Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista ette saaneet, mitä "kaikilla muilla" luokkalaisillanne oli?
17.04.2020 |
Näitä on jälkeenpäin ihan hauska muistella. Mainitse myös vuosiluku.
Olin 13v vuonna 1979 Neljällä meidän luokkalaisillamme tytöistä oli Stockers-farkut, minulla ja kaksoissiskollani ei. Meillä oli halvat markettifarkut.
Ei, emme saaneet traumoja :D
Kommentit (78)
Ulkomaanmatkoja. Olin lapsena hirveän katkera kavereille heidän etelänlomistaan, koska en itse ikinä päässyt. Usein reissut olivat pakettirantalomia, jotka eivät itseä hirveästi nykyään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokorttia. 90- luvun puoliväli maalaispitäjä meidän luokalla oli jotain 22 oppilasta. Mä olin se ainoa kellä ei sitä korttia ollut. Ei se kovin kivalle tuntunut.
Mulle on jäänyt paha trauma Mignon-munasta. En tiedä oliko kaikilla luokkakavereilla niitä pääsiäisenä, mutta kovasti teki sellaista mieli ja lopulta äiti heltyi sellaisen ostamaan. Se Mignon-muna sitten jaettiin koko viisihenkiselle perheelle.
Tämä oli joskus 70-luvulla, en muista tarkemmin.
Vuonna 1986 olin 12v. Ilman lainausmerkkejä: Kaikilla muilla luokan tytöillä oli reiät korvissa ja korvakorut, korvalappustereot ja Dingon biisejä kasetilla. Lisäksi kaikkien muiden luokan tyttöjen kotona oli televisio ja videot.
Uskonnolliset syyt eivät olleet syynä siihen ettei meillä ollut televisiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella tamagotchi, yläasteella Dakine-merkkinen reppu. Lisäksi kiukuttelin äidilleni, kun en saanut värjätä hiuksiani. Noh, lopulta sain luvan siihen muutaman vuoden kinuamisen jälkeen ja menin kampaajalle. Lopputuloksena järkyttävä keltainen tukka ja otsassa iso vesikello vaalennusaineen takia. Olen syntynyt v. 1989.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1986 olin 12v. Ilman lainausmerkkejä: Kaikilla muilla luokan tytöillä oli reiät korvissa ja korvakorut, korvalappustereot ja Dingon biisejä kasetilla. Lisäksi kaikkien muiden luokan tyttöjen kotona oli televisio ja videot.
Uskonnolliset syyt eivät olleet syynä siihen ettei meillä ollut televisiota.
Mikä sitten oli syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. 40 vuotta sitten en saanut barbieta, enkä päässyt ikinä yökylään kavereille.
Jos isästä olisi riippunut, en olisi saanut mitään. Äiti osti bootsit, perusteluna oli, että jalat menevät pilalle, paitsi naapurin pojalla, koska hän oli hyvä koulussa. Itse ostin nahkarotsin. Matkustelusta ei puhettakaan, perusteluna oli, että hän saa työssään matkustaa tarpeeksi. Tosin hän leuhki sukulaistensa matkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykkää kun olin 7-luokalla vuonna 2004. Sain valita haluanko että vanha koirani leikataan ja se pysyi sen jälkeen hengissä ja hyvinvoivana vielä 6 vuotta. Olisin katunut ikuisesti jos olisi ne rahat käyttäny kännykkään. Rakas koira eli lopulta lääkkeiden ansiosta hyvinvoivana 14-vuotiaaksi saakka. Mikään puhelin tai muukaan ei ikinä olisi voinut korvata niitä muistoja ja kokemuksia joita meillä oli.
Tamagotchi. Olisinkohan ollut 6-luokalla eli -97-98?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pikkukylässä ei ollut mitään tollaista. Edes teininä.
Mielenterveyttä ja kykyä olla itsekäs paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1986 olin 12v. Ilman lainausmerkkejä: Kaikilla muilla luokan tytöillä oli reiät korvissa ja korvakorut, korvalappustereot ja Dingon biisejä kasetilla. Lisäksi kaikkien muiden luokan tyttöjen kotona oli televisio ja videot.
Uskonnolliset syyt eivät olleet syynä siihen ettei meillä ollut televisiota.
Mikä sitten oli syynä?
Ei siihen ollut sen kummempaa syytä. Meille tuli paljon lehtiä niin sanomalehtiä, aikakausilehtiä kuin lastenkin lehtiä useammalla eri kielellä. Luettiin kirjallisuutta, piirrettiin, maalattiin, muovailtiin. Käytiin retkillä ja kulttuuritapahtumissa. Leikkiä ja rakennettuja leikkimaailmoja arvostettiin: Leikkejä ei tarvinnut siivota iltaisin, jos oli rakennettu suuri, hieno leikki, vaan sitä saattoi jatkaa ainakin viikon verran myös olohuoneessa. Tämä taas oli harvinaista tuolloin: Suurimmaksi osaksi kaverit halusivat tulla meille leikkimään, vaikka sitä TV:tä ei ollut, juuri sen takia, että meillä sai leikkiä kunnolla. 12-vuotiaana aloin kaipaamaan TV:tä perheeseen. Sellainen sitten tuli kun olin 14-15v.
Ratsastustunteja, etelänlomia, vaihtarivuotta - nämä 70 - luvun lopussa.
Koiranpentua 11v:nä v 71. Oli mun synttärit kun setäni ilmoitti että serkkuni koiranpentu oli tullut kotiin. Harmittaa vielä näin 49v myöhemmin.
En saanut:
Jojo
Tamagotchi
Erikoiskumit
En koe olevani traumatisoitunut.