Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso on kuin narsisti mutta ei kuitenkaan
14.04.2020 |
Tunnistan puolisossani narsistille ominaisia julmia piirteitä. Hän on mitätöivä, välinpitämätön, usein pahantuulinen, sortuu suuttuessaan silmittömiin raivonpuuskiin. Hyvinä aikoina hänen hyvät piirteensä korostuvat ja hän on ihana, hänessä on herkkyyttä. Hän on inhimillinen ja normaali.
Huonoina aikoina hän voi olla todella julma. Erimielisyyksissä hänen kanssaan ei voi päästä yhteisymmärrykseen. Hän voi huutaa raivokkaana kunnes itken tai hämmentää puheellaan aivan ihmeellisesti mustan valkoiseksi. Esimerkiksi valehtelu ei ole valehtelua vaan olosuhteiden sanelema pakko, josta hänen ei pidä alentua pyytämään anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hänelle alentumista. Draama ja jatkuva kuilun reunalla oleminen leimaa yhteistä elämäämme. Puoliso saattaa pillastua mistä tahansa. Jos hänen kanssaan on eri mieltä pienestäkin asiasta, on edessä riita. Erimielisyyden hän voi ottaa provosointina, josta sitten hiiltyy, koska hänelle pitäisi osata puhua jotenkin niin, ettei hän koe aihetta provosoitua.
En tunnista hänestä narsisteihin liitettyjä suuruudenkuvitelmia (ylenkatsonnan "alempiarvoisia" kohtaan ja piittaamattomuuden sääntöjä kohtaan kylläkin). En myöskään tunnista mustasukkaisuutta. Päin vastoin olen itse se, joka roikkuu mustasukkaisena, kun puoliso on täysin välinpitämätön minua kohtaan ja samalla osoittaa lämpöä ja ystävällisyyttä toisia kohtaan. Hän ei myöskään mielestäni hae toisista hyötyä, vaan on itse pohjattoman onneton ja ylipäätään negatiivinen elämää kohtaan.
En ole koskaan tavannut ketään näin vaikeaa, tietyllä tavalla epäsosiaalista, säännöistä ja toisen tunteista piittamatonta ihmistä.
Mistä tässä on kyse ja miksi en pääse hänestä irti, vaikka suhde hajottaa minut murusiksi.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
No mun miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hyvin samantyyppistä oli ennenkuin sai lääkityksen kohdilleen.
Niin minullakin on, enkä ole koskaan ollut tuollainen.
Kaksisuuntainen on MIELIALAhäiriö, ko henkilöllä on hankalia persoonallisuuden piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan niin kuin mun mieheni, täysin samalta kuulostaa!! Ollaan oltu jo pitkään yhdessä, lapsia, ja vaikka olen joskus aiemminkin ajatellut eroa, alkaa se nyt todennäköisesti olla ajankohtainen...
Epävakaat on räjähtäviä aikapommeja.
Jos nyt suojelisit itseäsi ja jättäisit sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hyvin samantyyppistä oli ennenkuin sai lääkityksen kohdilleen.
Niin minullakin on, enkä ole koskaan ollut tuollainen.
Kaksisuuntainen on MIELIALAhäiriö, ko henkilöllä on hankalia persoonallisuuden piirteitä.
No en nyt ihan idiootti ole. Ei tietenkään näy kaikilla samalla lailla, mutta mun miehellä näkyi ja maniasta johtui. Muuttuu maniassa itsensä irvikuvaksi. T: sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla narsistisia piirteitä. Ei ne kaikki ole niin huomiohakuisia, tai se ei ilmene niin selvästi. Kuin vasta esim jos toinen tulee kipeäksi, yhtäkkiä hänkin on kipeä.
Mutta ap, se on aivan sama mikä diagnoosi on. Jos hän on sinua kohtaan ikävä, jätä se.
Sinun on syytä tutkia oman läheisriippuvuutesi syitä. Onko sinulla esim kiintymyssuhdetrauma lapsuudesta? Eli huoltaja oli myös ikävä. Pitkään jatkuessa henkinen väkivalta turruttaa aivosi niin, ettet enää huomaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat on räjähtäviä aikapommeja.
Itse taas tunteellisena ihmisenä tunnekylmä itsekeskeisyys muissa ihmisissä sieppaa kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä aihetta on käsitelty paljon täällä. Suosittelen lukemaan kirjan https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf Se auttaa hahmottamaan mistä on kysymys ja miksi näistä suhteista on vaikea lähteä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3665525/miten-paasen-irtaantumaan-raado…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 13: Meillä myös käydään loputtomasti keskusteluja siitä, miten voi ja ei voi käyttäytyä. Hän ei vain koe tekevänsä mitään väärää, vaikka jäisi valheesta kiinni. Ei tule yhtään vastaan, ei pyri sopuun niin kuin ihmiset tavallisesti. Hänelle on vain tärkeää olla oikeassa.
Anteeksi pyytäminen on hänelle aivan mahdotonta. Esimerkiksi lupausten pettäminen on hänelle aivan tavallista, mutta siinä ei ole anteeksipyydettävää, koska joku asia on ollut syynä siihen, ettei hän ole voinutkaan toteuttaa lupaustaan. Jos olemme sopineet jonkin menon, mutta hän ei tulekaan paikalle, syynä voi olla joku muu tärkeämpi asia, joka piti tehdä, tai vaikka krapula, minkö vuoksi ei päässytkään hereille. Sama asia valehtelussa: hänellä on ollut joku syy valehdella, eikä se silloin ole valehtelemista.
Jos yritän pitää puoliani näissä asioissa, saatan lopulta saada yliolkaisen, vihaisen, itseensä kääntyneen anteeksipyynnön, että lopettaisin: "Anteeksi kaikki, olen aina väärässä, sinä olet aina oikeassa, anteeksi kaikesta".
Vierailija kirjoitti:
Numero 13: Meillä myös käydään loputtomasti keskusteluja siitä, miten voi ja ei voi käyttäytyä. Hän ei vain koe tekevänsä mitään väärää, vaikka jäisi valheesta kiinni. Ei tule yhtään vastaan, ei pyri sopuun niin kuin ihmiset tavallisesti. Hänelle on vain tärkeää olla oikeassa.
Anteeksi pyytäminen on hänelle aivan mahdotonta. Esimerkiksi lupausten pettäminen on hänelle aivan tavallista, mutta siinä ei ole anteeksipyydettävää, koska joku asia on ollut syynä siihen, ettei hän ole voinutkaan toteuttaa lupaustaan. Jos olemme sopineet jonkin menon, mutta hän ei tulekaan paikalle, syynä voi olla joku muu tärkeämpi asia, joka piti tehdä, tai vaikka krapula, minkö vuoksi ei päässytkään hereille. Sama asia valehtelussa: hänellä on ollut joku syy valehdella, eikä se silloin ole valehtelemista.
Jos yritän pitää puoliani näissä asioissa, saatan lopulta saada yliolkaisen, vihaisen, itseensä kääntyneen anteeksipyynnön, että lopettaisin: "Anteeksi kaikki, olen aina väärässä, sinä olet aina oikeassa, anteeksi kaikesta".
Kauniisti sanottuna, leimaamatta ja diagnosoimatta. Hän ei ole tunneihminen, sinä taidat olla.
Minäkin kuljen tunteella ja juuri tuossa karkeasti viittasin siihen kuinka miehesi kaltaiset ihmiset eivät ymmärrä tunteita, vaan ne nayttäytyvät arvaamattomina. Tunteiden kannalta miehesi kaltainen henkilö.. aiheuttaa juuri kuvaamiasi ongelmia.
Sinun pitää päättää saatko sitä mitä kaipaat. Tiedän miten koukuttavaa tuollainen suhde on, eikä sitä ymmärrä mistä se sellainen tuli tulee.
Mutta ei se hyvää tee, vaan tuskin miehesikään saisi yhtä tyydyttävää suhdetta kaltaisestaan naisesta.
Ei riitä että eroat hänestä, vaan sinun täytyy muuttaa itseäsi, jotta voit jatkossa saada ja tuntea tyydytystä terveestä suhteesta. Toivottavasti en kuulosta tylyltä, puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvin sanottu. Jos lukisin jonkun toisen tekstiä, ajattelisin, ettei millään diagnoosilla ole mitään väliä. Joko toisen seurassa on hyvä olla tai sitten ei.
Eroaminen on hyvin vaikeaa. Jostakin syystä sitä hakee selityksiä. Jotkin asiat puolison käytöksessä ovat niin järjettömiä, että niiden edessä jää vain haukkomaan happea.
Raivonpuuskan jälkeen puoliso on kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka itse itkisinnja tärisisin. Ei edes myönnä, että olisi mitään erimielisyyttä. Kun itse hakee jonkinlaista selitystä, miettii että eihän se noin voi tehdä, ei tuolla tavalla voi toista kohtaan käyttäytyä, toinen selailee jo puhelimelta kissanpentuvideoita, eikä enää osallistu keskusteluun, koska keskustelua ei ole.
Siinä jää tietyllä tavalla tyhjän päälle, vastauksia vaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numero 13: Meillä myös käydään loputtomasti keskusteluja siitä, miten voi ja ei voi käyttäytyä. Hän ei vain koe tekevänsä mitään väärää, vaikka jäisi valheesta kiinni. Ei tule yhtään vastaan, ei pyri sopuun niin kuin ihmiset tavallisesti. Hänelle on vain tärkeää olla oikeassa.
Anteeksi pyytäminen on hänelle aivan mahdotonta. Esimerkiksi lupausten pettäminen on hänelle aivan tavallista, mutta siinä ei ole anteeksipyydettävää, koska joku asia on ollut syynä siihen, ettei hän ole voinutkaan toteuttaa lupaustaan. Jos olemme sopineet jonkin menon, mutta hän ei tulekaan paikalle, syynä voi olla joku muu tärkeämpi asia, joka piti tehdä, tai vaikka krapula, minkö vuoksi ei päässytkään hereille. Sama asia valehtelussa: hänellä on ollut joku syy valehdella, eikä se silloin ole valehtelemista.
Jos yritän pitää puoliani näissä asioissa, saatan lopulta saada yliolkaisen, vihaisen, itseensä kääntyneen anteeksipyynnön, että lopettaisin: "Anteeksi kaikki, olen aina väärässä, sinä olet aina oikeassa, anteeksi kaikesta".
Kauniisti sanottuna, leimaamatta ja diagnosoimatta. Hän ei ole tunneihminen, sinä taidat olla.
Minäkin kuljen tunteella ja juuri tuossa karkeasti viittasin siihen kuinka miehesi kaltaiset ihmiset eivät ymmärrä tunteita, vaan ne nayttäytyvät arvaamattomina. Tunteiden kannalta miehesi kaltainen henkilö.. aiheuttaa juuri kuvaamiasi ongelmia.
Sinun pitää päättää saatko sitä mitä kaipaat. Tiedän miten koukuttavaa tuollainen suhde on, eikä sitä ymmärrä mistä se sellainen tuli tulee.
Mutta ei se hyvää tee, vaan tuskin miehesikään saisi yhtä tyydyttävää suhdetta kaltaisestaan naisesta.
Ei riitä että eroat hänestä, vaan sinun täytyy muuttaa itseäsi, jotta voit jatkossa saada ja tuntea tyydytystä terveestä suhteesta. Toivottavasti en kuulosta tylyltä, puhun kokemuksesta.
Täälläkin yksi, jonka mies tuollainen! Sanasta sanaan. Mikään puhuminen ei auta.
Tätä on jatkunut niin kauan, etten aina osaa erottaa, onko mies oikeassa ja ylireagoinko minä?? Asian kokeneet ymmärrätte :(
Juuri tuo, jos hän tekee jotain väärin, se EI haittaa eikä "hyvitellä" mitenkään. Jos minä erehdyn tekemään pienenkin virheen, tulee heti "rangaistus": Tulen hulluksi! Ei hänen kanssaa PYSTY puhumaan, ei milläänlailla. Kaiken kääntää nurin. Kerran yritin omia hyviä puoliani luetella: (kun itkin, miksi hän ei huomioi, hän kuittasi "mitäs itse teet") teen sinulle lempiruokaa kun tulet töistä väsyneenä, laitan saunan päälle + juomiset valmiiksi jne... Hän lyttäsi: "ei tuossa mitään ihmeellistä ole, saan minä kaupastakin valmis aterian!!!!"
Usein jään tyhmänä ihmettelemään, hänen käytöstapojaan. Saattaa jäädä kyydistä pois sanaakaan sanomatta (minä itse suukotan tai sanon hei hei kulta), saattaa jäädä kaverilleen yöksi, eikä ilmoita mitään. Toimii selän takana, ei kunnioita minua ihmisenä, että ottaisi huomioon mielipiteeni jne...
Olen kokenut ohareita, valehtelua, pettämistä, en edes ilkeä kertoa, mitä kaikkea.... Haluaisin päästä irti.
Sitten hän onkin ihana, puhuu kauniisti ja alan epäillä itseäni, onko hän sittenkään niin kamala minua kohtaan?
Tätä on jatkunut niin kauan, olen aivan turtunut, luovuttanut...Välillä kuvittelen, miten ihanaa olisi elää miehen kanssa, joka on sinut itsensä kanssa, vakaa ja turvallinen...... Ottaisi vaimonsa huomioon pyytämättä, ilman että se tekisi hänestä jotenkin "huonomman" (kyllä, minun mies luulee, että hän "alentuu", mikäli hän on kiltti minulle!? Joku sairas valtataistelu kokoajan hänen päässään menossa. Kerran sanoi että on hyvä puoliso sellainen, joka ei lyö!?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se narsisti. Et vaan merkitse sille sitäkään vähää mitä lähteet yleensä. Roikut hänessä ilman suurempaa vaivannäköä ja koska olet mustasukkainen, olet jo aika syvästi manipuloitu. Moni narsistin puoliso ei ymmärrä olevansa narsistin kanssa. Vasta pitkän aikaa eron jälkeen saattaa syntyä ymmärrys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numero 13: Meillä myös käydään loputtomasti keskusteluja siitä, miten voi ja ei voi käyttäytyä. Hän ei vain koe tekevänsä mitään väärää, vaikka jäisi valheesta kiinni. Ei tule yhtään vastaan, ei pyri sopuun niin kuin ihmiset tavallisesti. Hänelle on vain tärkeää olla oikeassa.
Anteeksi pyytäminen on hänelle aivan mahdotonta. Esimerkiksi lupausten pettäminen on hänelle aivan tavallista, mutta siinä ei ole anteeksipyydettävää, koska joku asia on ollut syynä siihen, ettei hän ole voinutkaan toteuttaa lupaustaan. Jos olemme sopineet jonkin menon, mutta hän ei tulekaan paikalle, syynä voi olla joku muu tärkeämpi asia, joka piti tehdä, tai vaikka krapula, minkö vuoksi ei päässytkään hereille. Sama asia valehtelussa: hänellä on ollut joku syy valehdella, eikä se silloin ole valehtelemista.
Jos yritän pitää puoliani näissä asioissa, saatan lopulta saada yliolkaisen, vihaisen, itseensä kääntyneen anteeksipyynnön, että lopettaisin: "Anteeksi kaikki, olen aina väärässä, sinä olet aina oikeassa, anteeksi kaikesta".
Kauniisti sanottuna, leimaamatta ja diagnosoimatta. Hän ei ole tunneihminen, sinä taidat olla.
Minäkin kuljen tunteella ja juuri tuossa karkeasti viittasin siihen kuinka miehesi kaltaiset ihmiset eivät ymmärrä tunteita, vaan ne nayttäytyvät arvaamattomina. Tunteiden kannalta miehesi kaltainen henkilö.. aiheuttaa juuri kuvaamiasi ongelmia.
Sinun pitää päättää saatko sitä mitä kaipaat. Tiedän miten koukuttavaa tuollainen suhde on, eikä sitä ymmärrä mistä se sellainen tuli tulee.
Mutta ei se hyvää tee, vaan tuskin miehesikään saisi yhtä tyydyttävää suhdetta kaltaisestaan naisesta.
Ei riitä että eroat hänestä, vaan sinun täytyy muuttaa itseäsi, jotta voit jatkossa saada ja tuntea tyydytystä terveestä suhteesta. Toivottavasti en kuulosta tylyltä, puhun kokemuksesta.
Sen verran täytyy sanoa, että ei kyllä voi olla kiinni tunteista tai tunteettomuudesta. Minä olen ajoittain suhteellisen tunnekylmä, mutta silti ymmärrän miksi valehteleminen ja lupausten pettäminen on väärin. Jopa tuntemani aspergerit ymmärtävät tämän asian, vaikka heillä on paljonkin vaikeuksia tunteiden kanssa. Ne on ne psykopaatit ja sosiopaatit ja vastaavat luonnehäiriöiset ihmiset keillä on ongelmia ymmärtää mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies onkin psykopaatti?
Hyvin mahdollista. Narsistinen psykopaatti pelaa muiden ihmisten tunteilla, mutta ikinä ei ole itse pelissä mukana. Näillä on mustasukkaisuuskin vain osa esitystä. Nämä on myös persoonina näennäisen vaatimattomia, vaikka pinnan alla ei koe mitään arvostusta ketään kohtaan. Jos narsistin ego on pöyhkeilevä, psykopaatti voi rauhallisesti vain todeta, että en arvosta. Jos hän ei hyödy jostain niin sitä ei esiinny.
Hänellä voi olla jokin persoonallisuushäiriö. Oli mikä oli, sillä ei oikeastaan ole väliä.
Tuo mitä koet, on henkistä väkivaltaa. Ja sinä voit huonosti. Sun täytyy miettiä tilannettasi niihin asioihin suhteutettuna.
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henki…
Vierailija kirjoitti:
Numero 13: Meillä myös käydään loputtomasti keskusteluja siitä, miten voi ja ei voi käyttäytyä. Hän ei vain koe tekevänsä mitään väärää, vaikka jäisi valheesta kiinni. Ei tule yhtään vastaan, ei pyri sopuun niin kuin ihmiset tavallisesti. Hänelle on vain tärkeää olla oikeassa.
Anteeksi pyytäminen on hänelle aivan mahdotonta. Esimerkiksi lupausten pettäminen on hänelle aivan tavallista, mutta siinä ei ole anteeksipyydettävää, koska joku asia on ollut syynä siihen, ettei hän ole voinutkaan toteuttaa lupaustaan. Jos olemme sopineet jonkin menon, mutta hän ei tulekaan paikalle, syynä voi olla joku muu tärkeämpi asia, joka piti tehdä, tai vaikka krapula, minkö vuoksi ei päässytkään hereille. Sama asia valehtelussa: hänellä on ollut joku syy valehdella, eikä se silloin ole valehtelemista.
Jos yritän pitää puoliani näissä asioissa, saatan lopulta saada yliolkaisen, vihaisen, itseensä kääntyneen anteeksipyynnön, että lopettaisin: "Anteeksi kaikki, olen aina väärässä, sinä olet aina oikeassa, anteeksi kaikesta".
Tuollainen käytös on järkyttävää :(
En pysty ymmärtämään (miksi minun edes pitäisi ymmärtää? kos ka olen kiltti ja haluan ajatella ihmisistä hyvää, koen alemmuutta ja en osaa arvostaa itseäni)
Hakkaan päätäni loputtomaan seinään, kun yritän puhua hänelle: hän syyttää minua, että haukun häntä? Sanon: en hauku, puhun käytöksestäsi, joka ei tunnu kivalle.
Hän vastaa: yrität muuttaa minua! Ajattele järjellä, älä tunteella, olet yliherkkä!
Huoh... Eikö tuollaiset ihmiset todellakaan NÄE käytöksessään mitään vikaa? Onko heillä halujakaan ottaa toinen huomioon vai onko kyse AINA heidän tarpeistaan?
olen jo aivan sekaisin!!!
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa exältäni. Yritin miljoona kertaa erota, mutta oli niin taitava puhumaan, että sai aina jäämään. Ei koskaan huutanut, vaan oli todella passiivis-aggressiivinen ja osasi tehdä pienillä eleillä selväksi jos jokin ketutti. Jos oltiin jossain muiden ihmisten kanssa niin usein jälkeenpäin sain kuulla mitä olin sanonut väärin.
Pääsin eroon vasta kun petin. Nyt sitten kaiken pitää mennä niin kuin hän haluaa, koska minä olen se joka teki väärin ja minun pitää vaan kunnioittaa häntä. Meillä siis yhteinen lapsi jonka takia pitää olla tekemisissä.