Lue keskustelun säännöt.
Väitän: Lihavuutta on vaikea hoitaa, koska lihavuus on suojakuori
17.04.2020 |
Lihavuus on kiistatta terveysriski. Lihavien näkee kuitenkin usein loukkaantuvan ja puolustautuvan, jos asian ottaa puheeksi. Tämä voi johtua siitä, että lihavuus on ihmisen itselleen rakentama suojakuori. Jos ihmistä yritetään saada luopumaan suojakuorestaan, hän taistelee vastaan. Moni laihtuisi huomattavasti helpommin, jos lihavuuden hoidossa paneuduttaisiin erilaisten ruokavalio- ja liikuntaohjeiden sijaan tunnelukkojen ja traumojen käsittelyyn ja purkamiseen. Kun mieli on kunnossa, sitä ei tarvitse suojata syömällä itseään lihavaksi. Tunnesyömisestä puhutaan jo paljon, mutta asian keskeisyyttä lihavuuden syynä ei vielä täysin ymmärretä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miten traumat vaikuttavat suoliston bakteerikantaan.
Kommentit (163)
Onhan tuossa pointti. Tohtori Nowzaradan puhuu n. 300.kiloisten kohdalla juuri tunnesyömisestä.
Meillä tavislihavilla asia on hiukan toinen. On geenejä, jotka altistavat lihomiselle, sairauksia, lääkityksiä, päihdeongelmiakin. Ihmisen pitää löytää oikea tapa sovittaa energian kulutusta ja saantia. Se ei ole helppoa, vaikka pää olisi muuten kuinka kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Lihavuudella on yhteys jopa syntymäpainoon. Miten tällaista asiaa yksilö voi kontrolloida???
miksi lihavat eivät mene terapiaan?
Tai sitten kus.päät estävät ihmisiä tekemästä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.
Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudella on yhteys jopa syntymäpainoon. Miten tällaista asiaa yksilö voi kontrolloida???
Ei syö niin paljon että lihoo...?
Ei lihomiseen vaikuta pelkkä ruoan määrä. Milloin tämä menee jakeluun? Lihomiseen vaikuttavat monet yksilölliset tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurja lihavuudesta johtuva ylipaino tulisi luokitella sairaudeksi, johon yhteiskunta tarjoaisi mahdollisuuden saada hoitoa.
Toki valinta olisi viime kädessä jokaisen lihavan, mutta sen jälkeen tilanne vastaisi lähinnä sellaista hoitotestamenttia, jossa omasta tahdosta ylipainoisen lihavuudesta aiheutuvat sairaudet jätettäisiin hänen omalle kontolleen.
Tietty, mikäli lihavuus johtuisi mt-ongelmista, niitä ensisijaisesti hoidettaisiin kuntoon ja jatkossa myös se ylipaino.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.
Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.
Muuten samaa mieltä, mutta titteli ei tarkoita tässä asiassa kyllä yhtään mitään. Jokainenhan tässä asiassa on asiantuntija.
Aivan samat asiat jokaisella on joka päivä edessään. Meneekö sinne muropaketille, vai eikö.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuudella on yhteys jopa syntymäpainoon. Miten tällaista asiaa yksilö voi kontrolloida???
Ei syö niin paljon että lihoo...?
Ei lihomiseen vaikuta pelkkä ruoan määrä. Milloin tämä menee jakeluun? Lihomiseen vaikuttavat monet yksilölliset tekijät.
tottakai vaikuttaa ruoan määrä. Se sitten vaihtelee henkilökohtaisesti paljon sitä voi tunkea naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.
Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.
Ota toinenkin kulho muroja, lisää vaikka kilo valkoista sokeria niin tulee parempi mieli.
Se on addiktio, kuten päihderiippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi lihavat eivät mene terapiaan?
Miksi lihavia haukkuvat eivät mene terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Väitän: lihavuus johtuu siitä että ruoka ja herkut on hyvää, eikä enää tarvitse juurikaan liikkua.
Huolella tehty ruoka on hyvää. Paljon parempaa kuin ne roiskeläpät ja sipsipussit. Tämän kun moni oivaltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Kuulostaa masentuneelta ihmiseltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Kuulostaa masentuneelta ihmiseltä
Hän on ollut tällainen lapsesta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Sivustalta kommentoin. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa esitettiin kohua herättänyt brittidokumentti, jossa koko ikänsä intohimoisesti liikuntaa harrastanut ravitsemus- ja liikunta-alan ammattilainen lihotti itseään reippaasti ja näytti sitten, kuinka kilot karistettiin.
Ongelmana oli kuitenkin se, että koehenkilö todellakin oli fanaattinen liikkuja, joka tosissaan kärsi, kun joutui olemaan liikkumatta ja syömään itselleen vieraalla tavalla. Hänen tapauksessaan laihduttaminen oli sekä helppoa että riemukasta. Toisin on niillä, joiden taustalla ei ole saliyrittäjän ja fitnessbloggarin sielua ja vuosien mittaan ihanteelliseksi trimmattua kehoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.
Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.
Kuulostat ihan minulta, paitsi mulla voileivän sijalla sana alkoholi.
Väitän: lihavuus johtuu siitä että ruoka ja herkut on hyvää, eikä enää tarvitse juurikaan liikkua.