Lue keskustelun säännöt.
Väitän: Lihavuutta on vaikea hoitaa, koska lihavuus on suojakuori
17.04.2020 |
Lihavuus on kiistatta terveysriski. Lihavien näkee kuitenkin usein loukkaantuvan ja puolustautuvan, jos asian ottaa puheeksi. Tämä voi johtua siitä, että lihavuus on ihmisen itselleen rakentama suojakuori. Jos ihmistä yritetään saada luopumaan suojakuorestaan, hän taistelee vastaan. Moni laihtuisi huomattavasti helpommin, jos lihavuuden hoidossa paneuduttaisiin erilaisten ruokavalio- ja liikuntaohjeiden sijaan tunnelukkojen ja traumojen käsittelyyn ja purkamiseen. Kun mieli on kunnossa, sitä ei tarvitse suojata syömällä itseään lihavaksi. Tunnesyömisestä puhutaan jo paljon, mutta asian keskeisyyttä lihavuuden syynä ei vielä täysin ymmärretä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miten traumat vaikuttavat suoliston bakteerikantaan.
Kommentit (163)
61/163
|
17.04.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Se on addiktio, kuten päihderiippuvuus.
Voi nyt... Joo, minäkin olen addiktoitunut happeen, joka päivä pitää hengittää monta kertaa. Ruoka ei ole jotain minkä voi vaan lopettaa niin kuin alkoholin tai tupakan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Ei tämä ole niin yksinkertaista. Olen lihava ja laihduttamassa juuri nyt.
Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ruoan terveellisyydestä, mutta en ole ymmärtänyt oman kehoni kykyä käsitellä energiaa, kaloreita ym.
Minä vain en voi syödä ns. normaalisti. Minun tulee jokainen ateria ajatella. Vain siten voin laihtua ja pysyä normaalipainoisena. Ei tule kuuloonkaan, että voisin syödä vaikkapa pizzaa edes kerran viikossa. Kerran kahdessa viikossa ehkä ja tietty liikunta vaikuttaa.
Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka vetävät roskaa suuhunsa jatkuvasti, mutta paino normaali. Mulla ei ole sitä ja siksi minun on tajuttava, että joudun toimimaan toisin.
Rakas ihminen, sinun ei tarvitse puolustaa itseäsi tämän palstan trolleille. Ihan oikeasti. Hanki omanarvontunto.
Elintasosairaus. 40 vuotta sitten harvat oli lihavia. Pullaa ja makkaraa syötiin kohtuudella, talvet hiihdettiin ja kesät pyöräiltiin. Turha lihavia yksilöinä syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Se on addiktio, kuten päihderiippuvuus.
Olet asian ytimessä. Addiktiot syntyvät tunnelukkojen ja traumojen vaikutuksesta. Siksi päihdeongelmaisillekin pitäisi tarjota ensisijaisesti terapiaa rangaistusten sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.
Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.[/
Tämä on oiva esimerkki tunnesyömisestä. Aina on jokin syy syödä, kuten alkoholisteilla on aina hyvä syy juoda.
Aivan. Seuraavalla kerralla kannattaisi istua rauhassa kyllästymisen tunteen kanssa. Ehkä sen taustalta löytyy muita tunteita, joiden kohtaamista kirjoittaja välttää syömällä.
Ehkä kuitenkin otan ohjeita vastaan vain jos ensinnäkin niitä itse koen tarvitsevani ja toiseksi vain sellaiselta, joka on opiskellut ravitsemus-, terveys- ja/tai lääketieteitä enemmän kuin minä itse. En vauvapalstan kirjoittajilta ;-)
Ehkä kannattaisi seurata hoikan neuvoja, jotainhan hän tekee oikein..?
Olin 45-vuotiaaksi saakka hoikka, ei minun tarvitse kysyä miten ollaan hoikka. En ole missään kohtaa halunnut neuvoja, ymmärräthän. Kirjoitin edellä "jos ensinnäkin niitä itse koen tarvitsevani". Toistaiseksi en tarvitse, olen tyytyväinen elämääni juuri tällaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä onko "suojakuori" oikea sana ainakaan mun kohdalla, mutta mulla on lihomisen taustalla tunnesyöminen. En saa mistään muusta mielihyvää kuin hyvästä ruoasta. Terveellinen ruoka ei sitä tuo ja urheilustakaan en saa mielihyvää. Kun nämä tajusin niin tuli paljon rennompi ote omaan kehoonkin. Tarvitsisin terapiaa yms. mutta mistäpä sitä vähävaraisena tällaisilla syillä saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Sivustalta kommentoin. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa esitettiin kohua herättänyt brittidokumentti, jossa koko ikänsä intohimoisesti liikuntaa harrastanut ravitsemus- ja liikunta-alan ammattilainen lihotti itseään reippaasti ja näytti sitten, kuinka kilot karistettiin.
Ongelmana oli kuitenkin se, että koehenkilö todellakin oli fanaattinen liikkuja, joka tosissaan kärsi, kun joutui olemaan liikkumatta ja syömään itselleen vieraalla tavalla. Hänen tapauksessaan laihduttaminen oli sekä helppoa että riemukasta. Toisin on niillä, joiden taustalla ei ole saliyrittäjän ja fitnessbloggarin sielua ja vuosien mittaan ihanteelliseksi trimmattua kehoa.
Lihavat aina sanovat että helppo hoikkien on puhua kun heidän ei tarvitse laihduttaa, sitten kun joku hoikka lihottaa itsensä ja laihduttaa niin sekään ei kelpaa?? :D
Älä nyt riemastu ennen aikojasi. Kuvio on aivan sama kuin siinä, että koko ikänsä lihavana ollut ihminen ryhtyy ankaralle dieetille, tiputtaa parikymmentä kiloa muutamassa kuukaudessa ja lihoo ne sitten takaisin, kun pääsee taas vanhojen elämäntapojensa pariin. Useampi on epäonnistunut kuin onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tähän markkinarakoon julkkisten myymät nettidieetit iskevät, ensin myydään samat-ohjeet-kaikille nettidieetti ja kun niillä niin harvoin pysyviä ja terveellisiä tuloksia saa niin sen jälkeen myydään henkistä valmennusta ja syyllistetään laihduttajaa joka ei (huonoa)nettidieettiä käyttämällä pystynyt pysyvästi laihtumaan. Ja sitten paistatellaan lehtien palstoilla menestyneenä yrittäjänä ja laihdutusasiantuntijana.
Törkeää ihmisten hyväksikäyttöä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.
Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.
Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.
Ei tämä ole niin yksinkertaista. Olen lihava ja laihduttamassa juuri nyt.
Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ruoan terveellisyydestä, mutta en ole ymmärtänyt oman kehoni kykyä käsitellä energiaa, kaloreita ym.
Minä vain en voi syödä ns. normaalisti. Minun tulee jokainen ateria ajatella. Vain siten voin laihtua ja pysyä normaalipainoisena. Ei tule kuuloonkaan, että voisin syödä vaikkapa pizzaa edes kerran viikossa. Kerran kahdessa viikossa ehkä ja tietty liikunta vaikuttaa.
Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka vetävät roskaa suuhunsa jatkuvasti, mutta paino normaali. Mulla ei ole sitä ja siksi minun on tajuttava, että joudun toimimaan toisin.
Rakas ihminen, sinun ei tarvitse puolustaa itseäsi tämän palstan trolleille. Ihan oikeasti. Hanki omanarvontunto.
Hei, kiitos tsempeistä. Mulla ei nyt tällä hetkellä ole omanarvontunnon kanssa ongelmia. Kardiologi pisti mulle faktat tiskiin ja siksi laihdutan. Myös läheisteni takia, koska tarvitsevat minua.
Siksi pohdiskelen ja yritän parhaani. Vielä kiitokset ystävällisyydestäsi : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laihtunut 20 kg vuodessa ja edelleen olen lihava. Painan sata kiloa. Epäilen, etten saa loppuja kiloja pois, mutta yritän ainakin. Jos näette mielestänne lihava ihmisen, niin ettepä voi tietää paljonko hän on taistellut päästäkseen siihen painoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Sivustalta kommentoin. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa esitettiin kohua herättänyt brittidokumentti, jossa koko ikänsä intohimoisesti liikuntaa harrastanut ravitsemus- ja liikunta-alan ammattilainen lihotti itseään reippaasti ja näytti sitten, kuinka kilot karistettiin.
Ongelmana oli kuitenkin se, että koehenkilö todellakin oli fanaattinen liikkuja, joka tosissaan kärsi, kun joutui olemaan liikkumatta ja syömään itselleen vieraalla tavalla. Hänen tapauksessaan laihduttaminen oli sekä helppoa että riemukasta. Toisin on niillä, joiden taustalla ei ole saliyrittäjän ja fitnessbloggarin sielua ja vuosien mittaan ihanteelliseksi trimmattua kehoa.
Itse mietin juuri toissapäivänä, että olisi niin paljon mukavampaa elää, jos olisi edes jollain tavalla sporttinen ja menevä ihminen. Olen lapsesta asti ollut se kirjoihin uppoava haaveilija, joka viihtyy sisällä. Nyt COVID19 aikaan minua ei haittaa lainkaan olla sisällä 24/7, onhan minulla vaikka mitä tekemistä netin, kirjojen ja taidevälineiden kautta. Pääni sisällä pyöri 3843458 ajatusta, pohdintaa ja mm. filosofiset, eksistentiaaliset ja jopa uskonnolliset kysymykset ovat minusta todella mukavaa pohdittavaa. Olen jo teininä miettinyt teemoja mikä on elämän tarkoitus, mikä on ihmisen tarkoitus, mitä tarkoittaa onnellinen elämä ja mitä se tarkoittaa globaalilla tasolla ja yksilötasolla, mitä yhteistä ihmisillä on, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla ja mikä heitä motivoi. Nykyisessä työssäni pohdin paljon esimerkiksi ihmisen laumakäyttäytymistä ja psykologiaa, jota mm. myynti ja johtaminen vaativat toimiakseen hyvin.
Mutta liikunta? Ai vattu, ei sitten nappaa yhtään. Pidän korkeintaan simppeleistä venytyksistä ja arkiliikunnasta (olen autoton). Minulle on aivan vierasta joidenkin ystävieni TARVE liikkua. Sanovat, että pää hajoaa, jos ei pääse purkamaan ylimääräistä energiaa juoksemalla, joogalla, salilla. Itse voisin maata sängyssä viikon liikkumatta mihinkään, mutta tulisin hulluksi, jos en pääsisi purkamaan mentaalista energiaani esimerkiksi kirjoittamalla, piirtämällä tai lukemalla.
Olisi helpointa olla siinä puolivälissä; henkilö, joka tarvitsee älyllistä ja fyysistä stimulaatiota, koska muuten alkaa energiaa pakkautua kehoon liikaa ja se ilmenee erinäisinä hermostuneisuuden, levottomuuden ja ahdistuksen oireina. Mutta, minä olen Pohtija Pulla, joka edelleen 40-vuotiaana odottaa, että jokin liikuntalaji iskisi ja alkaisi inspiroida. Pitäisi varmaan päästä kokeilemaan kaikkia maailman lajeja. Ehkä minun juttuni onkin jokin spesifi sirkusjuttu. Tai jokin taisteluväline, jota ei opeteta Suomessa esimerkiksi chakram tai kusarigama. Tai ehkä jokin paritanssin muoto, johon tarvitsisin tanssista yhtä innostuneen partnerin. Tai joku muu, mitä en osaa edes keksiä tai johon minulla ei ole varaa-
Minulle liikunta nimenomaan on tosi tylsää, enkä saa siitä irti mitään muuta kuin kipeät lihakset tai levottomuuden. Jos siihen yhdistyy mielen hallinta liikkeen lisäksi, ollaan jo paremmilla vesillä, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä "Tässä se on! On ihanaa liikkua! Ai että tulee hyvä olo!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten älykkyyden vertailu on muutenkin tabu, joten tästäkin voi joku vetää herneen nenään. Mutta tutkimukset osoittavat, että alhaisen älykkyysosamäärän ja lihavuuden välillä on yhteys:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3813310/
Se ei tarkoita sitä, että kaikista, joilla on alhainen äo, tulee lihavia, tai että ihmisistä, joilla on korkea äo, ei koskaan tule lihavia, mutta alhaisen äo:n lapsena omaavasta tulee tilastollisesti todennäköisemmin lihava aikuisena kuin korkeamman äo:n lapsena omaavasta. Tuossa ylläolevassa tutkimuksessa lihavien aikuisten ryhmän keskimääräinen äo oli yli 4 pistettä alempi kuin laihojen aikuisten ryhmän, ja sama ero noiden ryhmien välillä oli näkyvissä jo lapsuudessa. Eli niiden lapsien, joista tuli aikuisena lihavia, äo oli keskimäärin yli 4 pistettä alempi kuin niiden lapsien, joista tuli aikuisen laihoja.
Syitä tuolle on varmasti monia, mutta yksi todennäköinen selityksistä on se, että äo:n ja impulsiivisuuden välillä on negatiivinen korrelaatio, mihin monet tutkimukset viittaavat. Ts. korkeamman äo:n omaavilla olisi keskimäärin parempi impulssikontrolli. Joissain tutkimuksissa tuo korrelaatio on todettu suhteellisen vähäiseksi, mutta pidän silti tuota yhtenä todennäköisenä selittävänä tekijänä.
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2015.01853/full
Anekdoottisena huomiona voisi todeta, että eivät esim. ne Hengenvaarallisesti lihava -ohjelman osallistujat vaikuta yleensä kovin älykkäiltä, vai onko joku eri mieltä? Toki pitää ottaa huomioon, että voi olla, että vähemmän älykkäät ihmiset hakeutuvat herkemmin varsinkin tuollaisiin tosi-TV-ohjelmiin, mutta en usko, että kyse on vain siitä. On vaikea uskoa, että ainakaan kukaan, joka on hyvin älykäs tai jolla on selvästi keskimääräistä korkeampi äo, ylipäätään päästäisi itseään siihen tilaan, missä nuo ohjelman osallistujat ovat.
Minä tiedän tapauksen, jossa henkilöä oli useamman kerran ahdisteltu seksuaalisesti. Teini-iässä alkoi lihomaan ja laihdutusyrityksiä sen jälkeen useita. Joskus laihdutus lähtee nopeasti käyntiin ja rullaa hyvin, mutta muutaman viikon kuluttua alkaa ahdistus muodostua niin pahaksi, että laihdutus loppuu. Ja ahdistuksen oireet ilmeisesti välillä ihan fyysisiä, jonka lisäksi on pelkotiloja tms. ahdistelusta, miehistä (koska miehet ovat olleet niitä ahdistelijoita). Hän on päätellyt, että ainakin hänen tapauksessaan se on varmasti suojakuori. Katsoin kerran myös yhtä dokumenttia ja siinä nainen samanlaisella taustalla kertoi ylipainon suojelevan häntä siten, että mitä lihavampi hän on niin sitä harvempi ihminen kokee hänet viehättäväksi ja silloin hän ei enää joudu ahdistelun/hyväksikäytön uhriksi.
Ei tietenkään kaikilla näin, mutta varmaan monella todella ylipainoisella löytyy jotain traumaa sieltä taustalta. Ihmiskunta on kyllä suuurelta osin ihan hirveää porukkaa, kun aiheuttaa toisille tuollaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.
Sivustalta kommentoin. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa esitettiin kohua herättänyt brittidokumentti, jossa koko ikänsä intohimoisesti liikuntaa harrastanut ravitsemus- ja liikunta-alan ammattilainen lihotti itseään reippaasti ja näytti sitten, kuinka kilot karistettiin.
Ongelmana oli kuitenkin se, että koehenkilö todellakin oli fanaattinen liikkuja, joka tosissaan kärsi, kun joutui olemaan liikkumatta ja syömään itselleen vieraalla tavalla. Hänen tapauksessaan laihduttaminen oli sekä helppoa että riemukasta. Toisin on niillä, joiden taustalla ei ole saliyrittäjän ja fitnessbloggarin sielua ja vuosien mittaan ihanteelliseksi trimmattua kehoa.
Itse mietin juuri toissapäivänä, että olisi niin paljon mukavampaa elää, jos olisi edes jollain tavalla sporttinen ja menevä ihminen. Olen lapsesta asti ollut se kirjoihin uppoava haaveilija, joka viihtyy sisällä. Nyt COVID19 aikaan minua ei haittaa lainkaan olla sisällä 24/7, onhan minulla vaikka mitä tekemistä netin, kirjojen ja taidevälineiden kautta. Pääni sisällä pyöri 3843458 ajatusta, pohdintaa ja mm. filosofiset, eksistentiaaliset ja jopa uskonnolliset kysymykset ovat minusta todella mukavaa pohdittavaa. Olen jo teininä miettinyt teemoja mikä on elämän tarkoitus, mikä on ihmisen tarkoitus, mitä tarkoittaa onnellinen elämä ja mitä se tarkoittaa globaalilla tasolla ja yksilötasolla, mitä yhteistä ihmisillä on, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla ja mikä heitä motivoi. Nykyisessä työssäni pohdin paljon esimerkiksi ihmisen laumakäyttäytymistä ja psykologiaa, jota mm. myynti ja johtaminen vaativat toimiakseen hyvin.
Mutta liikunta? Ai vattu, ei sitten nappaa yhtään. Pidän korkeintaan simppeleistä venytyksistä ja arkiliikunnasta (olen autoton). Minulle on aivan vierasta joidenkin ystävieni TARVE liikkua. Sanovat, että pää hajoaa, jos ei pääse purkamaan ylimääräistä energiaa juoksemalla, joogalla, salilla. Itse voisin maata sängyssä viikon liikkumatta mihinkään, mutta tulisin hulluksi, jos en pääsisi purkamaan mentaalista energiaani esimerkiksi kirjoittamalla, piirtämällä tai lukemalla.
Olisi helpointa olla siinä puolivälissä; henkilö, joka tarvitsee älyllistä ja fyysistä stimulaatiota, koska muuten alkaa energiaa pakkautua kehoon liikaa ja se ilmenee erinäisinä hermostuneisuuden, levottomuuden ja ahdistuksen oireina. Mutta, minä olen Pohtija Pulla, joka edelleen 40-vuotiaana odottaa, että jokin liikuntalaji iskisi ja alkaisi inspiroida. Pitäisi varmaan päästä kokeilemaan kaikkia maailman lajeja. Ehkä minun juttuni onkin jokin spesifi sirkusjuttu. Tai jokin taisteluväline, jota ei opeteta Suomessa esimerkiksi chakram tai kusarigama. Tai ehkä jokin paritanssin muoto, johon tarvitsisin tanssista yhtä innostuneen partnerin. Tai joku muu, mitä en osaa edes keksiä tai johon minulla ei ole varaa-
Minulle liikunta nimenomaan on tosi tylsää, enkä saa siitä irti mitään muuta kuin kipeät lihakset tai levottomuuden. Jos siihen yhdistyy mielen hallinta liikkeen lisäksi, ollaan jo paremmilla vesillä, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä "Tässä se on! On ihanaa liikkua! Ai että tulee hyvä olo!"
Ihan sama. En kerta kaikkiaan nauti liikunnasta. Nytkin odotan, että kun työpäivä päättyy niin pääsen sänkyyn jatkamaan eilen aloittamaani dekkaria.
Vierailija kirjoitti:
miksi lihavat eivät mene terapiaan?
Ylipainoiset saavat huonommin apua myös mielenterveyden ongelmiin. Myös ahdistuksen, masentuneisuuden, apatian ja väsymyksen toteaa moni lääkäri korjaantuvan painonpudotuksella, eikä terapialähetettä saa ennen kuin laihduttaa.
Simppelisti sanottuna: jos terveellinen ruoka kohtuudella sekä liikunta ei ole kivaa, silloin pitää punnita onko kivempaa sitten läskinä jolla on terveysongelmia. Ihan ite saa päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lihavuus on ahdistuksen seuraus. Mitä enemmän luen tällaisia avauksia, sitä enemmän ahdistun, ja sitä enemmän syön. Tehkää avauksia vaikkapa kevään linnuista tai koppakuoriaisista, niin ihmisten mielialat nousisivat edes hieman, ja heillä riittäisi voimia ja iloa taistella kilojen pudottamisen kanssa. Ihan oikeasti. Minä kyllä tiedän, että ylipaino on terveysriski. En halua kuulla sitä tuhat kertaa päivässä. Haluan iloa elämääni, jotta jaksan. Jaksaminen on vaikeaa juuri nyt.
Miten ongelmiin voidaan puuttua jos niistä ei saa edes puhua?
Miten ongelmiin voidaan puuttua ja miten ne saadaan selvitettyä jos niistä puhutaan vaan yleisellä tasolla jossain anonyymillä keskustelupalstalla, yleistäen kaikkien lihavien lihavuus samaan muottiin: ylensyönti, laiskuus, suojakuori jne. Lihavuutta on vaikea hoitaa koska lihavuuteen on niin erilaisia syitä, ja jokaisen syy(t) pitäisi käydä läpi henkilökohtaisesti. Ei se auta että täällä huudellaan anonyyminä kuinka minunkin kaveri on just tällanen laiska läski vaikka silläkin oli ihana lapsuus. Mullakin on kavereita jotka voivat syödä ihan mitä tahansa, ovat laiskoja liikkumaan ym ja ovat silti hoikkia. Lääkitys, sairaudet, perimä yms painavat tosi paljon tässäkin yhtälössä miten tullaan lihavaksi. Myös laihtuminen on todella monen asian summa. Tottakai on ihmisiä jotka ovat vaan välinpitämättömiä ja laiskoja, mutta kun se ei ole yksiselitteinen syy mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Elintasosairaus. 40 vuotta sitten harvat oli lihavia. Pullaa ja makkaraa syötiin kohtuudella, talvet hiihdettiin ja kesät pyöräiltiin. Turha lihavia yksilöinä syyttää.
Osittain totta. Nykyään tarjolla olevan ruoan, erityisesti epäterveellisten ja kaloripitoisten herkkujen määrä on moninkertainen 40 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Tämä on tarjonnut ihmisille uuden keinon suojautua kokemiensa traumojen aiheuttamilta ikäviltä tunteilta. Tunteet tulisi kuitenkin kokea, jotta niistä pystyy päästämään irti. Lihominen on vain peittelyä, yritys suojautua.
Vierailija kirjoitti:
Simppelisti sanottuna: jos terveellinen ruoka kohtuudella sekä liikunta ei ole kivaa, silloin pitää punnita onko kivempaa sitten läskinä jolla on terveysongelmia. Ihan ite saa päättää.
Niin no kun sitähän tässä on yritetty kertoa, että osataan kyllä kysyä apua, jos sitä joskus halutaan. Tässä keskustelussa tarjotaan taas neuvoja, joita kukaan ei edes kysynyt.