Nyt hajoaa pää! En jaksa enää päivääkään tätä jatkuvaa kokkaamista, televisiota, ulkoilua, työntekoa. Mihin voin mennä lataukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niille marjatiloille tarvittu väkeä?

Ap poimi teininä mansikoita pari kesää eikä varmasti enää pystyisi edes silloiseen vaatimattomaan työtahtiinsa. Joten kesälomailu marjatilallakin jäänee villiksi unelmaksi. Varsinkin jos se on Uudenmaan ulkopuolella.

Kesälomailla siis pitäisi saada nyt. Se olikin sitten se koko kitinän syy.

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta on tämä jatkuva ruuanlaitto. Minulla on kaksi teiniä, jotka syövät koko ajan. Jos ei ole ateria valmistumassa, ainakin pitää miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin. Normaalisti syövät koulussa, kaupungilla, mummolla. Nyt vain kotona. Kunhan koulu taas alkaa, en laita ruokaa ainakaan vuoteen.

Ehkä on aikakin sitten syödä koko perhe yhdessä, kurjalta kuulostaa, että syömiskulttuuri on tuo, mitä kerrot.

Anna välillä ”vapaapäivä” itsellesi, eli älä kanna huonoa omaa tuntoa jos yhtenä päivänä et pese pyykkiä ja spagettilastike tulee purkista. Sitten toisena päivänä voi jatkaa puurtamista.

Jos lapset vielä suht pieniä niin muovailuvahat, taikamassat, saippuakuplat, paperin silppuaminen on myös ihan hauskaa. Isommat taitaa enemmän tykätä elokuvista ja peleistä.

Voit myös välillä kysyä lapsiltä itseltään mitä haluaisivat huomenna tehdä tai syödä. Jos ovat riittävän isoja, voivat myös itse osallistua kokkaukseen.

Teetkö oikeasti kolme ateriaa päivässä? Tarkoitatko aamupala, lounas ja päivällinen? Eikö yksi ateria voi olla vaikka useita leipäpaloja vapaavalintaisilla lisukkeilla? Helpottaisiko välillä valmisruoat, esim. kaurasiemenpyörykät salaatin kera? Kaikille lapsille olisi oma valmisruokapakkaus, jonka voisivat syödä silloin kun siltä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta on tämä jatkuva ruuanlaitto. Minulla on kaksi teiniä, jotka syövät koko ajan. Jos ei ole ateria valmistumassa, ainakin pitää miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin. Normaalisti syövät koulussa, kaupungilla, mummolla. Nyt vain kotona. Kunhan koulu taas alkaa, en laita ruokaa ainakaan vuoteen.

Ehkä on aikakin sitten syödä koko perhe yhdessä, kurjalta kuulostaa, että syömiskulttuuri on tuo, mitä kerrot.

Kyllä paljon paljon paljon huolestuttavampaa on se jos teini kököttää normaalielämässään 24/7 kotona äidin kanssa.

Sori, nyt alkaa taas ruuanlaitto. Näkemisiin on the other side.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.

No he voi nyt kokeilla miltä se työttömän/vähävaraisen arki tuntuu. Lisänä muiden hyvät neuvot "lopeta Netflix-tilaus, vaikka se on ainoa ilosi, leiki käpylehmillä ja käy kävelyllä, kyllä Suomessa on niiiiin suuret tuet!"

Äläpä yleistä! On paljon aktiivisia työttömiä, jotka eivät nysvää kotona kaiken aikaa.

Niin tarkoitankin että tällä palstalla ja muualla tulee usein vastaan se että työttömällä ei saisi olla edes netflixiä vaan pitäisi tyytyä siihen kävelyyn ja käpylehmiin. Että ok, nyt voi monet kokeilla miltä se tuntuu kun ei ole niin paljoa virikkeitä, vaikka niitä edelleen on enemmän kuin mitä vähävaraiselle sallittaisi.

Ei tuo ole totta. Sitä juuri yritin sanoa. Virikkeet eivät ole varallisuudesta kiinni, joten turha uhriutua. Moni työtön keksii tekemistä. Mutta toki nyt elämme kaikki poikkeuksellisen rajoitettua aikaa.

Miten olis viinipullo, rommipullo tai olut ja sauna? Kuulostaa hyvältä.

Mä en jaksa näitä ensimmäisen maailman ongelmia.

Työttömällä voi olla varaa netflixiin jos siihen pennosensa haluaa käyttää. Siitä ei myöskään tarvi tuntea syyllisyyttä. Osa näistä syyllistymisfiiliksistä voi olla ihan sun omassa päässä.

Meillä teini tekee lounaan ja mies tai minä illallisen. Välipalat ja aamupalan jokainen itse. Asumme Espanjassa jossa täyskaranteeni niin ei voi lenkillekään lähteä. Ollaan tapettu tylsyyttä myös niin että opetan teinille uusia ruokia ja taitoja.

Ikinä pelattu korttia niinpaljon kuin nyt, en silti kehtaisi valittaa että vietän aikaa lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sori, nyt alkaa taas ruuanlaitto. Näkemisiin on the other side.

Jos oikeasti suunnittelet itsaria ruoanlaiton takia niin soita auttavaan puhelimeen. Olet ehkä burnoutissa.

Nää valittajat on niin noloja. Miten oot tehny lapsia jos oot ite noin keskenkasvunen?

Vierailija kirjoitti:

Työttömällä voi olla varaa netflixiin jos siihen pennosensa haluaa käyttää. Siitä ei myöskään tarvi tuntea syyllisyyttä. Osa näistä syyllistymisfiiliksistä voi olla ihan sun omassa päässä.

Näinhän se on mutta jatkuva syyllistäminen kaiken muun pilkan ja vttuilun ohella ottaa pikkuhiljaa päähän. Ehkä esim äideillä sama juttu että joku on koko ajan syyllistämässä niin lähipiirissä, palstoilla kuin lehdissäkin. No, poikkean aiheesta, vaikkei nämä rajoitukset muuttaneet elämääni kauheasti nimenomaan siksi ettei ennenkään ollut varaa syödä ulkona, käydä lomilla tai vaikka hankkia koiraa seurakseen niin tietysti on ahdistavaa kun ne vähätkin virikkeet viedään.

Vierailija kirjoitti:

Nää valittajat on niin noloja. Miten oot tehny lapsia jos oot ite noin keskenkasvunen?

Jos lastenhankinta edellyttäisi viisautta ja harkintakykyä, maailmassa ei olisi yhtäkään ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.

Ihan tosissaan työkavereiden kanssa hyviä keskusteluja. Suurimmalta osaltaan tyhjää ajan tappamista ja tyhmiä ja rasittavia juttukavereita. Nyt olen onnellinen kun ei tarvii heidän kanssa sosialisoida, yks stressitekijä vähempi. Päässä on suuresti vikaa, jos ihminen ei viihdy kotonaan ja keksi tekemistä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja ammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Miksi teet kolmesti päivässä ruokaa?!? Eikö teillä kukaan muu osaa? Eikö sun mies osaa?!? Me vuorotellaan miehen kanssa ruoanlaitot. Välipalan lapset osaa ottaa itse (alle 12-vuotiaita). Tehdään isoja määriä ja samaa ruokaa syödään 2-3 kertaa.

Telkkaria katsotaan tosi vähän, oikeastaan vaan illalla. Ulkona on monipuolisesti kaikenlaista puuhaa kaikille. Sisällä luetaan, pelataan, lapset leikkii, kodinhoitoon menee osansa. Myös lapset osallistuu siivouksiin ja pyykkihuoltoon.

Ystäviin ja sukuun pidetään yhteyttä viestein ja videopuheluin. Itseasiassa yhteydenpito on vilkastunut entisestä. Lapset kuvaa kaikenlaisia videoita (näytelmiä, animaatioita, laulavat ja soittavat) joita jakavat isovanhemmille ja muille läheisille sukulaisille. Enemmän tässä on raportoitu puolin ja toisin elämää läheisten kanssa kuin normaaliarjessa, mikä on kivaa ja piristävää.

Ihanaa kun nyt vihdoinkin on kunnolla aikaa lukea kirjoja ja opiskella uusia asioita. Olen kyllä tyytyväinen, että lapset ovat löytäneet mieluisat harrastukset, mutta nyt kun ne on tauolla, sieltä vapautuva aika on ollut suoraan itselle.

Ap ja muut tylsistymisen kanssa painiskelevat, nyt ois aika tehdä muutos omalle asenteelle tai tulette hulluiksi. Ja jos olette piikoina muulle perheelle, siihenkin olisi aika tehdä muutos = kotityövuorolista.

Haluaisitko mieluummin viettää aikaa teholla jännittämässä, selviydytkö? 

Se on sitä tämän ajan todellista jännitystä.

Kotona voi muuten myös tehdä käsitöitä (ellei osaa, nyt olisi aikaa opetella), lukea, leipoa, tarttua isompiin raivausprojekteihin. Samanlaisina toistuvat päivät ovat vain mielikuvituksen puutetta.

Miksi teet ruokaa koko perheelle 3x päivässä? Oletko kotiorja? Teinit eivät tule kiittämään sinua muuttaessaan pois helmoistasi, kun huomaavat että polttavat vedenkin pohjaan. Päästä itsesi helpolla ja anna teineille reseptikirja käteen. 

Jeesus teitä ekstroverttejä...

Ei saakeli. Miten ihmeessä voi olla noin sekaisin parin viikon jäljeen? Onko ap yh? Ja lapset päiväkoti-ikäisiä?