Mitä sellaista ette saaneet, mitä "kaikilla muilla" luokkalaisillanne oli?

Kokeista rahaa. Aina tuli pieni kateus kun muut kehui että tulee tietty rahasumma tietyllä numerolla. Sain kyllä viikko ja myöhemmin kuukausirahaa, mutta ei se ollut sama asia :D

Enkä teininä saanut hillua kaupungilla myöhään, vielä pari kk ennen 18 v synttäreitä kotiin tuli kesälomalla palata klo 12 mennessä. Ei auttanut mankuminen että muutkin saa hillua vaikka koko yön eikä niiden tarvi edes kotiin ilmottaa, todettiin vaa tiukasti että niin kauan ku kattomme alla asut, meidän sääntöjä noudatat, myös täysikästyttyä, kun siihen koitin vedota. Sain mä sentään uutenavuotena olla kello yhteen yöllä ulkona... :D

Isoa videokokoelmaa. Kavereilla oli kaikki Disney-leffat ja meillä oli vain pari kpl.

En saanut kutsua poikia synttäreilleni, en saanut Mic Mac vaatteita, sain kännykän vasta 8 luokalla, en saanut Dakinen tai Eastpakin reppua tai niitä skeittikenkiä jotka kaikilla oli.

Kyllä olen traumatisoitunut: Haen jatkuvasti huomiota miehiltä, ostan ihan turhaan merkkivaatteita ja laukkuja, ja kännykällä räplään nyt menetettyjen vuosienkin edestä :D

-89

Sisaruksia

En saanut 1980-luvulla katsoa Dallasia, vaikka muut saivat. En myöskään saanut kaalimaan kakaraa.

70-luvun alussa aloitin yläasteen ja kirjaimellisesti kaikilla luokan muilla tytöillä oli jopo. Myöhemmin sain kokeilla kaverin jopoa ja luoja että se oli kamala ajaa! Siinä kohtaa olin tyytyväinen etten sitä saanutkaan :D

Ruokaa

Lapsena en saanut Leegoja eikä me käyty matkoilla tai huvipuistossa, uimarannallakin vain kerran vuodessa. Kasvoin ilman harrastuksia ja kinusin koko lapsuuden saada pelata jalkapalloa. Myöskään polkupyörää en omistanut. Teininä en saanut merkkivaatteita, tietokonetta, omaa puhelinta, iPodia tai valita mitä musiikkia halusin CD:tä kuubella tai mitä DVD elokuvia meille kotiin sai ostaa. En myöskään muista että olisin saanut viikkorahaa vaikka kotitöitä piti jostain 7-vuotiaasta lähtien tehdä päivittäin korvauksena siitä että sain asua ilmaiseksi kotona ja yh-äiti toi ruuan pöytään. Minulla olikin usein äitini kanssa riitoja eikä välimme ole vieläkään sujut.

Synnyin 60-luvulla, en saanut barbieta, koska äidin mielestä se edusti vääränlaista naisihannetta, enkä nukkekotia, koska hänestä se oli turha.

Ei siitä jäänyt traumoja, mutta olisin mielelläni hankkinut omalle lapselle nukkekodin, jos hän olisi sellaista toivonut.

Kirjeystävää, mikä harmitti vielä pitkään jälkeenpäin. Asuin isän kanssa koska äitini kuoli kun olin ihan pieni. Isän mielestä kirjeystävän kanssa kirjoittelu olisi ollut "joutavanpäiväistä hölmöilyä" Vaikka tarjouduin maksamaan kirjepaperit, kuoret ja postimerkit omasta hyvin vähästä rahastani niin ei. Ei nyt varmaan kaikilla muilla luokan tytöillä ollut kirjeystäviä, mutta monella. Erityisen paljon ihailin tyttöä jolla oli kirjeystävä Ranskasta. (ja olin tietty salaa kateellinen) En vieläkään ymmärrä isän ajatusmaailmaa ja heti kotoa lähdettyäni 17-vuotiaana hankin useamman kirjeystävän ja kolmen heistä kanssa kirjoittelen yhä, nyt kohta 30 vuotta myöhemmin.

En saanut 60-luvun loppu puolella joululahjaksi nukkekotia, mitä olisin halunnut yli kaiken. Jälkikäteen kyllä tajusin, että se oli liian kallis hankinta. Leikin sen sijaan paperinukeilla.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaanmatkoja. Olin lapsena hirveän katkera kavereille heidän etelänlomistaan, koska en itse ikinä päässyt. Usein reissut olivat pakettirantalomia, jotka eivät itseä hirveästi nykyään kiinnosta.

Minäkin kadehdin koko lapsuuteni toisten ulkomaanmatkoja. Olen köyhähköstä työläisperheestä. Kaikki ystäväni olivat keskiluokkaisista perheistä, jotka matkustelivat Lontooseen, Rivieralle jne. En myöskään päässyt ystävieni tavoin vaihto-oppilaaksi vaikka olisin todella halunnut. Vanhemmilleni en koskaan näistä puhunut, koska tiesin että rahaa ei ole.

Meillä ei ollut myökään pelikoneita eikä MTV-musiikkikanavaa. 

Olin tästä eriarvoisuudesta huolimatta hyvin suosittu koulussa, koska olen karismaattinen tyyppi ja taitava viestijä. Sittemmin olin ensin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja sitten ensimmäinen akateemisen tutkinnon suorittanut. Nyt minulla olisi varaa matkustella lasteni kanssa, mutta ympäristösyyt rajoittavat.

Jaa a... mä sain kyllä kaiken 🤔 toki jos halusin vaikka merkkifarkut niin niiden eteen piti tehdä kotitöitä ja säästää viikkorahoja, mutta lopulta äiti sponssasi kuitenkin niin että sain ne.

En saanut koottavia pienoismalleja, koska olin tyttö (siihen aikaan oli pelkästään jotain lentokoneita, autoja ja panssarivaunuja), vaikka olisin halunnut rakennella niitä. En saanut myöskään autorataa, tietokonetta (vic 20) tai käsipelejä (olikohan nintendo), vaikka olisin toivonut. Kaikki tämä siksi, että olin tyttö. 

Sen sijaan sain jonkun Barbie-kopion, jolta leikkasin tukan pois saman tien. Isovanhempani ostivat sitten polkupyörän jossain vaiheessa, olikohan ekalla tai tokalla luokalla,  siihen asti olin juossut joka paikkaan.

Joo, olin isän tyttö. Ei oikein ollut toimivaa naisen mallia taloudessa. 

90-luvulla en saanut permanenttia, äiti sanoi sen polttavan pahasti. En saanut myöskään Leviksiä vaan oli jotkut  markettifarkut.

Sain oikeastaan kaiken, mitä pyysinkin koska pyysin vaan tarpeeseen enkä mitään muotijuttuja siksi kun "muillakin oli" Kaikenkaikkiaan onnellinen lapsuus ja nuoruus, ja järkevät vanhemmat.

Ainoa juttu taisi olla kun 13-vuotiaana en saanut värjätä luonnonvaaleita hiuksiani mustaksi (goottivaihe) äiti perusteli sillä että katuisin sitä myöhemmin. Ja niin todella olisin katunut koska tuo "musta vaihe" meni parissa kuukaudessa ohitse :D Jos olisin sen tehnyt niin sen jälkeinen vaalennus-urakka olisi varmasti pilannut hiukseni. Joten kiitos äiti siitä?

Minä en saanut merkkivaatteita ihan sen takia, että perheemme oli aika köyhä. Toisaalta en paljon osannut niitä kaivata. En myöskään päässyt yhdellekään keikalle, festareille yms. Yhdessä vaiheessa olisin halunnut huulikorun ja sitä en saanut. Rastat, pikkuletit yms jäivät myös saamatta, vaikka oikeasti varmasti olisin jopa saanut ne jos olisin sinnikkäämmin pyytänyt. Hiukset kyllä vaihtoivat väriä aina punaisesta lilaan. Oikeasti näytän niissä kuvissa todella vanhalta ikääni nähden jo ihan hiusten takia. Terveisin se jolla oli lilainen väri päässä jo alakoulussa ja joka on useasta sanonut, että miksi sain minulle edes laitettiin se. Hävettää vähän 😅

Viestiin 56 vielä se, että todellakaan nämä eivät olleet mitään yleisiä juttuja silti ja että onet olisivat tahtoneet. Itse olen 90-luvulla syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokalippuja koulun ruokalaan. Siihen aikaan oli oppikouliussa ei ollut ilmaista ruokailua, vaan vanhempien piti ostaa kuukauden ruokaliput. Olin vapaaoppilas eikä äitini suostunut maksamaan (olisi kyllä ollut rahaa jos olisi halunnut). Aina nälkä ja vaikutti oppimiseenkin. Muut meni syömään, minä jäin luokkaan.  Tämä 60-luvun puol välissä.

Paskapuhetta. 60-luvulla oli ihan maksuton kouluruokailu.

Ei ollut!! Ns. oppikoulussa. Kansa-ja kansalaiskouluissa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeista rahaa. Aina tuli pieni kateus kun muut kehui että tulee tietty rahasumma tietyllä numerolla. Sain kyllä viikko ja myöhemmin kuukausirahaa, mutta ei se ollut sama asia :D

Enkä teininä saanut hillua kaupungilla myöhään, vielä pari kk ennen 18 v synttäreitä kotiin tuli kesälomalla palata klo 12 mennessä. Ei auttanut mankuminen että muutkin saa hillua vaikka koko yön eikä niiden tarvi edes kotiin ilmottaa, todettiin vaa tiukasti että niin kauan ku kattomme alla asut, meidän sääntöjä noudatat, myös täysikästyttyä, kun siihen koitin vedota. Sain mä sentään uutenavuotena olla kello yhteen yöllä ulkona... :D

Samoja kokemuksia itsellä. Rahaa en koskaan saanut. Kaupungilla ei saanut olla myöhään yms mutta ei minulla edes ollut kavereita kunnolla joten se kohta oli helppo täyttää. Sama juttu kaikkien bileiden kanssa ja minua ei koskaan kutsuttu niihin. Yksiin olisin päässyt, mutta nekin niin kaukana etten mennyt.