Lue keskustelun säännöt.
Koronakriisistä voi seurata 2020-luvun Nurmijärvi-ilmiö - perheet muuttavat takaisin maaseudulle
12.04.2020 |
Pysäyttääkö koronavirus kaupungistumisen?
”Tätä on tullut pohdittua”, sanoo Suomen tunnetuimpiin muuttoliikkeen tutkijoihin kuuluva Timo Aro.
”Kun tästä kriisistä tullaan ulos, niin parhaiten pärjäävät muutoksessa nykyisten kasvukeskusten lisäksi kaupunkien kehysalue ja kaupunkien läheinen maaseutu, siis sellaiset kaupunkien läheisyydessä olevat alueet, joissa yhteydet toimivat ja liikkuminen on helppoa”, Aro sanoo.
Kommentit (53)
Enkä asu betonikopissa edelleenkään. Kaupunki ei tarkoita "betonikoppia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt, miksi Nurmijärvi-ilmiö hiipui, eivät ole hävinneet minnekään.
Lapsiperheet eivät jaksaneetkaan olla maalla, kun siellä ei ole harrastuksia eikä virikkeitä ja ajaminen töihin kestää.
Jep, ja jopa vieläkin vähemmän siellä jaksaa olla sinkut ja ei-lapsiperheet.
Sinkkuna nimenomaan voisin kuvitella asuvani maalla, mulle riittää vesistöt ja metsät. Ihan toista olisi lasten kanssa. Pitää olla lääkäri lähellä ja harrastukset.
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä unelmoida. Tosiasiassa kuitenkin maalla on ihan helkkarin tylsää. Siellä on juuri niin tylsää kuin kaupungeissa nyt, kun joka paikka on kiinni. Paitsi siellä se on pysyvä olotila.
Tuo kertoo juuri siitä kaupunkien tylsyydestä. Jos ei ole joku erityinen paikka, joka on auki, niin sitten on tylsää siellä omassa pienessä betonikopissa. Tuo kertoo surullista kieltä kaupunkien rajoittuneista harrastusmahdollisuuksista ja jossain määrin myös kaupunkilaisen rajoittuneesta kyvystä hahmottaa todellisuutta. Jos joku muu ei ole järjestänyt fasiliteetteja, ei ole mitään. Surullista ja orjuuttavaa.
Minun elämääni korona ei ole vaikuttanut muuten kuin etätyön merkeissä. Korvasieniaika alkaa olla aluillaan, ensimmäisiä pieniä yksilöitä löytyy jo. Routaa ei ole ollut oikeastaan koko talvena, joten metallinetsintää on voinut harjoittaa käytännössä koko talven. Ampumarata on lähellä ja käyttökunnossa. Kalavedet ovat auki. Taimet voi kohta siirtää sisältä kasvihuoneeseen. Muutamana päivänä on ollut jo terassikelit ja terassin aukiolo ei riipu jonkun ravintolan aukiolosta. Kavereitakin voi nähdä, eikä tarvitse ahtautua jonkun 30 neliöiseen panokorsuun, jossa naapuri koputtaa seinään jokaisesta yskähdyksestä.
Tämä on todellista vapautta. Juuri tämän vuoksi muutin kaupungista haja-asutusalueelle. Kaupunkien monet mahdollisuudet ovat illuusio. Nyt se illuusio karisee ja paljastuu, että viihtyvyys kaupungissa on keinotekoisen ja ulkoatuotetun varaan nojaava heikko rakennelma, joka kaatuu pienestäkin potkaisusta.
Olen asunut sekä maalla että isoissa kaupungeissa, ja viihdyn nimenomaan ulkoatuotetun ja keinotekoisen viihteen parissa. Tykkään kulttuurista, ravintoloista, erilaisista ihmisistä, kauniista arkkitehtuurista, vaihtelusta. Osaan kyllä örnöttää tylsästi kotona, mutta onneksi kaupungissa ei ole normaalioloissa pakko. Olen nyt jo ihan totaalisen kyllästynyt tähän kotoiluun ja 'luonnosta nauttimiseen'. Ulkoilu ei todellakaan ole kovin mielenkiintoista kun se on ainoa huvitus.
Asumme Espoossa, iso oma piha jossa voi oleilla ja vähän viljellä kesällä, kaupat, lääkärit vieressä, julkinen liikennekin toimii sitten kun sitä taas haluaa käyttää, nyt liikutaan kävellen, pyörällä ja omalla autolla jos johonkin täytyy mennä. Asunto tarpeeksi iso, ei ala ahdistaa vaikka ollaan koko perhe kotona, etätöitä tehdään työhuoneessa. Ihan parasta muutenkin ja erityisesti nyt!
Harrastuksia löytyy kyllä kehyskunnasta. Esim.Nurmijärvellä on tanssiopisto,musiikkiopisto, jalkapalloseuroja, koripalloseura, lentopalloa, tennistä, sulkapalloa, golfia, yleisurheilua, museoita, uimahalli, jäähalli, kolme kirjastoa ja kirjastoauto, elokuvateatteri. Matkaa oopperaan ja teatteriin on 30 minuuttia. On lenkkipolkuja, suunnistusseuraa, salibandya, uimarantoja ja isot kauppakeskukset vain 20 minuutin päässä, missä myös on lentokenttä.
Täydellinen paikka se ei silti ole. Julkinen liikenne toimii vain Helsinkiin ja sekin huonosti. Oma auto on erittäin tarpeellinen. Kahviloita ja ravintoloita on vähän, moni pieni yritys menee nopeasti konkurssiin. Tosin on syytä muistaa, että myös helsinkiläisistä moni asuu 20 minuutin matkan päässä teattereista ja kauppakeskuksista. Mutta he pääsevät sinne hyvän julkisen liikenteen ansiosta vaivattomasti.
Kaipaan myös merta. Olen lapsuuteni elänyt merenrantakaupungeissa, ja merta ei löydy Nurmijärveltä.
Etuna on silti se, että luontoon pääsee kotiovelta ja omalta pihalta voi bongailla hirviä, peuroja, kettuja ja jäniksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talot, Tuvat ja Kaupunkikämpät,
Niistä lauluni teen
Minun mielestäni sehän olisi ihan ideaalitilanne jos ihmiset voisivat asua siellä missä parhaiten viihtyvät!
Toivon, että tästä tilanteesta on opittu, että etätöitä voi tosiaankin tehdä. Ne jotka maalle tai kehyskuntiin halajavat, voisivat sinne muuttaa tai siellä pysyä. Saisivat maalaiskuntiin taas asukkaita ja ehkä palvelutkin monipuolistuisivat.
Ne ketkä kaupungissa viihtyvät voisivat tottakai jäädä ja ehkäpä kaupunkeihin halajavat saisivat hieman helpommin asunnon. Opiskelijaelämä usein keskittyy kaupunkeihin ja mikä sen parempaa, että opiskelijakämppä järjestyisi.
Ihan win-win tilanne mun mielestäni. Eikä mikään vastakkaisasettelu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä unelmoida. Tosiasiassa kuitenkin maalla on ihan helkkarin tylsää. Siellä on juuri niin tylsää kuin kaupungeissa nyt, kun joka paikka on kiinni. Paitsi siellä se on pysyvä olotila.
Tuo kertoo juuri siitä kaupunkien tylsyydestä. Jos ei ole joku erityinen paikka, joka on auki, niin sitten on tylsää siellä omassa pienessä betonikopissa. Tuo kertoo surullista kieltä kaupunkien rajoittuneista harrastusmahdollisuuksista ja jossain määrin myös kaupunkilaisen rajoittuneesta kyvystä hahmottaa todellisuutta. Jos joku muu ei ole järjestänyt fasiliteetteja, ei ole mitään. Surullista ja orjuuttavaa.
Minun elämääni korona ei ole vaikuttanut muuten kuin etätyön merkeissä. Korvasieniaika alkaa olla aluillaan, ensimmäisiä pieniä yksilöitä löytyy jo. Routaa ei ole ollut oikeastaan koko talvena, joten metallinetsintää on voinut harjoittaa käytännössä koko talven. Ampumarata on lähellä ja käyttökunnossa. Kalavedet ovat auki. Taimet voi kohta siirtää sisältä kasvihuoneeseen. Muutamana päivänä on ollut jo terassikelit ja terassin aukiolo ei riipu jonkun ravintolan aukiolosta. Kavereitakin voi nähdä, eikä tarvitse ahtautua jonkun 30 neliöiseen panokorsuun, jossa naapuri koputtaa seinään jokaisesta yskähdyksestä.
Tämä on todellista vapautta. Juuri tämän vuoksi muutin kaupungista haja-asutusalueelle. Kaupunkien monet mahdollisuudet ovat illuusio. Nyt se illuusio karisee ja paljastuu, että viihtyvyys kaupungissa on keinotekoisen ja ulkoatuotetun varaan nojaava heikko rakennelma, joka kaatuu pienestäkin potkaisusta.
Olen asunut sekä maalla että isoissa kaupungeissa, ja viihdyn nimenomaan ulkoatuotetun ja keinotekoisen viihteen parissa. Tykkään kulttuurista, ravintoloista, erilaisista ihmisistä, kauniista arkkitehtuurista, vaihtelusta. Osaan kyllä örnöttää tylsästi kotona, mutta onneksi kaupungissa ei ole normaalioloissa pakko. Olen nyt jo ihan totaalisen kyllästynyt tähän kotoiluun ja 'luonnosta nauttimiseen'. Ulkoilu ei todellakaan ole kovin mielenkiintoista kun se on ainoa huvitus.
Niinhän sitä juuri lehdissä kirjoitettiin, että lapsetkaan eivät enää leiki, kuten ennen. Käteen lyöty tabletti, tai pelikone ovat vieneet mukanaan. Ulkoatuotettua keinotekoista ärsykettä, joka syrjäyttää normaalin elämän. Ihan samaa se näyttäisi olevan aikuisillakin. Kuten jo sanoin, surullista ja perustuu illuusioon.
En minäkään jaksaisi "ulkoilla" kiertämällä jotain puistikkoa päämäärättömästi. Sen sijaan jaksaisin varmasti loputtomasti harjoittaa muita ulkoaktiviteetteja, joista muutamia tuossa jo mainitsinkin.
Sehän ei tietenkään tarkoita, että kieltäytyisin täysin noista tuotetuista palveluista. Näitäkin kommentteja lukiessa tuntuu siltä, että moni kaupunkilainen luulee elämän haja-asutuksessa tarkoittavan sitä, että viideltä herätään lypsämään lehmä ja keräämään kananmunat ja sitten illalla puuron jälkeen seiskalta nukkumaan.
Päinvastoin, elinkustannukset ovat täällä niin matalia, että ylimmän tulodesiilin ansioilla pystyn todellakin revittelemään halutessani. Talo on maksettu jo vuosia sitten talous niin reilusti ylijäämäinen, että elämyksistä ei tarvitse pihistellä. Mikäli rajat eivät aukene kesäkuun alkuun mennessä, niin se on ensimmäinen elämääni koskenut koronan tuoma rajoitus.
Luultavasti käytän myös enemmän mainitsemiasi kulttuuripalveluita kuin sinä ja aivan varmasti enemmän kuin keskiverto vuokralordin puhtaaksi kynimä kaupunkilainen. Harvemmin kuitenkin Suomessa, sillä täällä tarjonta on varsin suppeaa.
Mikäli joku Suomessa asuva väittää käyttävänsä kulttuuripalveluja täällä kovin usein, kyseessä on varmaankin muistisairaus, tai pakko-oire. Helsinginkin kulttuuritarjonta on äkkiä käyty läpi, eikä samoissa museoissa ja samoissa näytännöissä ole kovin usein järkeä käydä. Vaihtuvuus on melko hidasta.
Suurin osa kaupunkilaistutuista, akateemisistakin, asuu Facebookissa ja ne "palvelut", joita he käyttävät eivät oikein vastaa standardejani. Kyllä kebabbeja ja ravintoloita löytyy kaupunkien ulkopuoliltakin. Lomakausina niissä näkee muuten yllättävän paljon juuri kaupunkilaisia. Mistä lie johtuu...
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä unelmoida. Tosiasiassa kuitenkin maalla on ihan helkkarin tylsää. Siellä on juuri niin tylsää kuin kaupungeissa nyt, kun joka paikka on kiinni. Paitsi siellä se on pysyvä olotila.
Tuo kertoo juuri siitä kaupunkien tylsyydestä. Jos ei ole joku erityinen paikka, joka on auki, niin sitten on tylsää siellä omassa pienessä betonikopissa. Tuo kertoo surullista kieltä kaupunkien rajoittuneista harrastusmahdollisuuksista ja jossain määrin myös kaupunkilaisen rajoittuneesta kyvystä hahmottaa todellisuutta. Jos joku muu ei ole järjestänyt fasiliteetteja, ei ole mitään. Surullista ja orjuuttavaa.
Minun elämääni korona ei ole vaikuttanut muuten kuin etätyön merkeissä. Korvasieniaika alkaa olla aluillaan, ensimmäisiä pieniä yksilöitä löytyy jo. Routaa ei ole ollut oikeastaan koko talvena, joten metallinetsintää on voinut harjoittaa käytännössä koko talven. Ampumarata on lähellä ja käyttökunnossa. Kalavedet ovat auki. Taimet voi kohta siirtää sisältä kasvihuoneeseen. Muutamana päivänä on ollut jo terassikelit ja terassin aukiolo ei riipu jonkun ravintolan aukiolosta. Kavereitakin voi nähdä, eikä tarvitse ahtautua jonkun 30 neliöiseen panokorsuun, jossa naapuri koputtaa seinään jokaisesta yskähdyksestä.
Tämä on todellista vapautta. Juuri tämän vuoksi muutin kaupungista haja-asutusalueelle. Kaupunkien monet mahdollisuudet ovat illuusio. Nyt se illuusio karisee ja paljastuu, että viihtyvyys kaupungissa on keinotekoisen ja ulkoatuotetun varaan nojaava heikko rakennelma, joka kaatuu pienestäkin potkaisusta.
Höpöhöpö. Ei kaupunkiasuminen tarkoita automaattisesti betonikoppia. Sinun elämäsi kuulostaa hienolta, mutta en usko että viihtyisin siinä kovin kauaa. Meillä on mukavia naapureita, ja tykätään myös näistä keinotekoisesti tuotetuista viihdykkeistä. On myös oma piha jossa puuhailla ja luontoa silloin kun sitä kaipaa. Pidän siitä että palvelut ovat kävelymatkan päässä eikä joka paikkaan tarvitse mennä autolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt, miksi Nurmijärvi-ilmiö hiipui, eivät ole hävinneet minnekään.
Lapsiperheet eivät jaksaneetkaan olla maalla, kun siellä ei ole harrastuksia eikä virikkeitä ja ajaminen töihin kestää.
Jep, ja jopa vieläkin vähemmän siellä jaksaa olla sinkut ja ei-lapsiperheet.
Totta, kaverit pakkautuu nimenomaan pk-seudulle. Siellä sitten olisi sinkku yksin kettujen ja jänisten kanssa luonnon keskellä Nurmijärvellä.
Aika koomista kuvitella, että maalaiselämän autuus olisi jotenkin vähemmän illuusio kuin kaupunkilaiselämän. Todellisuus sinänsä on illuusio, ei siihen vaikuta se, minkälaisen illuusion kukin on itselleen luonut. Ja tuon yhden maalaismiljönäärin elämä ei kuulosta pahalta. Toisaalta moni ns. köyhä (kuten itsekin olen) joutuu vielä käymään töissä, joten elämä maalaispalatsissa on silkka mahdottomuus. Tietenkin jos voisin asua ja työskennellä suomalaisessa kartanossa ja lennellä halutessani helikopterilla Helsinkiin heti kun tekisi parempaa ravintolaruokaa mieli, tai miksei saman tien Lontooseen, ehkä tekisin niin. Mutta eipä ole mahdollista, kun autoilukin on minulla liian kallista. Kaupungissa ei tarvitse autoa, niin voi käyttää nekin rahat huvituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä unelmoida. Tosiasiassa kuitenkin maalla on ihan helkkarin tylsää. Siellä on juuri niin tylsää kuin kaupungeissa nyt, kun joka paikka on kiinni. Paitsi siellä se on pysyvä olotila.
Tuo kertoo juuri siitä kaupunkien tylsyydestä. Jos ei ole joku erityinen paikka, joka on auki, niin sitten on tylsää siellä omassa pienessä betonikopissa. Tuo kertoo surullista kieltä kaupunkien rajoittuneista harrastusmahdollisuuksista ja jossain määrin myös kaupunkilaisen rajoittuneesta kyvystä hahmottaa todellisuutta. Jos joku muu ei ole järjestänyt fasiliteetteja, ei ole mitään. Surullista ja orjuuttavaa.
Minun elämääni korona ei ole vaikuttanut muuten kuin etätyön merkeissä. Korvasieniaika alkaa olla aluillaan, ensimmäisiä pieniä yksilöitä löytyy jo. Routaa ei ole ollut oikeastaan koko talvena, joten metallinetsintää on voinut harjoittaa käytännössä koko talven. Ampumarata on lähellä ja käyttökunnossa. Kalavedet ovat auki. Taimet voi kohta siirtää sisältä kasvihuoneeseen. Muutamana päivänä on ollut jo terassikelit ja terassin aukiolo ei riipu jonkun ravintolan aukiolosta. Kavereitakin voi nähdä, eikä tarvitse ahtautua jonkun 30 neliöiseen panokorsuun, jossa naapuri koputtaa seinään jokaisesta yskähdyksestä.
Tämä on todellista vapautta. Juuri tämän vuoksi muutin kaupungista haja-asutusalueelle. Kaupunkien monet mahdollisuudet ovat illuusio. Nyt se illuusio karisee ja paljastuu, että viihtyvyys kaupungissa on keinotekoisen ja ulkoatuotetun varaan nojaava heikko rakennelma, joka kaatuu pienestäkin potkaisusta.
Höpöhöpö. Ei kaupunkiasuminen tarkoita automaattisesti betonikoppia. Sinun elämäsi kuulostaa hienolta, mutta en usko että viihtyisin siinä kovin kauaa. Meillä on mukavia naapureita, ja tykätään myös näistä keinotekoisesti tuotetuista viihdykkeistä. On myös oma piha jossa puuhailla ja luontoa silloin kun sitä kaipaa. Pidän siitä että palvelut ovat kävelymatkan päässä eikä joka paikkaan tarvitse mennä autolla
Yksi suurimmista kaupunkilaisten ylläpitämistä illuusioista on se, että haja-asutuksessa olisi pitkä matka joka paikkaan. Ei haja-asutusalue käsitä vain jotain Inarin korpea, vaan Etelä-Suomi on täynnä 10000-20000 asukkaan vanhoja tehdaspaikkakuntia, joilta löytyy kaupat, koulut, kirjasto, apteekki, jokunen hyvä ruokaravintola, yksityinen ja julkinen terveydenhuolto, elokuvateatteri, hyvät kulkuyhteydet jne. Iso kaupunki on sitten 40 kilometrin päässä.
Sellaisessa minäkin asun, noin 1,5 kilometriä taajamasta. Omassa rauhassa, mutta kävelymatkan päässä palveluista. Paikassa, johon isoissa kaupungeissa asuvat kaverit kutsuvat mielellään itsensä kylään. Eikä siinä mitään, meille kyllä mahtuu. Oma työmatkani 5 minuttia, vaimon 20 minuuttia, autolla toki. Arvaas missä esimerkiksi pidetään säännöllisesti vaimon duunipaikan kesäbileet? Pidetäänkö ne siellä suuressa kaupungissa, vai tuleeko sieltä porukka meille saunomaan, uimaan, pelaamaan pihapelejä/lautapelejä jne?
Minä olen sosiaalinen eläin. Sosiaalisuus ei ole sitä, että istutaan omassa pikku ravintolalooshissa kaljamukin ja parin kaverin seurassa hitollisen metelin ympäröimänä. Ja sitten pilkun jälkeen yksin taksilla, tai kävellen kotiin. Tuo on juuri se illuusio. Sosiaalisuus on ihan jotain muuta.
Mutta kukin taaplatkoon tyylillään. Minä asuin puolet tähänastisesta elämästäni kaupungeissa. Ikinä en muuta takaisin ja syynä on juuri se, että todellisuudessa siellä oli häkissä. Muiden tuottamien, rajoitettujen aktiviteettien varassa, ilman valinnanvapautta.
En minäkään haluaisi jäädä maksamaan malmin kentän rakentamista ja montaa muuta viherutopistista muutosta jota nuo tekevät yhdessä valtuuston punaviherylivoimansa avulla ja muilta kyselemättä.
Sääli vaan että tätä vauhtia helsingin talous on kohta niin kuralla ettei yhteisöveroja tipu muille.