Lue keskustelun säännöt.
Mihin ammattiin sopii ujo ja outo/kummallinen ihminen?
16.04.2020 |
Tuli potkut, joten mietin nyt uutta alaa. Olen todella ujo ja outo, mutta pärjään ja viihdynkin ihmisten kanssa. Etsimäni työ voisi olla itsenäistä, mutta kuitenkin työkavereita voi olla.
Olin siivoojana ja keittiöapulaisena, mutta sain palautetta, että olen liian ujo, mutta teen kuitenkin työni kuulemma tunnollisesti ja vastuullisesti ja olen joustava, tarkka ja osaava. En sopinut kai luonteeltani siihen työhön eli joku muu olisi hakusessa näillä ominaisuuksilla.
Minua kiinnostaa historia ja maantiede, mutta ei ole rohkeutta korkeakouluopintoihin, koska lukiosta on 15 vuotta. Muita erityisiä kiinnostuksen kohteita ei ole.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Koodari.
Ja tälle ehdotukselle noin paljon ylöspeukutksia? Ei ole koodarin työ vaan yksin näppäiden näpyttelyä tänä päivänä, vaan tiimitaidot ja yhdessä isojen projektien tekeminen on kaiken keskiössä. Huono ehdotus.
Kertoo kyllä vähän siitä että mikä se ns. "työvoimapula" on jos siivoojan/keittiöapulaisen töistä saa lähteä jos ei ole tarpeeksi sosiaalinen. Ja kuinka vähän hyötyä työpaikkojen "luomisessa" on silloin tukien leikkauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postinjakaja. Työ onnistuu jalan tai autolla. Itsenäinen työ. Osattava koordinaatit.
Voi opiskella avoimessa yossa jos haluaa vsikka historiaa tai psykogiaa. Ne tietty voi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Taiteilija muusikko filosofi kirjailija historioitsija visionääri keksijä
AI tulee hoitamaan nämäkin "ammatit".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilija muusikko filosofi kirjailija historioitsija visionääri keksijä
AI tulee hoitamaan nämäkin "ammatit".
ei ilman ihmisen ohjausta
Melko puhumaton sukulainen on rekkakuskina. Ilmeisesti siinä voi pärjätä.
Toinen samanlainen sukulaiseni työskentelee siivoajana. On yli kymmenen vuotta sitä tehnyt, joten ei ilmeisesti haittaa ettei puhu ihmisille. Pitäisi kelvata jos tekee työt ohjeen mukaan.
Itse olen aineenopettajana. En ole yhtään sosiaalinen, mutta osaan asiani. Ikinä en menisi ala-asteelle, lukio ja ammattikoulu ovat sopivampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon todella ujo ja oon postinjakaja. Oon tykännyt kun ei tarvii olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tuntuu että muille pelkkä mun olemassaolo aiheuttaa ahdistusta ja kiusaantuneisuutta vaikka osaan kyllä käyttäytyä ja olla kohtelias.
Kela, Verovirasto tai joku kaupungin suojatyöpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätyskeskus, varasto, UFF, Fida, SPR Kontti
Vierailija kirjoitti:
Seksityö. Varsinkin netissä, jolloin voi itse päättää tekemänsä sisällön. Tyhmiltä rahat pois.
Oletko vitsikäs? Niitä hommia ei nyt hamaan loppuun asti tehdä. Jossain vaiheessa ihminen on vanha ja kulunut. Enkä suosittele ko. hommaa kenellekään sillä jossain of:ssä tilaajat loppuvat äkkiä jos ei osaa tehdä uudempaa ja mielellään kovempaa materiaalia. Eikä ne hommat ole terveydelle ja omalle tunnettavuudulle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaativan alan asiantuntija,tai sitten vaativan erikoisalan asiantuntija.
Nii tai erityisasiantuntija.
Noihin töihin ei ole asiaa jos CV ei ole kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mitään tarkempia perusteita, mutta olen kuullut ujoudestani koko urani ajan. Sitä ei mainittu potkujen syyksi, mutta arvelen sen vaikuttaneen. En ole saanut mitään muuta negatiivista palautetta.
Höpsis, me kaikki suomalaiset ollaan enemmän tai vähemmän ujoja, yleensä enemmän.
Mutta kyllä se Ujous siitä karisee sillä, kun haastaa itseään tekemään sellaista mitä ei ole ennen tehnyt ja onnistuu!
Olen varma, että sinustakin on vaikka mihin, et vaan tiennyt sitä - mieti jotain sellaista mitä oikeasti haluaisit tehdä ja sitten vaan rohkeasti suuntaat sitä unelmiasi kohti.
Ei välttämättä karise.
T. Kokemuksen syvä rintaääni
Sama täällä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, olinko alakoululaisena miten ujo. Ilmeisesti olin eloisa lapsi ennen neljännen tai viidennen luokan aloittamista, vaikkei ollut kavereita ollessani, mitä lapsena harmittelin - jopa pienluokalla, jota kävin alakoulun ajan, ollessa. Oivalsin viidennellä luokalla olleeni liian ujo tutustumaan muihin ja mahdollisesti löytämään itselleni kavereita, mitä ei kukaan oivaltanut (no, kun ei uskaltanut sanoa olevansa ujo, koska pelkäsin saavani siitä syyttelyjä, olin myös herkästi vaitonainen monista asioista pelätessäni negatiivisia reaktioita), ja ennen ujoutumista edelsi juoruilu minusta sekä päänaukominen yhdestä asiasta, jota mentiin sitten lavertelemaan uudessa koulussa.
Samanlainen olin yläasteikäisenä, oli niin vaikeaa kertoa opettajillekin olevani ujo opettajan kerran määrätessä minut parityöhön yhden tyypin kanssa, joka minua kiusasi. Siinä hiljaisesti vastustelin, kun tämä kiusaaja itse ihan kovaan ääneen kiukutteli, että ei halua minun kanssa olla missään tekemisissä.
Onko mikään ihmekään, että tekisin mieluummin jotain introverttiluonteista työtä. Tuntuu jopa, että en välillä kaipaa ketään lähelleni. Olisin vaikka näkymätön. Pitikin tappaa oma piirtotaito yläasteella, kun en ottanut kuvataidetta valinnaiseksi, ja nyt tuntuu, että pää lyö tyhjää, kiitos vain älypuhelimen, joka on käteeni kasvanut kiinni. Tiedä minkä introverttiluonteisen työn tuosta olisin saanut, tiedä vaikka sarjakuva-albumeita julkaisisin, kun ala-asteikäisenä tuli tehtyä sarjakuvalehteä ensin iltapäiväkerhoon liimaten erilaisia sarjakuvia ja sitten keksin 4. ja 5. luokalle omia sarjakuvalehtiä erilaisine hahmoineen.
Nyt vain päässä pyörii omat, Suomi-teemaiset satiirit ja karikatyyrit stereotypioineen ja samoin eri ilmiöiden, ryhmien, uskontojen yms. humorisointiin kuten jenkkiläisten animaatiosarjojen tapaan - suomalaisesta näkökulmasta vaan. Jopa oman autismin kirjon ja sukupuoleni (nainen) ottaisin myös vitsailun kohteeksi, vaikka olisi liian epäkorrektia. Se miettimäni sarjakuvamaailma olisi juuri sellainen, missä itse eläisin mustalla huumorilla höystettynä ja satirisoiden. Tullut paljon luettua Fingerporeja ja Kari Suomalaisen sarjakuvia, joista tullut sitten mieleen omat ideani, mutta sanoista tekoihin minusta ei koskaan ole. Kaikki kuulostaa hyvältä ajatuksen tasolla, mutta liian arka olen toteuttamaan mitään, heittäytymään mihinkään ja täysin kykenemätön toimimaan, ottamaan osaa tai kantaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko puhumaton sukulainen on rekkakuskina. Ilmeisesti siinä voi pärjätä.
Toinen samanlainen sukulaiseni työskentelee siivoajana. On yli kymmenen vuotta sitä tehnyt, joten ei ilmeisesti haittaa ettei puhu ihmisille. Pitäisi kelvata jos tekee työt ohjeen mukaan.
Itse olen aineenopettajana. En ole yhtään sosiaalinen, mutta osaan asiani. Ikinä en menisi ala-asteelle, lukio ja ammattikoulu ovat sopivampia.
Tämähän on ihan tapauskohtausta pärjääkö opettajana vai ei.
Itse omista luonteenpiirteistä huolimatta päädyin 10 vuotta myöhemmin ammattikouluopintojen (eri ala kuin amk:ssa) ja työllistymisen jälkeen ammattikorkeakoulualalle, jota opiskellessa heräsi kiinnostus ammatillisen opettajan koulutukseen ja tein haaveesta totta.
Kun saa sitä omaa asiaansa opettaa, niin ei sosiaaliset tilanteet käy raskaaksi omien juttujensa parissa vaikka oppilasainekseen mahtuu pärinä-Veetejäkin.
Eräs tuttu introvertti päätyi journalistiksi lukiot ja yliopistot käytyään. Työssään hän haastattelee asiantuntijoita ja näin ollen keskustelu on virallisempaa, mikä sopii introvertille hyvin sen sijaan, että pitäisi kysyä henkilökohtaisuuksia.
Sain kerran potkut siivoustyöstä kun olin tehnyt LIIAN HYVIN työt. Olisi pitänyt kuulema olla huonompi. Tuli liikaa uusia siivouskohteita kun olin niin hyvä. Uusista kohteista ei maksett yhtään sen enempää.