Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista ette saaneet, mitä "kaikilla muilla" luokkalaisillanne oli?
17.04.2020 |
Näitä on jälkeenpäin ihan hauska muistella. Mainitse myös vuosiluku.
Olin 13v vuonna 1979 Neljällä meidän luokkalaisillamme tytöistä oli Stockers-farkut, minulla ja kaksoissiskollani ei. Meillä oli halvat markettifarkut.
Ei, emme saaneet traumoja :D
Kommentit (78)
Olen syntynyt -97, veljeni ovat vähän vanhempia. Ei saatu pleikkaria (hyvä, tulipa tehtyä muuta kuin tuijotettua ruutua) eikä trampoliinia. Tramppa olisi varmasti tullut kovaan käyttöön, mutta ymmärrän nyt, miksi sitä ei saatu. Olivathan ne hiivatin rumia ja mihinkäs se olisi laitettu, kun kasvoimme ulos pomppimisiästä. Vanhempani ovat tosi huonoja myymään mitään eteenpäin, joten johonkin ulkorakennuksen päälle sekin olisi säilötty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokalippuja koulun ruokalaan. Siihen aikaan oli oppikouliussa ei ollut ilmaista ruokailua, vaan vanhempien piti ostaa kuukauden ruokaliput. Olin vapaaoppilas eikä äitini suostunut maksamaan (olisi kyllä ollut rahaa jos olisi halunnut). Aina nälkä ja vaikutti oppimiseenkin. Muut meni syömään, minä jäin luokkaan. Tämä 60-luvun puol välissä.
Paskapuhetta. 60-luvulla oli ihan maksuton kouluruokailu.
Erityisen hyvin muistan sen, kun jouduin ujona tyttönä menemään kansliaan selittämään, että pahvinen ruokalippukortti oli käynyt housujeni kanssa pesukoneessa ja että tarvitsisin uuden. Sain uuden, kun oli näyttää se repaleinen vanha.
Kansakoulussa ruoka oli maksutonta, lukuvuonna 74-75 oppikoulussa oli joka kuukausi ostettavat ruokaliput, ja tuon jälkeen minun kotiseudullani siirryttiin peruskouluun, jossa ruoka oli taas maksutonta. Sitä en tiedä, oliko ruoka kansalaiskouluissa maksutonta vai ei. Oppikouluissa maksettiin kirjat ja kaikki muu itse.
Olin vähän toisella kymmenellä 1980-luvun alkupuoliskolla. Silloin oli muotia MicMacin ja Beaversin vaatteet, mm semmoiset ylilöysät ja nilkoista kapeat farkut ja suuret farkkutakit, kaikki kivi- tai lumipestyinä. Ja värikkäät minihameet ja muoviset korut. Niitä oli kaikilla luokkamme tytöillä, paitsi minulla.
Minulle ostettiin Fredan putiikeista ja Stockalta vaatteita, jotka oli klassisia ja minusta ihan pikkutyttömäisiä. Vaaleita gabardiinihousuja, samettimekkoja, pliseerattuja puolihameita ja niihin paitiksia. En muista merkkejä mutta yleensä kai olivat saksalaisia ja ranskalaisia. Meillä oli purjevene ja veneilyvaatteita oli kanssa paljon mm Sebago ja Rukka. Talvella minulla oli Joutsenen pitkä toppis, vaaleanpunainen. Inhosin niitä kaikkia, olisin halunnut Micmacin ja Beaverin biletysvaatteita. Eihän ne olisi 10-12 vuotiaalle sopineet!
En saanut aloittaa ratsastusta, ja sen myötä jäin paitsi myös hoitohepoista, hevosleireistä tms. Silloin lähes kaikki harrastivat ratsastusta, muutamilla oli omia hevosiakin. Muut kuuluivat myös Pollux hevoskerhoon ja saivat sieltä paketteja. En päässyt osallistumaan keskusteluihin ja ihailin muiden tavaroita sitten sivusta.
Jälkeenpäin ymmärrän miten kallista tämä kaikki olisi ollut, ja kyyditykset talleille vanhempien töiden takia oli mahdottomia. Minulla oli kuitenkin jo muita harrastuksia... Olin lopulta ulkopuolinen ja kiusattu aina ylä-asteen loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
En saanut aloittaa ratsastusta, ja sen myötä jäin paitsi myös hoitohepoista, hevosleireistä tms. Silloin lähes kaikki harrastivat ratsastusta, muutamilla oli omia hevosiakin. Muut kuuluivat myös Pollux hevoskerhoon ja saivat sieltä paketteja. En päässyt osallistumaan keskusteluihin ja ihailin muiden tavaroita sitten sivusta.
Jälkeenpäin ymmärrän miten kallista tämä kaikki olisi ollut, ja kyyditykset talleille vanhempien töiden takia oli mahdottomia. Minulla oli kuitenkin jo muita harrastuksia... Olin lopulta ulkopuolinen ja kiusattu aina ylä-asteen loppuun asti.
Kaikessa on puolensa. Minä olisin saanut aloittaa ratsastuksen, mutta vanhempani asettivat ehdoksi sen, että kulkisin viiden kilometrin havumetsän reunustaman matkan tallille ja takaisin omin neuvoin. He tiesivät aivan tarkkaan, kuinka paljon minä pelkäsin pimeää, joten heidän ei tarvinnut "kieltää" minulta mitään. Hirveän kallista ja vanhempieni aikaa vieväähän se olisi ollut.
Paras kaverini sai suurin piirtein kaiken, mitä halusi. Hän pääsi ratsastustunneille pari kertaa viikossa, mutta ei hänelläkään ollut helppoa: hän oli 70-luvun teiniksi varsin ylipainoinen, ja aina, kun hän oli ratsastamassa, aidalla roikkui muita tallityttöjä räkättämässä ja osoittelemassa sormella. Toisaalta tämä ydinporukka, joka "omisti" tallin hevoset, räkätti ihan kelle tahansa, kun vain sille päälle tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallista lapsuutta ja rakkautta.
Keljuttaa vieläkin.
Rahaa ja materiaa kyllä tarjottiin yllin kyllin, olisin vaihtanut ja vaihtaisin ne edelleen silmää räpäyttämättä noihin kahteen aiempaan.
Ei ollut tasapainoista perhe-elämää, ei kasvatusta tai tapojen opettamista, ei kannustettu mihinkään.
Käytiin todella harvoin missään, joku uimarannalle vienti oli aivan mahdoton ponnistus. Tai että kanssani olisi ulkoiltu, kun olin alle kouluikäinen.
Koulun alettua olin sitten riittävän "iso" olemaan yksin useita tunteja koulun jälkeen ja ennen koulua sekä liikkumaan omatoimisesti ympäriinsä. Kymmenen vuotiaana sai pyöräillä kavereiden kanssa sitten uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut kesätyöpaikkaa enkä mopoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkeillä en saanut
Muilla oli joku kesäpaikka ja mä yksin kaupungissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ken-nukke. Sain kyllä barbeja, mutta en saanut ken-nukkea. Tästä syystä sitten laitoin barbit keskenään pussailemaan ja seurustelemaan (ja myös rajumpiin hommiin) Jäin tästä kiinni isäpuolelle joka tästä hyvästä takavarikoi barbini. Sain ne takaisin vasta seuraavana jouluna jolloin yhdessä paketissa oli joku halpis-miesnukke isäpuolelta. No siihen loppuivat sitten barbien lesboilut ja isäpuoli oli tyytyväinen :D
Et ole ainoa, jonka barbit olivat lesboja käytännön syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jojo ja vähän myöhemmin tamagotchi
Vierailija kirjoitti:
Kännykkää kun olin 7-luokalla vuonna 2004. Sain valita haluanko että vanha koirani leikataan ja se pysyi sen jälkeen hengissä ja hyvinvoivana vielä 6 vuotta. Olisin katunut ikuisesti jos olisi ne rahat käyttäny kännykkään. Rakas koira eli lopulta lääkkeiden ansiosta hyvinvoivana 14-vuotiaaksi saakka. Mikään puhelin tai muukaan ei ikinä olisi voinut korvata niitä muistoja ja kokemuksia joita meillä oli.
Toivottavasti sinulle selitettiin nätisti ettei rahaa molempiin ole, eikä laitettu raa'asti valintatilanteeseen jossa viesti oli "jos haluat tappaa rakkaan koirasi niin saat puhelimen". Jos taas rahaa oisi ollut, niin tuo oli kyllä vanhemmilta varsin halju temppu.
Ken-nukke. Sain kyllä barbeja, mutta en saanut ken-nukkea. Tästä syystä sitten laitoin barbit keskenään pussailemaan ja seurustelemaan (ja myös rajumpiin hommiin) Jäin tästä kiinni isäpuolelle joka tästä hyvästä takavarikoi barbini. Sain ne takaisin vasta seuraavana jouluna jolloin yhdessä paketissa oli joku halpis-miesnukke isäpuolelta. No siihen loppuivat sitten barbien lesboilut ja isäpuoli oli tyytyväinen :D