Lue keskustelun säännöt.
Väitän: Lihavuutta on vaikea hoitaa, koska lihavuus on suojakuori
17.04.2020 |
Lihavuus on kiistatta terveysriski. Lihavien näkee kuitenkin usein loukkaantuvan ja puolustautuvan, jos asian ottaa puheeksi. Tämä voi johtua siitä, että lihavuus on ihmisen itselleen rakentama suojakuori. Jos ihmistä yritetään saada luopumaan suojakuorestaan, hän taistelee vastaan. Moni laihtuisi huomattavasti helpommin, jos lihavuuden hoidossa paneuduttaisiin erilaisten ruokavalio- ja liikuntaohjeiden sijaan tunnelukkojen ja traumojen käsittelyyn ja purkamiseen. Kun mieli on kunnossa, sitä ei tarvitse suojata syömällä itseään lihavaksi. Tunnesyömisestä puhutaan jo paljon, mutta asian keskeisyyttä lihavuuden syynä ei vielä täysin ymmärretä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miten traumat vaikuttavat suoliston bakteerikantaan.
Kommentit (163)
Pysymällä lihavana ei tarvitse ottaa riskiä että tulee torjutuksi yhtään missään ihmissuhteissa. Ajatusmalli on viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut että sitten kun olen laihduttanut voin lähteä ihmisten seuraan, koittaa etsiä miestä ja kavereita jne. Mutta ennenkuin paino on tippunut niin pysyn itsekseni kotona. Se että tiedän tuon kuulostavan älyttömältä ei silti syrjäytä itse ajatusta.
Aina kun olen onnistunut pudottamaan painoa tulen levottomaksi, eikä ahdistukseen auta kuin syöminen.
Vasta nyt olen sisäistänyt että oikeasti pelkään sitä hetkeä kun paino putoaisi tarpeeksi ja joutuisin ottamaan sen riskin että lähtisin ihmisten ilmoille. Että hylkääminen olisi edelleen yhtä hirveää mitä tällä hetkellä. Pelko etten kestäisikään sitä on saanut minut pysymään pulskana, ei se etten pystyisi oikeasti hillitsemään syömisiäni.
Kun saisin pudotettua painon joutuisin silti käsittelemään muita ns epäkohtia itsessäni, niitä joihin ei itse noin vain voi vaikuttaa. Joutuisin käsittelemään hylätyksi tulemisen tunteet jotka ovat raastaneet lapsuudesta saakka. Painon pudotus olisi näistä etapeista se kaikista helpoin asia saavuttaa mutta sen olen jättänyt tarkoituksella saavuttamatta. Läski on suojakuoreni jonka taakse piiloudun. Se on ainut puoli itsessäni mitä pystyn kontrolloimaan ja pitämällä sitä yllä minulla on syy olla ottamatta muita riskejä elämässä, koska pinnallisesta mielessäni lihavuushan on ainut syy minkä takia en ole lähtenyt kotoani kuin kauppaan.
Onko täällä muita yhtä vinksahtaneita? Onko jollakulla kokemuksia tämän ylipääsemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ennen ei ollut tunnelukkoja,traumoja...
Lisää mielipiteitä aiheesta?