Olisiko jollain lääkärillä/hoitajalla neuvoa mitä tehdä?

No mikä sua estää ottamasta nuppilääkettä? Pyydä resepti ahdistukseen ja ala kanssa syödä sitä. Siinä sulle se seuraava askel! Noin kuukauden sisällä pitäisi alkaa oireiden pikkuhiljaa helpottua, jos vaivat on psyykkisiä.

Liikaa kahvia, liikaa urheilua, huono dieetti, stressi. Nämä vastaukset google antaa lihasnykimisiin.

Isaac's syndrome eli ääreis motoneuroni tauti.

Autoimmuuni myosiitti eli Joku reuma tauti

Tai sit se als...

Niele nopeammin se sininen pilleri, ei se ole mikään imeskely-tabletti.

Psyykkiseen vaivaan kuuluisi ainakin jokin sensorinen oire - kipu, puutuminen esimerkiksi. Lisäksi väsymys ja vatsakivut. Usein kuulee sanoja kuten ”aivosumu”. Mitään näistä ei ole ap maininnut, joten lääkitystä ei kannata ottaa, se voi aiheuttaa oireita jotka pitkittää diagnoosin saantia.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kahvia, liikaa urheilua, huono dieetti, stressi. Nämä vastaukset google antaa lihasnykimisiin.

Isaac's syndrome eli ääreis motoneuroni tauti.

Autoimmuuni myosiitti eli Joku reuma tauti

Tai sit se als...

Lopeta se googlaaminen :) ap

Vierailija kirjoitti:

Psyykkiseen vaivaan kuuluisi ainakin jokin sensorinen oire - kipu, puutuminen esimerkiksi. Lisäksi väsymys ja vatsakivut. Usein kuulee sanoja kuten ”aivosumu”. Mitään näistä ei ole ap maininnut, joten lääkitystä ei kannata ottaa, se voi aiheuttaa oireita jotka pitkittää diagnoosin saantia.

Entä jos onkin psyykkistä? Silloin turhaan vaatii lisätutkimuksia ja se oikean diagnoosin saaminen todellakin pitkittyy, kun ei suostu myöntämään että vaivoilla voi olla psyykkinen tausta.

Vastaus löytyy kilpaurheilustasi. Lopetat sen 5 kk ja kato loppuuko oireet. Liikaurheilu mainitaan jossain syyksi. Webmed listaa 15 eri syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyykkiseen vaivaan kuuluisi ainakin jokin sensorinen oire - kipu, puutuminen esimerkiksi. Lisäksi väsymys ja vatsakivut. Usein kuulee sanoja kuten ”aivosumu”. Mitään näistä ei ole ap maininnut, joten lääkitystä ei kannata ottaa, se voi aiheuttaa oireita jotka pitkittää diagnoosin saantia.

Entä jos onkin psyykkistä? Silloin turhaan vaatii lisätutkimuksia ja se oikean diagnoosin saaminen todellakin pitkittyy, kun ei suostu myöntämään että vaivoilla voi olla psyykkinen tausta.

Ei ole tuommosta psyykkistä sairautta olemassakaan. Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti nämä kaikki urpot, jotka viljelevät näitä "nuorena ei voi olla sairas" ja se on "nuorilla aina psyykkistä oireilua". Juuri tällaisten toimesta omasta elämästäni vietiin monta vuotta kun en saanut sitä apua jota olisin tarvinnut. Masennuslääkkeillä lääkittiin fyysistä ihan todellista sairautta ja minut ajettiin todella huonoon kuntoon. Oma elämäni miltei tuhottiin täysin ja on mennyt vuosia, että olen saanut itseni edes auttavasti kasaan niin fyysisesti kuin henkisesti.

Luottamus lääkäreihin sekä heidän ammattitaitoonsa meni ikuisesti. Ylläri, sairauksia ei näe päältäpäin ja nuorikin voi sairastua. Kun on kyse toisen elämästä, arvailu on vähintäänkin eettisesti arvelluttava tapa toimia kun näet miten potilas kuihtuu ja kärsii edessäsi kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Tuo viimeinen mitä sanoit, itsekin mietin että ihan kuin kidutettaisiin. Tsemppiä sulle, toivon että olet lopulta saanut asianmukaista hoitoa ja muuta tarvitsemaasi apua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vastaus löytyy kilpaurheilustasi. Lopetat sen 5 kk ja kato loppuuko oireet. Liikaurheilu mainitaan jossain syyksi. Webmed listaa 15 eri syytä.

olen lopettanut jo muutama kuukausi sitten kun siinä lajissa ei oikein pärjää jos ei pysty juosta :D mutta siis pahentuneet on vain oireet. Ja henkinen olokin pikkuhiljaa, urheilu on tärkeää mielenterveydelle. Kävelen metsässä pitkiä rauhallisia lenkkejä mutta pelottaa että tuo jäykkä jalka aiheuttaa kaatumisen kohta.

Vierailija kirjoitti:

Ferritiini ja hemoglob ok. Eikä ole

levottomat jalat, vaan lihakset nykii. Kuten elohiiri silmässä, niin mulla nykii kaikki mahdolliset isot ja pienet lihakset, yhden kerran nykäsee tai sitten ampuu nopeasti sellaisen trillin, tai sitten sama kohta nykii koko illan. Jalat näyttää siltä kun ihonalus olis täynnä matoja. Kieli nykii joko nopeesti lepattaen kuin perhonen tai sitten rytmisesti joku 5sekuntia ees taas sen jälkeen kun esim nielaisee. Sitä ei pysty estämään mitenkään.

Niin siis mulla, kirjoitin tuolla jo burnoutista, oli juuri näitä suurten lihasten nykimistä varsinkin reisien, ja myös sormien nykimistä. Samoin ruoka jäi kurkkuun tukkeeksi, eikä mennyt alas. Olin varma, että mulla on ALS. Joo, ei ollut. En haluaisi nyt mitenkään tässä pakottaa mitenkään psyykkiseen diagnoosiin, mutta eikö ahdistuneisuushäiriö tms. voisi olla mahdollinen?

En tiedä, onko tästä mitään apua AP, mutta kerron kuitenkin oman tarinani...

Mun oireet alkoivat 2 v sitten. Ensin oli lihasten toiminnan kanssa häiriöitä. Epäiltiin aivoverenkiertohäiriötä ja tutkittiin ja kuvattiin, mutta mitään ei löytynyt.

Oireet poistuivat joksikin aikaa ja palasivat ja tuli vähän uusiakin oireita. Taas tutkittiin. Poissuljettiin aivoverenkiertohäiriön mahdollisuus ja epilepsia ja muutamia muitakin. Epäiltiin MS-taudin mahdollisuutta ja muutamia muitakin mahdollisuuksia pohdittiin. Kuvattiin ja tutkittiin lisää, mutta mitään ei vieläkään löytynyt.

Taas oireet poistuivat joksikin aikaa ja palasivat sitten entistä pahempina. Sitten lääkäri ei enää ottanut minua todesta, vaan oli sitä mieltä, että vika on psyykinen. Välillä en pystynyt kävelemään, mutta lääkärin mielestä vika on vain korvien välissä.

Kävin omalla kustannuksella selkäytimen magneettikuvassa. Lääkärin lausunnon mukaan kaikki oli ihan hyvin. Tutkin kuvaa itsekin ja kysyin yhdestä selkänikamasta, joka näytti mielestäni omituiselta ja siltä, että jokin painaa selkäydintä siitä kohdasta. Lääkärin mielestä kaikki oli hyvin ja selkäytimellä mainiosti tilaa.

Koska mitään selitystä oireilleni ei löytynyt, minua lopetettiin tutkimasta erikoissairaanhoidossa. Myöskään työterveys tai omalääkäri ei ole tilanteesta kiinnostunut. Työnantaja on aika kireänä toistuvista sairaslomista, mutta vaikea on lähteä töihin, jos sattuu olemaan sellainen viikko, ettei käsi tai jalka liiku. Työterveydessä määräävät Buranaa ja unilääkettä ja pyörittelevät silmiään.

Oireet ovat edelleen välillä pahempia ja välillä vähemmän pahoja. Osa niistä on jäänyt jo pysyviksi. Suurimman osan aikaa pärjään arjessa, vaikka esim harrastamistani urheilulajeista en ole voinut edes haaveilla melkein kahteen vuoteen. Työt jatkuvat onneksi sairaslomista huolimatta, koska olen hyvä työssäni ja alallani on pulaa osaavista tekijöistä.

Lääkärit eivät edes koske selkärankaani. Fysioterapeutti, kiropraktikko ja osteopaatti tuntevat, että se selkänikama, jonka tilannetta ihmettelin siinä itse kustantamassani magneettikuvassa, ei ole normaali. Hyvin todennäköisesti minulla on jonkinlainen myelopatia tai jotain sen tyylistä, mutta ei maksa vaivaa mennä lääkärille, kun ei minua kuitenkaan uskota eikä tutkita, eikä sitä kuitenkaan leikata kun vielä pystyn kävelemään ainakin suurimman osan ajasta joten kuten.

En olisi ikinä ennen uskonut, että ihminen, joka on 20-vuotiaasta 40-vuotiaaksi maksanut koko ajan veroja, voi jäädä ilman hoitoa siinä kohdassa, kun työkyvyttömyys uhkaa, vaikka työvuosia voisi olla vielä 30 jäljellä, mutta näin se näköjään menee. Ei yhteiskunta minun työkykyäni tarvitse, olen vaan tämmöinen hullu, joka stressaa niin kovasti, ettei jalka nouse eikä käsi liiku.

Tsemppiä AP, toivon, että edes sinä saisit hoitoa!

Kanssasisar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ferritiini ja hemoglob ok. Eikä ole

levottomat jalat, vaan lihakset nykii. Kuten elohiiri silmässä, niin mulla nykii kaikki mahdolliset isot ja pienet lihakset, yhden kerran nykäsee tai sitten ampuu nopeasti sellaisen trillin, tai sitten sama kohta nykii koko illan. Jalat näyttää siltä kun ihonalus olis täynnä matoja. Kieli nykii joko nopeesti lepattaen kuin perhonen tai sitten rytmisesti joku 5sekuntia ees taas sen jälkeen kun esim nielaisee. Sitä ei pysty estämään mitenkään.

Niin siis mulla, kirjoitin tuolla jo burnoutista, oli juuri näitä suurten lihasten nykimistä varsinkin reisien, ja myös sormien nykimistä. Samoin ruoka jäi kurkkuun tukkeeksi, eikä mennyt alas. Olin varma, että mulla on ALS. Joo, ei ollut. En haluaisi nyt mitenkään tässä pakottaa mitenkään psyykkiseen diagnoosiin, mutta eikö ahdistuneisuushäiriö tms. voisi olla mahdollinen?

Mä oon ihan avoin tälle! Mutta mulla oli esim. nielemisvaivaa monta kuukautta enkä ajatellut sitä ollenkaan. Sitten tuli jalkojen lihasten nykinä, enkä yhdistänyt niitä mitenkään. Vasta kun kävin neurologilla niin hän yhdisti pisteet. Ja sittenkin mentiin niskadiagnoosilla. Voiko näin omista vaivoistaan välinpitämättömän huoleton olla oikeesti psyykkisesti aiheuttanut tän? Varsinkin kun en edes itse melkein puoleen vuoteen tajunnut että ne voi liittyä toisiinsa tai uskonut että niistä on mulle mitään vaaraa? Mä en ikinä ajatellut sitä ruokahommaakaan, tajusin että se oli olemassa kun mies ärsyyntyi mun rykimiseen. Kysyi et miks mä teen sitä. Ja olin vähän et no kun mul jää tavaraa kiinni tonne ja en saa alas jos en yski takas suuhun. Ja se oli eka kerta kun tajusin et jaa, ei muuten oo ihan normaalia. Laskin et oli kestänyt about 2kk.

Voiko, sinun mielestäsi, tämä olla psyykkistä? Mä KUOLEN onnesta jos tämä on!!! Mä olen 100% avoin sille

Dystonia? Etenkin yleistynyt/dopaherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Dystonia? Etenkin yleistynyt/dopaherkkä.

Voiko aikuisella olla tämmönen? Kiitos kuitenkin vastauksesta, oon jotenkin ymmärtänyt että tuo mun jäykkyys olisi ns. spastisiteettiä, koska lihas on levossakin itsestään jännittynyt (eikä tavallisessa mielessä jäykkä) enkä saa sitä pois mitenkään kun se on ”päällä” ja aktivoituu liikkeessä. Jostain luin että vois olla dopamiinilla jotain tekoa. Joten selkeästi tiedät edes vähän mistä puhut, kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kanssasisar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ferritiini ja hemoglob ok. Eikä ole

levottomat jalat, vaan lihakset nykii. Kuten elohiiri silmässä, niin mulla nykii kaikki mahdolliset isot ja pienet lihakset, yhden kerran nykäsee tai sitten ampuu nopeasti sellaisen trillin, tai sitten sama kohta nykii koko illan. Jalat näyttää siltä kun ihonalus olis täynnä matoja. Kieli nykii joko nopeesti lepattaen kuin perhonen tai sitten rytmisesti joku 5sekuntia ees taas sen jälkeen kun esim nielaisee. Sitä ei pysty estämään mitenkään.

Niin siis mulla, kirjoitin tuolla jo burnoutista, oli juuri näitä suurten lihasten nykimistä varsinkin reisien, ja myös sormien nykimistä. Samoin ruoka jäi kurkkuun tukkeeksi, eikä mennyt alas. Olin varma, että mulla on ALS. Joo, ei ollut. En haluaisi nyt mitenkään tässä pakottaa mitenkään psyykkiseen diagnoosiin, mutta eikö ahdistuneisuushäiriö tms. voisi olla mahdollinen?

Mä oon ihan avoin tälle! Mutta mulla oli esim. nielemisvaivaa monta kuukautta enkä ajatellut sitä ollenkaan. Sitten tuli jalkojen lihasten nykinä, enkä yhdistänyt niitä mitenkään. Vasta kun kävin neurologilla niin hän yhdisti pisteet. Ja sittenkin mentiin niskadiagnoosilla. Voiko näin omista vaivoistaan välinpitämättömän huoleton olla oikeesti psyykkisesti aiheuttanut tän? Varsinkin kun en edes itse melkein puoleen vuoteen tajunnut että ne voi liittyä toisiinsa tai uskonut että niistä on mulle mitään vaaraa? Mä en ikinä ajatellut sitä ruokahommaakaan, tajusin että se oli olemassa kun mies ärsyyntyi mun rykimiseen. Kysyi et miks mä teen sitä. Ja olin vähän et no kun mul jää tavaraa kiinni tonne ja en saa alas jos en yski takas suuhun. Ja se oli eka kerta kun tajusin et jaa, ei muuten oo ihan normaalia. Laskin et oli kestänyt about 2kk.

Voiko, sinun mielestäsi, tämä olla psyykkistä? Mä KUOLEN onnesta jos tämä on!!! Mä olen 100% avoin sille

Sen verran tarkennan et mulla ei ol koskaan nykiny muut kun jalat ja kieli. Ja jaloissa erityisesti jalkaterät niiden sivut, myös pohje/reisi mutta ei niin paljoa. Ja jossain vaiheessa luulin että ne värisee mutta nykinä oli vaan niin lyhyellä amplitudilla, kun katsoi niin näki värinän. Eli ei ollut ”tunto” oire. Kädet, sormet tai mikään muukaan paikka ei ole vaivannut nykinällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dystonia? Etenkin yleistynyt/dopaherkkä.

Voiko aikuisella olla tämmönen? Kiitos kuitenkin vastauksesta, oon jotenkin ymmärtänyt että tuo mun jäykkyys olisi ns. spastisiteettiä, koska lihas on levossakin itsestään jännittynyt (eikä tavallisessa mielessä jäykkä) enkä saa sitä pois mitenkään kun se on ”päällä” ja aktivoituu liikkeessä. Jostain luin että vois olla dopamiinilla jotain tekoa. Joten selkeästi tiedät edes vähän mistä puhut, kiitos siitä.

Dystonia ei näy missään kokeissa. Ainoastaan tuo dopaherkkä geenitesteissä jos näkyy. Lääke kokeilu on mahdollista. Ja ikävä todeta että suurin osa dystoniaa sairastavista kiertää psykiatrian kautta hoitopolullaan. Suomessa tietämys on ihan ala-arvoista. Oireet ovat nimenomaan vaihtelevia päivän mittaan ja eri päivinä. Välillä oot normaali ja välillä invalidi.

Ja mikäli tapaat asiaan perehtyneen neurologin yksityisellä niin se ei tarkoita että diagnoosi pitää julkisella. Yksityisten diagnooseja mielellään kumotaan julkisella puolella. Onkin lottovoitto päästä seulan läpi julkisen asiakkaaksi. Mikäli kielitaitoa löytyy niin englanniksi kannattaa googlailla. Suomessa kytätään oppikirjojen mukaan oireita ja kaikki muu on sitten... No psyykkistä. Jokainen potilas on kuitenkin yksilö ja oirekirjo mielettömän laaja.

Vierailija kirjoitti:

Kanssasisar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ferritiini ja hemoglob ok. Eikä ole

levottomat jalat, vaan lihakset nykii. Kuten elohiiri silmässä, niin mulla nykii kaikki mahdolliset isot ja pienet lihakset, yhden kerran nykäsee tai sitten ampuu nopeasti sellaisen trillin, tai sitten sama kohta nykii koko illan. Jalat näyttää siltä kun ihonalus olis täynnä matoja. Kieli nykii joko nopeesti lepattaen kuin perhonen tai sitten rytmisesti joku 5sekuntia ees taas sen jälkeen kun esim nielaisee. Sitä ei pysty estämään mitenkään.

Niin siis mulla, kirjoitin tuolla jo burnoutista, oli juuri näitä suurten lihasten nykimistä varsinkin reisien, ja myös sormien nykimistä. Samoin ruoka jäi kurkkuun tukkeeksi, eikä mennyt alas. Olin varma, että mulla on ALS. Joo, ei ollut. En haluaisi nyt mitenkään tässä pakottaa mitenkään psyykkiseen diagnoosiin, mutta eikö ahdistuneisuushäiriö tms. voisi olla mahdollinen?

Mä oon ihan avoin tälle! Mutta mulla oli esim. nielemisvaivaa monta kuukautta enkä ajatellut sitä ollenkaan. Sitten tuli jalkojen lihasten nykinä, enkä yhdistänyt niitä mitenkään. Vasta kun kävin neurologilla niin hän yhdisti pisteet. Ja sittenkin mentiin niskadiagnoosilla. Voiko näin omista vaivoistaan välinpitämättömän huoleton olla oikeesti psyykkisesti aiheuttanut tän? Varsinkin kun en edes itse melkein puoleen vuoteen tajunnut että ne voi liittyä toisiinsa tai uskonut että niistä on mulle mitään vaaraa? Mä en ikinä ajatellut sitä ruokahommaakaan, tajusin että se oli olemassa kun mies ärsyyntyi mun rykimiseen. Kysyi et miks mä teen sitä. Ja olin vähän et no kun mul jää tavaraa kiinni tonne ja en saa alas jos en yski takas suuhun. Ja se oli eka kerta kun tajusin et jaa, ei muuten oo ihan normaalia. Laskin et oli kestänyt about 2kk.

Voiko, sinun mielestäsi, tämä olla psyykkistä? Mä KUOLEN onnesta jos tämä on!!! Mä olen 100% avoin sille

JOS OLET NIIN AVOIN NIIN HOMMAA SITÄ AHDISTUNEISUUSLÄÄKETTÄ JA KOKEILE! Eikö mene jakeluun vaikka kuinka moni sulle jankkaa tosta henkisestä puolesta? Tuu sitten kuukauden päästä kertomaan mikä on oireittesi tilanne? Voi olla (lääkkeestä riippuen) että jo ensimmäisen päivänä koet ihmeparantumisen.

Voisiko olla mahdollista, että kärsit huonosta sisäilmasta? Ystävälläni oli vuosia sitten hyvin samantyyppiset oireet kuin ap:lla, ja MS oli

se todennäköisin diagnoosi. Tutkittiin magneettikuvat ja likvor ja kaikki mahdollinen eikä mitään löytynyt. Ystäväni kärsi vuosikausia kunnes vaihtoi työpaikkaa ja oireet alkoivat pikkuhiljaa kadota. Sittemmin selvisi, että aiemmalla työpaikalla oli sädesientä ja erittäin huono sisäilma.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla mahdollista, että kärsit huonosta sisäilmasta? Ystävälläni oli vuosia sitten hyvin samantyyppiset oireet kuin ap:lla, ja MS oli

se todennäköisin diagnoosi. Tutkittiin magneettikuvat ja likvor ja kaikki mahdollinen eikä mitään löytynyt. Ystäväni kärsi vuosikausia kunnes vaihtoi työpaikkaa ja oireet alkoivat pikkuhiljaa kadota. Sittemmin selvisi, että aiemmalla työpaikalla oli sädesientä ja erittäin huono sisäilma.

Toimistoni muutti uusiin tiloihin juuri homeen vuoksi kesällä. Oireet oli jo siinä vaiheessa alkaneet mutta kunnon pahentuminen alkoi vasta myöhemmin. Minulla ei myöskään ollut mitään oireita vanhassa toimistossa, siis perinteisiä homeoireita.