Olen nykyään salaa vähän ylpeäkin naisettomuudestani

En nyt kuitenkaan ihan niin ylpeä, että kaupungilla julistaisin poikuuttani ja naisettomuutta, mutta sisimmässäni tunnen nykyään pientä mielihyvää siitä, että en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Tuntuu, että miesten ajatukset pyörivät pelkästään naisten ja piIIun ympärillä, joten olen aikamoinen poikkeus siinä(kin) mielessä. Olen aina vähän ihaillut niitä miehiä, jotka ovat aikoinaan asustelleet ihan yksinään jossain erämaakämpässä, korkeintaan uskollinen koira rinnallaan. He ovat voineet elää hyvin pitkälti sellaista elämää kuin mieli on tehnyt, ei ole tarvinnut ajatella vaimoa tai lapsia ja heidän mielipiteitään tai halujaan. Onhan naisettomia miehiä nykyäänkin, mutta heistä puuttuu se tietty rujous, joka entisaikojen erakoilla oli. Kaulapartainen, ylipainoinen ja tietokoneen äärellä energiajuomia litkivä hikkyerakko ei juuri ihailua herätä.

En kuitenkaan sitä pysty täysin kiistämään, että eikö olisi kiva kokea läheisyyttä jonkun naisen kanssa, mutta en koe sen olevan enää mikään sellainen asia, joka olisi ihan välttämätön pakko kokea, tai jonka antaisin enää määrittää omaa arvoani. Muut ihmisethän näkee naisettoman miehen epämiehenä, mutta eipähän sitä omaa kokemattomuuttaan tarvitse muille julistaa. Olen sinällään suht tyytyväinen itseeni näinkin. Ja olen kuitenkin kohta jo sen kolmekymmentä vuotta elänyt ilman naiskosketusta, joten uskon hartaasti siihen, että seuraavat kolmekymmentä vuotta menevät vielä kivuttomammin. Ainakin se tuntuu vuosi vuodelta helpommalta elää ilman seksikokemuksia tai sitä läheisyyttä. Jotenkin oman elämän ajatteleminen ilman naista tuntuu todella helpolta, kun voi ajatella ainoastaan itseään. Ja voi mahdotonta miten paljon rahaakin jää säästöön kun/jos ei hanki lapsia. Ja jos satun vaikka kuolemaan onnettomuudessa, niin eipähän jää muksut ilman isää. Itsekästä ehkä, mutta mitäpä se on keneltäkään poiskaan?

Terveisin Naispelko27