Lue keskustelun säännöt.
Voinko vain lähteä huomenna kävelemään sanomatta sanaakaan henkisesti väkivaltaisesta kulissisuhteesta!? Tsempatkaa!
13.04.2020 |
Yritän sisällyttää kaiken vihan, turhautumisen, ahdistuksen ja häpeän lyhyesti tähän sisältöön.
Kaikki tämä meidän taival alkoi niin räjähdysmäisen nopeasti ja aivan saamarin tyhmänä lähdin leikkiin mukaan vaikka hälytyskellot jo minulle varoittelivat tasaisin väliajoin suhteen todellisista tarkoitusperistä.
En vain tahtonut uskoa itseäni.
Kaikki on mennyt ihan sekaisin elämässäni ja minusta on tullut onneton, olen lihonnut, alkoholia on kulunut liikaa(!), näen painajaisia ja päällimmäisenä tunteena aina kun herään on joko ahdistus, lievästi sanottuna kyrsiintynyt olo tai masentunut.
Olen yrittänyt sopeutua johonkin talon emännän rooliin, jossa pidän miehestä (ja hänen lapsistaan) huolta. Siivoan, teen ruoat, käyn kaupassa ja annan miehelle mahdollisuuden jokapäiväiseen "sala"tissutteluun. Kamalaa.
Miten voisin muka aikuista miestä kieltää ja sen seuraus olisikin itselleni vahingollisempaa impulssiivisen ja henkisen hyökkäyksen vuoksi.
Nykyään juo joka päivä sen pari koska stressi, paineet, rahahuolet yms yms.....
Pahinta on, että sitten kunnolla humalassa ollessaan(silloin ei ole lapsia hänen luonaan) vielä mitätöi, heittää sovinistisia vitsejä, alistaa(pahemmin kun selvinpäin) ja lisäksi haukkuu tai/sekä nöyryyttää ystäviensä läsnäollessa.
Vitsi miten hienoa tämä parisuhdearki onkaan tämän kanssa. Ei ollut yhtään sitä mitä joskus lupaili ja pahemmaksi varmaan menee.
Juu hyviä hetkiä on tottakai ja varsinkin tänään ollut taas ihan lempeä kun aistii minun olevan etäinen. Mutta en jaksa enää tunteiden vuoristorataa ja esittämistä.
Tajusin vain tässä yksi päivä, ettei ole edes tunteita enää koska olen kokenut niin paljon halveksuntaa kaikista yrityksistäni huolimatta toimivasta suhteesta.
Lisäksi mies on minua huomattavasti vanhempi mutta henkinen kypsyys tuntuu olevan jäänyt käymättä läpi.
Harmi, että omaan korostuneen omatunnon ja tiedän miehen elämänlaadun sinällään huononevan kun ei ole naista hoitamassa kotia ja minun "kouluttaminen" meni hukkaan.
Miksi säälin niin paljon? Eilen vielä puhui omasta masennuksestaan mutta ei ymmärrä mitä aiheuttaa lähipiirilleen käytöksellään mutta häntä pitäisi ymmärtää.
Silmäni ovat vain avautuneet ja seksikin hänen kanssaan etoo.
Haluan vapauteni ja säilyttää vielä elämäni, itsenäisyyden sekä nauttia nuoruudestani kun vielä voin.
Pakko päästää irti ja huomiselle on kyytikin jo tilattu.
Toivon vaan, etten pettäisi itseäni koska suhde on ollut erittäin hankala päästä pois kaiken absurdien tilanteiden keskellä.
Ihan on joutunut käymään pitkiä keskusteluja ja jahkailuja sekä itsesyyytöksiä läpi omassa päässä, että olen päässyt tähän asti.
Kiitos.
Kommentit (104)
Kuule ap. Lähdin juuri parisuhteesta jossa asiat ei olleet puoliksikaan noin huonosti, se oli silti jo huono taso.
Oikeastaan mieti vain tätä. Jos lapsi tai eläin pelkää jotain henkilöä et halua olla sellaisen ihmisen kanssa. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jälleen.
Tässä yritän ja yritän miettiä syitä miksi en helvetti voi palata.
Koska edelleenkään en lakkaisi miettimästä eroa.
Miehen lähellä on niin outoa olla, siis yleensä.
Olen varautunut, en voi olla vapautunut ja oma itseni. Välillä yritin tehdä harjoituksia esimerkiksi automatkalla ollessani hänen kanssaan kaksin, että nyt yritän olla vapautunut ja heittää jotain vitsiä, jotain spontaania, yritän olla oma hauska itseni ja nauttia toisen ihmisen seurasta.
Yritin jotenkin unohtaa, että vieressäni olisi ihminen jonka läsnäollessa joudun miettimään sanomisiani siksi, että tuntuu kuin kuulostaisin hyvin typerältä ja joudun kontrolloimaan käytöstäni.
En kuitenkaan osannut heittäytyä ja jouduin miettimään kuka oikeasti olen usein.
On olo kuin olisi näkymättömät kahleet, joutuu olemaan varautunut, jotta säästyisi vitsillä tarkoitetuista solvaamisesta tai ettei tuntisi itseään idiootiksi.
Jo alkuajoista saakka mies on pystynyt olemaan yläpuolellani vaikka olisi hiljaa. Se energia on vain jotenkin vangitsevaa.
Tämän eron aikanakin mitä mies on minulle viestiä laittanut kun olen selitellyt eron syitä ja kaikkea sitä uhkailua erolla jos en toimi niin kuin hän haluaa, niin hän vastasi, että : " olen vain vitsaillut, luulin, että ymmärtäisit mua ja että suhun vois luottaa, se oli näköjään virhe"
Lisäksi tunsin jatkuvasti olevani huonompi, se riittämättömyys oli aika kamalaa. Siihen sopeutuminen oli vieläkin ahdistavampaa. Olin tyytynyt huonouteeni salakalavasti vaikka ennen kun olin edes tavannut miestä niin olin hyvin rakastunut itseeni terveellä tavalla.
Oli ihanaa vain olla omissa unelmissa kiinni, tehdä töitä, säästää rahaa, olla rauhassa ja ihan oma itseni.
En edes kaivannut parisuhdetta eikä minulla oikeasti ollut mitään hätää, tiesin selviäväni lähes mistä vain kornisti sanottuna sisäisellä voimallani.
Uskomatonta miten yksi ihminen saakin voimaan niin pahoin, ettei edes enää usko itseensäkään.
Hänen vierellään en tunne olevani loppuen lopuksi juuri mitään.
Paitsi naurettava ja säälittävä miellyttäjä, kulissielämässä roikkuva hölmö nuori nainen.
Tämä kaikki on ollut varmaan ihan tarkoituksellista.
Mikä siinä on, että lähteminen on kuitenkin vaikeaa. Eikä edes se ole vaikeinta vaan syyllisyydentunto. Se tuntuu ylitsepääsemättömältä vaikka tiedän, että mies on kohdellut minua usein todella huonosti.
Ap
Olen oppinut sen että syyllisyydentunto on asia jonka kanssa on elettävä päivittäin. Se pitää hyväksyä. On virhe monilla se että yritetään vaikka mitä jotta syyllisyydentunteesta pääsisi eroon. Palataan jopa yhteen sen takia että kiltin ihmisen on mahdotonta hyväksyä omaa syyllisyyttä.
Neuvo. Hyväksy se että et pääse siitä tunteesta eroon. Elät silti eteenpäin. Muussa tapauksessa palaat entiseen.
Mä kirjoitin pitkän viestin siitä että eläimet ei valehtele, mutta se hävisi jonnekin ilmeiseti käyttämäni ruman sanan takia.
Usko sitä koiraa. Se pelkää miestä. Alleen pissiminen, matelu ja vapina ei ole normaalia koiran käytöstä, vaan pelkoa. Se miten eläimet käyttäytyy tuollaisen ihmisen lähellä, kertoo paljon ihmisestä itsestään. Ja pliis, tee koiraparasta ilmoitus eläinsuojeluun, kunnan eläinlääkärille, jos se vielä elää miehen kanssa.
terv. koirankasvattaja, rescuekoiria auttanut.
Mistä ihmeen syystä tunnet syyllisyyttä? Sinulla ei ole ensimmäistäkään syytä pyydellä anteeksi ja syyllistyä lähdöstäsi. Mies pärjää siellä ihan loistavan hyvin ilman sinua, ja sinä pärjäät vielä paremmin.
Pysyt nyt pois miehen luota ja aloitat uuden elämän ilman häntä, etkä jumaliste vastaa hänelle enää mitään. Jokainen vastaaminen vie sinua lähemmäs palaamista, ja sitähän mies hakeekin. Tuo, että hän selittää vain vitsailleensa, kun uhkaili erolla, ellet tottele, kertoo kaiken olennaisen. Kukaan, siis ei kukaan toisesta välittävä ikinä uhkaile noin, ja selitä sitä sitten vitsailuksi.
Sinua manipuloidaan nyt 6-0, syyllistetään ja kieroillaan oikein olan takaa, että menisit takaisin halveksittavaksi kotiorjaksi, koska kukaan muu ei tuollaiseen elämään suostuisi. Miksi tuhlaisit elämäsi ala-arvoisessa suhteessa, kun voit elää onnellisena toisenlaisessa suhteessa, tai sinkkuna, miten vain.
Mies vaikuttaa tyypiltä, jolla on oltava lähipiirissään alistetussa asemassa olevia ihmisiä. Puoliso, lapset ja jopa kotieläimet saavat yleensä osansa hänen purkauksistaan.
Jos nyt palaat, olet täsmälleen samassa tilanteessa jonkun ajan kuluttua. Montako vuotta ajattelit tuhlata hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se joka kertoi aikaisemmin että mies vaatii mahdottomia. Tunsin itsekin aivan järkyttävää syyllisyyttä siitä etten pystynyt miellyttämään miestä tarpeeksi.
Eräänä vaikeana hetkenä kysyin itseltäni, että onko minun pakko taipua tähän, ihan vain perhesovun vuoksi vaikka se repisi minua sisäisesti. Vastasin itselleni että Voi kulta, ei sinun tarvitse!
Sillä hetkellä luovuin syyllisyydentunteesta ja se helpotti oloani valtavasti.
Ei kannata pitää mieheen mitään yhteyksiä, hän pyrkii puhumaan sinut pyörryksiin ja saamaan syyllisyydentunnon niin vahvaksi, että palaat hänen luokseen. Ja mieti, mikä alistaminen, väheksyminen ja pilkka siitä alkaisi, kun kuvittelitkin voivasi pois lähteä...
Pidä nyt vain pääsi ja itsetuntosi rippeet, ja jatka elämää eteenpäin! Vähän ajan päästä tuo suhde on vain kuin pahaa unta.
Muista; elät itseäsi, et muita ihmisiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä tuosta miten hän oikeasti osaa sen alistamisen ja manipuloinnin taidon.
Ei sitä voi edes käsittää miksi ja miten joku pystyy siihen ja miten uhrit siihen pystyvät edes alistumaan.
Tämä on minulle todellinen arvoitus.
Sitä olen katsonut hämmentyneenä myös vierestä. Olen ollut myöskin se, joka laittaa rajat ja puolustaa esimerkiksi lapsia.
On joutunut rautalangasta vääntäen selittämään miehelle mikä hänen toiminnassaan on ollut väärää koska ei ole itse ymmärtänyt tai tahallisesti väittänyt ettei ymmärrä. Esimerkiksi jos on haukkunut rumin sanoin niin ei käsitä, että se voi tuntua.
Kuitenkin on ylpeillyt kun olen kyseenalaistanut hänen toimintansa.
Kerran kysyin, että onko hän lukenut jotain psykologiaa kun taivuttaa ihmisä.
Vastasi jotakuinkin näin: "En ole mutta olen huomannut, että osaan manipuloida toisia, mun mielestä se on hienoa. Ei mun tarvitse muutenkaan kun sormella liikuttaa miten koiran täytyy edetä niin tottelee"
Ja sekin on totta. Liikutti sormeaan niin koira meni alistuneen näköisenä vaikka ympyrää tai eteen ja taa, juuri niin kuin sormi liikkui.
Mies vain istui sohvalla ilmeettömänä, liikutti sormeaan, ei muuta.
Se oli oikeasti hämmentävää, aika karmeaa katseltavaa samaan aikaan.
Edelleenkin, koira ei ole miehen omistuksessa vaan hyvässä perheessä nyt.
En tiedä miten hän on koiran kouluttanut.
Lisäksi sen huomaa hänen aikuisessa lapsessaan.
On todella arka, hänkin luimii ja pelkää miehen läsnäollessa mutta jostain syystä silti tahtoo usein olla hänen luonaan vaikka oikeasti ei tarvitsi olla missään väleissä. Tottelee isäänsä sanomatta vastaan sanaakaan.
Jos kuitenkin erehtyy pyytämään tai kyseenalaistamaan jotain, niin mies ärähtää, saattaa saada raivokohtauksen ja lapsi lähtee hiljaa huoneeseen itkemään.
Kohta mies menee pyytämään anteeksi ja sanoo, ettei tarkoittanut.
Kuulemma aina ollut tuollaista...
Joskus toivoisin, että lapsi oikeasti osottaisi mieltään ja vaikka huutaisi vastaan mutta on todella kiltti ja on oppinut olemaan mielummin hiljaa.
Sitten mies minulle ääneen ihmettelee miksi häneltä vaaditaan niin paljon ja lisäksi miksi tuokin itkee jne. Ei ymmärrä, että sanat satuttavat eikä anteeksipyyntö taida olla ihan vilpitöntä kuitenkaan..
Hän haluaa kouluttaa ihmisiä mieleisekseen ja on onnistunut. Se on sekä järkyttävää että hämmentävää.
Ap
Olen oikeasti todella huojentunut, että voin edes jossain puhua tästä asiasta. Tunnen olevani kuitenkin tuettu.
Pitäisi oikeasti miettiä nyt ammattiauttajaakin...
Tunnen olevani niin solmussa kuitenkin.
Kamalaa, että tunnen samalla menettäneeni jotain. Se on jotain... Kai se on se haavekuva jossa elin pitkään.
Olen ihan sairastunut miehen valtaan, tunnen olevani vielä enemmän huono kun en ole sen kanssa jonka kanssa tunsin olevani niin kuin ei mitään. Kuuluuko tämä kuvaan? :D
Joku psykologinen juttu tässäkin on.
Samaistumisen arvoinen kappale tästä kaikesta. Nämä biisitkin tuovat jotain lohtua.
Valonkantajat - se mitä luulit onnen vastineeksi
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa huono olo sinun puolesta :(
Syvälle olet joutunut kun et taida oikeasti käsittää minkälaisen ihmisen kanssa olet suhteessa?
Tuo miehen käytös EI ole tervettä missään muodossa eikä mitenkään selitettävissä eikä varsinkaan ymmärrettävää.
Yrität kuitenkin ymmärtää kaikin keinoin ja kiusaat itseäsi niin kauan kun yrität.
Lopeta ja keskity nyt vain omaan tahtoosi ja elämääsi.
Minä menin ensimmäisen paon jälkeen vielä takaisin. Älä sinä mene IKINÄ! Niin paha tilanne ei ole, että palaisit. Koska tiedätkö mitä? Sinä lähdet kuitenkin joku päivä. Parempi nyt, kuin myöhemmin. Niin olen katunut sitä aikaa kun palasin vielä. Ne oli turhia, vahingollisia ja tuhlattuka vuosia. Ne oli pahimmat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin ei kannata mennä. Sekin on osa miehen valtaleikkiä, saada joku takaisin. Ymmärrätkö? Siinä ei ole aitoa katumusta, vaan se on miehelle kuin shakkipeli, jossa mietitään seuraavaa siirtoa että voittaisi. Se on osa tätä manipulointia ja nautintoa siitä, että on valtaa johonkin ihmiseen. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tuntuu hyvin pahalta miehen lasten puolesta. Onko mies lasten yksinhuoltaja vai onko heillä äiti? Olisit äitiin yhteydessä. Mielestäni tuon ihmisen ei pitäisi saada olla tekemissä edes lastensa kanssa, jos lopputulos on tuo mitä kuvailit.
Pakko vielä kertoa miehen exästä.
Kaikista oudointa tässä on se, että he ovat hyvissä väleissä.
Se on jotenkin päätä sekoittavaa enkä ole osannut suhtautua tilanteeseen niin, että voisin mistään päätelmästäni olla varma.
Alkuun mies kertoi exänsä olevan hullu, kuulemma käyttäytyi lapsiakin kohtaan huonosti. Oli mielenterveysongelmia jne.
Tästä monia kuukausia eteenpäin hänen lapsensa kertoi, että nainen oli mukava mutta etäinen. Hänellä oli myöskin mielenterveysongelmia.
Kuulemma yritti jopa itsem. suhteen aikana useasti.
Mies ei ottanut vastuulleen mitään mutta oli välillä huolissaan hänestä suhteemme aikanakin.
Lapsen mukaan heillä oli ollut hyvin riitaisa suhde.
Sekin jäi vaivaamaan.
Kuitenkaan mitään en tiedä loppuen lopuksi.
Olen tavannut hänen exänsä ja on oikein mukava sympaattiselta vaikuttava tyyppi.
Hän halusi itse erota ja lähti ilman sen kummempia keskusteluja.
Ovat kuitenkin nykyään hyvissä väleissä miehen kanssa.
Heidän historiastaan en sen enempää tiedä mutta voi kun tekisi mieli välillä ottaa yhteyttä ja keskustella mutta en viitsi.
On outoa että miehen kanssa halutaan olla väleissä, kaikki hänen lähipiirissään impulsiivisesta luonteesta huolimatta.
Sekin saa miettimään omaa osaani asiassa, olenko liiotellut mutta toisaalta tiedän etten ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna lopettaisin nyt välittömästi sellaisen spekuloinnin, mitä mies, miksi mies, mies sitä, mies tätä. Käännä ne ajatukset nyt siihen, mitä sinä itse kaipaat ja tarvitset, ja miten sen saavutat, ja jätä miehen ajattelu nyt kokonaan. Häneltä et saa yhtään vastausta, miksi hän on sellainen.
Valitsit huonon miehen, et tarvitse häntä enää polkemaan sinua suohon, koska kukaan ei sinua sieltä enää ylös nosta, ei se mies varsinkaan.
Käännä uusi lehti elämässäsi ja unohda ne harvat hyvät hetket, joita niin kaiholla muistelet. Hyvässä suhteessakin on huonoja hetkiä, mutta vain murto-osan verran kokonaisuudesta. Sinulla oli kertomasi perusteella päinvastoin, joten älä suinpäin pyri takaisin pskaan elämään.
Lopeta suhde ja ala elää omaa elämää. Suosittelen, tarinasi kuulosti samalta kuin minun kokemukseni. Lopetin tuollaisen suhteen 8 vuotta sitten, se oli elämäni paras päätös. Parisuhteessa kuuluu olla onnellinen ei onneton. Aluksi sinulla voi olla hankalaa, mutta kun aikaa kuluu, huomaat kuinka palaudut normaaliksi ja se tuntuu hyvältä. Älä hukkaa elämääsi alkoholistiin ja hänen ongelmien selvittelyyn, jos miehesi juo joka päivä hän on alkoholisti. Olkoon yksin ongelmineen, eivät kuulu sinulle, varmaan edellinen parisuhde kariutui juuri näistä samoista syistä mitä itse mietit.
En ole lukenut kuin ap-kirjoituksen ja tipottain ap:n jatkokirjoituksia.
En tiedä, mikä on taloudellinen tilanteesi, mutta nyt kehoitan vain hyppäämään tyhjän päälle, vaikka se tarkoittaisi, että yhteiskunta maksaisi alkuun olemisesi kustannukset.
Olen itse sen kerran tehnyt huutaen ja parkuen, mutta apua sain, kun apua hain.
Vaikka maailman tilanne on, mikä on, ei kukaan SAA elää elämäänsä on ahdistavassa tilanteessa, varsinkaan, kun suhteessa on noin paljon erimielisyyttä ja painostusta, alkoholismiakin.
Sinulla on ainutkertainen elämä, AP.
Älä juo itseäsi hautaan.
Juopot tekevät niin. Et sinä.
Lähde pois.
Soita apua.
Alku voi tuntua nöyryyttävältä, mutta kun iso pyörä alkaa pyöriä, pääset omaan rauhaasi.
Nyt katseet siihen mikä on sinulle tärkeää ap. Mitä haluat tulevaisuudelta, minkä näköinen elämä sopii sinulle. Kuka olet, kun olet rauhassa oma itsesi ketään miellyttämättä.
Mies on historiaa. Pelkkä muisto. Keskity muuhun kuin muistoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mieti kannattaako lähteä. Voit löytää edestäsi vielä kilt timiehen ja sitten vasta kaduttaakin.
Todennäköisemmin sinä löydät edestäsi oman persläpesi, jos vedät hiukan päätäsi ulos
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on myös se, että ei osaa keskustella, käydä dialogia, vaan oksentaa pahanolonsa yksipuolisesti eli vuoropuhelua ja rakentavaa kritiikkiä sietämättä anonyymisti netissä.
Todellista henkistä pahoinpitelyä sekin, että elämänkumppani lähtee yhteisestä kodista yhtäkkiä, ennalta kertomatta, mitään selittämättä. Asiat jäävät täysin läpikäymättä.
Mielenterveytenne ei kummallakaan tuosta noin tyhmästä liikusta kyllä ainakaan kasva. Et sinä itseäsi suojaa vaikka niin luuletkin. Olet muuten itsekin 50% vastuussa suhteenne tilasta.
Olette kumpikin tai ainakin sinä tekstisi valossa täysin kykenemätön parisuhteeseen eli sanoisin nettidiagnoosina että olette juurikin toisenne ansainneet. Pysyppä ihan kotona, niin ei ainakaan vahinko lähde kiertämään.
Niin ja kokeileppas joskus sitä, että pitäisit parisuhdekumppania ihan ihmisenä.
Ok, narsisti.
Voit, mutta pidä turvaväli muihin kävelijöihin.