Nyt hajoaa pää! En jaksa enää päivääkään tätä jatkuvaa kokkaamista, televisiota, ulkoilua, työntekoa. Mihin voin mennä lataukseen?

Sitä se teettää kun elämänhallinta on hukassa. Js lapsiakaan ei ole osannut kasvattaa.

Tein aamupäivällä brunssia, lapset mukana. Mies laittoi just lihaa uuniin hautumaan iltaruoaksi. Huomenna jääkaapin tyhjennys tähteistä, että tiistaina mahtuu tuoreet viikon ostokset sisään. Onpas raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.

No he voi nyt kokeilla miltä se työttömän/vähävaraisen arki tuntuu. Lisänä muiden hyvät neuvot "lopeta Netflix-tilaus, vaikka se on ainoa ilosi, leiki käpylehmillä ja käy kävelyllä, kyllä Suomessa on niiiiin suuret tuet!"

Siis miten niin tämä on työttömän arkea??? Onko työttömiltä kielletty kirjastot, leikkipuistot, ulkoilureittien laavut, uimahallit, torikahvit ym.??? Ei mulla ainakaan normielämässä paljon nykyistä enempää rahaa kulu, mutta tekemistä on pilvin pimein. Nyt sitä vaan yrittää kehittää viisi vuotiaalle erittäin aktiiviselle lapselle kotona tekemistä ja kuunnella sitä jatkuvaa kitinää, miksei käydä missään (lapsi rakastaa kiipeilyä ja uimista...).

No miksi et vie lasta ulos kiipeilemään ja purkamaan energiaa? Katsot vaan ettei ole paljoa muita ihmisiä paikalla. Ei ole pakko olla sisällä. Tuskin kaikki Suomen kansalaiset ovat riskiryhmään kuuluvia ja eivät voisi normaalisti ulkoilla.

Eri

Tälläkin palstalla on huudettu, ettei leikkipuistoihin ole mitään asiaa. Kotona vaan pitäisi olla. Kyllä ollaan silti muutaman kerran käyty puistossa, mutta päivittäin en kehtaa mennä. Pärjätään jotenkin, mutta rankkaa on. Ja ihan turha sanoa, että miksi hankit lapsen, jos et viihdy sen kanssa. Mistään sellaisesta ei todellakaan ole kyse. Lomilla viihdytään normaalisti loistavasti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko mieluummin viettää aikaa teholla jännittämässä, selviydytkö? 

Se on sitä tämän ajan todellista jännitystä.

Kotona voi muuten myös tehdä käsitöitä (ellei osaa, nyt olisi aikaa opetella), lukea, leipoa, tarttua isompiin raivausprojekteihin. Samanlaisina toistuvat päivät ovat vain mielikuvituksen puutetta.

Miksi teet ruokaa koko perheelle 3x päivässä? Oletko kotiorja? Teinit eivät tule kiittämään sinua muuttaessaan pois helmoistasi, kun huomaavat että polttavat vedenkin pohjaan. Päästä itsesi helpolla ja anna teineille reseptikirja käteen. 

Jeesus teitä ekstroverttejä...

Juuri näin. No, ei kai sille voi mitään, jos ekstroverttinä yksinkertaisesti tarvitsee paljon enemmän ulkoisia ärsykkeitä. Itselläni ei introverttinä kotihiirenä ole vielä ollut vähääkään tylsää. Kotonahan voi tosiaan tehdä vaikka mitä, oma  lempparini on jumpata ja katsoa samalla Netflixiä. Jos ei tee mieli laittaa ruokaa niin tilaa välillä ravintolasta kotiin, siinä samalla tukee paikallisia yrityksiä. Jos on internet käytössä niin en koskaan tunne tylsyyttä, netissä on lähes rajattomasti kiinnostavaa sisältöä. Välillä voi käydä metsäretkellä tai kappareissulla, muuta kodin ulkopuolista en itse tarvitse. Ja pienituloinen olen, mutta onneksi täysin tyytyväinen omissa pienissä ympyröissäni. Se vähän harmittaa, ettei läheisiä pääse näkemään, mutta onneksi videopuhelut on keksitty.

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja ammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko mieluummin viettää aikaa teholla jännittämässä, selviydytkö? 

Se on sitä tämän ajan todellista jännitystä.

Kotona voi muuten myös tehdä käsitöitä (ellei osaa, nyt olisi aikaa opetella), lukea, leipoa, tarttua isompiin raivausprojekteihin. Samanlaisina toistuvat päivät ovat vain mielikuvituksen puutetta.

Miksi teet ruokaa koko perheelle 3x päivässä? Oletko kotiorja? Teinit eivät tule kiittämään sinua muuttaessaan pois helmoistasi, kun huomaavat että polttavat vedenkin pohjaan. Päästä itsesi helpolla ja anna teineille reseptikirja käteen. 

Jeesus teitä ekstroverttejä...

Olen kyllä ollut tehollakin, mutta ei siinä ole mitään jännittävää.

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

...

Meepäs jatkossa muualle näiden sekavien ja naisia halveksuvien lätinöiden kanssa. 

Joo, tässä just katselen kun mies ja lapsi pelaavat konsolilla ja riitelyksi meinaa noillakin mennä. Meillä on vaikka mitä kivoja pelejä eri muodoissaan (lautapelejä, konsolipelejä ym.), mutta nyt alkaa olla kaikki pelattuna ja tehtynä jo. Ulkona tihkuttaa jäistä vettä, ei todellakaan lähdetä ulos tänään. Aiemmin viikolla leivottiin jo, ja koska kaikki ovat alkaneet lihomaan, ei sitäkään viitsi jatkuvasti tehdä. Kyllä se on niin, että tässä mennään kaikkien sietokyvyn rajoilla. 

Ihan sama, mitä säännöt sanovat kesästä, me lähdemme uimaan lähijärvelle ja shoppailemaan/kaupungille pyörimään koko perheen voimin vaikka joka viikko. Aion päästää lapsen puistoilemaankin. Ei tätä nykytouhua kestä enää!

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä halunnut näin paljon Kreikkaan. Tämä aresti on tehnyt jotenkin hirveän ahdistuneen olon. Miten ihanaa olisi päästä Välimerelle. Nyyhkis. :(

No minäpä asun Välimeren maassa, rannalle n. 800 metriä, mutta olen ollut täyskaranteenissa lähes kuukauden ja kyllä, seinät kaatuilee päälle ja pahasti. Suomessa saa sentään käydä kävelyllä, mutta täällä saa asioida vain lähimmässä ruokakaupassa tai käyttää koiraa maksimissaan 100 metrin päässä kotiovelta. Eikä sitäkään voi lopputomiin hyväksikäyttää - ystäväni (aikuinen) lapsi kävi kolme kertaa kaupassa viime viikolla ja kolmannella kerralla poliisi totesi, että jos vielä kerran näkee tämän ulkona, niin putka kutsuu.

Eli eipä siitä Välimerestä paljon hyötyä ole.

Miettikää esimerkiksi vamman, sairauden tai iän vuoksi kotiin sidottuja. Tässä on kuitenkin mahdollisuus parempaan, kaikilla ei koskaan. Toivottavasti tämä kokemus herättää suurempaan myötätuntoon muita kohtaan ja yksinäisten auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta on tämä jatkuva ruuanlaitto. Minulla on kaksi teiniä, jotka syövät koko ajan. Jos ei ole ateria valmistumassa, ainakin pitää miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin. Normaalisti syövät koulussa, kaupungilla, mummolla. Nyt vain kotona. Kunhan koulu taas alkaa, en laita ruokaa ainakaan vuoteen.

Anna teineille rahaa ja käske hakea take away-annos vaikka Mäkkäristä. Ei se niin paljon maksa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tässä just katselen kun mies ja lapsi pelaavat konsolilla ja riitelyksi meinaa noillakin mennä. Meillä on vaikka mitä kivoja pelejä eri muodoissaan (lautapelejä, konsolipelejä ym.), mutta nyt alkaa olla kaikki pelattuna ja tehtynä jo. Ulkona tihkuttaa jäistä vettä, ei todellakaan lähdetä ulos tänään. Aiemmin viikolla leivottiin jo, ja koska kaikki ovat alkaneet lihomaan, ei sitäkään viitsi jatkuvasti tehdä. Kyllä se on niin, että tässä mennään kaikkien sietokyvyn rajoilla. 

Ihan sama, mitä säännöt sanovat kesästä, me lähdemme uimaan lähijärvelle ja shoppailemaan/kaupungille pyörimään koko perheen voimin vaikka joka viikko. Aion päästää lapsen puistoilemaankin. Ei tätä nykytouhua kestä enää!

Itsekäs urpo. Mieti tosiaan talvisotaa mitä sielä kärsittiin ja uhrattiin. Sä kitiset siitä ettet jaksa olla perhees kanssa himassa.

Anteeksi nyt, mutta en oikein ymmärrä ongelmaasi. Tätä se elämä monilla muillakin on, joka päivä. Ei kaikilla ole varaa matkustella, käydä hienoilla lounailla ja illallisilla ravintoloissa, teatterissa ja kuntosalilla jne.

Toivottavasti tämä lisää ihmisten empatiakykyä työttömiä ja pienituloisia kohtaan. Ei se kävelyllä käynti piristäkään niin paljon, jos se on ainoa huvi joka ikinen päivä. Netflix voikin olla ainoa huvitus, eikä turhaa luksusta.

Netissä on paljon muutakin kuin Netflix. Kehitä itsellesi jotain mielekästä puuhaa, esim. opiskele uusi kieli Duolingon avulla, kokeile askarteluvinkkejä, tarinoiden kirjoittamista tai piirtämistä. 

Itsensä kehittämisestä tulee parempi olo ja se antaa aivoille muuta ajateltavaa. Pelkkä katselu ei piristä yhtä paljon.

Vinkki: ostakaa valmisruokaa. Ei tarvitse koko ajan kokata.

Ja jos olette vain kotona, ei tarvitse koko ajan syödäkään. Lapsi tarvitsee toki energiaa kasvuun, mutta jos energiaa ei kulu niin kuin ennen aktiviteeteissä, niin vähempikin syöminen riittää.

Tässä(kin) ketjussa näkee monien hyväosaisten empatiakyvyttömyyden: jos joku ei jaksa raskaaksi kokemaansa poikkeustila-arkea, hänet haukutaan lyttyyn. Mitäs siitä jos tekisi mieli vaan lyhistyä ja itkeä, opiskele uusi kieli! Sinne vaan ulkoilemaan jäiseen tihkusateeseen koko perheen voimin! Ei ruoanlaitto voi olla noin vaikeaa/tylsää/epämieluisaa! Jne. 

Hei ihan oikeasti: kärsimys ei jalosta ketään. Ja tämä tilanne EI OLE NORMAALI. 

Vierailija kirjoitti:

Netissä on paljon muutakin kuin Netflix. Kehitä itsellesi jotain mielekästä puuhaa, esim. opiskele uusi kieli Duolingon avulla, kokeile askarteluvinkkejä, tarinoiden kirjoittamista tai piirtämistä. 

Itsensä kehittämisestä tulee parempi olo ja se antaa aivoille muuta ajateltavaa. Pelkkä katselu ei piristä yhtä paljon.

Minä en tykkää edes itseni kehittämisestä. Kieliäkin osaan jo niin paljon, ettei lisäkielet kiinnosta yhtään. Oikeesti, pää hajoo, niin ei tässä kiinnosta enää mikään järkevä ja rakentava toiminta, mutta kiitos silti kaikille teille ihanille, jotka olette tsempanneet! Olette oikeasti tosi ihania tyyppejä. Jopa tuo armeijan pahin vihollinen.

Ei kuulosta kovin pahalta, itsellä unettomuus tekee sen etten ole jaksanut ulkoilla tai etsiä netflixistä katsottavaa. Töissä käyn kyllä mutta työ on tylsää eikä työkavereista ole iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on paljon muutakin kuin Netflix. Kehitä itsellesi jotain mielekästä puuhaa, esim. opiskele uusi kieli Duolingon avulla, kokeile askarteluvinkkejä, tarinoiden kirjoittamista tai piirtämistä. 

Itsensä kehittämisestä tulee parempi olo ja se antaa aivoille muuta ajateltavaa. Pelkkä katselu ei piristä yhtä paljon.

Minä en tykkää edes itseni kehittämisestä. Kieliäkin osaan jo niin paljon, ettei lisäkielet kiinnosta yhtään. Oikeesti, pää hajoo, niin ei tässä kiinnosta enää mikään järkevä ja rakentava toiminta, mutta kiitos silti kaikille teille ihanille, jotka olette tsempanneet! Olette oikeasti tosi ihania tyyppejä. Jopa tuo armeijan pahin vihollinen.

Ihminen joka ei ole kiinnostunut itsensä kehittämisestä kuulostaa just niin tylsältä vinkuiitalta mitä ekasta viestistä voi päätelläkkin. En ihmettele että pää hajoaa.

Siis tämä taitaa riippua ihmistyypistä todella paljon, koska musta taas tuntuu että elämäni on 10-kertaa intensiivisempää kuin ennen eristystä o_O Tylsää hetkeä ei ole tullut vielä vastaan, puuduttavampaa oli elämä ennen tätä. Miehenikin valittaa tylsyyttä, vaikka asumme saman katon alla, en ymmärrä kuinka meillä voi olla näin eri näkemys samasta tilanteesta :D