Lue keskustelun säännöt.
Mikä avasi silmäsi naisvihalle yhteiskunnassamme?
16.04.2020 |
Minä tajusin vasta suostumus2018 kampanjan myötä. Ensin tajusin että meillä ihan oikeasti keskustellaan naisten fyysisestä koskemattomuudesta ikäänkuin se olisi jotenkin epäselvä asia. Mutta varsinainen shokki oli ko. kampanjan kiihkeä vastustus joka kertoi, että raiskausia ei vain vähätelllä vaan uhrien oikeuksia suorastaan VASTUSTETAAN.
Melko kylmäävää
Kommentit (266)
Se kun tuntuu välillä että naisten aikaan saamat asiat koetaan aina huonoina ja vastustettavina. Tai vähintäänkin paljon vähäpätöisimpinä kuin miesten. Oli kyse mistä tahansa. Tai jos joku nainen oikeasti saa aikaan jotai merkityksellistä se sivuutetaan helpommin kuin miehen saavutukset. Oma ylioppilastutkintoni ei esimerkiksi ollut aikanaan yhtä hieno suoritus kuin veljeni. Vaikka kirjoitin paljon paremmat paperit kuin veljeni. Tuo on vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun tuntuu välillä että naisten aikaan saamat asiat koetaan aina huonoina ja vastustettavina. Tai vähintäänkin paljon vähäpätöisimpinä kuin miesten. Oli kyse mistä tahansa. Tai jos joku nainen oikeasti saa aikaan jotai merkityksellistä se sivuutetaan helpommin kuin miehen saavutukset. Oma ylioppilastutkintoni ei esimerkiksi ollut aikanaan yhtä hieno suoritus kuin veljeni. Vaikka kirjoitin paljon paremmat paperit kuin veljeni. Tuo on vain yksi esimerkki.
Luulen että tuo YO-tutkinto liittyy enemmän ikään kuin sukupuoleen. Minunkin isosiskoni lakkiaiset oli oikein vuosikymmenen tilaisuus vanhemmilleni, joihin kutsuttiin kaikki kumminkaiman serkut. Isoveljeni lakkiaiset olivat huomattavasti pienempi tilaisuus ja vihdoin kun oli oma vuoroni, juhlia tuskin vaivauduttiin lainkaan järjestämään. Ja minulla parhaat paperit meistä.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tuntuu välillä että naisten aikaan saamat asiat koetaan aina huonoina ja vastustettavina. Tai vähintäänkin paljon vähäpätöisimpinä kuin miesten. Oli kyse mistä tahansa. Tai jos joku nainen oikeasti saa aikaan jotai merkityksellistä se sivuutetaan helpommin kuin miehen saavutukset. Oma ylioppilastutkintoni ei esimerkiksi ollut aikanaan yhtä hieno suoritus kuin veljeni. Vaikka kirjoitin paljon paremmat paperit kuin veljeni. Tuo on vain yksi esimerkki.
Luulen että tuo YO-tutkinto liittyy enemmän ikään kuin sukupuoleen. Minunkin isosiskoni lakkiaiset oli oikein vuosikymmenen tilaisuus vanhemmilleni, joihin kutsuttiin kaikki kumminkaiman serkut. Isoveljeni lakkiaiset olivat huomattavasti pienempi tilaisuus ja vihdoin kun oli oma vuoroni, juhlia tuskin vaivauduttiin lainkaan järjestämään. Ja minulla parhaat paperit meistä.
M40
Voihan asia toki noinkin olla.
Sain onneksi kasvaa 70-luvulla käsityksessä että olen arvokas ja älykäs ihminen, eikä sukupuolella ole merkitystä.
Mutta heti kun teini-ikäisenä vanhempani erosivat ja aloin käydä töissä, kävi selväksi että nainen oli sekä astenteiden osalta että konkreettisesti huonommassa asemmassa kuin mies:
- eron jälkeen isän elintaso nousi, yh-äitini ja meidän lasten perhe vajosi köyhyteen. Tukia ei ollut ja isän maksama elatusapu minimaalinen. Isäni myös käytännössä hylkäsi perheensä (jo toisen peräkkäin), mutta ei joutunut siitä minkäälaisen vastuuseen, mitä nyt hänen oma isänsä eli isoisäni piti sitä huonona käytöksenä.
- yh-äitejä pidettiin huonomaineisina naisina, eikä heille vuokrattu asuntoja. Olisimme joutuneet kadulla ilman isänisäni apua.
- äitini itse tunsi itsensä syylliseksi eroon (vaikka isä petti) ja häpesi vuosia statustaan eronneena naisena.
- minä en olisi voinut opiskella lukiossa, koska meillä rahat eivät riittäneet maksuihin, mutta onneksi kaupunki lopulta myönsi vapautuksen maksuista vähävaraisuuden perusteella.
- työpaikoilla jouduin näkemään kiusaamista ja häirintää miestyöntekijöiden osalta. Näin myös kuinka tehdastöissä naiset tekivät huonopalkkaiset raskaat työt liukuhihnalla, miehet saivat parempaa palkkaa vaikka heillä töitä oli vähän, koska miesten työ oli vain ajaa lavat trukeilla lastauslaiturille. Heillä oli aikaa tuijotella työtä tekeviä naisia, heittää vitsiä ja kiinnittää tehdassaliin nakujen naisten kuvia pornolehdistä (se ei ollut kiellettyä). Teini-ikäisenä (jopa alaikäisenä) olit muka sallittu kohde iäkkäämpien miesten tulla simputtamaan sua tai pyrkiä ns. iholle. Eräässä työpaikassa toimitusjohtaja ei edes tervehtinyt meitä eikä puhunut suoraan meille toimiston naisille, olimme hänelle kuin orjia. Eräässä työpaikassa, jossa olin täysi-ikäisenä toimitusjohtajan kanssa menossa myyntineuvotteluun, johtaja yritti saada minut käyttämään enemmän meikkiä ja avokaulaisempaa puseroa. Toisessa työpaikassa eräs mies insinööri piti oikeutenaan tulla karjumaan minulle ja haukkumaan minua eläimeksi (vain koska hänellä oli kai huono päivä) ja toinen miestyöntekijä toiselta osastolta alkoi soitella minulle seksuaalisesti värittyneitä puheluita. Kun olin n. 30-v ja tein melko vaativaa työtä, toimiston eräs iäkäs ja pyylevä mies kävi aina arvostelemassa ulkonäköäni , erityisesti painoani, ja vaatteitani, ja jos vastasin että asia ei hänelle kuulu, hän meni valittamaan esimiehelle että olin "epäkohtelias". Eräässä työpaikassa minua pidettiin harjoittelijana vaikka olin FM, 20-vuoden työkokemus, jne.. , mutta esimieheni oli 23-vuotias opiskelija, jolle jouduin opettamaan kaiken (eli ikärasismia, miespomo halusi mielummin lähialaisekseen tuon nuoren ja nätin naisen).
- teini-ikäisenä jouduin myös matkalla raiskausyrityksen kohteeksi. Yrittäjänä täysi-ikäinen mies, jonka kanssa olin keskustellut kohteliaasti matkan aikana. Olen joutunut kokemaan myös sen että yhdistystoiminnassa eräs yhdistyksen miesjäsen sai puhelinnumeroni ja otti asiakseen soitella seksipuheluja minulle (oli muuten naimisissa oleva perheellinen mies).
- senkin olen kokenut että kun erosin miehestäni, yhteiset tuttavamme katkaisivat suhteensa minuun, mutta eivät mieheeni. Ja sekin on eräänlaista syrjintää, että sinkkunaisena parisuhteessa olevat ystävät eivät koskaan kutsu kotiinsa ellei mies ole töissä tai matkoilla.
Tässä vaan muutama oma kokemus vuosikymmenten varrelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun tuntuu välillä että naisten aikaan saamat asiat koetaan aina huonoina ja vastustettavina. Tai vähintäänkin paljon vähäpätöisimpinä kuin miesten. Oli kyse mistä tahansa. Tai jos joku nainen oikeasti saa aikaan jotai merkityksellistä se sivuutetaan helpommin kuin miehen saavutukset. Oma ylioppilastutkintoni ei esimerkiksi ollut aikanaan yhtä hieno suoritus kuin veljeni. Vaikka kirjoitin paljon paremmat paperit kuin veljeni. Tuo on vain yksi esimerkki.
Luulen että tuo YO-tutkinto liittyy enemmän ikään kuin sukupuoleen. Minunkin isosiskoni lakkiaiset oli oikein vuosikymmenen tilaisuus vanhemmilleni, joihin kutsuttiin kaikki kumminkaiman serkut. Isoveljeni lakkiaiset olivat huomattavasti pienempi tilaisuus ja vihdoin kun oli oma vuoroni, juhlia tuskin vaivauduttiin lainkaan järjestämään. Ja minulla parhaat paperit meistä.
M40
Eli teillä ei perheessä syrjitty sukupuolen vaan ikäluokan perusteella. Mutta kyllä olen useinkin havainnut että perheissä ennen arvostettiin juuri poikien saavutuksia vaikka tytöt olisivat menestyneet paremmin.
Omassa perheessäni taas minä valmistuin ylioppilaaksi hyvillä papereilla, veljeni selvisi vaivoin yläasteelta ulos. Hänellä on 2-vuotinen amiskoulutus ja toimii myyntihommissa. Itse olen valmistunut yliopistosta maisteriksi, nyt valmistun tohtoriksi, puhun useita kieliä, olen ollut useassa maassa ulkomailla töissä ja Suomessakin parissa kansallisesti merkittävän työnantajan hommissa. Silti perheessä aina jauhetaan kuinka ihmeellinen veljeni on :D
-raiskauksesta annetut tuomiot
-hoito- ja kasvatusalan huonot palkat, eikä niitä haluta nostaa vaikka useimmat tunnustavat niiden epäoikeudenmukaisuuden