Miksi moni akateeminen ylentää itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittykö tämä tilanteisiin, jossa ap ilmaisee olevansa sydämen sivystyksen ja elämämkoulun antaman asiantuntemuksen avulla yhtä pätevä akateemisen erikoistumisalalla kuin akateeminen itse?

Miksi monet yhteiskunnan tuella elävät elämämkoululaiset vähättelevät koulutusta ja pitävät yhteiskunnan tukiviidakoiden hyväksikäyttöä fiksumpana kuin koulutusta ja varsinkin työntekoa .

En vähättele koulutusta ollenkaan. Monilla ystävilläni on yliopistotutkinto. Ystävyyssuhteissa tämä ei näy. Lähinnä kohtaamisissa esimerkiksi ystävien akateemisten miesten kanssa, tai heidän yliopistokaveriensa kanssa. Tulin siihen tulokseen, että voin osittain myös kuvitella tilanteet, juuri oman alemmuudentunteeni takia. Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan ole mielikuvitustani.

Minulle on selitetty kuin lapselle, mitä eroa on yliopistolla ja teknillisellä yliopistolla. On avoimesti ihmetelty miksi luen Tiede-lehteä, kun en omaa koulutusta. Näitä tilanteita on useampia ja jostakin syystä ne jäävät mieleeni.

Olen koko aikuisuuteni ollut työelämässä ja edennyt ihan hyvin, mutta kyllä kouluttamattomuus silti vaivaa. Ei lohduta, että palkkani on parempi kuin monella akateemisella, ja olen saanut sijoituksistani paremmin voittoa kuin vaikka ekonomiystäväni.

Ihmettelen tätä, että akateemisista puhuttaessa muistetaan vain amikset ja elämänkoululaiset (elämämkoulu on jo niin huono vitsi, etten ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka sitä vielä käyttävät). Kyllähän ei-akateemiseen joukkoon kuuluvat myös amk-tutkinnon suorittaneet ja ihmiset, jotka ovat esimerkiksi edenneet toimistotyössään pitkälle.

Minunkin kollegat ovat pääosin yliopistokoulutettuja.

Ap

Olet fiksu ja menestyt hyvin, ap! Nauti siitä! Kyllähän niitä nenän nyrpistäjiä ja lyttääjiä on! Itse olen kyllä akateeminen,mutta köyhästä perheestä. Kyllä se anoppikin on siitä jaksanut vihjailla miten ei ole perintöä eikä mammonaa eikä hienoja tapoja. Kyllähän sitä aluksi nöyristeli, mutta sitten päätin olla ylpeä lapsuudenkodin henkisestä perinnöstä ja itsestäni.

Ei hyväksyttävään ihmiseen ole mitään valmista sapluunaa!

Sekä akateemisena että duunarina olen huomannut, että molemmissa leireissä pesii tyhmyys siinä missä älykkyyskin. Se vain ilmenee eri tavalla ja eri asioissa. Tästä syystä katson kaikkia ihmisiä ihan toisen suodattimen kautta. Hyvin olen pärjännyt, kun älysin tämän tehdä, enkä pelaa enää tätä akat.-duunari-pallopeliä oman tai toisten arvon kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en mielellään edes puhu tai kerro omasta koulutuksesta, koska oma koulutie on jo muutenkin alusta asti ollut ihan tarpeeksi vaikea. siitä en tiedä onko akateemiset jotenkin ylemmyydentuntoisia kun sellaisia on kaveripiirissä aika vähän. joitakin kpäisiä akateemisia tietysti tullut tavattua, mutta onhan niitä duunareissakin. ei ehkä olisi hirveästi mitään yhteistä puhuttavaa tai jaettavaa maailmaa sellaisen kanssa, jonka koulutus poikkeaa paljon omasta.

Jänmä miten erilaisia tuttavapiirejä ihmisillä on. Nyt kun aloin miettimään, niin olen aniharvoin tekemisissä ammattikoulutettujen kanssa, lähinnä joitakin puolison sukulaisia tulee mieleen, joita säännöllisesti nähdään. Omassa kaveripiirissä maisteri/DI/lääkäri on se peruskoulutus ja väittelemiset tai muut lisätutkinnot vasta varsinaisesti kouluttautumista.

Tuttavat eivät ole kavereita. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai lapsesi eivät harrasta mitään, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin. Et myöskään juttele lähinaapureiden kanssa.

Miten ymmärrät sanat koulutus ja jatkokoulutus tai perustitkinto?

Onko se niin vaikea ymmärtää, että toiset eivät vaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa kuin ani harvoin. Meillä naapurusto on täynnä akateemisia, seinänaapuri on tohtori. Siten myös lapsen kavereiden perheet ovat akateemisia. Ei niihin muihin juurikaan törmää.

Se on niin että muut tekee mitä osaa, mä teen mitä huvittaa. Tutkinnoilla ei töitä tehdä, vaan osaamisella! Se on täysin käisittämätöntä, että joku maisteripelle yrittää ohjeistaa, vaikka ei ymmärrä asiasta mitään! Joskus täytyy piruuttaan sitten kertoa, että olen kyllä minäkin maisteri, vaikken sitä nyt yleensä heti ilmoita. Silloin menevät vaikeaksi, yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että se tulee siitä putkesta, kun on nähty vain toinen puoli, ja uskotaan sen erinomaisuuteen. Meillä oli laitoksella aikuisten alanvaihtajien porukka, kaikilla ensin ammattitutkinto ja sitten maisterintutkinto. Ei tarvetta ylenkatseeseen, mitenkään päin. Sinne mennään, mihin elämä kuljettaa. Voi tietysti olla kysymys iästäkin, harhat omasta erinomaisuudesta karsiutuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin. Tutkintoja ne vaan ovat, niitä saa uusia.

Oletko törmännyt ihmiseen, jolla on peruskoulun jälkeen ammatti- ja keskiasteentutkinto, joiden jälkeen laman myötä hän hakeutuu yliopistoon. Työelämän siirtyessään asenteet ovat kuin ammattikoulun käyneellä. On todella omituista kuunnella sitä jupinaa esimiehistä, jotka ovat päässeet perseennuollennalla eteenpäin... henkilö on tyytymätön ihan koko ajan kaikkeen, ei kuitenkaan vaihda työpaikkaa, itseluottamus täysi nolla.

''

Olen. Tämä yksipuolinen luutuminen ja ennakkoluuloisuus toimii molempiin suuntiin, niillä joilla on taipumusta sellaiseen. Nykyään oikeastaan vähemmän, niin moni vaihtaa alaa. Kymmenien vuosien vakaat uraputket ovat mennyttä maailmaa. 

Itse näen asian niin, että kaikki tutkinnot liittyvät työelämään, ja työelämä puolestaan on vain osa yksilön omaa elämää, ei sen johtotähti. Tai voihan se joillakin ollakin? Uratykit ja kutsumusihmiset ovat erikseen, ehkä he sitten katselevat maailmaa sen tutkintolinssin läpi.

Itelläni on ammattitutkinta ammattikoulusta, mutta tosi paljon ystäviä ja tuttuja kenellä on yliopistotutkinta ja en ole ikinä huomannut mitään ylimielisyyttä niiltä. Poikaysätävä myös yliopiston käynyt. En ole edes ymmärtänyt että olisi mikään koulutuksen ero. Jos ei ole puhe ihan niiden ammattista spesiifisesti niin pidän itteni aika fiksuna ja sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä ja tullut aina monien erilaisten ihmisten kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin että muut tekee mitä osaa, mä teen mitä huvittaa. Tutkinnoilla ei töitä tehdä, vaan osaamisella! Se on täysin käisittämätöntä, että joku maisteripelle yrittää ohjeistaa, vaikka ei ymmärrä asiasta mitään! Joskus täytyy piruuttaan sitten kertoa, että olen kyllä minäkin maisteri, vaikken sitä nyt yleensä heti ilmoita. Silloin menevät vaikeaksi, yleensä.

Näinpä. Kyllästyn aika nopeasti tutkintouskovaisiin, vaikka sitten on se kolikon toinen puoli, että pitää olla oikeasti olla jotain koulutusta ja kokemusta ennen kuin kannattaa luulla osaavansa mitään. Eri asia on sitten se, mikä lasketaan koulutukseksi. Hienoissa kouluissa olen ollut hienoilla kursseilla, joissa ei mielestäni ole ollut mitään järkeä, ja paljon olen oppinut ihan vain töitä tekemällä ja ottamalla omista virheistä opiksi.

Vierailija kirjoitti:

Itelläni on ammattitutkinta ammattikoulusta, mutta tosi paljon ystäviä ja tuttuja kenellä on yliopistotutkinta ja en ole ikinä huomannut mitään ylimielisyyttä niiltä. Poikaysätävä myös yliopiston käynyt. En ole edes ymmärtänyt että olisi mikään koulutuksen ero. Jos ei ole puhe ihan niiden ammattista spesiifisesti niin pidän itteni aika fiksuna ja sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä ja tullut aina monien erilaisten ihmisten kanssa toimeen.

Siis tutkinto :) Pieni virhe 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en mielellään edes puhu tai kerro omasta koulutuksesta, koska oma koulutie on jo muutenkin alusta asti ollut ihan tarpeeksi vaikea. siitä en tiedä onko akateemiset jotenkin ylemmyydentuntoisia kun sellaisia on kaveripiirissä aika vähän. joitakin kpäisiä akateemisia tietysti tullut tavattua, mutta onhan niitä duunareissakin. ei ehkä olisi hirveästi mitään yhteistä puhuttavaa tai jaettavaa maailmaa sellaisen kanssa, jonka koulutus poikkeaa paljon omasta.

Jänmä miten erilaisia tuttavapiirejä ihmisillä on. Nyt kun aloin miettimään, niin olen aniharvoin tekemisissä ammattikoulutettujen kanssa, lähinnä joitakin puolison sukulaisia tulee mieleen, joita säännöllisesti nähdään. Omassa kaveripiirissä maisteri/DI/lääkäri on se peruskoulutus ja väittelemiset tai muut lisätutkinnot vasta varsinaisesti kouluttautumista.

Tuttavat eivät ole kavereita. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai lapsesi eivät harrasta mitään, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin. Et myöskään juttele lähinaapureiden kanssa.

Miten ymmärrät sanat koulutus ja jatkokoulutus tai perustitkinto?

Onko se niin vaikea ymmärtää, että toiset eivät vaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa kuin ani harvoin. Meillä naapurusto on täynnä akateemisia, seinänaapuri on tohtori. Siten myös lapsen kavereiden perheet ovat akateemisia. Ei niihin muihin juurikaan törmää.

Nyt tuli huono äiti-fiilis. En tiedä mitä lasteni kavereiden vanhemmat tekevät. Olen tosin introvertti ja lasten harrastuksissa luen kirjoja kun muut juttelevat. Tervehdin kyllä ja viesteillä sovitaan kyläilyt, mutta siihen se jää.

Naapurista tiedän että yksi tekee etänä töitä ja toinen ajaa firman autolla, koska autossa on logo. En ole googlettanut yritystä.

Olen kyllä tavannut henkilöitä, jotka ovat tulleet ak:n tai amk:n kautta yliopistoon ja kulkevat siellä vähättelemässä akateemisuutta. Miksi tulla yliopistoon, jos se on heidän mielestä niin halveksuttava? 

Muuttakaa tänne Australiaan! Täällä tutkinto ei ole prio 1 vaan elämä työn ulkopuolella ♥️

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä tavannut henkilöitä, jotka ovat tulleet ak:n tai amk:n kautta yliopistoon ja kulkevat siellä vähättelemässä akateemisuutta. Miksi tulla yliopistoon, jos se on heidän mielestä niin halveksuttava? 

Titteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en mielellään edes puhu tai kerro omasta koulutuksesta, koska oma koulutie on jo muutenkin alusta asti ollut ihan tarpeeksi vaikea. siitä en tiedä onko akateemiset jotenkin ylemmyydentuntoisia kun sellaisia on kaveripiirissä aika vähän. joitakin kpäisiä akateemisia tietysti tullut tavattua, mutta onhan niitä duunareissakin. ei ehkä olisi hirveästi mitään yhteistä puhuttavaa tai jaettavaa maailmaa sellaisen kanssa, jonka koulutus poikkeaa paljon omasta.

Jänmä miten erilaisia tuttavapiirejä ihmisillä on. Nyt kun aloin miettimään, niin olen aniharvoin tekemisissä ammattikoulutettujen kanssa, lähinnä joitakin puolison sukulaisia tulee mieleen, joita säännöllisesti nähdään. Omassa kaveripiirissä maisteri/DI/lääkäri on se peruskoulutus ja väittelemiset tai muut lisätutkinnot vasta varsinaisesti kouluttautumista.

Tuttavat eivät ole kavereita. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai lapsesi eivät harrasta mitään, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin. Et myöskään juttele lähinaapureiden kanssa.

Miten ymmärrät sanat koulutus ja jatkokoulutus tai perustitkinto?

Onko se niin vaikea ymmärtää, että toiset eivät vaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa kuin ani harvoin. Meillä naapurusto on täynnä akateemisia, seinänaapuri on tohtori. Siten myös lapsen kavereiden perheet ovat akateemisia. Ei niihin muihin juurikaan törmää.

Sinulle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ihmiset kohtaavat arjessaan muitakin kuin akateemisia. Harvalla eletään niin kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en mielellään edes puhu tai kerro omasta koulutuksesta, koska oma koulutie on jo muutenkin alusta asti ollut ihan tarpeeksi vaikea. siitä en tiedä onko akateemiset jotenkin ylemmyydentuntoisia kun sellaisia on kaveripiirissä aika vähän. joitakin kpäisiä akateemisia tietysti tullut tavattua, mutta onhan niitä duunareissakin. ei ehkä olisi hirveästi mitään yhteistä puhuttavaa tai jaettavaa maailmaa sellaisen kanssa, jonka koulutus poikkeaa paljon omasta.

Jänmä miten erilaisia tuttavapiirejä ihmisillä on. Nyt kun aloin miettimään, niin olen aniharvoin tekemisissä ammattikoulutettujen kanssa, lähinnä joitakin puolison sukulaisia tulee mieleen, joita säännöllisesti nähdään. Omassa kaveripiirissä maisteri/DI/lääkäri on se peruskoulutus ja väittelemiset tai muut lisätutkinnot vasta varsinaisesti kouluttautumista.

Tuttavat eivät ole kavereita. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai lapsesi eivät harrasta mitään, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin. Et myöskään juttele lähinaapureiden kanssa.

Miten ymmärrät sanat koulutus ja jatkokoulutus tai perustitkinto?

Onko se niin vaikea ymmärtää, että toiset eivät vaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa kuin ani harvoin. Meillä naapurusto on täynnä akateemisia, seinänaapuri on tohtori. Siten myös lapsen kavereiden perheet ovat akateemisia. Ei niihin muihin juurikaan törmää.

Sinulle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ihmiset kohtaavat arjessaan muitakin kuin akateemisia. Harvalla eletään niin kuplassa.

Ei minulle ole lainkaan vaikea ymmärtää, että yliopistokaupunkien ulkopuolella ja niiden laitamillakin on paljon ihmisiä, jotka ovat yksin akateemisina alemmin koulutettujen keskellä. Sen sijaan halusin vain tuoda esille, että toisinkin voi olla. En ole koskaan edes seurustellut ihmisen kanssa, jolla ei olisi tohtorin tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä tavannut henkilöitä, jotka ovat tulleet ak:n tai amk:n kautta yliopistoon ja kulkevat siellä vähättelemässä akateemisuutta. Miksi tulla yliopistoon, jos se on heidän mielestä niin halveksuttava? 

Titteli.

Mitä sillä tittelillä tekee, kun ei ole oikein sinut uuden roolin ja vastuun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en mielellään edes puhu tai kerro omasta koulutuksesta, koska oma koulutie on jo muutenkin alusta asti ollut ihan tarpeeksi vaikea. siitä en tiedä onko akateemiset jotenkin ylemmyydentuntoisia kun sellaisia on kaveripiirissä aika vähän. joitakin kpäisiä akateemisia tietysti tullut tavattua, mutta onhan niitä duunareissakin. ei ehkä olisi hirveästi mitään yhteistä puhuttavaa tai jaettavaa maailmaa sellaisen kanssa, jonka koulutus poikkeaa paljon omasta.

Jänmä miten erilaisia tuttavapiirejä ihmisillä on. Nyt kun aloin miettimään, niin olen aniharvoin tekemisissä ammattikoulutettujen kanssa, lähinnä joitakin puolison sukulaisia tulee mieleen, joita säännöllisesti nähdään. Omassa kaveripiirissä maisteri/DI/lääkäri on se peruskoulutus ja väittelemiset tai muut lisätutkinnot vasta varsinaisesti kouluttautumista.

Tuttavat eivät ole kavereita. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai lapsesi eivät harrasta mitään, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin. Et myöskään juttele lähinaapureiden kanssa.

Miten ymmärrät sanat koulutus ja jatkokoulutus tai perustitkinto?

Onko se niin vaikea ymmärtää, että toiset eivät vaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa kuin ani harvoin. Meillä naapurusto on täynnä akateemisia, seinänaapuri on tohtori. Siten myös lapsen kavereiden perheet ovat akateemisia. Ei niihin muihin juurikaan törmää.

Sinulle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ihmiset kohtaavat arjessaan muitakin kuin akateemisia. Harvalla eletään niin kuplassa.

Ei minulle ole lainkaan vaikea ymmärtää, että yliopistokaupunkien ulkopuolella ja niiden laitamillakin on paljon ihmisiä, jotka ovat yksin akateemisina alemmin koulutettujen keskellä. Sen sijaan halusin vain tuoda esille, että toisinkin voi olla. En ole koskaan edes seurustellut ihmisen kanssa, jolla ei olisi tohtorin tutkintoa.

Omista opiskelukavereistani väittelivät tohtoriksi he, jotka eivät työllistyneet muuten. Jatkotutkinto oli heille ainoa tulonlähde, eikä sekään loputon.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen valtavan määrän akateemisia ihmisiä ja koskaan en ole törmännyt tällaiseen. Sen sijaan näitä tämänkin ketjun tyylisiä haukkumisia akateemisia kohtaan kuulee aina välillä. Vältän viimeiseen asti mainitsematta akateemisuuttani seurassa missä muut ovat duunareita.

Itse olen ainakin tällä palstalla huomannut sen, että akateemisuus pitää mainita vaikkei sillä olisi mitään merkitystä itse asiaan.

Esim. Jos keskustellaan kissoista, niin kommentoidaan "olen pääkaupunkiseudulla asuva kolmekymppinen akateeminen, ja tykkään raidallisista kissoista".

Korkeasti koulutetuilla on kokemusta siitä, että lähteitä valikoidaan kriittisesti ja informaationpalasia yhdistellään loogisiksi kokonaisuuksiksi.

Se että he ovat saaneet loppututkinnon suoritettua on heille todiste siitä, että hallitsevat tuon. Sen takia he pitävät itseään taitavampina ymmärtämään ja tulkitsemaan ylipäätään kaikkia asiakokonaisuuksia? Akateemisesti kouluttamatonkin voi kyetä siihen, mutta siitä ei ole "todisteita".

Opiskelen tekniikan alalla yliopistossa. Siellä opituista/opetetuista asioista on moni sellainen, jonka voisi itsenäisestikin opiskella ja hyvällä menestyksellä jopa. Koen, että tärkein oppi, jonka olen opinnoistani saanut, on tietynlainen sinnikkyys ja periksiantamattomuus. Hyvin moni asia, jota olen opiskellut, on ollut ensialkuun hankala ja mennyt helposti yli ymmärryksen. Itse ainakin olisin luultavasti plärännyt läpi vain wikipedia-artikkelin ja skipannut kohdat, joita en täysin ymmärrä, jos ei olisi ollut yliopiston kurssia "pakottamassa" siihen, että asia käydään läpi juurta jaksain ja sisäistetään myös. Lisäksi keskittyisin enemmän asioihin, jotka kiinnostavat itseäni eniten. Yliopistossa on ollut, varsinkin pakollisissa peruskursseissa, myös hyvin paljon sellaista, mikä ei kiinnosta oikeastaan lainkaan. Silti olen nekin kurssit kahlannut läpi.

Olen tehnyt jonkin verran oman alan töitä jo nyt ja siirryn toivottavasti tämän vuoden aikana työelämään valmiina DI:nä. Kaikkia niitä menetelmiä ja taitoja, joita tulen töissä tarvitsemaan, en varmasti osaa ja ammattitaito tulee vasta työkokemuksen myötä. Silti suhtaudun optimistisesti omiin kykyihini oppia hankaliakin asioita. Jonkin verran olen saanut kuulla diplomi-insinöörivitsejä jo nyt, vaikka en ole vielä valmistunutkaan. Mielestäni se on ihan hauskaa, ja voin mielelläni ottaa peukalo keskellä kämmentä -tyypin roolin. Ihan vapaasti saa naljailla "oikeista töistä" ja "käytännön hommista". Siihen olen vastannut, että on erittäin hyvä, että ammattilaisilta ja asentajilta nuo hommat sujuu, koska en minä sellaisia osaa.

Ovat oikeasti keskenkasvuisia ja lopulta vähän yksinkertaisia. Itse olen saanut huipputulokset äo-testeistä, luin laajaa matematiikkaa, aloitin koulun vuotta aiemmin ymv., mutta koulut jäi sairastamisen takia vähän kesken. Olen kuitenkin aina seurannut asioita ja luonteeltani olen syvällinen pohdiskelija eli ymmärrän asioita laajasti. Onkin ollut huvittavaa huomata, kuinka ihmiset kuvittelevat, että jokainen maisteri on automaattisesti älykkö ja vastaavasti ilman tutkintoja ja titteleitä olevat eivät voi olla 😅 On kuitenkin tosiasia, että keskimääräisellä äo:lla ja suht suppeallakin käsityskyvyllä voi suorittaa korkeamman asteen opinnot. Tämän kertoo äo-tilastotkin (älykkäitä väestöstä vain pieni prosenttiosuus kun taas korkeasti koulutettuja lähes puolet) mikäli ei tätä muuten kykene havaitsemaan. Ei noista pölvästeistä kannata välittää, huvittaviahan nuo vain ovat.