Olen ollut mieheni kanssa nyt 10v yhdessä, mutta nyt alkanut mietityttää suhteen alkuajat ja ikäero.

Onko teillä lapsia?

Tiedän vastaavan tapauksen, jossa pitkä avioliitto päättyi eroon, kun selvisi, että mies on hyväksikäyttänyt omia tyttäriään seksuaalisesti.

Tämä seksiopettaja kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta kuin se vanhempi naishenkilö, joka SEKSI -palstalla hehkuttaa sitä, että harrastaa teinien kanssa seksiä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat kokea miltä tuntuu kaksi työntöä ja ravistus jonka jälkeen jonnepetteri menee kavereilleen kehumaan kuinka sai "milffiä"?

Ihme myytti tämäkin. Mä olen saanut hyvää seksiä nimenomaan teineiltä, kun ne on niin villejä ja energisiä, innoissaan kaikesta ja jumaloivat naista kun eivät ole sellaista vielä turtumukseen saakka saaneet.

Mulle tärkeintä seksissä on vapautuneisuus, ja nuorempien kanssa seksi on kaikista vapautuneinta ja mä olen se jolla on loppuviimein ohjat käsissä mikä tuo minulle sen vapauden tunteen.

Omanikäiset ja vanhemmat miehet on usein tosi hallitsevia, luulee tietävänsä mitä haluan ja saa minut lähinnä jäykäksi eikä seksissä ole mitään hauskuutta.

Eiköhän tämä ole persoonasta kiinni; toiset naiset haluavat kokeneen miehen ottamaan naisen jotta nainen voi vain heittäytyä miehen käsittelyyn, itse taas tykkään tasapuolisemmasta pelehtimisestä ja opetan mielummin kokematonta kuin heittäydyn kokeneen käsittelyyn. Kokemus ei kiihota minua ollenkaan, toisin kuin esim. viattomuus ja ujous. Villeys kiihottaa myös, sellainen aito innostus mitä kokeneella harvemmin on. Kokenut mies on turtunut.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3712401/onko-paha-jos-30v-nainen-haluai…

Vierailija kirjoitti:

En vaan käsitä, mitä yhteistä voi 30-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla olla. Ja miten on mahdollista edes kiinnostua 17-vuotiaasta? Alkaa epäilyttää miehesi älykkyys ja henkinen kypsyysaste.

No mutta entä jos näin on? Jos se kolmekymppinen on juuttunut nuoruuteen, on henkisesti epäkypsä, jäänyt vaille jotain jonka turvin kehitys voisi edetä? Ja "henkisesti yhtä kypsä" kumppani tuntuu turvallisemmalta kuin vauvakuumeileva asuntovelallinen jonka rinnalla itse olisikin se lapsi. Okei, silloin nuorempi ottaa valtavan riskin siinä että eteneekö tuo koskaan, mutta yhdessäkin voi kasvaa, ja epäkypsästä kolmekymppisestä ja tietyllä tapaa kypsästä 17-vuotiaasta voi tulla pari joka kasvaa ja etenee yhdessä samaan suuntaan - sen verran harvinaista että en suosittele kenellekään kokeilemaan, mutta ei mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

Olin 27v kun yhdessä tapahtumassa minua tuli iskemään itseäni reilun vuoden vanhempi mies. Kehui minut maasta taivaisiin kuinka olin juuri hänen unelmiensa nainen ulkoisesti. Tapailtiin jonkin aikaa ja kerran mies sitten paljasti että oli luullut minua iskemään tullessaan että olisin max 18-vuotias. Tokaisi vielä perään, no pääasia että näytät nuorelle. Minulla oli tuolloin huono itsetunto ja vähän ikäkriisiäkin niin otin kohteliaisuutena. Mutta myöhemmin tuli tosi kreepy olo. Meidän juttu ei siis toiminut eikä edetty edes seurusteluun asti. Ei mennyt kauaa kun kuulin hänen löytäneen sen oikeasti 18-vuotiaan jonka kanssa meni varsin pian naimisiinkin.

Voisin sanoa näissä ikäeriasioissa merkitsee myös se että onko vanhemmalle osapuolelle ollut nimenomaan olennaisin asia se että löytää nuori kumppanin vai onko vain rakastunut nuorempaan sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä seksiopettaja kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta kuin se vanhempi naishenkilö, joka SEKSI -palstalla hehkuttaa sitä, että harrastaa teinien kanssa seksiä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat kokea miltä tuntuu kaksi työntöä ja ravistus jonka jälkeen jonnepetteri menee kavereilleen kehumaan kuinka sai "milffiä"?

Ihme myytti tämäkin. Mä olen saanut hyvää seksiä nimenomaan teineiltä, kun ne on niin villejä ja energisiä, innoissaan kaikesta ja jumaloivat naista kun eivät ole sellaista vielä turtumukseen saakka saaneet.

Mulle tärkeintä seksissä on vapautuneisuus, ja nuorempien kanssa seksi on kaikista vapautuneinta ja mä olen se jolla on loppuviimein ohjat käsissä mikä tuo minulle sen vapauden tunteen.

Omanikäiset ja vanhemmat miehet on usein tosi hallitsevia, luulee tietävänsä mitä haluan ja saa minut lähinnä jäykäksi eikä seksissä ole mitään hauskuutta.

Eiköhän tämä ole persoonasta kiinni; toiset naiset haluavat kokeneen miehen ottamaan naisen jotta nainen voi vain heittäytyä miehen käsittelyyn, itse taas tykkään tasapuolisemmasta pelehtimisestä ja opetan mielummin kokematonta kuin heittäydyn kokeneen käsittelyyn. Kokemus ei kiihota minua ollenkaan, toisin kuin esim. viattomuus ja ujous. Villeys kiihottaa myös, sellainen aito innostus mitä kokeneella harvemmin on. Kokenut mies on turtunut.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3712401/onko-paha-jos-30v-nainen-haluai…

Omasta mielestäni en kuulosta lainkaan tuolta. En ole esimerkiksi puhunut mitään siitä, mikä hommassa toimii mulle seksuaalisesti, en esim. kumppanien olleen villejä, tai että ohjaisin tai haluaisin ohjata seksiä. Tasan se on yhteistä, että puhutaan nuoremmista kumppaneista ja heidän opettamisestaan. Vähän on kieltämättä syntynytkin vaikutelma, että tuota pidemmälle et suostu sitten millään miettimään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää on henkinen ikä, jos olt 17-vuotiaana ikäisiäsi kypsempi, niin mielestäni kaikki on ok. Toisaalta,jos nyt tunnet, että miehesi käytti kokemattomuuttasi hyväkseen ja "jyräsi" asioissa mielipiteesi yli, niin ehkä eroa kannattaa harkita. Kaikki riippuu siis kuinka asioista ajattelet.

Henkisesti kypsä ja etenkin ikäistään kypsempi 17-vuotias ymmärtää, että yli 3-kymppinen mies ei ole tasavertaisessa asemassa teinin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan käsitä, mitä yhteistä voi 30-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla olla. Ja miten on mahdollista edes kiinnostua 17-vuotiaasta? Alkaa epäilyttää miehesi älykkyys ja henkinen kypsyysaste.

No mutta entä jos näin on? Jos se kolmekymppinen on juuttunut nuoruuteen, on henkisesti epäkypsä, jäänyt vaille jotain jonka turvin kehitys voisi edetä? Ja "henkisesti yhtä kypsä" kumppani tuntuu turvallisemmalta kuin vauvakuumeileva asuntovelallinen jonka rinnalla itse olisikin se lapsi. Okei, silloin nuorempi ottaa valtavan riskin siinä että eteneekö tuo koskaan, mutta yhdessäkin voi kasvaa, ja epäkypsästä kolmekymppisestä ja tietyllä tapaa kypsästä 17-vuotiaasta voi tulla pari joka kasvaa ja etenee yhdessä samaan suuntaan - sen verran harvinaista että en suosittele kenellekään kokeilemaan, mutta ei mahdotonta.

Tai sitten se henkisesti epäkypsä 30-vuotias vois hoitaa ne henkiset dilemmansa itse, eikä odottaa, että teinitytön kanssa seurustelu on ratkaisu ongelmiin? Lähipiiri vois vähän ohjata tätä lapsentasolle jäänyttä aikuista miestä ja varottaa myös teinin vanhempia. Teineillä on muutenkin kasvupaineita, ei heidän tarvitse siinä samalla huolehtia jonkun epätasapainoisen aikuisenkin ongelmista.

Minä taas olin vähän alle 18v kun aloin seurusrella 18v pojan kanssa. Sänkyyn ekan kerran kun olin jotain 18.5v. Se mikä tuossa oli outoa olin itse ns täysneitsyt eli en ollut kokenut mitään, en ollut koskaan ollut missään tekemusissä poikien kanssa olin ns kotihiiri ja poika taas oli miljoona kertaa seurustellut, kävi töissä, asui itsenäisesti jne.

Poika harrasti seksiä kanssani kun esimerkiksi join ekaa kertaa ja sammuin. Heräsin välillä kesken seksin. Poika myös painosti seksiin ja esimerkiksi pakotti jättämään piillerit pois. Oirehdin tapahtumien jälkeen mutta luulin että seurustelussa voi noin olla asiat. Toisaalta en ollut ennen kokenut mitään joten ei ollut mihin verrata. Lopulta suhteeseen tuli myös pojan fyysinen kovistelu.

Minulla on 10 vuotta nuorempi vaimo ja on aivan mahtavaa miten paljon hänellä on energiaa hoitaa kotia ja lapsia. Jos olisi minun ikäinen, niin ei välttämättä jaksaisi samalla tavalla, vaan minun pitäisi mahdollisesti ostaa lisäapua. Toivottavasti jaksaa vielä minun vanhuuden päivinä pitää minusta hyvää huolta, etten joudu hoivakodin sänkyyn kitumaan useammaksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

1) ei seurustelu- vaan seksikumppani lakkaan nyt lukemasta kommentteja, jossa nämä edelleen sotketaan.

2) Miksi alle 25-vuotias parikymppinen on kypsä päättämään seksistä omanikäisensä kanssa, muttei vanhemman kanssa? Siksikö, että hän ei vielä osaa pitää puoliaan niin paljon itseään vanhemmalta, eikä osaa arvioida voiko häneen luottaa? Miksi tämä sitten on ongelma, jos vanhempi osapuoli on luotettava, rehellinen ja avoin, ei käytä tilannetta hyväkseen ja erikseen varoo tekemästä tahatonta vahinkoa, ja opettaa, mitä se on ja miltä näyttää kun joku kohtelee toisia hyvin?

3) Entä kun joidenkin aivot kehittyykin kolmekymppisiksi asti? Pitääkö käydä magneettikuvissa, vai voiko kuitenkin tehdä ratkaisut ihan sen pohjalta vaikuttaako toinen kyvykkäältä tekemään omat päätöksensä? Jos näin, niin miksi se kyvykkyyden arviointi ei ole se kriteeri vaan aivojen kehittyminen? 

Fakta on, että yli 25-vuotiaat, jotka sekaantuvat alle 20-vuotiaisiin - ovat jollain tavalla häiriintyneitä päästään. Aikuisen ihmisen ei kuulu tuntea seksuaalista vetoa teiniin. Sitä ei voi - eikä saa normalisoida ikinä. 14-vuotiaskin voi hyvin näyttää fyysisesti ”aikuiselta”, mutta kyseessä on silti vain lapsi eikä aikuisen kuulu kajota häneen. Myös esim. 25-vuotiaan ja 19-vuotiaan seurustelu on todella kyseenalaista. Parikymppinen, joka seurustelet kolmikymppisen kanssa - mieti vähän, haluaako mies tasavertaisen suhteen vai pienen alistuvan orjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan käsitä, mitä yhteistä voi 30-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla olla. Ja miten on mahdollista edes kiinnostua 17-vuotiaasta? Alkaa epäilyttää miehesi älykkyys ja henkinen kypsyysaste.

No mutta entä jos näin on? Jos se kolmekymppinen on juuttunut nuoruuteen, on henkisesti epäkypsä, jäänyt vaille jotain jonka turvin kehitys voisi edetä? Ja "henkisesti yhtä kypsä" kumppani tuntuu turvallisemmalta kuin vauvakuumeileva asuntovelallinen jonka rinnalla itse olisikin se lapsi. Okei, silloin nuorempi ottaa valtavan riskin siinä että eteneekö tuo koskaan, mutta yhdessäkin voi kasvaa, ja epäkypsästä kolmekymppisestä ja tietyllä tapaa kypsästä 17-vuotiaasta voi tulla pari joka kasvaa ja etenee yhdessä samaan suuntaan - sen verran harvinaista että en suosittele kenellekään kokeilemaan, mutta ei mahdotonta.

Tai sitten se henkisesti epäkypsä 30-vuotias vois hoitaa ne henkiset dilemmansa itse, eikä odottaa, että teinitytön kanssa seurustelu on ratkaisu ongelmiin? Lähipiiri vois vähän ohjata tätä lapsentasolle jäänyttä aikuista miestä ja varottaa myös teinin vanhempia. Teineillä on muutenkin kasvupaineita, ei heidän tarvitse siinä samalla huolehtia jonkun epätasapainoisen aikuisenkin ongelmista.

Toki. Pointti oli että ei 30-vuotiaan tarvitse aina olla vallanhimoinen saalistaja, vaan nuorempi voi oikeasti tuntua enemmän "samassa vaiheessa olevalta". Sitten se, miten keskeneräiset ihmiset saa parisuhteisiin ryhtyä ja miten paljon ihmissuhteita saa haavojensa parantamiseen käyttää on oma lukunsa. Tätähän ihmiset tekee koko ajan ikään katsomatta, kohottaa itsetuntoaan eron jälkeisinä säädöillä, ystävyyssuhde vahvistuu siihen ihmiseen jonka seurassa omat huonommuuden tunteet pysyy piilossa, jotkut hankkii lapsenkin tuomaan pysyvyyttä ja rakkautta elämään ja kasvaa ja korjaantuu sen myötä - jos kasvaa ja korjaantuu... Harvoin nämä on tietoisia ja usein niihin liittyy vilpitön ajatus antaa vähintään yhtä paljon sille toiselle, joskus onnistutaan, joskus ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

1) ei seurustelu- vaan seksikumppani lakkaan nyt lukemasta kommentteja, jossa nämä edelleen sotketaan.

2) Miksi alle 25-vuotias parikymppinen on kypsä päättämään seksistä omanikäisensä kanssa, muttei vanhemman kanssa? Siksikö, että hän ei vielä osaa pitää puoliaan niin paljon itseään vanhemmalta, eikä osaa arvioida voiko häneen luottaa? Miksi tämä sitten on ongelma, jos vanhempi osapuoli on luotettava, rehellinen ja avoin, ei käytä tilannetta hyväkseen ja erikseen varoo tekemästä tahatonta vahinkoa, ja opettaa, mitä se on ja miltä näyttää kun joku kohtelee toisia hyvin?

3) Entä kun joidenkin aivot kehittyykin kolmekymppisiksi asti? Pitääkö käydä magneettikuvissa, vai voiko kuitenkin tehdä ratkaisut ihan sen pohjalta vaikuttaako toinen kyvykkäältä tekemään omat päätöksensä? Jos näin, niin miksi se kyvykkyyden arviointi ei ole se kriteeri vaan aivojen kehittyminen? 

Monesti nuori ihminen arvioi itsensä kypsemmäksi kuin sitten loppujen lopuksi onkaan. Jälkikäteen vasta tajuaa, kuinka keskeneräinen ja vaikutuksille altis olikaan. Esimerkiksi tässä ketjussa nainen katui suhdetta itseään 20 vuotta vanhempaan mieheen (vaikka oli jo parikymppinen suhteen alkaessa) ja kyseenalaisti miehen motiivit myöhemmin. Vanhempi ihminen tietää, että nuorta imartelee se, kun sanoo tätä ikäistään kypsemmäksi. Useimmat haluavat nuorena uskoa, että ovat kyvykkäämpiä ja kehittyneempiä kuin muut ikäisensä ja saattavat myötäillä paljonkin vanhempaa henkilöä pitääkseen yllä tätä mielikuvaa.

Mutta useimmilla tapahtuu suuri muutos henkisesti tuossa 18-vuoden ja 25-vuoden välillä. Ja sitä on tutkittu, että aivot kehittyvät vielä paljon tuossa iässä, joten se ei ole mitään mutuilua. Jos siis haluat olla vastuullinen ja luotettava aikuinen, niin ottaisit tämän huomioon seksisuhteissa huomattavasti nuorempiin henkilöihin. Sinä vain toistelet sitä, että olet vastuuntuntoinen ja luotettava, mutta sitten kuitenkin täysin ignooraat sen tiedon, mitä meillä on ihmisen kehityksestä ja vetoat mahdollisiin poikkeustapauksiin ja omaan päätösvaltaasi. Aikaisemmin kirjoitit, että johonkin se raja on vedettävä. No monet pitävät rajana tuota 25 vuotta. Sinulle on jo perusteltu miksi, mutta koska sinulle on tärkeämpää oma mutuilu eikä se tieto, mitä meillä tällä hetkellä on saatavilla ihmisen kehityksestä, niin sinä teet omat ratkaisusi. 

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu lähti nyt ihan väärille raiteille. En taida lukea enempää. Ap

Niinpä niin ap. Tuohan ei ollenkaan ollut sun tarkoitus ap. Eipä edes tuo juolahtanut sun mielessä 🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

1) ei seurustelu- vaan seksikumppani lakkaan nyt lukemasta kommentteja, jossa nämä edelleen sotketaan.

2) Miksi alle 25-vuotias parikymppinen on kypsä päättämään seksistä omanikäisensä kanssa, muttei vanhemman kanssa? Siksikö, että hän ei vielä osaa pitää puoliaan niin paljon itseään vanhemmalta, eikä osaa arvioida voiko häneen luottaa? Miksi tämä sitten on ongelma, jos vanhempi osapuoli on luotettava, rehellinen ja avoin, ei käytä tilannetta hyväkseen ja erikseen varoo tekemästä tahatonta vahinkoa, ja opettaa, mitä se on ja miltä näyttää kun joku kohtelee toisia hyvin?

3) Entä kun joidenkin aivot kehittyykin kolmekymppisiksi asti? Pitääkö käydä magneettikuvissa, vai voiko kuitenkin tehdä ratkaisut ihan sen pohjalta vaikuttaako toinen kyvykkäältä tekemään omat päätöksensä? Jos näin, niin miksi se kyvykkyyden arviointi ei ole se kriteeri vaan aivojen kehittyminen? 

Monesti nuori ihminen arvioi itsensä kypsemmäksi kuin sitten loppujen lopuksi onkaan. Jälkikäteen vasta tajuaa, kuinka keskeneräinen ja vaikutuksille altis olikaan. Esimerkiksi tässä ketjussa nainen katui suhdetta itseään 20 vuotta vanhempaan mieheen (vaikka oli jo parikymppinen suhteen alkaessa) ja kyseenalaisti miehen motiivit myöhemmin. Vanhempi ihminen tietää, että nuorta imartelee se, kun sanoo tätä ikäistään kypsemmäksi. Useimmat haluavat nuorena uskoa, että ovat kyvykkäämpiä ja kehittyneempiä kuin muut ikäisensä ja saattavat myötäillä paljonkin vanhempaa henkilöä pitääkseen yllä tätä mielikuvaa.

Mutta useimmilla tapahtuu suuri muutos henkisesti tuossa 18-vuoden ja 25-vuoden välillä. Ja sitä on tutkittu, että aivot kehittyvät vielä paljon tuossa iässä, joten se ei ole mitään mutuilua. Jos siis haluat olla vastuullinen ja luotettava aikuinen, niin ottaisit tämän huomioon seksisuhteissa huomattavasti nuorempiin henkilöihin. Sinä vain toistelet sitä, että olet vastuuntuntoinen ja luotettava, mutta sitten kuitenkin täysin ignooraat sen tiedon, mitä meillä on ihmisen kehityksestä ja vetoat mahdollisiin poikkeustapauksiin ja omaan päätösvaltaasi. Aikaisemmin kirjoitit, että johonkin se raja on vedettävä. No monet pitävät rajana tuota 25 vuotta. Sinulle on jo perusteltu miksi, mutta koska sinulle on tärkeämpää oma mutuilu eikä se tieto, mitä meillä tällä hetkellä on saatavilla ihmisen kehityksestä, niin sinä teet omat ratkaisusi. 

En tietenkään puhu nyt siitä kuinka nuori arvioi oman kyvykkyytensä, vaan siitä kuinka minä arvioin sen.

Olen ihan tietoinen että ne aivot kehittyvät tuossa iässä. Itsekin muutuin paljon. On perusteltu, että 25 vuoden tulisi olla raja, koska siinä iässä keskimäärin aivot ovat kehittyneet, mutta sitä ei ole osattu selittää, miksi se, jatkuuko aivojen kehitys edelleen olisi ihmisen arviointi- ja päätöksentekokyvyn mittari. Onko ne kyvyt viimeiset asiat jotka aivoissa kehittyy, täytyykö niiden olla 100% valmiit jotta ne ovat tarpeeksi kehittyneet? Kenen 100% on standardi, eikö jotkut tule koskaan tarpeeksi kyvykkäiksi tekemään päätöksiä vai onko jotkut sitä jo 14-vuotiaana? Vai onko jokainen kyvykäs tekemään päätökset sinä hetkenä kun aivot on täysin kehittyneet, piste, eikä väliä yksilöllisistä eroista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

1) ei seurustelu- vaan seksikumppani lakkaan nyt lukemasta kommentteja, jossa nämä edelleen sotketaan.

2) Miksi alle 25-vuotias parikymppinen on kypsä päättämään seksistä omanikäisensä kanssa, muttei vanhemman kanssa? Siksikö, että hän ei vielä osaa pitää puoliaan niin paljon itseään vanhemmalta, eikä osaa arvioida voiko häneen luottaa? Miksi tämä sitten on ongelma, jos vanhempi osapuoli on luotettava, rehellinen ja avoin, ei käytä tilannetta hyväkseen ja erikseen varoo tekemästä tahatonta vahinkoa, ja opettaa, mitä se on ja miltä näyttää kun joku kohtelee toisia hyvin?

3) Entä kun joidenkin aivot kehittyykin kolmekymppisiksi asti? Pitääkö käydä magneettikuvissa, vai voiko kuitenkin tehdä ratkaisut ihan sen pohjalta vaikuttaako toinen kyvykkäältä tekemään omat päätöksensä? Jos näin, niin miksi se kyvykkyyden arviointi ei ole se kriteeri vaan aivojen kehittyminen? 

Monesti nuori ihminen arvioi itsensä kypsemmäksi kuin sitten loppujen lopuksi onkaan. Jälkikäteen vasta tajuaa, kuinka keskeneräinen ja vaikutuksille altis olikaan. Esimerkiksi tässä ketjussa nainen katui suhdetta itseään 20 vuotta vanhempaan mieheen (vaikka oli jo parikymppinen suhteen alkaessa) ja kyseenalaisti miehen motiivit myöhemmin. Vanhempi ihminen tietää, että nuorta imartelee se, kun sanoo tätä ikäistään kypsemmäksi. Useimmat haluavat nuorena uskoa, että ovat kyvykkäämpiä ja kehittyneempiä kuin muut ikäisensä ja saattavat myötäillä paljonkin vanhempaa henkilöä pitääkseen yllä tätä mielikuvaa.

Mutta useimmilla tapahtuu suuri muutos henkisesti tuossa 18-vuoden ja 25-vuoden välillä. Ja sitä on tutkittu, että aivot kehittyvät vielä paljon tuossa iässä, joten se ei ole mitään mutuilua. Jos siis haluat olla vastuullinen ja luotettava aikuinen, niin ottaisit tämän huomioon seksisuhteissa huomattavasti nuorempiin henkilöihin. Sinä vain toistelet sitä, että olet vastuuntuntoinen ja luotettava, mutta sitten kuitenkin täysin ignooraat sen tiedon, mitä meillä on ihmisen kehityksestä ja vetoat mahdollisiin poikkeustapauksiin ja omaan päätösvaltaasi. Aikaisemmin kirjoitit, että johonkin se raja on vedettävä. No monet pitävät rajana tuota 25 vuotta. Sinulle on jo perusteltu miksi, mutta koska sinulle on tärkeämpää oma mutuilu eikä se tieto, mitä meillä tällä hetkellä on saatavilla ihmisen kehityksestä, niin sinä teet omat ratkaisusi. 

En tietenkään puhu nyt siitä kuinka nuori arvioi oman kyvykkyytensä, vaan siitä kuinka minä arvioin sen.

Olen ihan tietoinen että ne aivot kehittyvät tuossa iässä. Itsekin muutuin paljon. On perusteltu, että 25 vuoden tulisi olla raja, koska siinä iässä keskimäärin aivot ovat kehittyneet, mutta sitä ei ole osattu selittää, miksi se, jatkuuko aivojen kehitys edelleen olisi ihmisen arviointi- ja päätöksentekokyvyn mittari. Onko ne kyvyt viimeiset asiat jotka aivoissa kehittyy, täytyykö niiden olla 100% valmiit jotta ne ovat tarpeeksi kehittyneet? Kenen 100% on standardi, eikö jotkut tule koskaan tarpeeksi kyvykkäiksi tekemään päätöksiä vai onko jotkut sitä jo 14-vuotiaana? Vai onko jokainen kyvykäs tekemään päätökset sinä hetkenä kun aivot on täysin kehittyneet, piste, eikä väliä yksilöllisistä eroista?

Niin ja sinä et ole luotettava arvioija, koska sinua ei kiinnosta, mitä tiedämme nuorten kehittymisestä eikä sinua kiinnosta sekään, että nuoret voivat myös itse arvioida oman kypsyystasonsa väärin. Lisäksi jatkuvasti muuttelet perusteluitasi mielesi mukaan. Toisin kuin nyt väität, sinä olet vastuuttanut aikaisemmissa viesteissäsi nuoren itsensä. Olet vedonnut siihen, että olennaista on, onko nuori itse tarpeeksi kypsä tekemään omat päätöksensä ja ymmärtääkö, mistä on kyse. Eli toisin sanoen "oma moka", jos myöhemmin kaduttaa. VAIKKA tiedät, että nuoren kehitys on vielä kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi harrastat seksiä henkilön kanssa, jonka henkisen ja fyysisen kehityksen tiedät olevan kesken? Jos hänen kehityksensä on kesken, miten voit olettaa, että hän olisi valmis seksisuhteeseen tai parisuhteeseen huomattavasti vanhemman ihmisen kanssa?

Voit harrastaa seksiä teinin kanssa, pitää häntä "hoitona", mutta sitten leikit järkyttynyttä, kun tämä henkiseltä ja emotionaaliselta kehitykseltään keskeneräinen teini luulee olevansa rakastunut.

Sinä olet lähtenyt pelleilemään teinien kanssa, ja sitten ihmettelet kun heillä tulee tunteet mukaan?

Kuitenkin kehtaat väittää, että toimit eettisesti täysin oikein ja kukaan ei kärsi. Toimintasi on kaikille näille nuorille mielestäsi vain hyväksi. 

Sanot, että opetat nuoria terveeseen seksuaalielämään. Teet sen kuitenkin antamalla kuvan, että seksi on yhtä kuin opettaja-oppilas-asetelma, jossa toisella on yliote ja valtaa toiseen nähden. Kuvailet olevasi heidän opettaja/kasvattaja/mentori. Monille tämä on juurikin epäterveellinen asetelma seksiin, ja tämä opettamasi mielikuva seksistä tulee luultavasti haittamaan heitä muissa parisuhteissa.

Kaikkien elossa olevien henkinen kehitys on vielä kesken. Olennaista ei ole kehittyykö ihminen, vaan se, onko hän kypsä tekemään omat päätöksensä ja tekeekö hän ne vapaasti omasta tahdostaan ja tietäen mistä on kyse. 

Olen nimenomaan sanonut, että en pidä hyvin nuorina valmiina epäsuhtaisiin parisuhteisiin. En ole kertaakaan elämässäni harrastanut seksiä teinin kanssa. Muhun rakastuneella ei ollut suoraan mitään tekemistä sen kanssa, että mulla on ollut nuoria hoitoja.

Jos opettaminen on monille epäterve asetelma seksissä, niin ehkä he voivat perustella, miksi. Uskotko, että kun ihmisiä opetetaan jossakin asiassa, heille jää yleensä epäselvyyttä siitä mikä on opettamisen ja oikean tekemisen ero? Onko tällaista ilmiötä edes olemassa minkään asian opetuksessa? Oletat, että olen kauhean huono opettaja ja ymmärrän itse seksuaalisuutta ja seksiä todella konkreettisella tasolla. Seksitaidot ovat nimenomaan kommunikaatiotaitoja ja itsetuntemusta, niitä taitoja joilla opettelua voi jatkaa myöhemmin.

Okei. Peter Pan -vastaus. "Kaikkien meidän kehitys on kesken". 

Musta olisi hirveää olla parisuhteessa omanikäiseni kumppanin kanssa, jos hänen kehityksensä olisi kokonaan valmis ja loppunut.

Tuossa kyllä perusteltiin tuolla ainaisella kehittymisellä sitä, miksi 30+ nainen voi olla hyvin paljon nuoremman ja huonoitsetuntoisen pojan ensimmäinen seksi/parisuhde. Koska "kaikillahan meillä on kehitys kesken". 

Meinaat itsekin napata mahdollisimman nuoren ja kehittymättömän kumppanin, jotta voi sitten opettaa ja kasvattaa häntä ja ihailla kehitystä?

Niin, se olin minä joka perustelin. Ihan loogisesti asia on niin, että jos kehitys on aina kesken, niin sitten sillä että kehitys on kesken ei voi perustella sitä miksi seksi olisi väärin vain joissain tilanteissa. Vähintään pitää jotenkin selittää, miten se kehitys on eri lailla kesken ja miksi tämä ero on se, joka ratkaisee sen onko seksi ok vai ei. Itse en näe kehityksen jatkumisella olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten varovasti toista pitää kohdella, vaan musta aivan itsestäänselvästi se ratkaisee, kuinka kehittynyt ja kyvykäs huolehtimaan itsestään toinen on sillä hetkellä.

Kyllä voi perustella. Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, niin 25-vuoden alaikäraja on looginen suuren ikäeron suhteissa, koska silloin ainakin nuoren ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet ja hänen voi olettaa pystyvän arvioimaan kriittisesti suhdetta, jossa toinen on paljon iäkkäämpi ja kokeneempi. Biologisen kehityksen lisäksi 25-vuotiaalla ainakin Suomessa on usein myös omaa itsenäistä elämänkokemusta jo vuosia takana, joten hän on paremmassa asemassa huomattavasti vanhempaan seurustelukumppaniin nähden kuin täysin kokematon, ehkä vasta kotoa ponnistava nuori.

1) ei seurustelu- vaan seksikumppani lakkaan nyt lukemasta kommentteja, jossa nämä edelleen sotketaan.

2) Miksi alle 25-vuotias parikymppinen on kypsä päättämään seksistä omanikäisensä kanssa, muttei vanhemman kanssa? Siksikö, että hän ei vielä osaa pitää puoliaan niin paljon itseään vanhemmalta, eikä osaa arvioida voiko häneen luottaa? Miksi tämä sitten on ongelma, jos vanhempi osapuoli on luotettava, rehellinen ja avoin, ei käytä tilannetta hyväkseen ja erikseen varoo tekemästä tahatonta vahinkoa, ja opettaa, mitä se on ja miltä näyttää kun joku kohtelee toisia hyvin?

3) Entä kun joidenkin aivot kehittyykin kolmekymppisiksi asti? Pitääkö käydä magneettikuvissa, vai voiko kuitenkin tehdä ratkaisut ihan sen pohjalta vaikuttaako toinen kyvykkäältä tekemään omat päätöksensä? Jos näin, niin miksi se kyvykkyyden arviointi ei ole se kriteeri vaan aivojen kehittyminen? 

Monesti nuori ihminen arvioi itsensä kypsemmäksi kuin sitten loppujen lopuksi onkaan. Jälkikäteen vasta tajuaa, kuinka keskeneräinen ja vaikutuksille altis olikaan. Esimerkiksi tässä ketjussa nainen katui suhdetta itseään 20 vuotta vanhempaan mieheen (vaikka oli jo parikymppinen suhteen alkaessa) ja kyseenalaisti miehen motiivit myöhemmin. Vanhempi ihminen tietää, että nuorta imartelee se, kun sanoo tätä ikäistään kypsemmäksi. Useimmat haluavat nuorena uskoa, että ovat kyvykkäämpiä ja kehittyneempiä kuin muut ikäisensä ja saattavat myötäillä paljonkin vanhempaa henkilöä pitääkseen yllä tätä mielikuvaa.

Mutta useimmilla tapahtuu suuri muutos henkisesti tuossa 18-vuoden ja 25-vuoden välillä. Ja sitä on tutkittu, että aivot kehittyvät vielä paljon tuossa iässä, joten se ei ole mitään mutuilua. Jos siis haluat olla vastuullinen ja luotettava aikuinen, niin ottaisit tämän huomioon seksisuhteissa huomattavasti nuorempiin henkilöihin. Sinä vain toistelet sitä, että olet vastuuntuntoinen ja luotettava, mutta sitten kuitenkin täysin ignooraat sen tiedon, mitä meillä on ihmisen kehityksestä ja vetoat mahdollisiin poikkeustapauksiin ja omaan päätösvaltaasi. Aikaisemmin kirjoitit, että johonkin se raja on vedettävä. No monet pitävät rajana tuota 25 vuotta. Sinulle on jo perusteltu miksi, mutta koska sinulle on tärkeämpää oma mutuilu eikä se tieto, mitä meillä tällä hetkellä on saatavilla ihmisen kehityksestä, niin sinä teet omat ratkaisusi. 

En tietenkään puhu nyt siitä kuinka nuori arvioi oman kyvykkyytensä, vaan siitä kuinka minä arvioin sen.

Olen ihan tietoinen että ne aivot kehittyvät tuossa iässä. Itsekin muutuin paljon. On perusteltu, että 25 vuoden tulisi olla raja, koska siinä iässä keskimäärin aivot ovat kehittyneet, mutta sitä ei ole osattu selittää, miksi se, jatkuuko aivojen kehitys edelleen olisi ihmisen arviointi- ja päätöksentekokyvyn mittari. Onko ne kyvyt viimeiset asiat jotka aivoissa kehittyy, täytyykö niiden olla 100% valmiit jotta ne ovat tarpeeksi kehittyneet? Kenen 100% on standardi, eikö jotkut tule koskaan tarpeeksi kyvykkäiksi tekemään päätöksiä vai onko jotkut sitä jo 14-vuotiaana? Vai onko jokainen kyvykäs tekemään päätökset sinä hetkenä kun aivot on täysin kehittyneet, piste, eikä väliä yksilöllisistä eroista?

Entäs sitten kun...

Mitäs jos...

Pitääkö olla 100%...

Mitäs ne poikkeukset...

Entäs jos, entäs jos...

"Mutta jos nyt vielä sanot, mihin se raja vedetään, kun johonkin pitää vetää... Mutta, mutta entäs jos, entäs jos."

Epätoivoinen oljenkorsien tavoittelija.

Millainen se suhteen alku oli? Patric Swayze ja vaimonsa Lisa Niemi olivat 14 ja 18 suhteen alussa, mutta käsittääkseni seksi ei tullut kuvioihin mukaan ennen kuin Lisa oli täysi-ikäinen. Minusta tämä on ihan ok, jos suhteen alussa otetaan huomioon että toinen on vielä nuorempi eikä painosteta mihinkään mihin hän ei ole vielä valmis ja mikä voi olla hänelle vahingollista. 

Itse ajattelisin että kahden 17-vuotiaan seurustelevan nuoren kesken seksi on ihan ok, mutta ei missään nimessä siinä tilanteessa, että toinen on 17 ja toinen päälle 30. Silloin pitää kyllä sen kolmekymppisen ottaa toisen nuori ikä huomioon ja malttaa pidättäytyä seksistä pitkäänkin siinäkin tilanteessa, että nuorempi olisi halukas. 

Jos ap:llä on ollut seksiä jo suhteen alkuvaiheessa, niin en ollenkaan ihmettele jos nyt myöhemmin tämä kuvio mietityttää.

Vierailija kirjoitti:

Millainen se suhteen alku oli? Patric Swayze ja vaimonsa Lisa Niemi olivat 14 ja 18 suhteen alussa, mutta käsittääkseni seksi ei tullut kuvioihin mukaan ennen kuin Lisa oli täysi-ikäinen. Minusta tämä on ihan ok, jos suhteen alussa otetaan huomioon että toinen on vielä nuorempi eikä painosteta mihinkään mihin hän ei ole vielä valmis ja mikä voi olla hänelle vahingollista. 

Itse ajattelisin että kahden 17-vuotiaan seurustelevan nuoren kesken seksi on ihan ok, mutta ei missään nimessä siinä tilanteessa, että toinen on 17 ja toinen päälle 30. Silloin pitää kyllä sen kolmekymppisen ottaa toisen nuori ikä huomioon ja malttaa pidättäytyä seksistä pitkäänkin siinäkin tilanteessa, että nuorempi olisi halukas. 

Jos ap:llä on ollut seksiä jo suhteen alkuvaiheessa, niin en ollenkaan ihmettele jos nyt myöhemmin tämä kuvio mietityttää.

Luuletko apinamiesten ajattelevan samalla tavalla?