Lue keskustelun säännöt.
Voinko vain lähteä huomenna kävelemään sanomatta sanaakaan henkisesti väkivaltaisesta kulissisuhteesta!? Tsempatkaa!
13.04.2020 |
Yritän sisällyttää kaiken vihan, turhautumisen, ahdistuksen ja häpeän lyhyesti tähän sisältöön.
Kaikki tämä meidän taival alkoi niin räjähdysmäisen nopeasti ja aivan saamarin tyhmänä lähdin leikkiin mukaan vaikka hälytyskellot jo minulle varoittelivat tasaisin väliajoin suhteen todellisista tarkoitusperistä.
En vain tahtonut uskoa itseäni.
Kaikki on mennyt ihan sekaisin elämässäni ja minusta on tullut onneton, olen lihonnut, alkoholia on kulunut liikaa(!), näen painajaisia ja päällimmäisenä tunteena aina kun herään on joko ahdistus, lievästi sanottuna kyrsiintynyt olo tai masentunut.
Olen yrittänyt sopeutua johonkin talon emännän rooliin, jossa pidän miehestä (ja hänen lapsistaan) huolta. Siivoan, teen ruoat, käyn kaupassa ja annan miehelle mahdollisuuden jokapäiväiseen "sala"tissutteluun. Kamalaa.
Miten voisin muka aikuista miestä kieltää ja sen seuraus olisikin itselleni vahingollisempaa impulssiivisen ja henkisen hyökkäyksen vuoksi.
Nykyään juo joka päivä sen pari koska stressi, paineet, rahahuolet yms yms.....
Pahinta on, että sitten kunnolla humalassa ollessaan(silloin ei ole lapsia hänen luonaan) vielä mitätöi, heittää sovinistisia vitsejä, alistaa(pahemmin kun selvinpäin) ja lisäksi haukkuu tai/sekä nöyryyttää ystäviensä läsnäollessa.
Vitsi miten hienoa tämä parisuhdearki onkaan tämän kanssa. Ei ollut yhtään sitä mitä joskus lupaili ja pahemmaksi varmaan menee.
Juu hyviä hetkiä on tottakai ja varsinkin tänään ollut taas ihan lempeä kun aistii minun olevan etäinen. Mutta en jaksa enää tunteiden vuoristorataa ja esittämistä.
Tajusin vain tässä yksi päivä, ettei ole edes tunteita enää koska olen kokenut niin paljon halveksuntaa kaikista yrityksistäni huolimatta toimivasta suhteesta.
Lisäksi mies on minua huomattavasti vanhempi mutta henkinen kypsyys tuntuu olevan jäänyt käymättä läpi.
Harmi, että omaan korostuneen omatunnon ja tiedän miehen elämänlaadun sinällään huononevan kun ei ole naista hoitamassa kotia ja minun "kouluttaminen" meni hukkaan.
Miksi säälin niin paljon? Eilen vielä puhui omasta masennuksestaan mutta ei ymmärrä mitä aiheuttaa lähipiirilleen käytöksellään mutta häntä pitäisi ymmärtää.
Silmäni ovat vain avautuneet ja seksikin hänen kanssaan etoo.
Haluan vapauteni ja säilyttää vielä elämäni, itsenäisyyden sekä nauttia nuoruudestani kun vielä voin.
Pakko päästää irti ja huomiselle on kyytikin jo tilattu.
Toivon vaan, etten pettäisi itseäni koska suhde on ollut erittäin hankala päästä pois kaiken absurdien tilanteiden keskellä.
Ihan on joutunut käymään pitkiä keskusteluja ja jahkailuja sekä itsesyyytöksiä läpi omassa päässä, että olen päässyt tähän asti.
Kiitos.
Kommentit (104)
Mielellään kuulisin kokemuksia miten toiset ovat päässeet irti.
Itselleni on sinänsä helpotus, että loppuen lopuksi minusta tuntuu että mieskin tahtoo olla yksin. Tai ei ainakaan minun kanssani.
Hän halveksii minua varmaan siksi koska olen yrittänyt niin kovasti saada tämän toimimaan ja hänen on ollut helppo asettaa itse sopivat rajat, eli toisin sanoen mennä minun rajojen yli.
Hän huomaa kyllä etten kestä sitä ja ehkä jopa haluaa epäsuorasti häätää minut.
Toisin myöskin ristiriitana tässäkin, kertoo tarvitsevansa minua ja rakastaa kun olen etäinen.
Rakkauteen en kuitenkaan usko meidän kohdalla. En edes itse tahdo ilmaista sitä enää etenkään sanoin enkä ole enää motivoitunut teoillakaan ilmaisemaan välittämistä koska en saa vastakaikua paitsi hyvin pieninä murusina joskus enää.
Lisäksi juuri tokaisin, että lähden huomenna käymään kotikaupungissani.
Kysyi kauanko olen tai tulenko edes takaisin enää.
Kysyin, mitä hän haluaisi.
Hän ei kuulemma tiedä ja ilmaisi halustaan paeta yksin johonkin, sen jälkeen toivotimme hyvät yöt.
Eli ehkä tästä tulee helpompaa kun ajattelin tai sitten mies ilmaisi tuon taas vitsinä ja ihmettelee kun en oikeasti palaakaan.
Kunpa tämä päättyisi hyvin ja voisin vain keskittyä nyt omaan suruuni, eheytymiseen enkä saisi päälleni niitä järkyttäviä omatunnon tuskia sekä jahkailua. Tai selviäisin siitä ilman, että kukaan ulkopuolinen siihen puuttuisi ja taivuttelisi päätöstäni.
Näen tulevat viikkoni nyt sellaisina, että suren, toisaalta nautin ja hengitän. Olen yksin ja yritän vain pärjätä vaikka oikeasti ahdistaa, pelottaa, ehkä se yksinäisyys sekä pettymys ja kaiken kohtaaminen.
Kamala tunteiden vuoristorata.
Nyt taas itkettää etten näe tätä enää koskaan, naurettavaa kun tiedän ettei muita vaihtoehtoja ole ja on paljon tukahdettua vihaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tiedän, jos en lähde nyt niin en lakkaa ajattelemasta eroamista, prosessi vain siirtyy.
Olen ajatellut eroa lähestulkoon koko ajan, joka viikko. Aina vain on pitkittynyt ja olen odottanut uusia solvauksia.
Mikään ei muutu, tiedän sen enkä voi hyvin.
Pakko nyt päästää vaan irti vaikka tuntuisi miltä.
Ap
Lähde sairaasta suhteesta AP. Terveitä ja melko raittiita kumppaneita on varmasti olemassa.
Jopa ev.lut. kirkon kanta on, että kenenkään ei pidä sietää väkivaltaa missään muodossa: ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa.
Mieheni teki henkistä ja taloudellista väkivaltaa minulle. Alkoholia käytti päivittäin. Sitten tuli fyysinen väkivalta.
Kun kerran lyö naista, niin varmaan lyö toisenkin kerran. Siksi lähde pois!
No mun prosessi oli sellainen, että järjestin itseni ensin turvaan. Uusi asunto ihan ensimmäisenä ja tietojenluovutuskielto. Pidin puhelinnumeron samana, vastailin joskus, kun mies soitti ja viestitti, välillä en. Lopulta ystävien suosituksesta ja taas uusien älyttömien valheiden jälkeen löysin voimia vaihtaa numeronkin. Se oli aika ratkaisevaa irtipäästämisen prosessissa.
Mulle oli myös tärkeä vaihe surra niitä asioita, jotka suhteessa oli hyvin ja rakkautta, jota kaikesta huolimatta tunsin. Tiesin, etten voinut palata enkä oikeasti sitä halunnutkaan, mutta oli tärkeää surra niitä hyviä asioita. Itkin jonkin aikaa joka ilta, kuukausia ehkä, mutta se tuntui terveeltä, puhdistavalta. Oli hyvä käydä se läpi.
Oma suhde päättyi fyysiseen väkivaltaan, siinä tuli siinä mielessä se raja selkeänä vastaan. Henkinen väkivalta ei enää riittänyt.
Nyt kun ajattelen noita tapahtumia, ne tuntuvat etäiseltä. Siitä on syntynyt trauma ja se on lukkiutunut johonkin kehooni. Ne eivät tunnu asioilta, jotka ovat tapahtuneet minulle.
Tavarat pakattu ja kyytiä odotellessa.
Tuntuu samalla niin vahvalta ja vapaalta, varmalta mutta samalla miestä kohtaan tunnen sääliä valitettavasti.
Mutta kyllä hän pärjää ja toivon, että hänelläkin olisi tässä kehittymisen mahdollisuus. Itse ainakin otan tämän ajan kivuliaana opetuksena mutta tarpeellisena siinä mielessä ettei enää minua kohdeltaisi huonosti tai en antaisi sille enää mahdollisuuksia tällä tavoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kokemuksen jakamisesta.
Onneksi pääsit pois suhteesta, se kyllä vaatii yllättävän paljon. Toivottavasti saat myös traumasi selvitettyä.
Jospa minäkin pystyisin selviämään sen suurempia katkeruuksia tai jumeja tämän takia.
Kaikkee hyvää sinulle jatkoon <3
Kiitos kokemuksen jakamisesta.
Onneksi pääsit pois suhteesta, se kyllä vaatii yllättävän paljon. Toivottavasti saat myös traumasi selvitettyä.
Jospa minäkin pystyisin selviämään sen suurempia katkeruuksia tai jumeja tämän takia.
Kaikkee hyvää sinulle jatkoon <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä mies on siis nyt? Tietääkö edelleenkään, että olet lähdössä? Aiotko jättää viestiä, vai antaa hänen huomata omineen? Kun hän sitten huomattuaan tavaroidesi kadonneen ottaa yhteyttä, aiotko vastata?
Tsemppiä matkaan, hyvä tästä tulee. :)
Vierailija kirjoitti:
Missä mies on siis nyt? Tietääkö edelleenkään, että olet lähdössä? Aiotko jättää viestiä, vai antaa hänen huomata omineen? Kun hän sitten huomattuaan tavaroidesi kadonneen ottaa yhteyttä, aiotko vastata?
Tsemppiä matkaan, hyvä tästä tulee. :)
Mies on töissä.
Tietää, että olen lähdössä yöksi pois mutta ei tiedä etten palaa. Tai ehkä aavistaa mutta en ole ilmoittanut tätä ihan vain siksi ettei päätökseni murtuisi.
Katsotaan tilannetta sitten onko hänelle suuri tarve tietää miksi lähdin mutta jos viestin sävy on syyttelevää tai alentavaa niin uskon, että on parempi olla vastaamatta ainakin siihen saakka, että rauhoittuu.
Toki olen valmis keskustelemaan etäisesti kaikesta mutta en halua muuttaa päätöstäni enkä tahdo minkäänlaista manipulointia kokea. Tosin en tiedä onko se mahdollistakaan keskustellessa hänen kanssaan.
Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksen jakamisesta.
Onneksi pääsit pois suhteesta, se kyllä vaatii yllättävän paljon. Toivottavasti saat myös traumasi selvitettyä.
Jospa minäkin pystyisin selviämään sen suurempia katkeruuksia tai jumeja tämän takia.
Kaikkee hyvää sinulle jatkoon <3
Kiitos! Toivottavasti pääset vähemmällä :) Mun elämä on nykyään valoisaa ja hyvää, mutta menneet kokemukset vaikuttavat parisuhteen alueella. Olen yrityksistä huolimatta yhä sinkku. Mutta huonomminkin voisi olla :)
Vierailija kirjoitti:
Usko vanhemman naisen sanaa, lähde huomenna äläkä katso taaksesi. Estä mies niin ettei hän pääse manipuloimaan sinua takaisin. Löysin tänään kuvan 20 vuoden takaa itsestäni ja voi vee että harmittaa kaikki virheet mitä olen sen jälkeen tehnyt nyt kun katson sitä kuvaa jossa olen nuori ja vahva ja uskon elämään. Kunpa olisin silloin uskonut enemmän itseeni ja että ansaitsen parempaa. Ap, elämä on lyhyt ihan aikuisten oikeasti. ÄLÄ jää tuohon enää hetkeäkään tuhlaamaan kallisarvoista aikaasi.
Tämä on kyllä arvokas viesti. Kiitos sinulle.
Olet mahtava ja se, että tahdot tuoda omia vääriä päätöksiä esille auttaaksesi muita on kunnioitettavaa.
Minäkin aion vielä joskus tukea toisia vaikeissa tilanteissa kunhan ensin pakottaa taas itsensä nousemaan. Nämä asiat ovat aika käsittämättömiä ja ymmärtää kunnolla vasta taaksepäin.
Hyvää jatkoa sinullekin
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikean ratkaisun kun päätit lähteä. Analysoit miehen toimintaa myös todella fiksusti. Itseeni kolahti tuo rajojen asettaminen toisen rajojen päälle.
Olen miettinyt miksi mieheni on alkanut vaatia minulta mahdottomia. Sellaisia asioita mitä minun on hyvin vaikea toteuttaa ja joudun taistelemaan itseäni vastaan niissä. Samalla syyllistää minua kun en pysty parempaan. Väänsit tämän minulle juuri rautalangasta, kiitos sinulle!
Voit tietysti. Minä tein niin. Kirjaimellisesti nousin ylös, otin käsilaukkuni ja kävelin ovesta ulos vuosien suhteesta ja avioliitosta. En ole mikrosekunttiakaan katunut enkä asiaa itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti otit koiran mukaasi.
Älä ala "keskustelemaan" manipuloivan ihmisen kanssa. Sinulla ei ole velvollisuutta. Jokaisella on velvollisuus pitää huolta vain itsestään(+lapsista ja eläimistä).
Itsekin lähdin näin, mies oli työmatkalla kun olin jo valmiiksi kuukausia ennen etsinyt vuokrakämpän ja varannut muuttofirman. Tiedot salaisiksi. Puhelimeen vastailin jonkin verran.
Tästä on jo 12 vuotta mutta olen vieläkin iloinen että tein sen.
Pikavippihuijarin nimittäminen liikemieheksi on loukkaus termiä kohtaan.
Todellakin ap, pystyt! Olen sinusta ylpeä!
ps. saman kokenut.
En ehdi nyt lukea ketjua läpi, mutta tsemppiä.
Kannattaa varmaan jättää joku viesti, että suhde on ohi, jottei hän luule, että olet kadonnut tai että sinulle on tapahtunut jotain. Ja joku jonkinlainen selityskin, vaikkapa vaan ettette sovi yhteen tms.
Kun erosin henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, olin yrittänyt puhua väsyksiin asti ongelmista suhteen aikana. Eron hetkellä ei ollut muuta sanottavaa kuin että suhde loppuu nyt enkä suostunut kommunikoimaan eksän kanssa enää mistään, kaikki sanottava oli sanottu. Hän pommitti aikansa, mutta lopetti sitten kun alkoi keskittyä enemmän uuteen naiseensa.
Tulin vain varmistamaan että myös toteutit aikomuksesi. Tsemppiä, pysy lujana äläkä anna manipuloida tulemaan takaisin. Kyllä, teit oikean päätöksen eikä vika ole sinun. Mikään ei oikeuta saamaasi kohtelua. <3
Jos sinulla on miehe lapsiin joku suhde, voisit vähän myöhemmin hyvästellä heidät henkilökohtaisilla viesteillä/puheluilla tai äitinsä kautta, jotta eivät turhaan kärsisi enempää kuin tarpeen. Hehän jäävät sinne juopon isän kanssa.
Mies on tuottanut sinulle jo aivan tarpeeksi pahaa oloa ilman omantunnontuskia. Sinulla ei ole yhtään mitään syytä ajatella mitään muuta kuin omaa turvallisuuttasi ja hyvinvointiasi. Pysyt vaan lujana ja. jos tulee heikko hetki, palauta mieleen ne kaikkein kamalimalimmat hetket ja kysy itseltäsi, haluatko lisää sellaisia elämääsi. Hienoa, että olet tehnyt oikean ratkaisun! Onnea matkaan!