Teinin puhelinkielto, väittää että sattuu ihan fyysisesti rintaan ja sydän tykyttää kun ei saa olla puhelimella
Ihan omalla hölmöilyllään aiheutti sen, että menetti puhelimen vuorokaudeksi. Aamulla otin puhelimen pois. Nyt 14v tuli hädissään sanomaan että sattuu rintaan ja ottaa sydämestä. Säikähdin kyllä vähän, mitä voin tehdä?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuten sanoin, muitakin keinoja todellakin ON. Rangaistuksissa on se huono puoli, että niissä voi helposti ajautua tilanteeseen, jossa itsepäinen ja uhmakas teini ei enää piittaa niistä, jos kokee, että maksimirangaistus pätkähtää päälle heti, teki mitä tahansa.
Jos maksimirangaistus on tarpeeksi kova, niin eipä juuri ole sitä riskiä, että siitä ei piitattaisi.
Vrt. aikuisten maailma missä kyllä aika kauan saat etsiä sitä rosvoa joka ei välittäisi siitä, että hänelle lätkäistään elinkautinen.
Itse asiassa otit aika hyvän vertailukohdan. Rosvojen uusintarikollisuus on sitä luokkaa, että eiväthän nuo todellakaan linnatuomioistaam mitään opi. Muuta kuin sen, että rötöstellä saa, muttei jäädä kiinni.
My point exactly.
Mietipä mitä tapahtuisi, jos linnat lakkautettaisiin (vrt. rangaistukseton kasvatus lapsilla)? Koittaisiko harmonia vai kenties täysi anarkia?
Mietipä ihan itse, onko kännykän otto ruokapöytään ja ryöstö millään lailla samanlaisia asioita?
Sitä paitsi perheessä vanhemmat ovat vastuussa ja fiksut vanhemmat osaavat kasvattaa lapsistaan vastuuntuntoisia ihan ilman jatkuvia rangaistuksiakin.
Yhteiskunnan tasolla taas ihmisillä on erilaisia taustoja. Rikollisista iso osa tulee rikkinäisistä ongelmaperheistä, joissa heitä ei ole kasvatettu laisinkaan, on todennäköisesti vain laiminlyöty ja jopa hyväksikäytetty. Heitä ei siis ole kukaan edes yrittänyt kasvattaa moraalisiksi!
Jos joku on jo ajautunut ammattirikolliseksi, ei sellaiseen ihmiseen enää puhe helpolla tehoa. Pitää olla rakenteellisia mahdollisuuksia ansaita elanto ja elää hyvää elämää ilman rikoksia.
Jenkeisrä näkee, ettei loputon rangaistusten kiristäminenkään pelitä. Jopa yli sadan vuoden vankeustuomiot ja kuolemantuomiot eivät ole vähentäneet rikollisuutta. Siellä rikollisuusaste on yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna.
Auktoriteettien ja sääntöjen kunnioittaminen opitaan pienenä. Eli se jolle lapsena on sallittu (=kenties kielletty, mutta kiellon rikkomisesta ei ole tullut rangaistusta) kännykän otto ruokapöytään on se sama, joka myös isona suhtautuu välinpitämättömästi sääntöihin ja auktoriteetteihin.
Muutenkin ihan ihmeellistä, että näiltä rangaistusten vastustajilta unohtuu se, että ihmiset ajattelevat omaa etuaan. Hyvin suuri osa rikollisuudesta pohjautuu siihen, että ihmiset noudattavat omaa etuaan eivätkä sääntöjä, koska sääntöjen rikkomisesta ei seuraa käytännössä mitään. Jos rangaistukset poistetaan, niin tällainen oma etu edellä toimiva rikollisuus räjähtää käsiin.
Auktoriteetti kasvaa esimerkistä ja rakkaudesta ja kunnioituksesta. Ei ikinä pelosta. Pelolla rakennetaan vain vihaa, ei kunnioitusta.
Lapsi oppii kyllä hyvin nopeasti, että pöydässä on hauskaa, kun siellä jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Ei siellä tarvita kännyköitä ja aikuiset siis näyttävät siinä mallia. Eihän se kännykän tuomattomuus ruokapöytään ole mikään evvk tai irrationaalinen sääntö, vaan se on juurikin perusteltavissa sillä omalla edulla. Kaikilla on kivempaa, kun kaikki keskittyvät siihen yhdessäoloon eikä esim. aikuisten mielenkiinto ole jossakin ihan muualla, Facebookin uumenissa.
Minua oikeasti vähän kammottaa se, että sinulle tämä ei ny mene millään jakeluun. Onko lapsuutesi ollut vaikea? Oikeasti?
Ps. En sano, etteikö lakien rikkomisesta pitåisi seurata mitään rangaistuksia, koska lastenkasvatus on eri asia, kuten jo selvästi totesin. Ammattirikollisia nimenomaan ei ole välttämättä kukaan kasvattanut, siksihän heidän takia tarvitaankin lakiin perustuvia rangaistuksia. Perheessä, jossa lapsien kasvatuksesta välitetään, niitä ei TARVITA, koska esimerkki ja järkipuhe riittävät.
Aika naiivi maailmankuva on sinulla, jos ajattelet, että ihmisen (lapsen) voi saada noudattamaan sääntöjä aina vaan pelkästään sillä, että hänen kanssaan keskustelee asiasta.
Ikään kuin ihmisillä (lapsilla) ei olisi omia mielipiteitä ja omaa etua laisinkaan. Tai että varsinkaan lapsi kykenisi aina ymmärtämään sääntöjen perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyikö pahanteko puhelimenkäyttöön? Ja mitä teini ylipäätään teki?
Toi toistuvasti puhelimen ruokapöytään eikä antanut sitä yöksi parkkiin kuten on sovittu. Näytti lisäksi 8v pikkuveljelle sopimattomia videoita. (jotenkin blokannut isänsä asentamat estot)
Ap
Nyt ap herää. Kyseessä on teini, joka on tehnyt pienen rikkeen. Onko sulla ollut aiemmin teini-ikäisiä?
Tuon tasoinen "rike" on ihan minimaalinen, siitä pitäisi selvitä ihan keskustelemalla. Mitä teet kun hän tekee jotakin pahempaa, jotain, johon oikeasti pitää puuttua? Meidän teini on kapinoinut paljon, ja on ollut pakko miettiä, mistä kannattaa rangaista ja mistä ei. Jos hän ei kapinoisi, olisit epäonnistunut kasvatuksessa. Hän luottaa teihin ja uskaltaa kapinoida, ja se on ihan oikein. Mutta juttele nyt hänen kanssaan ja anna se puhelin takaisin, on tässä sietämistä ihan muutenkin.
Ööö, jos on toistuvasti rikkonut sääntöjä niin ei siinä mikään keskustelu auta. Itsellä on teini-ikäinen puhelinriippuvainen pikkusisko. Itsellä ikää 20 joten siinä pahasta teiniajasta ei ole montaa vuotta. Fakta on, että oma siskoni osaa olla tuolla keskustelemisella hyvinkin kiero. Se on tapa päästä pälkähästä ja saada pidettyä oikeuksia ilman vastuuta.
Jos on sääntönä että ruokapöytään ei puhelinta tuoda, niin sitten sitä ei tuoda. Jos jatkuvasti pitää asiasta huomauttaa eikä loppua näy, se puhelin otetaan pois. Kukaan teini ei siihen kuole. Jos ei uskota hyvällä niin sitten ”pahalla”. Tekee ihan hyvää miettiä miksi se puhelin on otettu pois. Toki pitää perustella ja teini kyllä ymmärtää siinä vaiheessa kun se puhelin on otettu pois että se johtui siitä ettei sääntöjä ole noudatettu.
Puhelinta ei tuoda ainakaan meidän perheessä ruokapöytään hygieniasyistä mutta myös siksi että on huonoa käytöstä räpeltää muiden aikana sitä kännykkää kun pitäisi keskittyä ruokailuun ja perheen kanssa olemiseen.
Ei meilläkään kukaan ole esim lukenut tai leinkinyt ruokapöydässä koskaan, kun yhdessä syödään. Ei tästä ole tarvinnut ikinä vääntää. Ei teinienkään kanssa. Yksin syödessä saa kännykkää käyttää kuten käytän itsekin.
Minä veikkaan että tuollaisen teiinin vastaus tuohon painostukseen ha rangaistuksiin on jättää tulematta perheen ruokatilanteisiin.
Niin minäkin reagoisin.
Ei meilläkään tarvinnut kunnes tämä kännykkä on alkanut olemaan ongelma. Se kännykkä pitää olla jatkuvasti käden ulottuvilla. Leffan aikana ja peliä pelatessakin on katsottava 5 min välein puhelinta kun tuppaa viestiä ryhmäkeskuteluihin, on valehtelematta kymmeniä snäppejä (snapchat-sovellus) eri ihmisiltä. Pitää aivan jatkuvasti höpöttää langan päässä oleville vaikka vieressä olisi perheenjäsen tai joku muu läheinen joka haluaisi keskustella niitä näitä ja olla läsnä.
Itselle on selvä että jos ollaan toisen seurassa niin sitä puhelinta ei räpelletä ja vilkuilla koko ajan vaan keskitytään siihen mitä ympärillä tapahtuu. Koen että minun seurani ja asiani eivät kiinnosta jos se puhelin täytyy pitää jatkuvasti mukana. Sitten kysellään jatkuvasti joka väliin ”niin mitä sä sanoitkaan?”.
Tämä on nykyisin iso ongelma nuorten kanssa, ei ainoastaan siskoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyikö pahanteko puhelimenkäyttöön? Ja mitä teini ylipäätään teki?
Toi toistuvasti puhelimen ruokapöytään eikä antanut sitä yöksi parkkiin kuten on sovittu. Näytti lisäksi 8v pikkuveljelle sopimattomia videoita. (jotenkin blokannut isänsä asentamat estot)
Ap
Kyllä tuo on ihan peruste ottaa se puhelin pois, varsinkin jos asiasta on moneen kertaan sanottu ja teini luulee ettei mitkään säännöt koske häntä. Hienoa nähdä, että on vielä vanhempia joilla on myös kasvatusvastuu! Huolestuttavaa miten paljon tässäkin ketjussa kommentoidaan että kasvatus on nöyryyttämistä ja säännöt henkistä pahoinpitelyä.
Fyysisiin oireisiin en niin kiinnittäisi huomiota, yksikään teini ei ole kuollut puhelimen puuttumiseen. Sen sijaan kävisin keskustelun miksi se luuri alun perin lähti
Vuorokausi on minusta kyllä turhan julman pitkä aika. Pari tuntiakin tuntuu teinistä ikuisuudelta... Vähmpikin siis riittäisi minusta, ehkä joku 5h.
Joillekin se keskustelu toimii ja säännöt menee perille. Normaali nuori ja lapsi ei kärsi puhelinrangaistuksesta. Supernanny-ohjelmassakin näkee hyvin miten nuoret on jo pahasti addiktoituneita kännykän kanssa. Meillä on tällä hetkellä kännykkä vuorokauden käyttökiellossa taas 14-vuotiaalla ja hän on lapsista juuri se, jolla mikään perustelu eikä keskustelu yleensäkään auta. Hän tarvittaessa heittäytyy vaikka tyhmäksi tyyliin "mitä mä muka nyt tein" tai "mitä mä tänään olen muka tehnyt". Tämän päivän saldo oli muiden nimittely idiooteiksi, pikkusiskon työn sabotointi, jatkuva jankuttaminen ja mm. vastoin kieltoja raijasi oman huoneen tavarat muualle asuntoon kun päätti järjestellä huoneensa uusiksi. Hän kokee olevansa uhri ja esim. pikkusiskoa suositaan. Me muut yritetään ollaan rauhassa ja 14-vuotiaalla on oma show päällä pitkin päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vuorokausi on minusta kyllä turhan julman pitkä aika. Pari tuntiakin tuntuu teinistä ikuisuudelta... Vähmpikin siis riittäisi minusta, ehkä joku 5h.
Vaikka se on vaikea uskoa, ei se teini kyllä traumoja saa vaikka olisi viikon ilman puhelinta. Kaveri oli 3 viikkoa ilman puhelinta yläasteella kun oli mennyt rikkomaan sovittuja sääntöjä sekä lakia mautonsa kanssa (kontissa kuskannut porukkaa ja jäi kiinni). Koulussa luki kirjoja välitunneilla ja sitä puhelinta ei todella ollut kolmeen viikkoon eikä häntä saanut kiinni ellei mennyt ovelta kysymään. Toki myöskään ei saanut ajaa mautoa kolmeen viikkoon.
Ihan terve nuori aikuinen on eikä enää toiste kontissa kuskannut ketään. Kyllä sen kestää mutta sen seurauksen täytyy oikeasti tuntua että siitä on mitään iloa. Kuka tahansa selviää muutaman tunnin ilman puhelinta.
Vanhempien kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ennen kuin antavat näitä puhelinkieltoja. Nykynuoresta päivän puhelinkielto tuntuu yhtä pahalta kuin heistä itsestään aikanaan tuntui 10 remminiskua. Viikon puhelinkielto on siis jo yhtä kuin 70 remminiskua. Haluatteko oikeasti aiheuttaa omalle rakkaalle lapsellenne sellaisen tuskan?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ennen kuin antavat näitä puhelinkieltoja. Nykynuoresta päivän puhelinkielto tuntuu yhtä pahalta kuin heistä itsestään aikanaan tuntui 10 remminiskua. Viikon puhelinkielto on siis jo yhtä kuin 70 remminiskua. Haluatteko oikeasti aiheuttaa omalle rakkaalle lapsellenne sellaisen tuskan?
Ainakin 80-luvulla normaali määrä remminiskuja oli kaksi kertaa ikävuosien määrä. Eli esim. 14-vuotiaalla se oli 28.
Kai nyt annoit puhelimen takaisin hellanteltulle kun veti oikein oscarin arvoisen shown mammalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puhelintauko on enemmän kuin paikallaan jos on niin riippuvainen että vieroitusoireet ovat fyysisiä.
Nuo on stressin oireita. Olen ihan tasapainoinen nelikymppinen, mutta stressaisin varmasti itsekin, jos tällaisena aikana estettäisiin kaikki yhteydenpito ystäviin ja läheisiin.
Siis jos sinun pitäisi yksi vuorokausi olla ottamatta yhteyttä perheesi ulkopuolisiin ihmisiin, niin stressaantuisit niin pahasti, että saisit fyysisiä kipuja? Oikeasti? Ei tuo mun mielestä kovin tasapainoiselta kuulosta.
Oiskohan kasvatuksessa mennyt jokin pieleen jos apsi saa noin vakavia vieroitusoireita puhelinmen pois ottamisesta. Olisi ehkä myös syytä ottaa kaikki muutkin älylaitteet pois ja järjestää lapselle ammattiapua.
Ihanko oikeasti näin monen mielestä yhden päivän puhelimetta oleminen on liian kova sanktio?? Se tekee ihan itse kullekin hyvää olla välillä irti siitä, etenkin jos sihen on kehittynyt noin vahva riippuvuus. Lisäksi kun ne säännöt mitä on rikottu on liittynyt nimenomaan kännykkään niin musta ihan perusteltu seuraus. Jos ei osaa käyttää sovitulla tavalla, niin ei käytä. Loogista.
Joo tän hetken tilanteessa kaikki perheen ulkopuolinen sosiaalisuus on somessa, mutta ei se ettei yhtenä päivänä saa kännykkää käyttää riko sitä lasta. Perheenjäsenet on siinä, ja kyllä sekin tekee ihan hyvää välillä oppia olemaan yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ennen kuin antavat näitä puhelinkieltoja. Nykynuoresta päivän puhelinkielto tuntuu yhtä pahalta kuin heistä itsestään aikanaan tuntui 10 remminiskua. Viikon puhelinkielto on siis jo yhtä kuin 70 remminiskua. Haluatteko oikeasti aiheuttaa omalle rakkaalle lapsellenne sellaisen tuskan?
Jos puhelimeen on niin kiinni kasvanut että siitä ei voi olla erossa, niin asiat on huonosti. Vieroitus siinä vaiheessa hyvinkin paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ennen kuin antavat näitä puhelinkieltoja. Nykynuoresta päivän puhelinkielto tuntuu yhtä pahalta kuin heistä itsestään aikanaan tuntui 10 remminiskua. Viikon puhelinkielto on siis jo yhtä kuin 70 remminiskua. Haluatteko oikeasti aiheuttaa omalle rakkaalle lapsellenne sellaisen tuskan?
Jos näin on, niin mistä se johtuu ja pitäisikö asialle tehdä jotain? Kun me edelliset sukupolvet emme traumatisoituneet siitä, jos päivä (tai enemmänkin) meni niin, ettei voinut/saanut soittaa kavereille, niin miksi nykylapset siitä sen enempää rikki menisivät? Ovatko nykylapset näin oleellisesti edellisiä sukupolvia heikompaa tekoa? Eikö tällainen kehitys ole sinusta huolestuttavaa?
Älypuhelin on hyvä renki mutta huono isäntä. Hyvää tekee irrottautua siitäkin tavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ennen kuin antavat näitä puhelinkieltoja. Nykynuoresta päivän puhelinkielto tuntuu yhtä pahalta kuin heistä itsestään aikanaan tuntui 10 remminiskua. Viikon puhelinkielto on siis jo yhtä kuin 70 remminiskua. Haluatteko oikeasti aiheuttaa omalle rakkaalle lapsellenne sellaisen tuskan?
Naurettavaa verrata fyysistä väkivaltaa siihen, ettei teini pääse yhden päivän ajan somettamaan kavereiden kanssa.
Ei meilläkään kukaan ole esim lukenut tai leinkinyt ruokapöydässä koskaan, kun yhdessä syödään. Ei tästä ole tarvinnut ikinä vääntää. Ei teinienkään kanssa. Yksin syödessä saa kännykkää käyttää kuten käytän itsekin.
Minä veikkaan että tuollaisen teiinin vastaus tuohon painostukseen ha rangaistuksiin on jättää tulematta perheen ruokatilanteisiin.
Niin minäkin reagoisin.