Lue keskustelun säännöt.
Väitän: Lihavuutta on vaikea hoitaa, koska lihavuus on suojakuori
17.04.2020 |
Lihavuus on kiistatta terveysriski. Lihavien näkee kuitenkin usein loukkaantuvan ja puolustautuvan, jos asian ottaa puheeksi. Tämä voi johtua siitä, että lihavuus on ihmisen itselleen rakentama suojakuori. Jos ihmistä yritetään saada luopumaan suojakuorestaan, hän taistelee vastaan. Moni laihtuisi huomattavasti helpommin, jos lihavuuden hoidossa paneuduttaisiin erilaisten ruokavalio- ja liikuntaohjeiden sijaan tunnelukkojen ja traumojen käsittelyyn ja purkamiseen. Kun mieli on kunnossa, sitä ei tarvitse suojata syömällä itseään lihavaksi. Tunnesyömisestä puhutaan jo paljon, mutta asian keskeisyyttä lihavuuden syynä ei vielä täysin ymmärretä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miten traumat vaikuttavat suoliston bakteerikantaan.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi lihavat eivät mene terapiaan?
Menköön vaan, mutta 100% omilla varoillaan.
Lihavuuden syy on mässäily ja laiskuus liikkua.
Alkoholismin syy on alkoholin juominen ja halu olla kännissä. Auto-onnettomuuden syy on halu ajaa lujaa ja tuntea hurja vauhti. Omia syitö. Ei silloin tarvi auttaa.
Täytyy mennä syvemmälle. Mikä on syy alkoholin juomiselle ja halulle olla kännissä? Entä syy halulle ajaa lujaa ja tuntea hurja vauhti? Syyt löytyvät tunteista, niiden välttelystä, traumoista ja niiden aiheuttamista suojamekanismeista eli addiktioista. Todellisen läsnäolon ja itsensä ja tunteidensa kohtaamisen välttelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos painoindeksi on yli 40, niin henkilöllä on merkittävä ylipaino. Hän ei huolehdi eikä välitä itsestään ja muista. Monet perheenäidit ja perheenisät ovat merkittävästi ylipainoisia eli BMI on yli 40. He kuuluvat myös koronaviruksen riskiryhmään. Kannattaa miettiä, että jos ylipainoinen äiti tai isä sairastuu ja kuolee koronavirukseen, niin kuka huolehtii perheen lapsista?
Eräs syy lasten lihavuuteen ovat ajattelemattomat vanhemmat ja isovanhemmat. Koti-ikäväisiä lapsia pakotetaan "reippaaksi" jättämällä heidät yökylään mummolaan ja sukulaisille. Tai lapsia pakotetaan "reippaaksi" lähettämällä heidät kesäleirille, jossa ollaan viikko yötä Perähikiän takametsissä.
Mitä liikkuu päässä vanhemmilla, jotka kuskaavat pieniäkin lapsia mummolaan hoitoon moneksi viikoksi? Tuskin mitään! Kun lapsi ikävöi kotiinsa ja vanhempiaan, niin mitä typerys-isoäidit tekevät? He tuputtavat ikävöivälle lapselle ruokaa, roskaruokaa, lisää roskaruokaa, makeaa, karkkia, suklaata ja limsaa ja lihottavat lapsia. Lapsi pakenee pahaa oloaan ja ikävän tunnettaan syömällä. Sairasta! Ikävöivä lapsi pitää hakea kotiin eikä tuputtaa ruokaa pahaan oloon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Kuulostaa masentuneelta ihmiseltä
Hän on ollut tällainen lapsesta saakka.
Lapsetkin voivat olla masentuneita, esimerkiksi jos on hyväksikäytetty.
Voisiko olla mahdollista että hän ei ole traumatisoitunut eikä häntä ole käytetty hyväksi? Voisiko se nyt mitenkään olla mahdollista?
Traumat eivät johdu aina isoista ja dramaattisista tapahtumista. Yllättävän monilla ihmisillä on esim. kokemus siitä, ettei heitä ole lapsena rakastettu ehdoitta, kohdattu sellaisina kuin he ovat. Tällaista ei pidä väheksyä, vaikka pintapuolisesti lapsuus onkin ollut hyvä.
Ihan totta 😁.
Olen alkoholisti ja keksin juuri noin hienoja selityksiä kun oli pakko saada viinaa. Selityksiä ei enää tarvita kun olen ollut 16 vuotta ilman alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus kyllä johtuu siitä, että ihminen on yksinkertaisesti liian laiska, haluton tai mukavuudenhaluinen laihduttaakseen. Ei ne kilot itsestään kerry. Voi toki olla aineenvaihduntaa hidastavia tekijöitä, mutta kukaan ei ole sen takia läski. Jokainen läski on läski siksi, koska he tykkäävät syödä enemmän kuin kuluttavat TAI ennen tykkäsivät tehdä näin ja nykyään syövät kulutuksen verran.
t. olin ennen läski.
En ymmärrä, miksi lihavia ihmisiä sanotaan laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi. Mistä sinä tiedät, millä elämän osa-alueella joku lihava ihminen käy epämukavuusalueella tai on todella ahkera? Elämä ei ole vain juoksemista ja syömistä.
Mä oon työssäni todella ahkera ja teen enemmän kuin muut. En todellakaan ole laiska vaan tehokas. Mutta olen sairaalloisen läski.
Nää "lihavuus on lapsuuden traumaa" -jutut ovat loppujen lopuksi niin naurettavia, kun todetaan, että ylipainoisia on suomalaisista 70%. Eli 70% väestöstä on tullut ties miksi hyväksikäytetyksi jne. Aivan absurdia :D
Totuus on vain se, että suurin osa ihmisistä on syntyjään mukavuudenhaluisia, jolloin liikunnan välttely ja vääränlaisen (palkitsevan) ruoan syöminen on elämässä vahvasti läsnä.
Se oman vastuun kieltäminen oman lihavuuden kohdalla tietenkin kumpuaa myös täysin luonnollisesta tarpeesta suojella itseään. On huomattavasti helpompaa olla vihaamatta itseään ja jatkaa elämää syyttäessään kaikkea maan ja taivaan välillä, kuin aktiivisesti myöntää se, että on itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan - ja tätä myötä valita se epämiellyttävämpi elämäntapa (pidemmän tähtäimen nautinto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää "lihavuus on lapsuuden traumaa" -jutut ovat loppujen lopuksi niin naurettavia, kun todetaan, että ylipainoisia on suomalaisista 70%. Eli 70% väestöstä on tullut ties miksi hyväksikäytetyksi jne. Aivan absurdia :D
Totuus on vain se, että suurin osa ihmisistä on syntyjään mukavuudenhaluisia, jolloin liikunnan välttely ja vääränlaisen (palkitsevan) ruoan syöminen on elämässä vahvasti läsnä.
Se oman vastuun kieltäminen oman lihavuuden kohdalla tietenkin kumpuaa myös täysin luonnollisesta tarpeesta suojella itseään. On huomattavasti helpompaa olla vihaamatta itseään ja jatkaa elämää syyttäessään kaikkea maan ja taivaan välillä, kuin aktiivisesti myöntää se, että on itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan - ja tätä myötä valita se epämiellyttävämpi elämäntapa (pidemmän tähtäimen nautinto).
Koko ihmiskunnan kehityshän perustuu siihen, miten asioita (pääosin ruuanhankintaa) voi tehdä helpommin. Tämä on nyt johtanut siihen, että ruokaa (energiaa) on yli tarpeen, sen hankkiminen ei vaadi fyysisiä ponnistuksia ja ihmiset ympäri maailman lihoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää "lihavuus on lapsuuden traumaa" -jutut ovat loppujen lopuksi niin naurettavia, kun todetaan, että ylipainoisia on suomalaisista 70%. Eli 70% väestöstä on tullut ties miksi hyväksikäytetyksi jne. Aivan absurdia :D
Totuus on vain se, että suurin osa ihmisistä on syntyjään mukavuudenhaluisia, jolloin liikunnan välttely ja vääränlaisen (palkitsevan) ruoan syöminen on elämässä vahvasti läsnä.
Se oman vastuun kieltäminen oman lihavuuden kohdalla tietenkin kumpuaa myös täysin luonnollisesta tarpeesta suojella itseään. On huomattavasti helpompaa olla vihaamatta itseään ja jatkaa elämää syyttäessään kaikkea maan ja taivaan välillä, kuin aktiivisesti myöntää se, että on itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan - ja tätä myötä valita se epämiellyttävämpi elämäntapa (pidemmän tähtäimen nautinto).
Koko ihmiskunnan kehityshän perustuu siihen, miten asioita (pääosin ruuanhankintaa) voi tehdä helpommin. Tämä on nyt johtanut siihen, että ruokaa (energiaa) on yli tarpeen, sen hankkiminen ei vaadi fyysisiä ponnistuksia ja ihmiset ympäri maailman lihoo.
Niin. Loppukommentti on silti yhä totta. Ei nykyaikana voi elää samalla tavalla kuin 2000 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että joo yli 150kg painavalla on henkisiä ongelmia varmasti taustasyynä. Muut sitten eivät vain osaa syödä oikein ja kun sellainen on tarpeeksi kauan jatkunut niin sitä on vaikea muuksi muutta. Sitten keksitään tekosyitä, esim. lääkitykset yms.
En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät syömään esim. roskaruokia. Itseäni ällöttää. Tosin olen asperger ja minulle on ehdottoman tärkeää tietää ruokani ravintoarvot ja se määrä mitä syön. Harrastan myös liikuntaa. Terveellinen elämä on kaiken perusta. Eikä se ravinto-oppi ole niin vaikeaa, jos siihen edes kerran perehtyisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei melkein mitkään nykyiset sairaudet ole loppujen lopuksi sairauksia vaan enimmäkseen pelkkiä oireita. Lihavuus, syöpä, masennus, erektiohäiriöt, dementia, autismi, alkoholismi, adhd, lukihäiriö, tourette, peräpukamat,...
Mutta eivät lääkärit enää pitkiin aikoihin ole yrittäneet saada potilaita terveiksi vaan ovat yrittäneet vain poistaa oireita. Helpoiten melkein kaikki oireet saisi poistettua lobotomialla. Mutta kun sitä ei jostain kumman syystä enää saa tehdä niin nykyään sitten pitää harrastaa kemiallista lobotomiaa eli vahvoja mielialalääkkeitä, kipulääkkeitä, yms. Varmaan ihan vain lääkefirmojen vaatimusten vuoksi lobotomia on kielletty, koska lääkefirmat tekevät paljon rahaa kun pääsevät myymään paljon lääkkeitä.
Mutta joo, oikeassa ap olet että ainainen lihavien neuvominen on turhaa. Ei neuvominen mitään auta!
Ainoa mikä auttaa on ahdistelu! Painostaminen! Meidän tulee kaikkien yhdessä jengiytyä ja alkaa ahdistella ja painostaa lihavia laihduttamaan! Meidän ei tule antaa lihaville hetken rauhaa, meidän tulee jatkuvasti muistuttaa niitä niiden ylipainosta, meidän tulee aktivoida niitä laidutukseen pilkkaamalla niitä, meidän tulee nöyryyttää ja herjata niitä! Nöyryyttää, nöyryyttää, nöyryyttää! Se on meidän pyhä sosiaalinen velvollisuutemme rakkaita ylipainoisia kanssaihmisiämme kohtaan jotta he laihtuisivat ja siten saisivat paremman elämän. Parasta tässä ylipainoisten auttamisessa on se että se nöyryyttäminen on hurjan hauskaa. On ilo auttaa!
Ei sairauksia lääketieteellä hoideta vaan sosiaalisesti. On yhteisön velvollisuus huolehtia kaikkien jäsenten terveydestä ja nöyryyttämällä motivoida kaikkia terveellisiin tapoihin. Samoin kuin työttömät tulee tuolla lailla motivoida työnhakuun. Myös avoin vihamielisyys motivoi ihmisiä. Sinun pyhä velvollisuutesi on olla vihamielinen kanssaihmisiäsi kohtaan jos he eivät elä täydellisesti. Niin he saavat paremman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon läski siksi, että ahmin herkkuja, vaikkei enää tekis edes mieli. Toimin kuin robotti. En tunne oloani hyväksi ahmittuani. Helvetinmoinen pakkomielle. Tavallista ruokaa syön ihan normaalisti. Mieluiten olisin syömättä kokonaan. Vapaapäivinä menee pitkälle päivään ennen kuin syön yhtään mitään. Itse asiassa mulla on huono ruokahalu.
Terapiassa olen ollut aikanaan pari vuotta. Ei juurikaan apua. Syömisongelmani on alkanut jo lapsena.
Minulla on sama. Mieluiten olisin syömättä, tosin minulla on taustalla pahoja ruoka-aineallergioita, jotka vaativat todella, todella kurillista elämää ja siltikin elimistö saattaa pistää hanttiin. Joskus on päiviä, että saan alas vain jäätelöä.
Kasvoin tosi köyhässä perheessä 80-luvulla. Kaikki piti aina jakaa, mitään ei ollut koskaan tarpeeksi. Ruoaksi saattoi olla kokonainen broileri 5 hengelle ja se oli runsas juhla-ateria. Muuten vedettiin vaan perunaa ja ruskeaa kastiketta ja ruisleipää.
Mietin aina, että kunhan pääsen asumaan omilleni, sitten saan syödä mahani täyteen. Ei tartte jakaa mitään kenenkään kanssa. Saa enemmän kuin 2 riviä suklaata ja pari lusikallista jäätelöä. Mehua voi juoda päivittäin.
Yllätys, kun muutin omilleni, lihoin 15 kiloa pelkästään siitä ilosta, että kerrankin sain SYÖDÄ. Syödä niin paljon kuin ikinä jaksan ja vähän lisää päälle.
Nykyään on vaikeaa päästä eroon tästä tavasta, vaikka ruoka ei ole loppumassa. Olen perso makealle muutenkin.
Öö 2 riviä suklaata ja pari lusikallista jäätelöä on ihan normaali herkkumäärä? Ihan riittävä, ei mitään pihistelyä?
Aivan. Uskon että tuo ylempi on sitä tyyppiä että olisi ollut lihava jo lapsena, jos olisi aina saanut mielin määrin herkkuja. Nyt kuitenkin lihoi vasta pois muutettuaan ja sai kätevän syntipukin lihomiselle.
Itsekin olen köyhästä perheestä jossa kaikki jaettiin. Mutta itse olen edelleen 40-vuotiaana laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Lopeta läski se syöminen, lopeta verukkeiden keksiminen. Läskit ne aina selittelee....sitä ja tätä, seli seli seli.................jotenkin niin kyllästynyt näiden valaiden selittelyyn. Kaikki läskit jotka tunnen, eivät osaa syödä, napostelevat kaikkea epäterveellistä, ateriarytmit päin hel...vettiä. Limsaa, pizzaa, karkkia, hampurilaista, sipsiä......ei ihme jos lihoo.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lihavuus on ahdistuksen seuraus. Mitä enemmän luen tällaisia avauksia, sitä enemmän ahdistun, ja sitä enemmän syön. Tehkää avauksia vaikkapa kevään linnuista tai koppakuoriaisista, niin ihmisten mielialat nousisivat edes hieman, ja heillä riittäisi voimia ja iloa taistella kilojen pudottamisen kanssa. Ihan oikeasti. Minä kyllä tiedän, että ylipaino on terveysriski. En halua kuulla sitä tuhat kertaa päivässä. Haluan iloa elämääni, jotta jaksan. Jaksaminen on vaikeaa juuri nyt.
Tiedätkö, sinun pitäisi antaa ahdistuksen tulla. Älä paina sitä alas syömällä, kun se yrittää nousta. Pelottavaa? Kyllä. Tarpeellista? Ehdottomasti. Sinun pitäisi nyt nähdä, millaiseksi olet tullut ja hyväksyä se lempeästi. Vasta sitten voit kääntää uuden sivun elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Olet varmasti oikeassa tuon ystäväsi suhteen. Hänen elämänasenteellaan on todennäköisesti iso osuus mm. hänen ylipainolleen. Toisaalta sinun ongelmasi on se, että ajattelet, että kaikilla ylipainoisilla (tai ainakin suurella osalla) olisi vastaavanlainen elämänasenne. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Voisiko tuossa olla taustalla anemia, muut puutostilat, masennus, jokin muu sairaus tms? Saat ”ystäväsi” kuulostamaan siltä että on vaan laiska ihminen, mutta oman kokemuksen mukaan tuollaiseen voimien äärimmäiseen säätelyyn (eli siihen että säätää tekemiset minimiin) on jokin muu syy pohjimmiltaan kun se että on kiva olla tekemättä mitään.
Häh, ei se minulla ainakaan mikään suojakuori ole. Korkeintaan suojaa nälänhädältä ja hukkumiskuolemalta (rasva kelluu ja olenkin kestävä uimari).
Ihan sitä se vain on, että ruoka on niin hyvää, ja liikunta niin ikävää. Tietysti jossain ikävässä tilanteessa hyödynnän kyllä sitä, että ruoka on niin hyvää, esim. kun pitäisi siivota tai kirjoittaa tutkielmaa, niin on siinä minulle hyvä tekosyy syödä. Mutta ei se mitään suojautumista ole! Ihan vain parannan mielialaani, jonka jälkeen työhön tarttuminen on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidän traumani ja tunnelukkoni, kiitos. Ei kiinnosta päästää ketään sörkkimään niitä, eikä myöskään läskiä ulkokuortani.
Puret auttavaa kättä. Mutta loppujen lopuksi elämäsi on sinun. Ei ole olemassa ketään, joka ei pärjäisi ilman sinua. Sinä olet täällä kokemassa elämää omana itsenäsi. Olet vastuussa siitä, mitä teet tai jätät tekemättä itsellesi ainutkertaisen elämäsi aikana. Jos et halua tehdä mitään, se on sinun asiasi. Muutos lähtee itsestä, ei muista ihmisistä. Jos alat rakastaa itseäsi, haluat käsitellä traumasi ja tunnelukkosi. Niin kauan kuin on elämää, kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää "lihavuus on lapsuuden traumaa" -jutut ovat loppujen lopuksi niin naurettavia, kun todetaan, että ylipainoisia on suomalaisista 70%. Eli 70% väestöstä on tullut ties miksi hyväksikäytetyksi jne. Aivan absurdia :D
Totuus on vain se, että suurin osa ihmisistä on syntyjään mukavuudenhaluisia, jolloin liikunnan välttely ja vääränlaisen (palkitsevan) ruoan syöminen on elämässä vahvasti läsnä.
Se oman vastuun kieltäminen oman lihavuuden kohdalla tietenkin kumpuaa myös täysin luonnollisesta tarpeesta suojella itseään. On huomattavasti helpompaa olla vihaamatta itseään ja jatkaa elämää syyttäessään kaikkea maan ja taivaan välillä, kuin aktiivisesti myöntää se, että on itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan - ja tätä myötä valita se epämiellyttävämpi elämäntapa (pidemmän tähtäimen nautinto).
Koko ihmiskunnan kehityshän perustuu siihen, miten asioita (pääosin ruuanhankintaa) voi tehdä helpommin. Tämä on nyt johtanut siihen, että ruokaa (energiaa) on yli tarpeen, sen hankkiminen ei vaadi fyysisiä ponnistuksia ja ihmiset ympäri maailman lihoo.
Niin. Loppukommentti on silti yhä totta. Ei nykyaikana voi elää samalla tavalla kuin 2000 vuotta sitten.
Jep. Kun ruoanhankkimisen vaivasta ja ponnistuksesta on päästy ja köyhimmilläkin on mahdolisuus syödä (ja juoda) itsensä lihaviksi, tulee tilalle vain uusi, entistä suurempi vaiva: ruokahalun hillintä ja pakottautuminen liikuntaan, jota normaalissa työnteossa ei enää saa. Kumpi näistä nyt muka on se pienempi riesa?
Ihminen on biologisesti rakennettu niin, että ruoka maistuu. Liikunta taas on kivaa vain pentuna, aikuinen on luonnostaan laiska. Noin se menee useimmillä nisäkkäillä.
Syöminen on yksi keino hankkia mielihyvää, mutta on niitä muitakin. Päihteet, shoppailu, työ-, peli- tai seksiriippuvuus, sarjarakastumiset ja uskonnolliset hurahtamiset... Useinhan sitä onkin helppo siirtyä päihteestä toiseen.
Alan aina syömään ja lihomaan kun miehet alkavat huomautella tisseistäni. Minulla on siis hoikkanakin todella näkyvät ja isot lollot ja taasen läskimaha vie huomiota pois niistä. En vaan kestä sitä seksualisointia.
En ymmärrä, miksi lihavia ihmisiä sanotaan laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi. Mistä sinä tiedät, millä elämän osa-alueella joku lihava ihminen käy epämukavuusalueella tai on todella ahkera? Elämä ei ole vain juoksemista ja syömistä.