Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nykyään salaa vähän ylpeäkin naisettomuudestani
13.04.2020 |
En nyt kuitenkaan ihan niin ylpeä, että kaupungilla julistaisin poikuuttani ja naisettomuutta, mutta sisimmässäni tunnen nykyään pientä mielihyvää siitä, että en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Tuntuu, että miesten ajatukset pyörivät pelkästään naisten ja piIIun ympärillä, joten olen aikamoinen poikkeus siinä(kin) mielessä. Olen aina vähän ihaillut niitä miehiä, jotka ovat aikoinaan asustelleet ihan yksinään jossain erämaakämpässä, korkeintaan uskollinen koira rinnallaan. He ovat voineet elää hyvin pitkälti sellaista elämää kuin mieli on tehnyt, ei ole tarvinnut ajatella vaimoa tai lapsia ja heidän mielipiteitään tai halujaan. Onhan naisettomia miehiä nykyäänkin, mutta heistä puuttuu se tietty rujous, joka entisaikojen erakoilla oli. Kaulapartainen, ylipainoinen ja tietokoneen äärellä energiajuomia litkivä hikkyerakko ei juuri ihailua herätä.
En kuitenkaan sitä pysty täysin kiistämään, että eikö olisi kiva kokea läheisyyttä jonkun naisen kanssa, mutta en koe sen olevan enää mikään sellainen asia, joka olisi ihan välttämätön pakko kokea, tai jonka antaisin enää määrittää omaa arvoani. Muut ihmisethän näkee naisettoman miehen epämiehenä, mutta eipähän sitä omaa kokemattomuuttaan tarvitse muille julistaa. Olen sinällään suht tyytyväinen itseeni näinkin. Ja olen kuitenkin kohta jo sen kolmekymmentä vuotta elänyt ilman naiskosketusta, joten uskon hartaasti siihen, että seuraavat kolmekymmentä vuotta menevät vielä kivuttomammin. Ainakin se tuntuu vuosi vuodelta helpommalta elää ilman seksikokemuksia tai sitä läheisyyttä. Jotenkin oman elämän ajatteleminen ilman naista tuntuu todella helpolta, kun voi ajatella ainoastaan itseään. Ja voi mahdotonta miten paljon rahaakin jää säästöön kun/jos ei hanki lapsia. Ja jos satun vaikka kuolemaan onnettomuudessa, niin eipähän jää muksut ilman isää. Itsekästä ehkä, mutta mitäpä se on keneltäkään poiskaan?
Terveisin Naispelko27
Kommentit (42)
No nyt kun olet löytänyt sisäisen rauhasi, niin emme toivottavasti enää koskaan joudu lukemaan näitä jankutuksiasi tällä palstalla. Iso kiitos siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kirjoittaa nimimerkillä suht. asiallisesti, ja ilman nimimerkkiä katkeraa vihaa. Ei ole mukava tyyppi.
Kasva aikuiseksi ja mieti niitä parisuhteita vasta sitten, ei ne ole äidin helmoissa loisivien pikkupoikien juttu ylipäätään.
Hyvä jos olet tyytyväinen, mutta miksi tämä olisi saavutus josta olla ylpeä?
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoittaa nimimerkillä suht. asiallisesti, ja ilman nimimerkkiä katkeraa vihaa. Ei ole mukava tyyppi.
Kasva aikuiseksi ja mieti niitä parisuhteita vasta sitten, ei ne ole äidin helmoissa loisivien pikkupoikien juttu ylipäätään.
Miksi jonkun "äidin helmoissa loisiminen" ärsyttää sinua? Ei sen pitäisi olla sinulta pois millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies on komea, mutta syystä tai toisesta ollut naisettomana pitkän ajan niin kyllä ne tienoon naiset aika pian iskee sen kelvottoman leiman päälle ja mies saa olla vastedeskin rauhassa. Hullu, homo, mitälie mutta jotain vikaa siinä on kuitenkin, välttäkää siskot!
Joo aika turha Hikiän Pertin ajatella kokeilla Tindereitä jos viimein tulee sellanen olo, kun seudun naiset jo tietää että Pertti on vähän erikoinen mies. Senverran hyvin toimii tuo naisten tietoverkosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Oon tuosta median ja yhteiskunnan tyrkyttämisestä 100-prosenttisesti samaa mieltä. Ne ihmiset, joille asia ei ole ongelma, eivät monesti vain kykene huomaamaan sitä, koska se on kuin ilmaa, jota he hengittävät.
Olet selvästi työstänyt asiaa paljon. Puhuit aloituksessa tuosta erämaakämppien miesten ihannoimisesta. Markkinoilla on suhteellisen tuore kirja suomalaisista erakoista (en ole sitä vielä lukenut, mutta olen kuunnellut pari radio-ohjelmaa siitä), ja monen erakon viesti tuntuu olevan, että kannattaa yrittää tavoitella unelmiaan. Että jos elämä luonnon helmassa kiinnostaa, niin suosittelen pyrkimään sitä kohti.
Tulee kyllä mieleen, että tekstistäsi tulee läpi myös surullisuus. Onko se vain omaa tulkintaani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoittaa nimimerkillä suht. asiallisesti, ja ilman nimimerkkiä katkeraa vihaa. Ei ole mukava tyyppi.
Kasva aikuiseksi ja mieti niitä parisuhteita vasta sitten, ei ne ole äidin helmoissa loisivien pikkupoikien juttu ylipäätään.
Miksi jonkun "äidin helmoissa loisiminen" ärsyttää sinua? Ei sen pitäisi olla sinulta pois millään tavalla.
Nykyisin ihmiset on aivopesty sellaiseen malliin että normaali on oikeastaan todella ahdas käsite. Eikä ole missään nimessä hyväksyttävää olla epänormaali. Myös kaikki jotka ovat erimieltä ovat epänormaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoittaa nimimerkillä suht. asiallisesti, ja ilman nimimerkkiä katkeraa vihaa. Ei ole mukava tyyppi.
Kasva aikuiseksi ja mieti niitä parisuhteita vasta sitten, ei ne ole äidin helmoissa loisivien pikkupoikien juttu ylipäätään.
Miksi jonkun "äidin helmoissa loisiminen" ärsyttää sinua? Ei sen pitäisi olla sinulta pois millään tavalla.
Se on lapsellisuudessaan ärsyttävä, ja säälin sen vanhaa äitiä, kenen pitää tuollaista vätystä elättää, veronmaksajien lisäksi.
Miten ei noin vanha ihminen tajua ottaa vastuuta elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat aloituksessa, että olet kohta 30 vuotta elänyt ilman naisen kosketusta. Sinua ei siis ole kukaan nainen, esim. äitisi (tai kasvattiäiti, riippuen miten olet kasvanut) koskaan halannut? Jos tulet nyt sanomaan, että sitä ei lasketa, niin olisiko sinua nyt sitten pitänyt joku nainen koskea se k su aali sesti silloin kun olit pikku lapsi? Jos ei, niin älä puhu siitä, että olet 30 vuotta ollut ilman kosketusta.
Tuollaisista kommenteista juuri näkee, että olet jotenkin sekaisin.
Mihin sie hameväkeä oisit alun alkaenkaan tarvinnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Pelottavaa, että olet tuntenut/tunnet vihaa naisia kohtaan... Vain siksi kun et ole itsellesi onnistunut yhtään saamaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Pelottavaa, että olet tuntenut/tunnet vihaa naisia kohtaan... Vain siksi kun et ole itsellesi onnistunut yhtään saamaan....
Jos vastakkainen sukupuoli hylkisi sinua niin tuskin se sinussakaan positiivisia ajatuksia herättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoittaa nimimerkillä suht. asiallisesti, ja ilman nimimerkkiä katkeraa vihaa. Ei ole mukava tyyppi.
Kasva aikuiseksi ja mieti niitä parisuhteita vasta sitten, ei ne ole äidin helmoissa loisivien pikkupoikien juttu ylipäätään.
Miksi ihmeessä kirjoittelisin eri juttuja ilman nimimerkkiä? Tällä samalla nimimerkillä olen aikoinaan päästellyt palstalle sitä mainitsemaasi katkeraa vihaa, joten ei ole mitään syytä suojella jotain nimimerkin takana kirjoittelevaa puhdasta pulmusta. Nimimerkki on jo saastutettu, joten jos kokisin tarvetta suoltaa katkeraa vihaa, niin voisin sen ihan hyvin tehdä tällä nimimerkilläkin. Ja jos taas jotain sympatiaa tms kerjäisin, niin sitten varmaan kannattaisi keksiä ihan toinen nimimerkki ja aloittaa ns. puhtalta pöydältä. Nimimerkkini on kuitenkin Naispelko, kaikkine ikävine ja asiallisine puolineen.
Terveisin Naispelko27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Pelottavaa, että olet tuntenut/tunnet vihaa naisia kohtaan... Vain siksi kun et ole itsellesi onnistunut yhtään saamaan....
Jos vastakkainen sukupuoli hylkisi sinua niin tuskin se sinussakaan positiivisia ajatuksia herättäisi.
Ei ole normaalia eikä kohtuullista vihata jotain ryhmää siksi, että heistä joku ei ole halunnut sinua seksuaalisesti.
Älä valehtele ap, olet ihan itse kertonut niistä alter egoistasi, joilla suollat täällä saastaa.
Ei ole normaalia tuollainen vätystely, ettei edes yritä opiskella, hankkia töitä ja omaa elämää.
Minne sinä naisen veisit jos sellaisen saiset, sinnekö äidin kotiin "omaan huoneeseen" kuin pahainen teini? Eikö yhtään nolota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Pelottavaa, että olet tuntenut/tunnet vihaa naisia kohtaan... Vain siksi kun et ole itsellesi onnistunut yhtään saamaan....
Jos vastakkainen sukupuoli hylkisi sinua niin tuskin se sinussakaan positiivisia ajatuksia herättäisi.
Ei ole normaalia eikä kohtuullista vihata jotain ryhmää siksi, että heistä joku ei ole halunnut sinua seksuaalisesti.
Kohtuudesta en tiedä mutta sanoisin että on aika normaalia jos yksikään heistä ei ole. Ja kaiken lisäksi pitää sinua jotenkin epäonnistuneena ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei meitä kiinnosta hei
Kyllä mua kiinnostaa hei. Aloittaja pohtii tätä asiaa mielenkiintoisesti eikä lainkaan aggressiivisesti, kuten monet vastaavassa tilanteessa olevat miehet palstalla.
On ihan ymmärrettävää, että pohtii tätä asiaa, vaikka se ei pakkomielle olisikaan. Parisuhde ja sen representaatiot ovat läsnä jokaisen nurkan takana. Vaikka ei aktiivisesti haluaisi parisuhdetta, joka paikassa oletetaan, että kaikki sitä haluavat. Tämä on toki yleistys.
Seksi, parisuhteet ja kaikki siltä ja väliltä on nykyään median tyrkyttämänä tehty jotenkin äärimmäisen ylinormaaliksi. Ikäänkuin ihan kaikki niistä asioista pääsisivät nauttimaan, tai edes ylipäätään nauttisivat. Kaikkihan eivät edes halua seksiä, mutta kun jokaiselta nurkalta huudetaan, että sinun pitää haluta.
Ja kuten sanoin, niin olen joskus pakkomielteisestikin asiaa pohtinut ja käynyt asian suhteen aika syvissäkin vesissä. Tuntenut katkeruutta, jonkinlaista naisvihaa ja pohtinut muutenkin aika synkkiä juttuja. En koe, että osaisin enää kasvaa parisuhdeihmiseksi kun en ole siinä kehityksessä ollut mukana ollenkaan. Olen sen kymmenen vuotta jäljessä näistä asioista, ja jo niin tottunut siihen naisettomuuteen, että en usko enää oppivani huomioimaan toista osapuolta tarpeeksi mikäli parisuhteeseen päätyisin. Ja nykyään kun parisuhteet ei muutenkaan kestä, niin ei minua houkuta suuresti enää tässä iässä alkaa opettelemaan ja eroilemaan lukemattomia kertoja kun en olekaan tarpeeksi hyvä kumppani jne. Ja vaikka eroaisi sen miljoona kertaa, niin siltikään ei välttämättä löydä sitä pysyvää suhdetta. Minulle jo sen yhden suhteen solmiminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin miten ihmeessä solmisin eron jälkeen uuden? Ei vaan ole nämä jutut minua varten. Aika kauan kesti tajuta ja hyväksyä se.
Terveisin Naispelko27
Pelottavaa, että olet tuntenut/tunnet vihaa naisia kohtaan... Vain siksi kun et ole itsellesi onnistunut yhtään saamaan....
Ehkä sitten niin. Vihani ja katkeruuteni ei tosin pelkästään rajoittunut pelkästään siihen, että en onnistunut saamaan. Se oli toki yksi syy, josta seurasi ehkä enemmänkin turhautumista, joka sitten purkautui jonkinasteisena naisvihana kun oli samaan aikaan turhautunut naisiin ja itseensä. Itsessähän se suurin vika tietty oli (on edelleen), mutta ei sitä silloin oikein halunnut itselleen myöntää.
Terveisin Naispelko27
Vierailija kirjoitti:
Älä valehtele ap, olet ihan itse kertonut niistä alter egoistasi, joilla suollat täällä saastaa.
Ei ole normaalia tuollainen vätystely, ettei edes yritä opiskella, hankkia töitä ja omaa elämää.
Minne sinä naisen veisit jos sellaisen saiset, sinnekö äidin kotiin "omaan huoneeseen" kuin pahainen teini? Eikö yhtään nolota?
Sinä tässä valehtelet jos joku. En ole mistään alter egoista puhunut, saati, että olisin myöntänyt saastaa suoltavani. Ja olen aika moneen kertaan senkin kertonut, että olen useammankin koulutuksen hankkinut tässä vuosien varrella, hakenut töitä ja ravannut ties missä kuntouttavissa ja työkokeiluissa, että pääsisi sinne töihin.
Ja tottakai minua nolottaa. Ei kai kukaan tällaisella tilanteella ylpeilekään, mutta enpähän kuppaa yhteiskunnaltakaan enempää kuin on pakko. Voisin toki hankkia "oman" asunnon, josta sitten yhteiskunta kustantaisi asumistuet, toimeentulotuet jne. Olisiko se sitten sitä paljon puhuttua vastuunottamista? Samalla tavalla arvostelisit tekemisiäni silloinkin. Kaikesta huolimatta uskon siihen, että vielä se aurinko paistaa tähänkin risukasaan.
Terveisin Naispelko27
Alue: Aihe vapaa
Itse käyn myöskin kerran vuodessa vähintään Afrikassa sanomassa nälkää näkeville, jotka ruoasta haaveilevat, että eivät ole mitään menettäneet. Unohtaisivat vain syömisen.