuorten vaatteita. Meillä oli talous vähän tiukalla ja sain vaatteita äidin tuttavalta, kokoiseltani 40-vuotiaalta naiselta. Muistan kun kerran yhdellä tunnilla opettaja, sellainen n. 50-v nainen huomasi että meillähän on samanlaiset kengät :D Seuraavana vuonna sain sitten vähän parempia vaatteita.
12 ja 17 vuotiaana pääsin ulkomaille naapurimaihin mutta muuten en päässyt ulkomaille joten kadehdin luokkalaisten reissuja, kaverin Venetsian matka muistaakseni herätti erityisesti kateutta.
Kielikurssillekin olisin kans halunnut mutta eipä sellaiselle suurin osa muistakaan päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännykkää kun olin 7-luokalla vuonna 2004. Sain valita haluanko että vanha koirani leikataan ja se pysyi sen jälkeen hengissä ja hyvinvoivana vielä 6 vuotta. Olisin katunut ikuisesti jos olisi ne rahat käyttäny kännykkään. Rakas koira eli lopulta lääkkeiden ansiosta hyvinvoivana 14-vuotiaaksi saakka. Mikään puhelin tai muukaan ei ikinä olisi voinut korvata niitä muistoja ja kokemuksia joita meillä oli.
Järkyttävää vanhemmiltasi antaa tuollaiset vaihtoehdot.
Turvallista lapsuutta ja nuoruutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkää kun olin 7-luokalla vuonna 2004. Sain valita haluanko että vanha koirani leikataan ja se pysyi sen jälkeen hengissä ja hyvinvoivana vielä 6 vuotta. Olisin katunut ikuisesti jos olisi ne rahat käyttäny kännykkään. Rakas koira eli lopulta lääkkeiden ansiosta hyvinvoivana 14-vuotiaaksi saakka. Mikään puhelin tai muukaan ei ikinä olisi voinut korvata niitä muistoja ja kokemuksia joita meillä oli.
Järkyttävää vanhemmiltasi antaa tuollaiset vaihtoehdot.
13-14-vuotiaan on jo ihan hyvä oppia elämän realiteetteja.
En saanut koskaan mitään mitä toivoin. Lopulta lakkasin pyytämästä. Se etten saanut edes huulirasvaa traumatisoi eniten.
Mun lapsi tulee vastaamaan tähän, että ei saanut koronaa kesälomaseuraksi, vaikka muut sai kun koulut eristyksen jälkeen avattiin pariksi viikoksi ennen kesälomia. Sori, oli ihan pakko!
perhettä kuten muilla. Olen syntynyt -72 ja olin luokallani lähes ainoita yh:n lapsia. Muistan kuinka häpesin tuota ala-asteella ja en kertonut asiasta kenellekään.
Ennen yläasteelle menoani yh-äitini löysi monennenko miehen, mutta sillä kertaa suhde kestikin pidempään. Käytännössä äitini muutti tuon miehen luokse. Muistan olleeni kateellinen kaverilleni, joka vietti kotona aikaa perheensä kanssa. Minä vietin lähinnä aikaa yksin ja olisin halunnut myös perheen.
Vierailija kirjoitti:
Ruokalippuja koulun ruokalaan. Siihen aikaan oli oppikouliussa ei ollut ilmaista ruokailua, vaan vanhempien piti ostaa kuukauden ruokaliput. Olin vapaaoppilas eikä äitini suostunut maksamaan (olisi kyllä ollut rahaa jos olisi halunnut). Aina nälkä ja vaikutti oppimiseenkin. Muut meni syömään, minä jäin luokkaan. Tämä 60-luvun puol välissä.
Paskapuhetta. 60-luvulla oli ihan maksuton kouluruokailu.
Ei melkein mitään. Olin köyhästä perheestä ja opin jo pienenä, että on ihan turha ruinata kaiken perään. Oli tärkeämpiä asioita, joihin rahat piti riittää. Joten ei ollut merkkivaatteita, puhelinta, tietokonetta jne. Oli ihan hyvä lapsuus, vaikka minua tottakai kiusattiin koulussa köyhyyden takia. Onhan se noloa, jos ei ole samanlaiset farkut kuin kaikilla muilla.
1993 syntynyt
Gameboy colour
Mä oisin halunnut silloin sen niiiin kovasti
M93