Mihin ammattiin sopii ujo ja outo/kummallinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla outo?

Tulitko töihin rillit vinossa ja nakki tukassa vai tuijotitko työkavereita samalla muristen?

Olen ihan varma, että kukaan ei ole niin outo kun uskoo olevansa.

Nakki tukassa 🤣

Rekkakuski, hyvin itsenäistä ja yksinäistäkin työtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mitään tarkempia perusteita, mutta olen kuullut ujoudestani koko urani ajan. Sitä ei mainittu potkujen syyksi, mutta arvelen sen vaikuttaneen. En ole saanut mitään muuta negatiivista palautetta.

Höpsis, me kaikki suomalaiset ollaan enemmän tai vähemmän ujoja, yleensä enemmän.

Mutta kyllä  se Ujous siitä karisee sillä, kun haastaa itseään tekemään sellaista mitä ei ole ennen tehnyt ja onnistuu!

Olen varma, että sinustakin on vaikka mihin, et vaan tiennyt sitä - mieti jotain sellaista mitä oikeasti haluaisit tehdä ja sitten vaan rohkeasti suuntaat sitä unelmiasi kohti.

Jos on tyytyväinen itseensä näin niin mitä hiton väliä onko ”ujo”? Jostain syystä se tuntuu aina muita haittaavan ja pakko huomautella.

Jos oot älykäs ja osaat hommasi niin koodaajalta kyllä sallitaan paljon.

Minulla on aivan sama tilanne. Kyllähän vielä jokin ammatti ujon ja itsenäistä työtä kaipaavan luonteenpiirteillä ehkä voi löytyä, mutta kun on vielä heikkolahjaisuutta (kyllä, minulla on tästä diagnoosi, joten en mutuile tällaisilla asioilla), niin mahdottomaksi menee. En ole kovin älykäs, eikä ole fyysistä voimaakaan. Kaikki perhanan diagnoosit (esim. autismin piirteet, laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli heikkolahjaisuus, lapsena diagnosoitu semanttis-pragmaattinen dysfasia) vain estää monet ammattikoulualatkin, enkä uskalla oikein haaveillakaan ajatellessani, ettei tule onnistumaan diagnoosien takia.

Olen luonteeltani epävarmakin ja pelokas ottamaan riskejä, etenkin muiden nähden ja pelkään seurauksia, jos teenkin väärin. Vaikka tiedän, ettei minua nyt ihan alimpaan Helvettiin ole kirottu tehdessäni jotain väärin, mutta silti minulla on nämä heikon ihmisen piirteet. Valitettavasti minusta on tullut tällainen kiusaamisen takia, ja ryhmätyötkin olivat minulle täyttä kidutusta ollessani peruskoululainen. Energiani kuluu siitä, jos joku ihan turhista puhuu. Näin kävi viimeksi kevättalvella omaa polkua ja työelämää käsittelevässä lyhytkoulutuksessa: koko ajan jotain ryhmätöitä joistain turhista asioista, työelämäjaksosta taas pidin. Opettajakin kyllä huomasi minun osaavani hyvin tehdä yksilötehtäviä ja hyvä tietokoneella (lähinnä osaan nettiä käyttää, en ole tekniikkanero), mutta enpä saanut hirveämmin omaa tapaani toteuttaa. 

Tulen kyllä toimeen muiden kanssa, mutta se on sitten toinen asia, miten paljon jaksan ja haluan olla mukana sosiaalisessa kanssakäymisessä. On ihan porukastakin kiinni. Töissä olen aina keskittynyt työntekoon ja minua on kutsuttu tunnolliseksi, reippaaksi ja ahkeraksi, mikä on kyllä aika ristiriidassa omien luonteenpiirteideni kanssa. Olen aiemmin yrittänyt omaksua niitä "hyväksytympiä" luonteenpiirteitä, kun on aina tuntunut, että itsessäni on jotain vikaa. 

Tässä keskustelupalstassa mainittu välinehuoltajan ammattikin on pyörinyt mielessä, jos tällainen tyhmä edes sellaiseen hommaan huolittaisiin. Eihän sen homman pitäisi mitään ydinfysiikkaa olla, mutta jää askarruttamaan peruskoulussa yksilöllistetty matematiikka, josta selvisin arvosanalla seitsemän. Hyvä, kun edes peruslaskutoimituksia hallitsen. Kuvamuististani olen oppinut, että monta euroa annan tietystä annetusta rahasummasta takaisin. Kyllä, olen ollut kassatarjoilijana eikä kukaan ole antanut palautetta, että olisin antanut väärän summan rahaa takaisin asiakkaalle. Ravintola-alan töistä haluaisin päästä eroon, mutta välillä mietin, että onkohan se ainoa vaihtoehto, johon tyytyä. 

Haluaisin rehellisiksi olla harkitessani kyseistä ammattia, jos edes kykenen hakemaan. Tietoa olen ihan ennakkoon hakenut työkuvasta ja tiedän järjellä ajateltuna, että siinä tehdään hoitotyötä välillisesti ja ei ole leikin asia, jos potilaan suuhun päätyy epästeriili instrumentti. Siihen kyllä voi luottaa, etten töissä käytä aikaani hölmöilyyn eikä koskaan tulisi kuuloonkaan. 

Onhan minullekin tuota datanomia väläytetty ammatinvalintapsykologin toimesta, mutta mietin, että olenkohan liian vähä-älyinen koodaajaaksi ja koodaajistakin on ylitarjontaa. Datanomien työtilannekaan ei ole mikään ideaali, vaan enemmänkin suositaan vähintään ammattikorkeakoulutuksen suorittanutta. 

Vaikuttaa ihan kuin kaikissa työpaikoissa pitäisi nykyään olla sosiaalinen ja paljon työyhteisön kanssa tekemisissä (ehkä koska sen uskotaan lisäävän työhyvinvointia, mikä osalla ihmisistä varmaan pitääkin paikkansa).

Sitten niillä, jotka ovat ujoja ja epäsosiaalisia eivätkä jaksa (kasvokkaista) vuorovaikutusta, tästä seuraa ongelmia työllistymisessä ja työssä pysymisessä.

Esim. siivoojan työssä sen pitäisi kyllä riittää, että tulee puhdasta jälkeä vaaditussa aikataulussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan sama tilanne. Kyllähän vielä jokin ammatti ujon ja itsenäistä työtä kaipaavan luonteenpiirteillä ehkä voi löytyä, mutta kun on vielä heikkolahjaisuutta (kyllä, minulla on tästä diagnoosi, joten en mutuile tällaisilla asioilla), niin mahdottomaksi menee. En ole kovin älykäs, eikä ole fyysistä voimaakaan. Kaikki perhanan diagnoosit (esim. autismin piirteet, laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli heikkolahjaisuus, lapsena diagnosoitu semanttis-pragmaattinen dysfasia) vain estää monet ammattikoulualatkin, enkä uskalla oikein haaveillakaan ajatellessani, ettei tule onnistumaan diagnoosien takia.

Olen luonteeltani epävarmakin ja pelokas ottamaan riskejä, etenkin muiden nähden ja pelkään seurauksia, jos teenkin väärin. Vaikka tiedän, ettei minua nyt ihan alimpaan Helvettiin ole kirottu tehdessäni jotain väärin, mutta silti minulla on nämä heikon ihmisen piirteet. Valitettavasti minusta on tullut tällainen kiusaamisen takia, ja ryhmätyötkin olivat minulle täyttä kidutusta ollessani peruskoululainen. Energiani kuluu siitä, jos joku ihan turhista puhuu. Näin kävi viimeksi kevättalvella omaa polkua ja työelämää käsittelevässä lyhytkoulutuksessa: koko ajan jotain ryhmätöitä joistain turhista asioista, työelämäjaksosta taas pidin. Opettajakin kyllä huomasi minun osaavani hyvin tehdä yksilötehtäviä ja hyvä tietokoneella (lähinnä osaan nettiä käyttää, en ole tekniikkanero), mutta enpä saanut hirveämmin omaa tapaani toteuttaa. 

Tulen kyllä toimeen muiden kanssa, mutta se on sitten toinen asia, miten paljon jaksan ja haluan olla mukana sosiaalisessa kanssakäymisessä. On ihan porukastakin kiinni. Töissä olen aina keskittynyt työntekoon ja minua on kutsuttu tunnolliseksi, reippaaksi ja ahkeraksi, mikä on kyllä aika ristiriidassa omien luonteenpiirteideni kanssa. Olen aiemmin yrittänyt omaksua niitä "hyväksytympiä" luonteenpiirteitä, kun on aina tuntunut, että itsessäni on jotain vikaa. 

Tässä keskustelupalstassa mainittu välinehuoltajan ammattikin on pyörinyt mielessä, jos tällainen tyhmä edes sellaiseen hommaan huolittaisiin. Eihän sen homman pitäisi mitään ydinfysiikkaa olla, mutta jää askarruttamaan peruskoulussa yksilöllistetty matematiikka, josta selvisin arvosanalla seitsemän. Hyvä, kun edes peruslaskutoimituksia hallitsen. Kuvamuististani olen oppinut, että monta euroa annan tietystä annetusta rahasummasta takaisin. Kyllä, olen ollut kassatarjoilijana eikä kukaan ole antanut palautetta, että olisin antanut väärän summan rahaa takaisin asiakkaalle. Ravintola-alan töistä haluaisin päästä eroon, mutta välillä mietin, että onkohan se ainoa vaihtoehto, johon tyytyä. 

Haluaisin rehellisiksi olla harkitessani kyseistä ammattia, jos edes kykenen hakemaan. Tietoa olen ihan ennakkoon hakenut työkuvasta ja tiedän järjellä ajateltuna, että siinä tehdään hoitotyötä välillisesti ja ei ole leikin asia, jos potilaan suuhun päätyy epästeriili instrumentti. Siihen kyllä voi luottaa, etten töissä käytä aikaani hölmöilyyn eikä koskaan tulisi kuuloonkaan. 

Onhan minullekin tuota datanomia väläytetty ammatinvalintapsykologin toimesta, mutta mietin, että olenkohan liian vähä-älyinen koodaajaaksi ja koodaajistakin on ylitarjontaa. Datanomien työtilannekaan ei ole mikään ideaali, vaan enemmänkin suositaan vähintään ammattikorkeakoulutuksen suorittanutta. 

Tämä teksti on minusta tosi hyvin kirjoitettua ja loogista, joten mieleen tulee, että aika helpolla saa heikkolahjaisen paperit! Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä matikasta mitään, vaikka olisi normiperuskoulun ja jatko-opinnot käynyt, päässälasku on monille tosi työlästä. Autismin kirjoon kuuluu väsyminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, näin myös Asperger-pojalleni. Hän opiskelee rekkakuskiksi, missä ei tarvitse olla kovin sosiaalinen, joskin palautetta voi siinäkin varmaan tulla, jos on suorastaan tyly. Minulle opetettiin aikanaan lukiossa, että selkeä kirjoittaminen ja selkeä ajattelu kulkevat käsi kädessä, joten minusta sinulla on kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin :)

Siitä vaan omaa kiinnostuksen kohdetta opiskelemaan. Et välttämättä työllisty juuri sille alalle, mutta saat ajateltavaa ja puhuttavaa opintojen aikana. Monesti ongelmana voi olla, ettei ole yhteistä puhuttavaa ihmisten kanssa.

Opinnot osoittaisivat, että olet asioista kiinnostunut ja perehdyt mielelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan sama tilanne. Kyllähän vielä jokin ammatti ujon ja itsenäistä työtä kaipaavan luonteenpiirteillä ehkä voi löytyä, mutta kun on vielä heikkolahjaisuutta (kyllä, minulla on tästä diagnoosi, joten en mutuile tällaisilla asioilla), niin mahdottomaksi menee. En ole kovin älykäs, eikä ole fyysistä voimaakaan. Kaikki perhanan diagnoosit (esim. autismin piirteet, laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli heikkolahjaisuus, lapsena diagnosoitu semanttis-pragmaattinen dysfasia) vain estää monet ammattikoulualatkin, enkä uskalla oikein haaveillakaan ajatellessani, ettei tule onnistumaan diagnoosien takia.

Olen luonteeltani epävarmakin ja pelokas ottamaan riskejä, etenkin muiden nähden ja pelkään seurauksia, jos teenkin väärin. Vaikka tiedän, ettei minua nyt ihan alimpaan Helvettiin ole kirottu tehdessäni jotain väärin, mutta silti minulla on nämä heikon ihmisen piirteet. Valitettavasti minusta on tullut tällainen kiusaamisen takia, ja ryhmätyötkin olivat minulle täyttä kidutusta ollessani peruskoululainen. Energiani kuluu siitä, jos joku ihan turhista puhuu. Näin kävi viimeksi kevättalvella omaa polkua ja työelämää käsittelevässä lyhytkoulutuksessa: koko ajan jotain ryhmätöitä joistain turhista asioista, työelämäjaksosta taas pidin. Opettajakin kyllä huomasi minun osaavani hyvin tehdä yksilötehtäviä ja hyvä tietokoneella (lähinnä osaan nettiä käyttää, en ole tekniikkanero), mutta enpä saanut hirveämmin omaa tapaani toteuttaa. 

Tulen kyllä toimeen muiden kanssa, mutta se on sitten toinen asia, miten paljon jaksan ja haluan olla mukana sosiaalisessa kanssakäymisessä. On ihan porukastakin kiinni. Töissä olen aina keskittynyt työntekoon ja minua on kutsuttu tunnolliseksi, reippaaksi ja ahkeraksi, mikä on kyllä aika ristiriidassa omien luonteenpiirteideni kanssa. Olen aiemmin yrittänyt omaksua niitä "hyväksytympiä" luonteenpiirteitä, kun on aina tuntunut, että itsessäni on jotain vikaa. 

Tässä keskustelupalstassa mainittu välinehuoltajan ammattikin on pyörinyt mielessä, jos tällainen tyhmä edes sellaiseen hommaan huolittaisiin. Eihän sen homman pitäisi mitään ydinfysiikkaa olla, mutta jää askarruttamaan peruskoulussa yksilöllistetty matematiikka, josta selvisin arvosanalla seitsemän. Hyvä, kun edes peruslaskutoimituksia hallitsen. Kuvamuististani olen oppinut, että monta euroa annan tietystä annetusta rahasummasta takaisin. Kyllä, olen ollut kassatarjoilijana eikä kukaan ole antanut palautetta, että olisin antanut väärän summan rahaa takaisin asiakkaalle. Ravintola-alan töistä haluaisin päästä eroon, mutta välillä mietin, että onkohan se ainoa vaihtoehto, johon tyytyä. 

Haluaisin rehellisiksi olla harkitessani kyseistä ammattia, jos edes kykenen hakemaan. Tietoa olen ihan ennakkoon hakenut työkuvasta ja tiedän järjellä ajateltuna, että siinä tehdään hoitotyötä välillisesti ja ei ole leikin asia, jos potilaan suuhun päätyy epästeriili instrumentti. Siihen kyllä voi luottaa, etten töissä käytä aikaani hölmöilyyn eikä koskaan tulisi kuuloonkaan. 

Onhan minullekin tuota datanomia väläytetty ammatinvalintapsykologin toimesta, mutta mietin, että olenkohan liian vähä-älyinen koodaajaaksi ja koodaajistakin on ylitarjontaa. Datanomien työtilannekaan ei ole mikään ideaali, vaan enemmänkin suositaan vähintään ammattikorkeakoulutuksen suorittanutta. 

Tämä teksti on minusta tosi hyvin kirjoitettua ja loogista, joten mieleen tulee, että aika helpolla saa heikkolahjaisen paperit! Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä matikasta mitään, vaikka olisi normiperuskoulun ja jatko-opinnot käynyt, päässälasku on monille tosi työlästä. Autismin kirjoon kuuluu väsyminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, näin myös Asperger-pojalleni. Hän opiskelee rekkakuskiksi, missä ei tarvitse olla kovin sosiaalinen, joskin palautetta voi siinäkin varmaan tulla, jos on suorastaan tyly. Minulle opetettiin aikanaan lukiossa, että selkeä kirjoittaminen ja selkeä ajattelu kulkevat käsi kädessä, joten minusta sinulla on kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin :)

Sain tuon diagnoosin laaja-alaiset oppimisvaikeudet ollessani yläkoululainen. Tuoreimmat testitulokset sain ammattikoulussa yrittäessäni toista alaa, joka ei sopinutkaan luonnolleni. Älykkyysprofiilini on heikon ja heikon keskitason välimaastossa. Loogisessa päättelykyvyssä ja yleistiedossa pärjäsin hyvin.

Haluaisin tehdä asioita omalla tavalla, ja oma käsi vapisee erikoiskahveja tehdessä, vaikka tiedän miten ne tehdään ja missäkin järjestyksessä. Se kiire saa minut ajattelemaan että pakko tehdä pikaisesti tai muuten pidetään huonona asiakaspalvelijana. Olen pelännyt olla arvostelujen kohteena ja tämä on saanut miettimään työtä vaikka kotiin, mutta eipä sellaista hirveämmin löydy näillä korteilla. Ei minulla ole mahdollisuuksia mihin tahansa, mutten halua minnekään työkeskukseen tai avustaviin töihin. Haluaisin kyllä lähteä ravintola-alalta, vaikka minusta on pidetty, mutta työ on liian raskasta fyysisesti.

Eipä tuo ammatinvalintapsykologikaan vastustanut ottaessani puheeksi välinehuoltajan ammatin. Olisi voinut sanonut suoraan, jos jokin este olisi edes hakea. Olen luonteeltani kuitenkin realisti. Yritän tässä rohkaistua ja kysyä edes koulun opolta asiaan liittyen. Itseltäni olen jopa kysynyt, että olisiko koulutuskokeilu viisaampi ratkaisu ennen kuin ryhtyy tositoimiin.

Kiinnostukseni sosiaalisiin tilanteisiin on siitä kiinni, mistä puhutaan. Yläkoululaisena luovutin sosiaalisuuden suhteen, koska en keksinyt mitään puheenaihetta ja pelkäsin, että minulle olisi naurettu, jos olisin keksinyt. Olin koko peruskoulun ujoin ihminen. Kaipaan jotain järkeviä puheenaiheita, enkä jaksa puhua jostain täysin mitättömistä asioista. Puhun mielelläni esim. politiikasta ja väittelenkin jopa vastakkaisen ajattelijan kanssa, mikä on poikkeuksellista minulta. Muuten en ole verbaalisesti lahjakas.

Tuo rekkakuski voisi kuulostaa hyvältä, ja voisin ehkä miesvaltaisella alalla viihtyä viihtyessäni paremmin miesten kuin naisten kanssa, mutta kuten olen kirjoittanut, olen aivan heikko fysiikaltani - moneen naiseenkin verrattuna. Tämä toi traumoja vuoden 2014 työssäoppimisjaksosta, kun ihmeteltiin, että enkö kykene kolmatta lautasta pitämään käteni päällä. Olisi tehnyt mieli sanoa suoraan, että luuletteko minun kokoisen (150 cm ja alle 56 kg) pystyvän siihen. Pitäisikö tässä alkaa vertaamaan omaa kokoa fyysiseen vammaan, hehheh.

Enkä saisi varmaan ajokorttia kuivien silmien takia, koska väsyn jatkuvien valojen takia ja meinaan jopa nukahtaa. Joo, on silmätipat, muttei auta. Olin viimeksi koulussakin aika uupunut kirkkaiden valojen takia aurinkolaseista huolimatta ja sen takia kuntokin heikentenyt, kun ei ole kyennyt itsestään huolehtimaan. Nämä silmäoireet ovat ihan uusi kaveri saadessani Sjögrenin oireyhtymä -diagnoosin. Tämäkin on saanut ajattelemaan, jos voisin työskennellä kotona, mutta eipä ole hirveästi ammattikoulualoja, joita voisi tehdä kotona vaatimatta huippuälykkyyttä. Mutta kuten todettua, on oltava realisti ja aion yrittää ottaa edes selvää siitä välinehuollosta, kun aloin sitä pitää suunnitelma B:nä viime vuodesta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

En saanut mitään tarkempia perusteita, mutta olen kuullut ujoudestani koko urani ajan. Sitä ei mainittu potkujen syyksi, mutta arvelen sen vaikuttaneen. En ole saanut mitään muuta negatiivista palautetta.

Tuskinpa siivoustyöstä potkuja saa "outouden" takia.

Ei vain ollut kyllin nopea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mitään tarkempia perusteita, mutta olen kuullut ujoudestani koko urani ajan. Sitä ei mainittu potkujen syyksi, mutta arvelen sen vaikuttaneen. En ole saanut mitään muuta negatiivista palautetta.

Tuskinpa siivoustyöstä potkuja saa "outouden" takia.

Ei vain ollut kyllin nopea.

Toki tuo, mitä "Faith" sanoi, pitää paikkansa, erityisesti rekryfirmojen valitessa työntekijöitä.

Hirveää sirkusta työnhaku nykyään yksinkertaisiinkin hommiin.

Onneksi meillä on oma yritys, vaimo on sivutöitä hakiessa törmännyt näihin kummallisiin rekryhärdelleihin.

Jos kiinnostaa fyysinen työ, niin ehdottomasti hautausmaalle! Siinä saa olla outo ja kummallinen ja hiljaakin halutessaan ja oppii samalla historiaa, kun alkaa selvittelemään eri vanhojen hautakivien alla makaavien asukkaiden syntyä ja elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kiinnostaa fyysinen työ, niin ehdottomasti hautausmaalle! Siinä saa olla outo ja kummallinen ja hiljaakin halutessaan ja oppii samalla historiaa, kun alkaa selvittelemään eri vanhojen hautakivien alla makaavien asukkaiden syntyä ja elämää. 

Niin mitä tekemään? Puutarhuriksi?

Kirjanpitäjän työstä on puhuttu tässä ketjussa moneen otteeseen, mutta lähinnä tilitoimisto-näkökulmasta. Olen samaa mieltä, että tilitoimistossa kirjanpitäjän työ ei ole herkkua; asiakkaina on vaikka minkälaista hiihtäjää ja p*skaa tulee niskaan jatkuvasti, työmäärä on jäätävä ja palkka surkea.

Kirjanpitäjille on kuitenkin hommia muuallakin kuin tilitoimistoissa. Jos onnistuu pääsemään johonkin isoon firmaan kirjanpitäjäksi, niin työ on ihan erilaista kuin pienten sekalaisen pienyrittäjäjoukon kanssa. Saa keskittyä rauhassa yhteen kokonaisuuteen, tehdä työnsä itsenäisesti, ei tarvitse yrittää epätoivoisesti pitää asiakkaita tyytyväisinä, palkka on parempi ja työmääräkin usein huomattavasti pienempi.

Käytännössä kutakuinkin samaa hommaa eli kirjanpitoa voi monissa yrityksissä tehdä taloushallinnon asiantuntijan, controllerin tai jopa talouspäällikön nimikkeellä. Ja palkka on luonnollisesti parempi kuin kirjanpitäjän nimikkeellä.

Yksityisiä tilitoimistoja parempi vaihtoehto voi olla myös kunnallinen tai valtion palvelukeskus, jossa hoidetaan julkisen puolen organisaatioiden ja julkisomisteisten yhtiöiden taloushallintoa. Kirjanpitäjän hommia on hyvin tarjolla näissäkin. Asiakkaat on reilusti isompia kuin yksityisten tilitoimistojen pienyritykset, ja muutenkin työ kaikin puolin mukavampaa. Ei tarvitse tapella puuttuvien kuittien eikä vihaisten asiakkaiden kanssa.

Opiskele vaikka tradenomiksi ja hakeudu seurakuntaan tekemään virkatodistuksia ja sukuselvityksiä. Mukava työ

Lukion opinto-ohjaaja, näes istuu kaikki päivät työhuoneesaaan. Ei tartte pitää tunteja.

Patologi. Eläinrieteellinen konservaattori. Viemärisukeltaja.

Et ole outo tai kummallinen, olet ainutlaatuinen.

Sellaiseen työhön joka vastaa sun omia kiinnostuksen kohteita ja kykyä sekä osaamista. Autismi ei tee kenestäkään outoa vaikka siltä voi tuntua jos muut suhtautuu hassusti. Koita tsempata (sen verran kun pystyt ja jaksat eli älä polta itseesi loppuun tai koita muuttaa itseäsi liikaa) ujoutta poijes ja pärjäät varmasti. Tsemppiä:)

Vierailija kirjoitti:

Sellaiseen työhön joka vastaa sun omia kiinnostuksen kohteita ja kykyä sekä osaamista. Autismi ei tee kenestäkään outoa vaikka siltä voi tuntua jos muut suhtautuu hassusti. Koita tsempata (sen verran kun pystyt ja jaksat eli älä polta itseesi loppuun tai koita muuttaa itseäsi liikaa) ujoutta poijes ja pärjäät varmasti. Tsemppiä:)

Se ei niin helppoa ole, ainakaan minun kohdalla vaikka olisi mitä kiinnostuksen kohteita. Minua kiinnosti aiemmin työ vammaisten/erityisnuorten parissa, mutta lähihoitaja ei koskaan tulisi kuuloonkaan johtuen lääkematematiikasta, sillä peruskoulussa yksilöllistetyn matematiikan takia aiheuttaisin vain ongelmia ja niiltä haluan välttyä. Hyvä, kun osaan laskea edes 1+1=2 ja antaa asiakkaalle oikean määrän rahaa takaisin - itse asiassa huomaan heti helposti, että tässähän on vähemmän rahaa tai ylimääräistä kuin pitäisi. Budjetointilaskuissa ja yhtälöiden ratkaisemisessa menee jo aivot solmuun, ei auta rautalankakaan. No, silloin tuli keksittyä nuorisonohjaajan ammattia kiinnostuessani erilaisista tuen tarpeista, mutta oli pakko viheltää itse peli poikki ja todeta, että annetaan olla sillä sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa oli havaittavissa hankaluuksia, vaikken nyt kenellekään suoraan sanonut mitään törkeyksiä ja pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka vihamiehen kanssa. Olin tiedon puolella ok tasoinen, mihin käytin 2 tuntia aikaa kotona tietokoneen ääressä kun kerran viikossa koulussa paikan päällä ei oikein asiat avautuneet heti johtuen kuivien silmien oireista ja niistä johtuvista pääkivuista (näkö taas huonontunut, jopa aivosumuakin potenut ja unohdellut asioita väsyessä), sain hyvää palautetta kirjallisesta näyttösuunnitelmastani koskien lastensuoje- ja nuorisolakia (pelkäsin alkuun, että kyseistä lakia piti lukea kannesta kanteen, mutta tuntuihan se siltä kuin olisi lukenut vierasta kieltä mutta kyllä ne asiat avautui kun aloitti ensin THL:n sivustosta) yms.

Merkonomiksi opiskellessa haaveilin niin pääseväni kirpputorille tai erikoismyymälään kiinnostuessani suomalaisesta designista ja luonnonkosmetiikasta, mutta töitä hakiessa on vain tuntunut että unelmointi on turhaa ja tuntuu, että en osaa mitenkään tehdä haastattelussa vaikutusta potentiaalisiin työnantajiin. Hain jopa vaateliikkeeseen töihin ajatellessani, että osoitin ainakin aktiivisuutta TE-keskukselle. Haastattelussa oli toinen ihminen minun lisäksi. Tuntui, että vierustoveri jyräsi minut verbaalisesti ja myymälän puolella tehdyn kokeen aikankin hän taisi antaa niin varmemman kuvan itsestään, vaikka yritin parhaani siitä huolimatta, että siihen aikaan oli hiljaista. Asiakkaita oli sinä hetkenä hyvin vähän ja kaikki oli jo tiptop, joten ei ollut vaatteita viikattavaksi myymälässä. Muutamaa asiakasta ehdin tervehtiä kysyen voisinko olla avuksi. Toinen asiakas oli jotain etsimässä, jolloin kohteliaasti sanoin pieni hetki pyytäen toista myyjää apuun: "Anteeksi, mutta olisiko jossain tiettyä vaatekappaletta, jota asiakas etsii". 

Pakko jatkaa toisessa viestikentässä. Menee ihan romaaniksi.