Puoliso on kuin narsisti mutta ei kuitenkaan
Tunnistan puolisossani narsistille ominaisia julmia piirteitä. Hän on mitätöivä, välinpitämätön, usein pahantuulinen, sortuu suuttuessaan silmittömiin raivonpuuskiin. Hyvinä aikoina hänen hyvät piirteensä korostuvat ja hän on ihana, hänessä on herkkyyttä. Hän on inhimillinen ja normaali.
Huonoina aikoina hän voi olla todella julma. Erimielisyyksissä hänen kanssaan ei voi päästä yhteisymmärrykseen. Hän voi huutaa raivokkaana kunnes itken tai hämmentää puheellaan aivan ihmeellisesti mustan valkoiseksi. Esimerkiksi valehtelu ei ole valehtelua vaan olosuhteiden sanelema pakko, josta hänen ei pidä alentua pyytämään anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hänelle alentumista. Draama ja jatkuva kuilun reunalla oleminen leimaa yhteistä elämäämme. Puoliso saattaa pillastua mistä tahansa. Jos hänen kanssaan on eri mieltä pienestäkin asiasta, on edessä riita. Erimielisyyden hän voi ottaa provosointina, josta sitten hiiltyy, koska hänelle pitäisi osata puhua jotenkin niin, ettei hän koe aihetta provosoitua.
En tunnista hänestä narsisteihin liitettyjä suuruudenkuvitelmia (ylenkatsonnan "alempiarvoisia" kohtaan ja piittaamattomuuden sääntöjä kohtaan kylläkin). En myöskään tunnista mustasukkaisuutta. Päin vastoin olen itse se, joka roikkuu mustasukkaisena, kun puoliso on täysin välinpitämätön minua kohtaan ja samalla osoittaa lämpöä ja ystävällisyyttä toisia kohtaan. Hän ei myöskään mielestäni hae toisista hyötyä, vaan on itse pohjattoman onneton ja ylipäätään negatiivinen elämää kohtaan.
En ole koskaan tavannut ketään näin vaikeaa, tietyllä tavalla epäsosiaalista, säännöistä ja toisen tunteista piittamatonta ihmistä.
Mistä tässä on kyse ja miksi en pääse hänestä irti, vaikka suhde hajottaa minut murusiksi.
Kommentit (74)
Mies voi olla paskana kaikista säännöistä, jotka rasittavat häntä hänen vaikean tilanteensa keskellä. Jos olet hänelle empaattinen, hän on empaattinen takaisin. Säännöt polttavat hänet loppuun. Pelkää, että jätät hänet myös. Toki voi olla myös narsisti.
Löysin samoja piirteitä miehestäni.
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt eroa, sillä en jaksa näitä riitelyitä (=miehen huutamista), kylmyyttä (=tunteita ei näytetä, ei sanota että rakastetaan) ja epäinhimillisyyttä eläimiä ja tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan.
Tutut taas kuvaisivat häntä lämpimäksi ja rakastavaksi ihmiseksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö.
Väärin, tällaisella ihmisellä on hyvin hyvin paljon tunteita. Epävakaus tulee siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö.
Väärin, tällaisella ihmisellä on hyvin hyvin paljon tunteita. Epävakaus tulee siitä.
Myös siitä, ettei ole sinut tunteidensa kanssa vaan peittää kärsimyksensä aggressiiviseen hyökkäyksiin ja tunnekylmyyteen. Lähipiirissä on epävakaaksi diagnosoitu ja kuulostaa samalta. Sisimmässään varmaan kärsii ja on mielestään aina tunteidensa ja herkkyytensä uhri.
Numero 5: tarkoitan sääntöjen piittaamattomuudella sellaisia sääntöjä kuten laki (esimerkiksi liikennesäännöt) tai koronarajoitteet silloin, kun niiden noudattamisesta olisi hänelle itselleen haittaa. Hän esimerkiksi uhosi, ettei jäisi töistä pois jos hänellä olisi korona, jos sairastaisi piilevästi niin, ettei sitä huomattaisi.
Hänen moraalikäsityksensä on sellainen. Jos asiat sujuvat normaaliin tapaan, hänen kanssaan ei ole ongelmia, mutta ristiriitatilanteissa tuo kieroutunut moraalikäsitys tulee esiin.
Ap
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
Tässä hyvä kooste. Tunnistatko piirteitä? Voi olla tietysti muukin syy.
Tunnistan täysin, aivan kuin exäni. Kaikki mitä kerrot, on tuttua. Mielestäni käytös on kyllä jonkin sortin narsismia. Koska tuollaista ihmistä ei mitenkään keskustelemalla saa ymmärtämään asioita tai katsomaan asioita toisen kantilta, asettumaan toisen asemaan. Tuollainen puoliso tekee ”väärän teon” (josta on esim. keskusteltu miljoona kertaa, ettei niin sovi tehdä) aina vain uudelleen, eikä ymmärrä tekevänsä väärin. Narsismiin kuuluu, että mennään vuoristorataa. Toinen saa olon niin hyväksi ettei mikään/kukaan koskaan ikinä ja toisaalta aivan pohjalle. Suhde ei todellakaan koskaan ole tylsä! Suhteeseen on aivan sairaassa koukussa, ei vaan pääse eroon...Se on kuin huume.
Meillä suhde kesti 9 vuotta, koko sen 9 vuotta oli hankalaa, eroa tehtiin miljoona kertaa. Lopulta sain itseni repäistyä irti, kun jälleen kerran tuli yksi luottamuksen rikkominen ilmi. Tunteitani vastustaen vain pakkasin toisen kamat ja heitin hänet ulos. En jäänyt kuuntelemaan uikutusta, en vastannut viesteihin. Olin aivan totaalirikki erosta, mutta pidin pääni, valitsin seurata järkeä tunteiden sijaan. Kesti kaksi vuotta ennenkuin ex lopetti lämmittely-yritykset... Kesti 4 vuotta, että itse pääsin yli suhteesta. Nyt erosta on 6 vuotta ja edelleen ex ottaa silloin tällöin yhteyttä, vaikka ei meillä ole enää mitään yhteistä ja kummallakin on uusi elämä. Silti hänen täytyy aika ajoin kokeilla olisinko vielä hänen koukussaan... Jos hän olisi ”normaali”, ei häntäkään enää kiinnostaisi.
Kontrolloiva, ylimielinen, aggressiivinen ja machiavellistiseen käytökseen taipuvainen?
Ei ole yllättävää, että sinun on vaikea lähteä, mutta samalla se on yksi ja ainoa asia, mikä sinun pitää tehdä.
No mun miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hyvin samantyyppistä oli ennenkuin sai lääkityksen kohdilleen.
Minun puolisollani on todettu narsistinen persoonallisuushäiriö, eikä hän silti täytä kaikkia narsistin piirteitä.
Numero 7: omakin puolisoni on muiden silmissä hauskaa seuraa. Minun ystävistäni tai sukulaisistani hän ei piittaa, ei välttämättä vaivaudu edes samassa tilassa tervehtimään.
Usein tunnen hänen seurassaan kylmyyttä, täyttä tunteettomuutta, täydellistä piittaamattomuutta.
Millä tavalla miehesi epäinhimillisyys tulee ilmi? Mikä saa sinut pysymään hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
Tässä hyvä kooste. Tunnistatko piirteitä? Voi olla tietysti muukin syy.
Kuulostaa hyvinki tutulta ja tuo epävakaa persoonallisuushäiriö on juurikin se mitä kannattaa tutkiskella. Tai jopa kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Tiedän niin hyvin mitä tarkoitat. Itse ymmärsin kunnolla vasta eron jälkeen että eihän tuo käytös ole normaalia. Elämä on ihanan rauhallista nykyään. Ei kannata hajottaa itseään kenenkään toisen vuoksi. ❤️
Tunnistaako joku kertomastani mitään tuttua? Kuinka vaikean ihmisen kanssa pärjää? Tai miten myrkyllisestä suhteesta voi irrottautua?