Nyt hajoaa pää! En jaksa enää päivääkään tätä jatkuvaa kokkaamista, televisiota, ulkoilua, työntekoa. Mihin voin mennä lataukseen?

Voisko AP alkaa harrastamaan jotain uutta, vaikka maalaamista? En itse maalaa (vielä), mutta on tehnyt mieli aloittaa. Sitä voi tehdä kotona, on luovaa, voi käyttää mielikuvitusta ja terapeuttiseksikin sitä kehutaan.

Minä menen joka päivä metsään. Luultavasti saan lähetteen psykiatriseen hoitoon jos selviää, että puhun metsässä puille. Ne on kuitenkin hyvää seuraa eivätkä kylillä huutele.

Miksi pitää laittaa monta kertaa ruokaa päivässä? Eikö voi tehä ison satsin ruokaa mikä riittää koko päivälle ja sitä syödään useamman kerran. Tai jopa jos saa sen riittämään pariksi päiväksi. Itse teette kaiketa niin hankalaa itsellenne.

Itse antaisin mitä vaan kun vain saisin olla terve

Mutta kyllähän edelleen ravintoloista saa noutoruokaa! Nyt vaan AP 1-2 kertaa viikossa tilaamaan pizzaa tai whatever jostain ravintolasta. Samalla tuet vähän yrittäjiä, jotka ovat pulassa nykytilanteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta on tämä jatkuva ruuanlaitto. Minulla on kaksi teiniä, jotka syövät koko ajan. Jos ei ole ateria valmistumassa, ainakin pitää miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin. Normaalisti syövät koulussa, kaupungilla, mummolla. Nyt vain kotona. Kunhan koulu taas alkaa, en laita ruokaa ainakaan vuoteen.

Jospa kokeilet sen gourmet-ruokalistan sijasta semmosia halpoja ja riittoisia perusruokia, joihin menee noin 1/3 lihaa, 1/3 makaronia ja 1/3 pakastevihanneksia sekä erilaisia mausteita. Moni on köyhänä opiskelijana olleessaan oppinut tekemään noita ruokia. Sen jauhelihan voi korvata tonnikalalla tai makkarapaloilla ja makaronin riisillä.

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja löiammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Toivottavasti Sinä ja muut helpommalla päässeet ymmärrätte kunnioittaa uhrautuvia ja velvollisuutensa suorittaneita miehiä. Turhaanko me ollaan raadettu ja kipukynnystä nostettu ja kovuutta haettu? Ja moni poikanen jättää armeijan käymättä hakemalla lääkäriltä vapautuksen kun EI VAAN HALUA KÄYDÄ armeijaa. Ja moni tämänpäivän äiti ei edes ymmärrä hävetä poikaansa joka sluibaa intin.

Meidän armeijan käyneiden arvostus tippuu päivä päivältä. Enää EI EDES työpaikkojen rekrytoinneissa saa kysyä varusmiespalvelun suorittamisesta. Käsittämätöntä kun tämä erittäin vahva indikaattori ihmisen laadusta ja kovuudesta on poistettu.

Noh, sinä vastaaja. Oletko mies vai nainen? Mitäs sitten kun sulle tulee tosipaikka elämässäsi, kestätkö?

Ymmärrä nyt kunnioittaa ensisijaisesti sotaveteraaneja ja sen jälkeen armeijan käyneitä. Ehkä sun filosofiasi ymmärtää oman laiskan olemuksesi.

Kysy tuttava naisiltasi, miten tärkeää on että on olemassa armeijan käyneitä vahvoja miehiä puolustamaan isänmaata ja on ennen kaikkea asennetta tehdä se?

Ehkä ymmärrät nyt kunnioittaa...

Mä tein just tänään aamulla 2 pellillistä jauhelihapizzaa ja olen syöttänyt sitä koko perheelle lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi :D Välillä voi luistaa niistä tiukoista kriteereistään ja ruokaympyrästä. Voivat syödä iltapalaksi jotain hedelmiä sitten ja huomenna taas terveellisemmin, ettei tule ihan liian huono omatunto. Jääkaappi on täynnä helppoja eineksiä, lasten lemppareita, ja tehdään meillä myös ruokaa ihan alusta asti itsekin.

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja löiammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Toivottavasti Sinä ja muut helpommalla päässeet ymmärrätte kunnioittaa uhrautuvia ja velvollisuutensa suorittaneita miehiä. Turhaanko me ollaan raadettu ja kipukynnystä nostettu ja kovuutta haettu? Ja moni poikanen jättää armeijan käymättä hakemalla lääkäriltä vapautuksen kun EI VAAN HALUA KÄYDÄ armeijaa. Ja moni tämänpäivän äiti ei edes ymmärrä hävetä poikaansa joka sluibaa intin.

Meidän armeijan käyneiden arvostus tippuu päivä päivältä. Enää EI EDES työpaikkojen rekrytoinneissa saa kysyä varusmiespalvelun suorittamisesta. Käsittämätöntä kun tämä erittäin vahva indikaattori ihmisen laadusta ja kovuudesta on poistettu.

Noh, sinä vastaaja. Oletko mies vai nainen? Mitäs sitten kun sulle tulee tosipaikka elämässäsi, kestätkö?

Ymmärrä nyt kunnioittaa ensisijaisesti sotaveteraaneja ja sen jälkeen armeijan käyneitä. Ehkä sun filosofiasi ymmärtää oman laiskan olemuksesi.

Kysy tuttava naisiltasi, miten tärkeää on että on olemassa armeijan käyneitä vahvoja miehiä puolustamaan isänmaata ja on ennen kaikkea asennetta tehdä se?

Ehkä ymmärrät nyt kunnioittaa...

Oletko 20, vai miten armeija on edelleen suurin saavutuksesi? Ohis.

Vierailija kirjoitti:

JamesStadli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

...

Meepäs jatkossa muualle näiden sekavien ja naisia halveksuvien lätinöiden kanssa. 

Jos toi sun mielestä sekavaa, niin sulla on varmasti ongelmia luetun ymmärtämisessä. Tässä pyritään saamaan ryhtiä alkuperäiselle vätykselle, årets mammalle.

Taisi osua pahadti sun nilkkaan, taidat olla just niitä liikuntaa välttäviä vätyksiä. Ihmisiä joiden laiskuus näkyy jo ulkonäöstä sekä kotitöiden laadusta.

Ikävää jos passiivisia ja heikkoluontoisia ihmisiä ei saa usuttaa ryhdistätymään... ja sit ihmetellään miksi ryhdittömien oma mielenterveys sekä heidän kersojen mielenterveys järkkyy...

Oot varmaan ihan samantasoinen äiti kuin ap ?

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja löiammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Toivottavasti Sinä ja muut helpommalla päässeet ymmärrätte kunnioittaa uhrautuvia ja velvollisuutensa suorittaneita miehiä. Turhaanko me ollaan raadettu ja kipukynnystä nostettu ja kovuutta haettu? Ja moni poikanen jättää armeijan käymättä hakemalla lääkäriltä vapautuksen kun EI VAAN HALUA KÄYDÄ armeijaa. Ja moni tämänpäivän äiti ei edes ymmärrä hävetä poikaansa joka sluibaa intin.

Meidän armeijan käyneiden arvostus tippuu päivä päivältä. Enää EI EDES työpaikkojen rekrytoinneissa saa kysyä varusmiespalvelun suorittamisesta. Käsittämätöntä kun tämä erittäin vahva indikaattori ihmisen laadusta ja kovuudesta on poistettu.

Noh, sinä vastaaja. Oletko mies vai nainen? Mitäs sitten kun sulle tulee tosipaikka elämässäsi, kestätkö?

Ymmärrä nyt kunnioittaa ensisijaisesti sotaveteraaneja ja sen jälkeen armeijan käyneitä. Ehkä sun filosofiasi ymmärtää oman laiskan olemuksesi.

Kysy tuttava naisiltasi, miten tärkeää on että on olemassa armeijan käyneitä vahvoja miehiä puolustamaan isänmaata ja on ennen kaikkea asennetta tehdä se?

Ehkä ymmärrät nyt kunnioittaa...

Ei nyt millään pahalla, mutta onkohan metsässä kärsitty lievä fyysinen epämukavuus kuitenkaan mikään kovin suuri saavutus tai edes ns. tosi paikka? Tylsää metsässäkin varmasti on, mutta eipä siellä tarvitse kuitenkaan lapsia hoitaa eikä huushollia pyörittää, ei edes tehdä töitä. Itsellä tuppaa käymään hermoille vastuu koko perheen hyvinvoinnista: minun pitää olla koko ajan se, joka on hyvällä tuulella ja keksii viihdettä ja ruokaa, tsemppaa tekemään läksyt ja pitää mielialaa yllä. Ja valmistaa ne ateriat ja tekee omat työnsä siinä sivussa, ilman päivänkään lomaa. Kai sieltä armeijastakin joskus lomalle pääsee?

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja löiammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Toivottavasti Sinä ja muut helpommalla päässeet ymmärrätte kunnioittaa uhrautuvia ja velvollisuutensa suorittaneita miehiä. Turhaanko me ollaan raadettu ja kipukynnystä nostettu ja kovuutta haettu? Ja moni poikanen jättää armeijan käymättä hakemalla lääkäriltä vapautuksen kun EI VAAN HALUA KÄYDÄ armeijaa. Ja moni tämänpäivän äiti ei edes ymmärrä hävetä poikaansa joka sluibaa intin.

Meidän armeijan käyneiden arvostus tippuu päivä päivältä. Enää EI EDES työpaikkojen rekrytoinneissa saa kysyä varusmiespalvelun suorittamisesta. Käsittämätöntä kun tämä erittäin vahva indikaattori ihmisen laadusta ja kovuudesta on poistettu.

Noh, sinä vastaaja. Oletko mies vai nainen? Mitäs sitten kun sulle tulee tosipaikka elämässäsi, kestätkö?

Ymmärrä nyt kunnioittaa ensisijaisesti sotaveteraaneja ja sen jälkeen armeijan käyneitä. Ehkä sun filosofiasi ymmärtää oman laiskan olemuksesi.

Kysy tuttava naisiltasi, miten tärkeää on että on olemassa armeijan käyneitä vahvoja miehiä puolustamaan isänmaata ja on ennen kaikkea asennetta tehdä se?

Ehkä ymmärrät nyt kunnioittaa...

Ei nyt millään pahalla, mutta onkohan metsässä kärsitty lievä fyysinen epämukavuus kuitenkaan mikään kovin suuri saavutus tai edes ns. tosi paikka? Tylsää metsässäkin varmasti on, mutta eipä siellä tarvitse kuitenkaan lapsia hoitaa eikä huushollia pyörittää, ei edes tehdä töitä. Itsellä tuppaa käymään hermoille vastuu koko perheen hyvinvoinnista: minun pitää olla koko ajan se, joka on hyvällä tuulella ja keksii viihdettä ja ruokaa, tsemppaa tekemään läksyt ja pitää mielialaa yllä. Ja valmistaa ne ateriat ja tekee omat työnsä siinä sivussa, ilman päivänkään lomaa. Kai sieltä armeijastakin joskus lomalle pääsee?

Saatika synnyteta ihmisiä ja sitten puolikuntoisena passata perhettä. Pahimmillaan yksi työvuoro kestää vuosikymmeniä. Voi näitä pikku mussukoita jos armeija on rankka.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein just tänään aamulla 2 pellillistä jauhelihapizzaa ja olen syöttänyt sitä koko perheelle lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi :D Välillä voi luistaa niistä tiukoista kriteereistään ja ruokaympyrästä. Voivat syödä iltapalaksi jotain hedelmiä sitten ja huomenna taas terveellisemmin, ettei tule ihan liian huono omatunto. Jääkaappi on täynnä helppoja eineksiä, lasten lemppareita, ja tehdään meillä myös ruokaa ihan alusta asti itsekin.

Eikö teitä kyllästytä syödä samaa ruokaa koko päivä? Teen itsekin kyllä usein isompia satseja ruokaa, mutta siten, että ruoka tehdään päivälliselle ja seuraavana päivänä syödään lounaaksi eilistä päivällistä joko sellaisenaan tai hieman muokattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti voi käydä kirjastossa, uimassa, tavata sukulaisia ja ystäviä, suunnitella kesälomaa, käydä töissä jne.

Nyt ei ole normaali. Hyvä itsetutkiskelun paikka monelle, miten (huonosti) siedän muutosta, epävarmuutta, tylsyyttä etc.  Minusta tämä on erittäin mielenkiintoista aikaa, en ole ehtinyt tylsistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.

No he voi nyt kokeilla miltä se työttömän/vähävaraisen arki tuntuu. Lisänä muiden hyvät neuvot "lopeta Netflix-tilaus, vaikka se on ainoa ilosi, leiki käpylehmillä ja käy kävelyllä, kyllä Suomessa on niiiiin suuret tuet!"

Siis miten niin tämä on työttömän arkea??? Onko työttömiltä kielletty kirjastot, leikkipuistot, ulkoilureittien laavut, uimahallit, torikahvit ym.??? Ei mulla ainakaan normielämässä paljon nykyistä enempää rahaa kulu, mutta tekemistä on pilvin pimein. Nyt sitä vaan yrittää kehittää viisi vuotiaalle erittäin aktiiviselle lapselle kotona tekemistä ja kuunnella sitä jatkuvaa kitinää, miksei käydä missään (lapsi rakastaa kiipeilyä ja uimista...).

No miksi et vie lasta ulos kiipeilemään ja purkamaan energiaa? Katsot vaan ettei ole paljoa muita ihmisiä paikalla. Ei ole pakko olla sisällä. Tuskin kaikki Suomen kansalaiset ovat riskiryhmään kuuluvia ja eivät voisi normaalisti ulkoilla.

Eri

 Pärjätään jotenkin, mutta rankkaa on. Ja ihan turha sanoa, että miksi hankit lapsen, jos et viihdy sen kanssa. Mistään sellaisesta ei todellakaan ole kyse. Lomilla viihdytään normaalisti loistavasti yhdessä.

Lomilla? 

Vierailija kirjoitti:

Miettikää esimerkiksi vamman, sairauden tai iän vuoksi kotiin sidottuja. Tässä on kuitenkin mahdollisuus parempaan, kaikilla ei koskaan. Toivottavasti tämä kokemus herättää suurempaan myötätuntoon muita kohtaan ja yksinäisten auttamiseen.

Höpöhöpö, unohtuu kuule nopeasti kun saa taas alkaa rällätä ja ottaa menetettyä takaisin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein just tänään aamulla 2 pellillistä jauhelihapizzaa ja olen syöttänyt sitä koko perheelle lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi :D Välillä voi luistaa niistä tiukoista kriteereistään ja ruokaympyrästä. Voivat syödä iltapalaksi jotain hedelmiä sitten ja huomenna taas terveellisemmin, ettei tule ihan liian huono omatunto. Jääkaappi on täynnä helppoja eineksiä, lasten lemppareita, ja tehdään meillä myös ruokaa ihan alusta asti itsekin.

Eikö teitä kyllästytä syödä samaa ruokaa koko päivä? Teen itsekin kyllä usein isompia satseja ruokaa, mutta siten, että ruoka tehdään päivälliselle ja seuraavana päivänä syödään lounaaksi eilistä päivällistä joko sellaisenaan tai hieman muokattuna. 

Varmasti kyllästyttäisi jos aina syötäisiin samaa koko päivä, mutta koska yleensä meillä on vaihtuvat ja monipuoliset ruoat niin mielestäni voin joskus tehdä näinkin. Lapset voivat aivan hyvin kestää sen, että nyt syödään tätä samaa mitä lounaallakin. Eivät he muutenkaan aina pidä juuri siitä ruuasta, mitä aikuinen on keksinyt. Omani eivät ihme kyllä valittaneet tänään tuosta pizzasta yhtään, vaikka syötiin pelkästään sitä. Nyt en iltapalaksi anna enää sitä samaa sentään :)

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JamesStadi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Kyllä sä olet alkuperäinen heikkoluontoinen !

Todennäköisesti nainen joka saanut kaiken helpolla, putkessa: koulutus,työ, perhe... Tuskin sulla korkeakoulututkintoja ? Entä joutumista mukavuusalueesi ulkopuolelle? Jos olet mies, niin feminiininen sellainen. Puhut susta jatkossa naisena tai naismaisena koska se on oletus.

Mietippä jos joutuisit KÄYMÄÄN ARMEIJAN näillä keleillä? Itse kärsin ja palelin aliupseerikoulussa loputtomine metsäaamuineen ja meillä oli käsittämätöntä simputusta tuolloin 90-luvulla.

Tuohon verrattuna lukio ja löiammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä. Samoin monet muut urheilusuoritukset, vaikkapa 100km pyörälenkit.

Mahtuupa sitä elämään pahoja vastoinkäymisiä muutenkin, vääriä valoja vastaan koettuja tuomioita, ym. epäoikeudenmukaisuutta koettuna.Maksettu turhasta. Kaikesta selvitty. Oma rikostekisteri puhdas, luottotiedot aina kunnossa eikä ensimmäistäkään huumekokeilua. Ei edes yhtään henkosta pilveä.

Nykyään teinit vetää huumeita ja tabuja jos joku sanoo pahasti, syrjii tai joutuu olemaan yksin? Missä nuorison aloitekyky? Ehkä monien saamattomien kotimammojen esimerkin takana..

Ja alkuperäinen itkee ison mahansa kuinka ei jaksa kattoo Netflixiä, entäs Ruutu tai Elisa -viihde ?

Aloita urheilee ja sille tasolle urheilee että voit MITATA aikasi ja suorituksesi, vaikkapa 10km lenkillä. Sitten tee vatsoja ,sekä MIESTEN punnerruksia ilman että polvet tippuu maahan. Sitten aloitat leuanvedot. Jos vuodessa kehityt keski-ikäisestä laiskostuneesta kotimammasta naiseksi joka kiskoo 5 puhdasta, suomalaisten standardien mukaista leuanvetoa, sit oot kova muija. Joko myötä- tai vastaotteella.

Ai että mä ihailen noita 50+ ikäsii hyväkuntosia supermammoja jotka punnertaa saman kuin minä. Treenareita jotka treeneissä menee maahan vauhdilla vatsalleen makaamaan, nousevat räjähtävästi ylös ja ponnistavat kädet ylöhäällöä ilmaan - toistaen noin 30-50 kertaa ja osa voittaa minut !

Mieti hetki, mieti hetki kamalaa painajaista että olisit armeijassa. Olisit leirillä, palelisit, nälässä olisit nukkumatta 70 tuntia putkeen. Tehtävissä ja olemisessa ei mitään järkeä,kiusantekoa, et saa mennä telttaan, et saa tehdä tulta... näet hallusinaatioita, näet unta siitä mitä ympärillä olevat puhuu. Osa lintsaa ja hakee vapautuksia sairastuvalta.Sinä et.

Vältät syömistä kun et viitti niin usein käydä lapion kanssa sissipaskalla. Paikkaa ei löydy helpolla ja maa on kovaa kaivaa. Vessapaperina muutama a4 -paperi koulutusmateriaalia koska nenäliinat loppu jatkuvan nuhan takia. Jos pääset viikon aikana

kerran sotilaskotiin, et mene ekana kahvimunkille vaan unelmoimallesi posliinipöntölle - sen lupaan ja pöntön nautinto jotain käsittämätöntä.

Eikös ole ihanaa olla taas mamnana kotona? Tee vaikka pannukakku ja someta puhelimellasi, tykkää jonkun kaverisi jakamasta videosta.Laita muodinmukainen emoji osoittamaan edistyksellistä osaamistasi.

Itseasiassa mäkin oon työtön, kylläkin rikas työtön. Nautin joka hiton sekunnista kuukaudesta toiseen. Pitkän työhistorian ja rankkojen kokemusten jälkeen työttömyys on harmoniaa.Ihanaa.Kaunista. Ei kaipuuta metsään tai kertaamaan/korottamaan alikessun natsojani. Mutta jos käsky käy, niin me tosimiehet lähdetään (itä)rajalle.

Mä en ymmärrä miten sun tyyppiset mammat ei kestä OMAA perhettään? Miten isoäitimme pärjäsivät lottina talvi- ja jatkosodissa?

Ala tosiaan urheilemaan, haasta itsesi. Ota tavoitteeksi ne 5 puhdasta leukaa.

Ai hitto noi metsäaamut kurinalaisissa oloissa tekis sulle hyvää. Kun pakkipussit loppuu ja korkeassa polviasennossa jonotat aamupuuroasi, samalla likasella/mutasella puunlehdellä putsaat metallipakkiasi eilisestä puurosta jotta voit saada tän päivän puuron.Toivot ettet sairastu.Jaksaisitko muuten olla korkeassa polviasennossa? Nimittäin sun polvi kastuu siinä...

Vaikuttavaa. Oma filosofiani on aina ollut, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Olenkin mielestäni onnistunut pääsemään todella vähällä ja olen ylpeä saavutuksistani. Korkeakoulututkinto ei silti ollut mitenkään hankala suoritus. Minua ei kiinnosta vetää leukoja eikä hengata metsissä. Minua ei kiinnosta edes kodinhoito eikä kokkailu, ainakaan niin, että viitsisin tehdä niitä viikkotolkulla ilman mitään kivaa vaihtelua. Olen hoitanut elämäni niin, että se on normaalioloissa mukavaa ja nautinnollista. Nyt vaan normaalielämä on tehty hankalaksi. Mutta haasta sinä itsesi puurolla, minä höyryän vauvapalstalla. Kukin tyylillään.

Toivottavasti Sinä ja muut helpommalla päässeet ymmärrätte kunnioittaa uhrautuvia ja velvollisuutensa suorittaneita miehiä. Turhaanko me ollaan raadettu ja kipukynnystä nostettu ja kovuutta haettu? Ja moni poikanen jättää armeijan käymättä hakemalla lääkäriltä vapautuksen kun EI VAAN HALUA KÄYDÄ armeijaa. Ja moni tämänpäivän äiti ei edes ymmärrä hävetä poikaansa joka sluibaa intin.

Meidän armeijan käyneiden arvostus tippuu päivä päivältä. Enää EI EDES työpaikkojen rekrytoinneissa saa kysyä varusmiespalvelun suorittamisesta. Käsittämätöntä kun tämä erittäin vahva indikaattori ihmisen laadusta ja kovuudesta on poistettu.

Noh, sinä vastaaja. Oletko mies vai nainen? Mitäs sitten kun sulle tulee tosipaikka elämässäsi, kestätkö?

Ymmärrä nyt kunnioittaa ensisijaisesti sotaveteraaneja ja sen jälkeen armeijan käyneitä. Ehkä sun filosofiasi ymmärtää oman laiskan olemuksesi.

Kysy tuttava naisiltasi, miten tärkeää on että on olemassa armeijan käyneitä vahvoja miehiä puolustamaan isänmaata ja on ennen kaikkea asennetta tehdä se?

Ehkä ymmärrät nyt kunnioittaa...

Tälleen sivusta, ehkä se on jollain tavalla hyvin raskasta kun tuolla ulkona jyllää virus, näkymätön vihollinen, jota vastaan ei voi taistella hankkimalla hyvän lihaskunnon ja oppimalla sietämään nälkää ja kylmää.

Corona pyörii jokaisen huolestuneen ihmisen alitajunnassa. Mitä jos se olen minä tai joku perheestäni kun sairastuu ja mitä se itse sairaus on? Kukaan ei tiedä meneekö virus ohi kuukaudessa vai tuleeko lisää ja lisää aaltoja, meneekö työt, meneekö elanto ja läheisiä, syöksytäänkö ennennäkemättömän kovaan lamaan.

Monella on tätä ahdistusta sisällä ja se on jotain niin raskasta ettei sitä halua myöntää edes itselleen. Moni osaa tuudittaa itsensä puuhastelulla transsiin ettei mitään tapahdu, mutta toisille ei riitä "kotoilu".

Ei kyse ole oikeasti siitä, että ei keksitä tekemistä silkkaa mielikuvituksettomuutta tai ettei arvostettaisi esivanhempien ponnistuksia vaan siitä, että moni on kohdannut yhtäkkiä sekä olemassaolonsa onttouden että turvallisuudentunteen menettämisen. Se voi jyllätä psyykessä niin vahvana ettei sitä itse tajua.

Katsokaapa ihmisten käytöstä: eläkeläiset käyvät edelleen bingoilemassa ja bongoilemassa ja teeskentelevät ettei tässä mitään kun olen vahva, nuorekas, paljon noita nuoria paremmassa kunnossa! Keski-ikäiset linnoittautuvat koteihin puuhastelemaan ja moni juo ahdistukseensa. Samalla kun moni vetää sitä puuhakkaan roolia perheväkivaltatapaukset moninkertaistuvat ja kotona ryyppääminen räjähtää käsiin.

Todella moni aikuinen käyttäytyy vastuuttomasti. Se on kuin teini-ikäisen uhmaa. Mistä teini-iässä on kyse? Lapsuuden lopusta joka alkaa siitä kun perusturvallisuus järkkyy. Tämä kaikki menee niin paljon syvemmälle kuin siihen kenellä on eniten mielikuvitusta pitää mielensä poissa askartelemasta liian vaikeiden kysymysten ääreltä.

Tulepa meille, kun ei saa edes katsoa lasten kanssa Netflixiä, koska mies on sitä mieltä, että se aiheuttaa lapsille vahinkoa :D Mitään en saa tehdä (edes töitä tai laittaa ruokaa) rauhassa, kun toinen kiljuu vieressä koko ajan ”äitiiiii!!!”, mitään en saa harrastaa, koska 2-vuotias tulee ja sotkee, oli se sitten maalaus, palapeli tai pilates-hetki. HALUAN VIEDÄ LAPSENI HOITOON JA MENNÄ TÖIHIN. PRKL.

Mun mielestä ärsyttävintä on siivous.

Kun viisi henkilöä on 24/7 kotona ja ainoa aktivteetti on se lenkkeily ja ulkoilu koiran kanssa.

Kun normaalisti koko jengi lähtee arkisin aamulla liikkeelle ja tulee sitten kuka mistäkin yleensä klo 16 maissa, jos harrastuksia niin myöhemmin, niin koti pysyy siistinä. Ollaan aina välillä miehen kanssa etätöissä ja tietenkin viedään koira päivän aikana, minä myös niin lähellä töissä, että käyn usein ruokiksella kotona ihan koirankin takia, jos ei jollain lapsella ole ollut klo 10 aamu ja koira päässyt siis aamulla myöhemmin. Mutta etätöissäkin yksi henkilö jotenkin ei sotke sillä tavalla - tai tuota pölyä ja muuta sotkua.

Tuntuu, että pölyä ja vuodenaikaan toki muutenkin kuuluvaa kuraa tulee ja jatkuvasti saa olla siivoamassa ja vessoja kuuraamassa. Talossa on kolme teiniä ja he kyllä ihan kivasti osallistuu, kun organisoin sen niin, että muutaman kerran viikossa otetaan sellainen 30-45 min ja siivotaan kukin oma osuutemme: yksi imuroi, yksi pyyhkii lattiat, yksi siivoaa vessat, yksi keittiön (siis vähän huolellisemmin kuin normi astiat astianpesukoneeseen jne.)  ja kodinhoitohuoneen ja yksi huolehtii kaikki kierrätettävät jutut keräyspisteeseen. Normaalisti rittää, että tää tehdään perjantaisin.

Ruoanlaitto ei kauheasti ärsytä, mies tekee suuren osan meillä ruoasta ja tykkää kokata, lounaaksi koko jengi syö yleensä eilisen jämiä (jos jää) tai jotain tosi nopeaa ja helppoa, kuten munakasta tai salaattia tai joku puolivalmisteita syntyvä keitto. Päivällinen sitten vähän enemmän.

Ihmeen hyvin on koko jengillä pää kestänyt. Onneksi iso talo ja jokaisella teinillä oma huone ja vielä yksi työhuone erikseen, johon vanhemmat voi mennä pitämään palavereja, vaikka muuten viihdytään tekemässä hommia olohuoneessa kahdestaan. Kun ei ole palavereja, voi kuitenkin kumpikin keskittyä omaan hommansa vaikka samassa tilassa ollaankin.