Voinko vain lähteä huomenna kävelemään sanomatta sanaakaan henkisesti väkivaltaisesta kulissisuhteesta!? Tsempatkaa!

Yritän sisällyttää kaiken vihan, turhautumisen, ahdistuksen ja häpeän lyhyesti tähän sisältöön.

Kaikki tämä meidän taival alkoi niin räjähdysmäisen nopeasti ja aivan saamarin tyhmänä lähdin leikkiin mukaan vaikka hälytyskellot jo minulle varoittelivat tasaisin väliajoin suhteen todellisista tarkoitusperistä.
En vain tahtonut uskoa itseäni.
Kaikki on mennyt ihan sekaisin elämässäni ja minusta on tullut onneton, olen lihonnut, alkoholia on kulunut liikaa(!), näen painajaisia ja päällimmäisenä tunteena aina kun herään on joko ahdistus, lievästi sanottuna kyrsiintynyt olo tai masentunut.

Olen yrittänyt sopeutua johonkin talon emännän rooliin, jossa pidän miehestä (ja hänen lapsistaan) huolta. Siivoan, teen ruoat, käyn kaupassa ja annan miehelle mahdollisuuden jokapäiväiseen "sala"tissutteluun. Kamalaa.
Miten voisin muka aikuista miestä kieltää ja sen seuraus olisikin itselleni vahingollisempaa impulssiivisen ja henkisen hyökkäyksen vuoksi.
Nykyään juo joka päivä sen pari koska stressi, paineet, rahahuolet yms yms.....
Pahinta on, että sitten kunnolla humalassa ollessaan(silloin ei ole lapsia hänen luonaan) vielä mitätöi, heittää sovinistisia vitsejä, alistaa(pahemmin kun selvinpäin) ja lisäksi haukkuu tai/sekä nöyryyttää ystäviensä läsnäollessa.

Vitsi miten hienoa tämä parisuhdearki onkaan tämän kanssa. Ei ollut yhtään sitä mitä joskus lupaili ja pahemmaksi varmaan menee.

Juu hyviä hetkiä on tottakai ja varsinkin tänään ollut taas ihan lempeä kun aistii minun olevan etäinen. Mutta en jaksa enää tunteiden vuoristorataa ja esittämistä.

Tajusin vain tässä yksi päivä, ettei ole edes tunteita enää koska olen kokenut niin paljon halveksuntaa kaikista yrityksistäni huolimatta toimivasta suhteesta.
Lisäksi mies on minua huomattavasti vanhempi mutta henkinen kypsyys tuntuu olevan jäänyt käymättä läpi.

Harmi, että omaan korostuneen omatunnon ja tiedän miehen elämänlaadun sinällään huononevan kun ei ole naista hoitamassa kotia ja minun "kouluttaminen" meni hukkaan.
Miksi säälin niin paljon? Eilen vielä puhui omasta masennuksestaan mutta ei ymmärrä mitä aiheuttaa lähipiirilleen käytöksellään mutta häntä pitäisi ymmärtää.

Silmäni ovat vain avautuneet ja seksikin hänen kanssaan etoo.
Haluan vapauteni ja säilyttää vielä elämäni, itsenäisyyden sekä nauttia nuoruudestani kun vielä voin.

Pakko päästää irti ja huomiselle on kyytikin jo tilattu.
Toivon vaan, etten pettäisi itseäni koska suhde on ollut erittäin hankala päästä pois kaiken absurdien tilanteiden keskellä.
Ihan on joutunut käymään pitkiä keskusteluja ja jahkailuja sekä itsesyyytöksiä läpi omassa päässä, että olen päässyt tähän asti.

Kiitos.