Pelottava tilanne

Tänään alkoivat kuukautiset ja kivut yltyivät minulla niin koviksi, että meinasi taju lähteä.

Olin tänään aamupäivällä kahden pienen koirani kanssa ulkona, loppuvaiheessa lenkkiä kävelytiellä iski pahoinvoinnin aalto joka kuitenkin meni hiljaa ohitse.

Jatkoimme kohti kotia ja vatsassa rupesi viileksimään niin kovaa, että mulla ihan kirjaimellisesti lähti näkö. Silmissä sumeni miltei mustaksi ja korvissa humisi, en nähnyt enää missä kohtaa kävelytie menee ja hätäännyin. Aivan kauhea avuton olo. Siinä kaivoin kännykkää taskusta, samalla vetäen koiriani lähemmäs ja yritin sitten näppäillä mieheni numeroa, että tulisiko hän hakemaan kun en tiennyt kykenenkö itse kotiin koirien kanssa. Ei siitä tullut kuitenkaan mitään kun en pystynyt näkemään omia sormiani tai puhelinta tai yhtikäs mitään ja paniikki vaan kasvoi. Sitten kuulin kun pyörä jarruttaa vinkuen ja kuulen mieshenkilön kiroavan kovaa vieressäni että pitääkö sitä puhelinta jumalauta räplätä joka helvetin paikassa ja koiriakaan ei vahdita yhtään yms.

Pyytelin itku kurkussa anteeksi monta kertaa ja vedin koiriani aivan viereeni, mieshenkilö edelleen mäjästäen vieressäni hyppäsi pyörän selkään ja jatkoi matkaa. (Pääsin lopulta kotiin onnistuttuani soittamaan miehelle joka tuli meidät hakemaan.)

Mulla on aivan hirveän paha mieli ja syyllinen olo, jos en olisi yrittänyt heti soittaa apua niin oltaisiin vältytty tuolta vähältä-piti-tilanteelta. Takiani joutuivat koiranikin alttiiksi kun meinasimme kaikki pyörän alle jäädä.