Väitän: Lihavuutta on vaikea hoitaa, koska lihavuus on suojakuori

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuvailit tunteiden turtumusta, ehkä masennusta. Taustalla kenties traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuudella on yhteys jopa syntymäpainoon. Miten tällaista asiaa yksilö voi kontrolloida???

Ei syö niin paljon että lihoo...?

Ei lihomiseen vaikuta pelkkä ruoan määrä. Milloin tämä menee jakeluun? Lihomiseen vaikuttavat monet yksilölliset tekijät.

Ei vaikutakaan, vaan myös ruuan sisältö vaikuttaa. Sisältö vaikuttaa myös siihen määrään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.

Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.[/

Tämä on oiva esimerkki tunnesyömisestä. Aina on jokin syy syödä, kuten alkoholisteilla on aina hyvä syy juoda.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa pointti. Tohtori Nowzaradan puhuu n. 300.kiloisten kohdalla juuri tunnesyömisestä.

Meillä tavislihavilla asia on hiukan toinen. On geenejä, jotka altistavat lihomiselle, sairauksia, lääkityksiä, päihdeongelmiakin. Ihmisen pitää löytää oikea tapa sovittaa energian kulutusta ja saantia. Se ei ole helppoa, vaikka pää olisi muuten kuinka kunnossa.

Väitän, että myös suurin osa päihdeongelmista johtuu lapsuuden traumoista. Jopa osa sairauksista johtuu niistä.

Olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuvailit tunteiden turtumusta, ehkä masennusta. Taustalla kenties traumoja.

Hänellä on ollut ihana lapsuus. Omien sanojensa mukaan. Uskokaa nyt vain, on ihmisiä joille tärkeintä on se että ei ole vaivaa. Tunnen muitakin tällaisia ja tunnette itsekkin varmasti jos vähän mietitte. Kaikki eivät välttämättä ole lihavia (vielä).

Kaikki mistä toiset saa iloa; käsityöt, eläintenhoito, jonkin soittimen soittaminen, puutarhan hoitaminen, liikuntaharrastukset, kävely, ystävien tapaaminen kodin ulkopuolella... vaivaa, vaivaa, vaivaa. Jos itse kerron aloittaneeni jonkin uuden harrastuksen, ensimmäinen kommentti on että onpa siitä tuostakin vaivaa, helpommalla pääsisi jos tekisi näin ja noin. Ei ymmärrä yhtään että se jonkin asian tekeminen juuri on se nautinto, ei se lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuvailit tunteiden turtumusta, ehkä masennusta. Taustalla kenties traumoja.

Hänellä on ollut ihana lapsuus. Omien sanojensa mukaan. Uskokaa nyt vain, on ihmisiä joille tärkeintä on se että ei ole vaivaa. Tunnen muitakin tällaisia ja tunnette itsekkin varmasti jos vähän mietitte. Kaikki eivät välttämättä ole lihavia (vielä).

Sanotko siis että joidenkin ihmisten lihavuus johtuu laiskuudesta? Ei kai.. sehän on aina geeneistä kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.

Ei voi. Lihavuus aiheuttaa niin paljon ongelmia yhteiskunnalle ja yksilöille, että lihavuuden syihin tulee paneutua syvällisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuvailit tunteiden turtumusta, ehkä masennusta. Taustalla kenties traumoja.

Hänellä on ollut ihana lapsuus. Omien sanojensa mukaan. Uskokaa nyt vain, on ihmisiä joille tärkeintä on se että ei ole vaivaa. Tunnen muitakin tällaisia ja tunnette itsekkin varmasti jos vähän mietitte. Kaikki eivät välttämättä ole lihavia (vielä).

On hyvin mahdollista, että ystäväsi välttelee tunteidensa kohtaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuvailit tunteiden turtumusta, ehkä masennusta. Taustalla kenties traumoja.

Hänellä on ollut ihana lapsuus. Omien sanojensa mukaan. Uskokaa nyt vain, on ihmisiä joille tärkeintä on se että ei ole vaivaa. Tunnen muitakin tällaisia ja tunnette itsekkin varmasti jos vähän mietitte. Kaikki eivät välttämättä ole lihavia (vielä).

Sanotko siis että joidenkin ihmisten lihavuus johtuu laiskuudesta? Ei kai.. sehän on aina geeneistä kiinni!

Ei, tämä on jotain vielä syvempää. Itsekkin olen laiska, mutta olen silti kiinnostunut monista asioista ja siksi tulee tehtyä vähän sitä sun tätä.

Ja kyllä on ihan mahdollista että on masentunut. Ei kai kukaan voi pysyä mieleltään terveenä vain makaamalla sohvalla, syömällä eineksiä ja käymällä töissä sen mitä pakko on. Tuollainen elämänasenne tekee kenet tahansa masentuneeksi. Ja paranemisen mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuulostaa masentuneelta ihmiseltä

Hän on ollut tällainen lapsesta saakka.

Lapsetkin voivat olla masentuneita, esimerkiksi jos on hyväksikäytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.

Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.[/

Tämä on oiva esimerkki tunnesyömisestä. Aina on jokin syy syödä, kuten alkoholisteilla on aina hyvä syy juoda.

Aivan. Seuraavalla kerralla kannattaisi istua rauhassa kyllästymisen tunteen kanssa. Ehkä sen taustalta löytyy muita tunteita, joiden kohtaamista kirjoittaja välttää syömällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko nää lihavuusjutut jo lopettaa? Päivittäin kymmeniä alotuksia "läski sitä, läski tätä". Lihota itsesi ja tule sitten kertomaan kuinka helppoa on laihtua. Nimim. laihduttanut vuodesta 2005.

Sivustalta kommentoin. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa esitettiin kohua herättänyt brittidokumentti, jossa koko ikänsä intohimoisesti liikuntaa harrastanut ravitsemus- ja liikunta-alan ammattilainen lihotti itseään reippaasti ja näytti sitten, kuinka kilot karistettiin.

Ongelmana oli kuitenkin se, että koehenkilö todellakin oli fanaattinen liikkuja, joka tosissaan kärsi, kun joutui olemaan liikkumatta ja syömään itselleen vieraalla tavalla. Hänen tapauksessaan laihduttaminen oli sekä helppoa että riemukasta. Toisin on niillä, joiden taustalla ei ole saliyrittäjän ja fitnessbloggarin sielua ja vuosien mittaan ihanteelliseksi trimmattua kehoa.

Lihavat aina sanovat että helppo hoikkien on puhua kun heidän ei tarvitse laihduttaa, sitten kun joku hoikka lihottaa itsensä ja laihduttaa niin sekään ei kelpaa?? :D

Ihminen luulee olevansa viisas. Erehtyy.

Heikko on ihminen.

Kuin ruohonkorsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, mihin tunteeseen ajattelin juuri hakea toisen voileivän? Kyllästymiseen. Siihen, että jälleen kerran istun koneen ääressä tekemässä työtä, johon kuuluu päivystämistä, ja sen ohella luen miljoonannen kerran kuinka joku maallikko, jolla ei ole viikkoakaan ravitsemustieteen tai psykologian opintoja, alkaa neuvoa meitä läskejä.

Voi olla, että otan leivän lisäksi myös jugurttia ja muroja, niin jaksan näitä juttuja paremmin.[/

Tämä on oiva esimerkki tunnesyömisestä. Aina on jokin syy syödä, kuten alkoholisteilla on aina hyvä syy juoda.

Jep ja ihan kuin pikkulapsi ”sitten mä syön vaan lisää! Katsokaa!! Mä syön lisää!! Ärsyttääkö!” Ihan kuin ei ymmärrettäisi että itselleen siinä vaan tekee hallaa, ei se meiltä ole pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että omalla ystävälläni huomattava ylipaino johtuu mielenkiinnon puutteesta yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi ole kiinnostunut käyttämään aikaa ruoan valmistamiseen yhtään. Ruoka on tyyliin mikrohamppari - pari sekuntia mikrossa pim! Valmis! Ei ole kiinnostunut oppimaan tekemään mitään ruokaa. Sama asenne kaikkea kohtaan. Luonto ei kiinnosta tippaakaan, joten ei myöskään kiinnosta käydä vaikka kävelyllä metsässä keväisenä päivänä, mikä muista ihmisistä on yleensä aivan ihanaa. Matkustus kiinnostaa, mutta matkalla ei kiinnosta tehdä mitään, vain maata altaalla ja syödä valmiista pöydästä. Hotellin ulkopuolella liikkuu taksilla. Mitkään harrastukset ei kiinnosta. Ei liikunta, ei musiikki, ei yksin, ei ryhmässä, ei edes omassa kodissa harrastettavat.

Koko elämä on sen optimointia että tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaikesta on vaivaa. Normaali ihminen kuitenkin yleensä haluaa joskus edes tehdä jotain. Mitä se sitten onkin.

Ja turha tulla nyt tähän jankuttamaan ettei itseäkään kiinnosta nuo mitkä luettelin. Kyse on siitä että häntä ei kiinnosta mikään. Mistään ei saa olla yhtään vaivaa.

Kuulostaa masentuneelta ihmiseltä

Hän on ollut tällainen lapsesta saakka.

Lapsetkin voivat olla masentuneita, esimerkiksi jos on hyväksikäytetty. 

Voisiko olla mahdollista että hän ei ole traumatisoitunut eikä häntä ole käytetty hyväksi? Voisiko se nyt mitenkään olla mahdollista?

Se että tositv:ssä näiden taustalla on aina hyväksikäyttö ei tarkoita sitä että niin olisi oikeasti aina, vaan sitä että sellaisesta taustasta saa tehtyä dramaattisempaa tositv:tä.

Vierailija kirjoitti:

Se on addiktio, kuten päihderiippuvuus.

Kus.päisyyskö ?

Zinc

Lihavista varmaan kiva tietää että ihmiset ajattelee heidän tulleen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lapsena.