Lue keskustelun säännöt.
Voinko vain lähteä huomenna kävelemään sanomatta sanaakaan henkisesti väkivaltaisesta kulissisuhteesta!? Tsempatkaa!
13.04.2020 |
Yritän sisällyttää kaiken vihan, turhautumisen, ahdistuksen ja häpeän lyhyesti tähän sisältöön.
Kaikki tämä meidän taival alkoi niin räjähdysmäisen nopeasti ja aivan saamarin tyhmänä lähdin leikkiin mukaan vaikka hälytyskellot jo minulle varoittelivat tasaisin väliajoin suhteen todellisista tarkoitusperistä.
En vain tahtonut uskoa itseäni.
Kaikki on mennyt ihan sekaisin elämässäni ja minusta on tullut onneton, olen lihonnut, alkoholia on kulunut liikaa(!), näen painajaisia ja päällimmäisenä tunteena aina kun herään on joko ahdistus, lievästi sanottuna kyrsiintynyt olo tai masentunut.
Olen yrittänyt sopeutua johonkin talon emännän rooliin, jossa pidän miehestä (ja hänen lapsistaan) huolta. Siivoan, teen ruoat, käyn kaupassa ja annan miehelle mahdollisuuden jokapäiväiseen "sala"tissutteluun. Kamalaa.
Miten voisin muka aikuista miestä kieltää ja sen seuraus olisikin itselleni vahingollisempaa impulssiivisen ja henkisen hyökkäyksen vuoksi.
Nykyään juo joka päivä sen pari koska stressi, paineet, rahahuolet yms yms.....
Pahinta on, että sitten kunnolla humalassa ollessaan(silloin ei ole lapsia hänen luonaan) vielä mitätöi, heittää sovinistisia vitsejä, alistaa(pahemmin kun selvinpäin) ja lisäksi haukkuu tai/sekä nöyryyttää ystäviensä läsnäollessa.
Vitsi miten hienoa tämä parisuhdearki onkaan tämän kanssa. Ei ollut yhtään sitä mitä joskus lupaili ja pahemmaksi varmaan menee.
Juu hyviä hetkiä on tottakai ja varsinkin tänään ollut taas ihan lempeä kun aistii minun olevan etäinen. Mutta en jaksa enää tunteiden vuoristorataa ja esittämistä.
Tajusin vain tässä yksi päivä, ettei ole edes tunteita enää koska olen kokenut niin paljon halveksuntaa kaikista yrityksistäni huolimatta toimivasta suhteesta.
Lisäksi mies on minua huomattavasti vanhempi mutta henkinen kypsyys tuntuu olevan jäänyt käymättä läpi.
Harmi, että omaan korostuneen omatunnon ja tiedän miehen elämänlaadun sinällään huononevan kun ei ole naista hoitamassa kotia ja minun "kouluttaminen" meni hukkaan.
Miksi säälin niin paljon? Eilen vielä puhui omasta masennuksestaan mutta ei ymmärrä mitä aiheuttaa lähipiirilleen käytöksellään mutta häntä pitäisi ymmärtää.
Silmäni ovat vain avautuneet ja seksikin hänen kanssaan etoo.
Haluan vapauteni ja säilyttää vielä elämäni, itsenäisyyden sekä nauttia nuoruudestani kun vielä voin.
Pakko päästää irti ja huomiselle on kyytikin jo tilattu.
Toivon vaan, etten pettäisi itseäni koska suhde on ollut erittäin hankala päästä pois kaiken absurdien tilanteiden keskellä.
Ihan on joutunut käymään pitkiä keskusteluja ja jahkailuja sekä itsesyyytöksiä läpi omassa päässä, että olen päässyt tähän asti.
Kiitos.
Kommentit (104)
On sellaisia tyyppejä, jotka odottavat että toinen osapuoli tekee kaiken mukautumisen ja heillä on itsellään vahva näkemys omista rajoistaan, puutteistaan (minä olen tällainen ja sille ei voi mitään...) jne.
Aikuinen ja tasapainoinen ihminen osaa etsiä yhteistä maaperää niin, että molemmat sopeutuvat ja tulevat vastaan ja yrittävät olla tekemättä toiselle haitallisia asioita ja tehdä hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä juuri tuli mieleen kun kuuntelin erilaisia soittolistoja ja teräsbetonin orjatar tuli listalle niin mies on soittanut sitä aina välillä alkuajoista lähtien minulle. Naureskellen ja vitsiä heittäen mutta oikeastaan se onkin ollut ihan totuudenperäistä kuitenkin kun nyt katsotaan.
Ilkikurista...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä juuri tuli mieleen kun kuuntelin erilaisia soittolistoja ja teräsbetonin orjatar tuli listalle niin mies on soittanut sitä aina välillä alkuajoista lähtien minulle. Naureskellen ja vitsiä heittäen mutta oikeastaan se onkin ollut ihan totuudenperäistä kuitenkin kun nyt katsotaan.
Ilkikurista...
Ap
Kohta on jo pulipäivä, koska ajattelit lähteä? Kuinka saat tavarasi mukaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä juuri tuli mieleen kun kuuntelin ooerilaisia soittolistoja ja teräsbetonin orjatar tuli listalle niin mies on soittanut sitä aina välillä alkuajoista lähtien minulle. Naureskellen ja vitsiä heittäen mutta oikeastaan se onkin ollut ihan totuudenperäistä kuitenkin kun nyt katsotaan.
Ilkikurista...
ApKohta on jo pulipäivä, koska ajattelit lähteä? Kuinka saat tavarasi mukaasi?
Pulipäivä?
Olen jo matkalla tavaroineni.
Ap
Hyvä ap! Sä pystyt siihen!
Laita jossain vaiheessa väliaikatietoja, miten menee? Me ollaan sun tukena <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
matkamusaa
Hahaha :D olette ihania!
Kiitos paljon teille tukijoille, se oikeasti auttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiset kunnon itkut jo itketty kun olen ollut nyt yksin hetken.
Tukahdettuja tunteita ja pettymystä olen harmitellut mutta helpottunut olo samaan aikaan. Tästä ei ole paluuta enää, uusi elämä alkaa :)
Miehestä ei ole vielä kuulunut mitään, varmaan huomenna tai sitten ei. Sitä en voi kuitenkaan miettiä tai odottaa vaan pitää keskittää ajatukset itseeni, paljon on nyt muutakin tekemistä onneksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Henkinen väkivalta on vielä pahempaa, koska et saa todisteita, jos joku muu ei kuule. Jo se, että juot ja lihot, on syy etsiä oman elämän tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on myös se, että ei osaa keskustella, käydä dialogia, vaan oksentaa pahanolonsa yksipuolisesti eli vuoropuhelua ja rakentavaa kritiikkiä sietämättä anonyymisti netissä.
Todellista henkistä pahoinpitelyä sekin, että elämänkumppani lähtee yhteisestä kodista yhtäkkiä, ennalta kertomatta, mitään selittämättä. Asiat jäävät täysin läpikäymättä.
Mielenterveytenne ei kummallakaan tuosta noin tyhmästä liikusta kyllä ainakaan kasva. Et sinä itseäsi suojaa vaikka niin luuletkin. Olet muuten itsekin 50% vastuussa suhteenne tilasta.
Olette kumpikin tai ainakin sinä tekstisi valossa täysin kykenemätön parisuhteeseen eli sanoisin nettidiagnoosina että olette juurikin toisenne ansainneet. Pysyppä ihan kotona, niin ei ainakaan vahinko lähde kiertämään.
Niin ja kokeileppas joskus sitä, että pitäisit parisuhdekumppania ihan ihmisenä.
Ohhoh.. Taidat olla itse lopulta jätetyksi tullut alistaja pska mikään muu ei selitä moista tekstiä.. Ihan tiedoksi vaan mutta kyllä on mahdollista että suhteessa vain toinen on itseään täynnä oleva mulkku.. Aivan oikein on henkiselle piinaajalle tulla jätetyksi ilman selityksiä, ei hänkään ole piupaut välittänyt ajatuksistasi tai tunteistasi suhteen aikana, sitä niittää mitä kylvää.. Ei muuta kuin kohti uutra vapaata elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että lähdit! Sinua on kohdeltu väärin ja ansaitset parempaa, olet arvokas. Varaudu siihen, että mies yrittää ottaa yhteyttä, mutta en suosittele keskustelemaan (muuta kuin korkeintaan ilmoitus, että olet lopettanut suhteen). Älä vaan yritä käydä "rakentavaa" keskustelua hänen kanssaan; se ei johda mihinkään, jos hän on yhtään manipuloiva. Normaalit keskustelupelisäännöt eivät auta eivätkä päde.
Älä anna hänelle siimaa suostumalla siihen, mitä hän toivoo. Se, mitä SINÄ toivot, on nyt tärkeintä, ja sulla on oikeus elää rauhassa ja hyvinvoivana, pelkäämättä.
Sulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta selittää tai taustoittaa hänelle päätöstäsi, tai muutenkaan kertoa itsestäsi yhtään mitään. Kokemuksesta voin kertoa, että kaikki, mitä hän saa tietää, on jotain, mitä hän voi käyttää sinua vastaan.
Tulet todennäköisesti epäilemään, teitkö oikean päätöksen - muista, että teit. Ole yhteydessä Nollalinjaan ja/tai Naisten linjaan, saat sieltä hyvää apua ja tukea. Paljon voimia! <3
t. henkisesti väkivaltaisesta suhteesta selviytynyt
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on myös se, että ei osaa keskustella, käydä dialogia, vaan oksentaa pahanolonsa yksipuolisesti eli vuoropuhelua ja rakentavaa kritiikkiä sietämättä anonyymisti netissä.
Todellista henkistä pahoinpitelyä sekin, että elämänkumppani lähtee yhteisestä kodista yhtäkkiä, ennalta kertomatta, mitään selittämättä. Asiat jäävät täysin läpikäymättä.
Mielenterveytenne ei kummallakaan tuosta noin tyhmästä liikusta kyllä ainakaan kasva. Et sinä itseäsi suojaa vaikka niin luuletkin. Olet muuten itsekin 50% vastuussa suhteenne tilasta.
Olette kumpikin tai ainakin sinä tekstisi valossa täysin kykenemätön parisuhteeseen eli sanoisin nettidiagnoosina että olette juurikin toisenne ansainneet. Pysyppä ihan kotona, niin ei ainakaan vahinko lähde kiertämään.
Niin ja kokeileppas joskus sitä, että pitäisit parisuhdekumppania ihan ihmisenä.
Sinut on taidettu joskus jättää, etkä ole päässyt vielä käsittelemään omaa osuuttasi asiaan. Ihan näin nettipsykologina sanon.
Ap, varaudu kuulemaan juuri tuollaista sättimistä tulevalta exältäsi. Sitä ei kannata kuunnella. Sinulla ei ole velvollisuutta uhriutua miehesi eteen, sinun ei tarvitse olla hänelle reilu eikä tarvitse olla niin sanotusti parempi kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että lähdit! Sinua on kohdeltu väärin ja ansaitset parempaa, olet arvokas. Varaudu siihen, että mies yrittää ottaa yhteyttä, mutta en suosittele keskustelemaan (muuta kuin korkeintaan ilmoitus, että olet lopettanut suhteen). Älä vaan yritä käydä "rakentavaa" keskustelua hänen kanssaan; se ei johda mihinkään, jos hän on yhtään manipuloiva. Normaalit keskustelupelisäännöt eivät auta eivätkä päde.
Älä anna hänelle siimaa suostumalla siihen, mitä hän toivoo. Se, mitä SINÄ toivot, on nyt tärkeintä, ja sulla on oikeus elää rauhassa ja hyvinvoivana, pelkäämättä.
Sulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta selittää tai taustoittaa hänelle päätöstäsi, tai muutenkaan kertoa itsestäsi yhtään mitään. Kokemuksesta voin kertoa, että kaikki, mitä hän saa tietää, on jotain, mitä hän voi käyttää sinua vastaan.
Tulet todennäköisesti epäilemään, teitkö oikean päätöksen - muista, että teit. Ole yhteydessä Nollalinjaan ja/tai Naisten linjaan, saat sieltä hyvää apua ja tukea. Paljon voimia! <3
t. henkisesti väkivaltaisesta suhteesta selviytynyt
Kiitos
Toisten kokemukset ovat kallisarvoisia kun tiedän että joku oikeasti ymmärtää.
On ollut ihan kamalaa aina välillä vain niellä se kaikki sanallinen ra**kaus sekä sopeuttaa itseään toisen tahtoon. Se on häpeää tuottava asia ja tiedän, että myöskin säälittävää niiden mielestä jotka eivät ole vastaavaa kokeneet.
Olen päättänyt, että olivat tunteeni mitä tahansa niin en palaa, en voi palata. En voi antaa hänelle enää siimaa.
Olen miettinyt juuri tuota etten ehkä vastaa paitsi suunnilleen kerron vain mihin avaimen jätin.
Olen kestänyt kaikenlaista ennenkin, siispä kestän tämänkin.
Ihanaa kun saa antaa tunteilleen vallan ja vain itkeä kunnolla ilman kenenkään halveksuntaa. Viimeksi siitä tuli kamalat huudot kun miehen aikana itkin kun oli solvannut jo monta päivää vaikka olin yrittänyt tehdä vaikka ja mitä, jotta kotona olisi hyvä olla.
Välillä alan nauramaan kesken itkun kun en edes sisäistä mille asialle tarkalleen itken.
Se on kuitenkin puhdistavaa niin kuin aikasemmin yksi samoja kokemuksia tiennyt sanoikin :)
Ihanaa vertaistukea, olen tästäkin kiitollinen.
Ap
Ääh, tämä on niin kamalaa. Tunnen ihan hirveitä syyllisyydentuskia ajoittain.
Toivon, että teistä vielä joku vastaisi tähän minun vuodatukseen.
Miten voikin olla näin vaikeaa lähteä ihan emotionaalisella puolella.
Kun katson, että täällä on kaikki minun tavarani nyt, olen oikeasti tehnyt sen ja välillä jopa iskee shokki, että teinkö sen!?
Oliko tämä virhe ja ihan pelleilyä koko juttu...
Sillä mies odottaa minua takaisin. Mies tosiaankin laittoi syyt niskaani ja sai minut tuntemaan kamalan huonoa omatuntoa niin kuin pelkäsinkin.
Ei olisi pitänyt vastata mutta päädyin tunnekuohussa kertomaan lähtöni syyt.
Kerron kuinka huonosti hän on minua kohdellut, kuinka minusta tuntuu, että olen vain kodinhoitaja jota saa kohdella kuinka vain.
Kerroin kuinka häntä pitäisi aina ymmärtää mutta hän käyttää toisia hyväkseen ja ainoa, jota saa ja täytyy ymmärtää on hän itse.
Kerroin kuinka hän nöyryyttää jne.
Kerroin koska alkoi kyseenalaistamaan lähtöni.
Sanoi, että luuli, että minuun voi luottaa ja kuinka hoitaisimme yhdessä taloutta.
Kertoi, että luuli että haluaisin olla hänen kanssaan yhdessä mutta minuun luottaminen oli virhe.
Lisäksi kertoi etten hoitanut edes lähtöäni fiksusti ja vielä puhui lapsista, että mitä heille kertoo kun minä nyt tällaisen tempauksen tein.
Myöskin kyseenalaisti, että onko muka liikaa vaadittu, että hoidan kotia kun hän on töissä. (olen työtön tämän viruksen vuoksi).
Eikä kuulemma edes ymmärrä jos kiusaa, hänellä on ollut niin paljon stressiä että luuli minun ymmärtävän hänen huonot hetkensä.
Pyysi kuitenkin anteeksi ja toivotteli hyvät jatkot ja kertoi kuinka hienosti olen hoitanut asioitamme.
Sitten vielä kyseli, olenko ihan varma...
Ja näin minäkin taivuin pyytämään anteeksi ja tuntuu, että olen kuvitellut tai liiotellut asioita päässäni.
Tuli kamalat vieroitusoireet miehestä ja teki mieli vain juosta hänen luokseen.
Mutta edelleen olen poissa ja kaikki on auki.
Tämä on todella häpeällistä että edes mietin takaisin menoa. Yritän asettaa itseni takaisin taloon, ne fiilikset ja turhautuminen, ahdistus ja masennus joka oli.
Nyt kun en ole joutunut miellyttämään ketään niin on ollut jo sinänsä helpompaa.
Ja lisäksi on totta, että tavallaan hoidin kyllä mielelläni kotia mutta on vaikea selittää sitä tunnetta kun tuntuu, että se on ainoa syy miksi siellä edes olen ollut. Vai luulinko vain...
Hemmetti..
Miten silti kaikki hyvä nyt palautuu mieleen kuitenkin? Tuntuu, että olen ymmärtänyt väärin ja olisi pitänyt olla vieläkin ynnärtäväisempi tai vähintäänkin yrittää keskustella enemmän miltä oikeasti tuntuu.
Mies kuitenkin usein vähätteli ja aina selitti hänen sttessillään käytöksensä.
Nyt taas ymmärtää, pyytelee anteeksi, syyllistää ja odottaa..
Muuttuisiko mikään? Ja lisäksi nytkö kuulisin syytöksiä pitkään siitä ettei minuun voi luottaa jos palaisin.
On tämä kyllä vaikeaa vaikka ei pitäisi.
Ap
Se vie sua nyt kuin kuoriämpäriä. Et ole kuvitellut mitään etkä todellakaan pyytele anteeksi. Älä taivu nyt aivopesuun. Soitat sille ja perut anteeksipyyntösi, sinä olet oikeassa etkä ole tehnyt mitään väärää, mies on se kenen pitäisi pyydellä anteeksi ainoastaan eikä syyttää sua. Eikä selitellä. Paskiaisella on aina selitys ja tekosyy sille miksi on paskiainen, se on jonkun muun vika; ulkoiset syyt pakottavat tai uhri on saanut sen ihan itse aikaan ja melkein ansainnutkin. Tosiasia on, että kunnon ihminen ei muutu paskiaiseksi stressattunakaan. Paskiainen osaa kuitenkin tiukassa paikassa esittää katuvaa ja herttaista.
Mutta ei missään nimessä nyt heti saa palata ja antaa periksi. Olet herkimmilläsi tunnekuohuissa ja sitä on helppo hyväksikäyttää. On luonnollista että tuollaiset päätökset aiheuttavat kovia mielialaheilahteluita ja epäröintiä. Nyt sun on ehdottomasti saatava riittävästi aikaa yksin prosessoidaksesi asia kunnolla. Et ole tällä hetkellä kykenevä tekemään uusia ratkaisuita. Kerran tekemästäsi pidät vaan kiinni kynsin hampain siihen saakka, että näet asiat vähän selkeämmin ja olet ehtinyt tottua seurauksiinkin. Koskaan ei ole liian myöhäistä palata, jos todella asiasta vakuutut, mutta nyt on ihan liian aikaista.
Hän ei lopeta ennen kuin sinut on poljettu suohon ja senkin jälkeen hyppii vielä päälläsi.
Nyt sinulle on jäänyt vielä hitusen omanarvontuntoa jonka hän haluaisi vielä nujertaa. Älä anna siihen mahdollisuutta, älä missään nimessä enää palaa!
todellakin voit vaan lähteä. Sanaakaan sanomatta. Myöhemminkin ehtii selittelemään sitten kun asiat on järjestyksessä.
Hauska sinänsä kuulla, että tästä kaikesta surkeudesta on hyötyä myös muillekin. Ymmärrämme ainakin toisiamme ja kaikki tuki sekä tilanteisiin samaistuminen on tärkeää, se on auttanut minuakin.
Minunkin tapauksessani miehelle ei ole riittänyt mikään, ainoastaan hetkellisesti.
Seuraavaksi olisi pitänyt alkaa muokkaamaan vartaloakin miehen ehdoilla ja hänen sallimalla ruokavaliollaan.
Lisää vain riittämättömyyttä.
En ole koskaan ollut tarpeeksi tein mitä vain ja vaikka olisin palvellut häntä henki hieveriin asti oman terveyden kustannuksella.
Kiitos sinulle!
Ap