Puoliso on kuin narsisti mutta ei kuitenkaan
Tunnistan puolisossani narsistille ominaisia julmia piirteitä. Hän on mitätöivä, välinpitämätön, usein pahantuulinen, sortuu suuttuessaan silmittömiin raivonpuuskiin. Hyvinä aikoina hänen hyvät piirteensä korostuvat ja hän on ihana, hänessä on herkkyyttä. Hän on inhimillinen ja normaali.
Huonoina aikoina hän voi olla todella julma. Erimielisyyksissä hänen kanssaan ei voi päästä yhteisymmärrykseen. Hän voi huutaa raivokkaana kunnes itken tai hämmentää puheellaan aivan ihmeellisesti mustan valkoiseksi. Esimerkiksi valehtelu ei ole valehtelua vaan olosuhteiden sanelema pakko, josta hänen ei pidä alentua pyytämään anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hänelle alentumista. Draama ja jatkuva kuilun reunalla oleminen leimaa yhteistä elämäämme. Puoliso saattaa pillastua mistä tahansa. Jos hänen kanssaan on eri mieltä pienestäkin asiasta, on edessä riita. Erimielisyyden hän voi ottaa provosointina, josta sitten hiiltyy, koska hänelle pitäisi osata puhua jotenkin niin, ettei hän koe aihetta provosoitua.
En tunnista hänestä narsisteihin liitettyjä suuruudenkuvitelmia (ylenkatsonnan "alempiarvoisia" kohtaan ja piittaamattomuuden sääntöjä kohtaan kylläkin). En myöskään tunnista mustasukkaisuutta. Päin vastoin olen itse se, joka roikkuu mustasukkaisena, kun puoliso on täysin välinpitämätön minua kohtaan ja samalla osoittaa lämpöä ja ystävällisyyttä toisia kohtaan. Hän ei myöskään mielestäni hae toisista hyötyä, vaan on itse pohjattoman onneton ja ylipäätään negatiivinen elämää kohtaan.
En ole koskaan tavannut ketään näin vaikeaa, tietyllä tavalla epäsosiaalista, säännöistä ja toisen tunteista piittamatonta ihmistä.
Mistä tässä on kyse ja miksi en pääse hänestä irti, vaikka suhde hajottaa minut murusiksi.
Kommentit (74)
Narsistilta kuulostaa. Tavallaan suuruuskuvitelma on jo se että pitää itseään muita parempana ja halveksii heikkoutta. Itse mietin juuri eroa narsistisia piirteitä omaavasta ihmisestä joka kyllä osaa tuntea empatiaa eli ei ole patologinen narsisti.
Useinhan narsismin yhteydessä puhutaan juuri patologisesta narsismista mutta narsistisia piirteitä omaavia on paljon eriasteisina. Ajatus erosta tuntuu vaikealta kun takana on pitkä suhde ja suhteessa on paljon hyvääkin.
Narsistista ja epävakaata persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida eikö erottaa noin pinnallisen käytöskuvauksen perusteella. Sopii molempiin. Käytös voi olla ihan samanlaista, ero juontuu siitä mikä henkilössä laukaisee käytöksen ja mikä on motiivi. Eikä ihmisistä puhuttaessa ole kahta samanlaista tapausta oireiden vaihdellessa, piirteitä voi olla muös useammasta häiriöstä samalla henkilölläkin.
Narsistilla kaikessa on kyse hänen paremmuudestaan ja toisten hallinnasta. Epävakaalla kyse on aina oman itsensä suojelusta muiden uhkaa vastaan. Narsisti tekee toisista itsestään riippuvaisia ja epävakaa on toisesta epäterveesti riippuvainen.
Kumpikin on vaikeita ihmissuhteessa sekä haastavia parannettavia. Kumpaakaan ei välttämättä koskaan saada korjattua, ja niiden kanssa voi oppia pärjäämään vain motivoitunut hoidettava pitkässä, ehkä elinikäisessä terapiassa. Pulma on, että suurin osa narsisteista ja epävakaista ei ole lainkaan motivoituneita mihinkään hoitoon tai edes diagnosoitavaksi, koska heissä ei ole mitään vikaa. Muiden tulee muuttua ja sopeutua, ei heidän. Epävakaa ei tosiaankaan ole vain nuorten naisten härö eikä tosiaankaan korjaannu itsekseen.
Itse veikkaisin epävakaata vahvaksi kandidaatiksi nimenomaan käytöksen ailahtelun ja ennakoimattomuuden vuoksi. Narsistin kanssa voi olla leppoisaa kunhan muistaa palvoa maata tämän jalkojen alla. Narsisti osaa ottaa vastaan rakkautta ja kunnioitusta oikein hyvin. Sitähän hän tarvitsee. Epävakaa näkee sellaisen lähinnä uhkana sitä että voi tulla vedätetyksi ja epäilee sitä kaikkea. Narsku on tässä suhteessa naiivi ja manipuloitavissa, mutta epävakaa pakenee toiselle planeetalle kaikissa tilanteissa. Epävakaa reagoi kaikkeen raivolla, loukkaamalla, yms hyvin primitiivisesti ja hetkessä, kun taas narsku pystyy laskelmoivanpaan kaltoinkohteluun ja pitkäkestoisempiin strategioihin toisen alistamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Narsistista ja epävakaata persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida eikö erottaa noin pinnallisen käytöskuvauksen perusteella. Sopii molempiin. Käytös voi olla ihan samanlaista, ero juontuu siitä mikä henkilössä laukaisee käytöksen ja mikä on motiivi. Eikä ihmisistä puhuttaessa ole kahta samanlaista tapausta oireiden vaihdellessa, piirteitä voi olla muös useammasta häiriöstä samalla henkilölläkin.
Narsistilla kaikessa on kyse hänen paremmuudestaan ja toisten hallinnasta. Epävakaalla kyse on aina oman itsensä suojelusta muiden uhkaa vastaan. Narsisti tekee toisista itsestään riippuvaisia ja epävakaa on toisesta epäterveesti riippuvainen.
Kumpikin on vaikeita ihmissuhteessa sekä haastavia parannettavia. Kumpaakaan ei välttämättä koskaan saada korjattua, ja niiden kanssa voi oppia pärjäämään vain motivoitunut hoidettava pitkässä, ehkä elinikäisessä terapiassa. Pulma on, että suurin osa narsisteista ja epävakaista ei ole lainkaan motivoituneita mihinkään hoitoon tai edes diagnosoitavaksi, koska heissä ei ole mitään vikaa. Muiden tulee muuttua ja sopeutua, ei heidän. Epävakaa ei tosiaankaan ole vain nuorten naisten härö eikä tosiaankaan korjaannu itsekseen.
Itse veikkaisin epävakaata vahvaksi kandidaatiksi nimenomaan käytöksen ailahtelun ja ennakoimattomuuden vuoksi. Narsistin kanssa voi olla leppoisaa kunhan muistaa palvoa maata tämän jalkojen alla. Narsisti osaa ottaa vastaan rakkautta ja kunnioitusta oikein hyvin. Sitähän hän tarvitsee. Epävakaa näkee sellaisen lähinnä uhkana sitä että voi tulla vedätetyksi ja epäilee sitä kaikkea. Narsku on tässä suhteessa naiivi ja manipuloitavissa, mutta epävakaa pakenee toiselle planeetalle kaikissa tilanteissa. Epävakaa reagoi kaikkeen raivolla, loukkaamalla, yms hyvin primitiivisesti ja hetkessä, kun taas narsku pystyy laskelmoivanpaan kaltoinkohteluun ja pitkäkestoisempiin strategioihin toisen alistamisessa.
Höpöhöpö, kaikki täällä epävakaaseen liitetyt piirteet voivat yhtä hyvin liittyä masennukseen tai mihin tahansa muuhun häiriöön.
Epävakaa ei ole kovin spesifikäsite ja lisäksi myös kiistanalainen.
Läheskään kaikki ko. Dg:n saaneet eivät käyttäydy kuvaamallasi tavoin. Epävakaaseen tai muihin persoonallisuushäiriöihin ei myöskään ole varsinaista hoitoa.
Tietenkin voidaan kyseenalaistaa myös narsismi häiriönä, mutta väittäisi, että sen paras tuntomerkki on tunnekylmyys, joka ilmenee johdonmukaisena, ei tilannesidonnaisena narsistisena käytöksenä. Toisin sanoen, kuka tahansa voi oireilla jotain tilannetta tai muuta sairautta/häiriötä narsistisesti, mutta narsisti toimii aina systemaattisesti samoin tavoin.
Ota huomioon että narskulla on aina ensisijainen lähde ja sitten muut, joilta saa ihailua jne. Narsku huomio ensisijaista kohdettaan juuri sen verran, että tämä pysyy tyytyväisenä ja jaksaa uskoa narskuun. Selän takana narsku sitten toimii miten itse haluaa, mitkään säännöt eivät koske häntä. Tämä on ensimmäinen varoitusmerkki. Narsku kyllä sopii asioista jne, kuten parisuhteessa oleminen, mutta vain saadakseen mitä haluaa. Ja samalla pettää.
YouTubessa hyviä englannin kielisiä videoita. Suosittelen.
Minä olen vähän tuollainen nainen ja diagnoosina on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Kaikkeni olen tehnyt hoitaakseni itseni kuntoon. Terapiaa ja lääkkeitä vuosia, mutta tähän ei ole mitään hoitoa. Iän kanssa helpottaa vähän tai ainakin minä olen rauhoittunut.
Kyllä omat huonot hetket hävettää minua yli kaiken, mutta en aina pysty tunteitani hillitsemään kun paniikki on liian paha. Kuitenkin mieheni on ”kestänyt” minua jo kohta 15 vuotta, vaikka en ehkä ansaitsisi hänen huolenpitoaan. Sekin on auttanut kun olen rehellisesti kertonut, että vaikka en aina hillitse itseäni niin hänessä ei ole mitään vikaa. Että se on menneisyys joka huutaa, pelko, ahdistus, häpeä.
Me sairaatkin ollaan ihmisiä ja yleensä eletty hyvin raskas lapsuus, joka on vahingoittanut meitä. Esim. itselläni takana väkivaltaa, alkoholistiperhe, seksuaalista hyväksikäyttöä jne. Tottakai haluaisin olla terve, mutta en todennäköisesti täysin parane koskaan enkä minäkään valinnut itselleni tätä elämää :(
Tässä ketjussa on nyt vähän väärää tietoa.
Epävakaaseen on hoito; dialektinen käyttäytymisterapia. Se on todella tehokasta varsinkin ryhmäterapiana, vaatii vaan sitoutumisen.
Jotkut terapiamuodot saattavat olla jopa haitaksi epävakaan hoidossa, eikä lääkehoito ole mikään ratkaisu yleensä muuta kuin ehkä psykoosilääkkeet pahimmissa vaiheissa.
Iän myötä reaktiivisuus usein vähenee, mikä helpottaa oireita.
Lisäyksenä siis vielä edelliseen, että epävakaus voidaan parantaa sillä tavalla, että tunne-elämä normalisoituu ja diagnoosi voidaan poistaa. Ihminen pääsee elämään normaalia tasapainoista elämää. Tietysti yleensä epävakaat ovat usein lähtöjäänkin voimakaan tunne-elämän omaavia, se taas ei ole mikään ongelma.
Eli jos tiedät/epäilet olevasi epävakaa, lue dkt-terapiasta. Siihen löytyy omahoitoakin netistä, mikä auttaa jo kun odottelee hotioon pääsyä. Koittakaa hankkia sitä oikeanlaista apua, se on ensiarvoisen tärkeää.
sori ot.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tällaisen käytöksen taustalla vaikuttaa Aleksitymia?
Liittyy tunteiden käsittelyyn.
Luulen että tämmöisen tunteiden käsittelyvaikeuden vuoksi jotkut eivät saa terapiastakaan apua ongelmiinsa, kun eivät osaa lähteä avaamaan asioita ja tunteita edes terapiassa. Käsittelemättömät tunteet purkautuvat kummallisena käytöksenä ja myös univaikeuksina, päänsärkyinä, selkäsärkyinä ym.
Mäkin yritin pohtia narsistisen exän kohdalla aluksi, et josko sillä oliskin vain aleksitymia. Mut käsittääkseni välinpitämättömyys ja valehtelu ei kuulu kyseiseen oirekuvaan. Ap, olen pahoillani: sun mies on persoonallisuushäiriöinen, eikä tuosta muutu, pahenee vain. Pahimmillaan alat suhdetta ylläpitääksesi vain ymmärtää miestäsi vieläkin enemmän samalla kutistaen itseäsi.
Mietin myös, et ootko kimpassa mun exän kanssa, mut omalla exällä on iso koira (jota käyttää egonsa pönkitykseen ja turvatakseen Itseänsä eli hänellä on myös paranoidinen mielenmaisema), joten siltä osin miehesi ei sopinut kuvaukseen. Toivon, ettei teidän suhde alkanut pettämisestä, koska sekin on yks merkki narsistista. Oma narsistini tosin oli tavatessamme vapaa, mutta petti mua sitten uuden kanssa.
Eli juokse ja lujaa sekä pelasta oma ja lapsesi elämä
Ap jatkaa.
Pidän hänen käytöstään vaikeimmillaan todella narsistisena, mutta hän ei istu yhtään siihen määritelmään, että olisi jotenkin tarkoituksella PAHA tai laskelmoisi toisen ihmisen kaikkein pahimman mahdollisen kurjuuden kautta itselleen hyötyä. Pikemminkin hän on ressukka, joka on kuin jäänyt uhkaikäisen tasolle kiukuttelullaan. Tunteenpurkaukset on useimmiten agressiivisia. Kykenemätön hallitsemaan käytöstään, onneton eikä mikään maailmanvaltias.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Pidän hänen käytöstään vaikeimmillaan todella narsistisena, mutta hän ei istu yhtään siihen määritelmään, että olisi jotenkin tarkoituksella PAHA tai laskelmoisi toisen ihmisen kaikkein pahimman mahdollisen kurjuuden kautta itselleen hyötyä. Pikemminkin hän on ressukka, joka on kuin jäänyt uhkaikäisen tasolle kiukuttelullaan. Tunteenpurkaukset on useimmiten agressiivisia. Kykenemätön hallitsemaan käytöstään, onneton eikä mikään maailmanvaltias.
Kuullostaa tyyppinarsistilta. Narsisti ei olekkaan paha. Sekoitat psykopaattiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Pidän hänen käytöstään vaikeimmillaan todella narsistisena, mutta hän ei istu yhtään siihen määritelmään, että olisi jotenkin tarkoituksella PAHA tai laskelmoisi toisen ihmisen kaikkein pahimman mahdollisen kurjuuden kautta itselleen hyötyä. Pikemminkin hän on ressukka, joka on kuin jäänyt uhkaikäisen tasolle kiukuttelullaan. Tunteenpurkaukset on useimmiten agressiivisia. Kykenemätön hallitsemaan käytöstään, onneton eikä mikään maailmanvaltias.
Narsistin tarkoitusperät ei ole ikinä narsistin mielestä pahat, joten odotat turhaan pahuutta siinä muodossa mitä kuvittelet sen olevan. Jos narsisti haukkuu sinua, on kyseessä sinulle tarpeellinen kritiikki, jos narsisti lyö sinua, sinut piti rauhoittaa lyömällä, koska olit hysteerinen. Kun narsisti estää sinua käyttämästä rahojasi, hän pitää huolta sinusta koska olet tuhlaileva. Kun narsisti estää sinua näkemästä ystäviäsi, se johtuu siitä että ystäväsi ei ole hyvää seuraa sinulle jne. Loputtomiin. Aina hyvä tarkoitus. Narsisti on aina hyvä ja sankari.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Pidän hänen käytöstään vaikeimmillaan todella narsistisena, mutta hän ei istu yhtään siihen määritelmään, että olisi jotenkin tarkoituksella PAHA tai laskelmoisi toisen ihmisen kaikkein pahimman mahdollisen kurjuuden kautta itselleen hyötyä. Pikemminkin hän on ressukka, joka on kuin jäänyt uhkaikäisen tasolle kiukuttelullaan. Tunteenpurkaukset on useimmiten agressiivisia. Kykenemätön hallitsemaan käytöstään, onneton eikä mikään maailmanvaltias.
Kuvailit tässä täydellisesti oppikirja esimerkin narsistin käytöksestä. Hän muuten hallitsee aivan hyvin käytöstään. Näetkö häntä missään muualla kiukuttelemassa epäsopivissa paikoissa tai ihmisille joista haluaa hyötyä. Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Pidän hänen käytöstään vaikeimmillaan todella narsistisena, mutta hän ei istu yhtään siihen määritelmään, että olisi jotenkin tarkoituksella PAHA tai laskelmoisi toisen ihmisen kaikkein pahimman mahdollisen kurjuuden kautta itselleen hyötyä. Pikemminkin hän on ressukka, joka on kuin jäänyt uhkaikäisen tasolle kiukuttelullaan. Tunteenpurkaukset on useimmiten agressiivisia. Kykenemätön hallitsemaan käytöstään, onneton eikä mikään maailmanvaltias.
Kuvailit tässä täydellisesti oppikirja esimerkin narsistin käytöksestä. Hän muuten hallitsee aivan hyvin käytöstään. Näetkö häntä missään muualla kiukuttelemassa epäsopivissa paikoissa tai ihmisille joista haluaa hyötyä. Tuskin.
Jep, ja samaten epävakaan käytöstä. Ei epävakaatkaan raivoa ja kiukuttele joka paikassa, ongelmat tulee lähisuhteissa ilmi. Ihan turha yrittää diagnosoida narsismia netissä.
Voisiko tällaisen käytöksen taustalla vaikuttaa Aleksitymia?
Liittyy tunteiden käsittelyyn.
Luulen että tämmöisen tunteiden käsittelyvaikeuden vuoksi jotkut eivät saa terapiastakaan apua ongelmiinsa, kun eivät osaa lähteä avaamaan asioita ja tunteita edes terapiassa. Käsittelemättömät tunteet purkautuvat kummallisena käytöksenä ja myös univaikeuksina, päänsärkyinä, selkäsärkyinä ym.