Lue keskustelun säännöt.
En koskaan saanut tyttöystävää, ja aloin syrjäytyä tämän asian takia 24-vuotiaana
09.04.2020 |
Olin ensimmäisen kerran kunnolla ihastunut 15-vuotiaana, ja jo 13-vuotiaana oli pienempiä tunteita...Siltikään en koskaan päässyt minkäänlaiseen kanssakäymiseen näiden tyttöjen kanssa.
Tietysti naiviisti ajattelin aina että en vain ole vielä kohdannut sitä oikeanlaista tyttöä.
Vuodet kuitenkin vierivät, ja pian sain huomata olevani yli parikymppinen mies. Olin kuitenkin pelissä mukana, ja olihan tämä peli erilaista kuin teiniajan vastaava. Nyt olimme aikuisia.
Lopputulos oli silti aina sama; pettymykset ja yksinäiset aamut
24-vuotiaana aloin hiljalleen alitajuisesti luovuttaa, kun pään hakkaaminen seinään ei tuntunut enää hyvältä...Sinnikyys loppui kesken.
Nykyään olen 34-vuotias lähes kaikesta syrjäytynyt pitkäaikaistyötön mies.
Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia päihdeongelmia, enkä edes polta tupakkaa.
Urheilen ja pidän muutenkin huolta itsestäni.
Sosiaalisesti, taloudellisesti ja työelämän suhteen olen kuitenkin täydellisen syrjäytynyt.
Aikani menee urheilun, tietokoneen, television ja musiikin parissa.
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet syrjäytynyt siksi, että päätit heittäytyä tuollaiseksi reppanaksi. Syyllistät ja käytät naisia tekosyynä, vaikka peiliin pitäisi katsoa.
En minä missään vaiheessa tainnut naisia syyllistää.
Minä vain olen ns. kelpaamaton mies.-ap
Mitä toi otsikko on jos ei syyllistämistä?
Kyllä olette neuroottisia. Äidinkielen opitunnille siitä. Jos sanon, etten koskaan oppinut ajamaan autoa, onko se auton vika, etten autoa ajamaan oppinut...?
ohis"En koskaan saanut tyttöystävää, ja aloin syrjäytyä tämän asian takia 24-vuotiaana"
Menepä itse sinne äikäntunnille. Suoraan sanotaan, että syrjäytyminen alkoi kun ei naista saanut.
Ohispohis hihi
No täsmennetään esimerkkiä: "Jouduin jättämään haaveeni rekkakuskin työstä, koska en oppinut ajamaan autoa"
Tässä siis mielestäsi syyllisestetään autoja (tai autojen valmistajia), siitä ettei pysty rekkakuskin työhän?
Tai otetaan vastaavampi esimerkki:
Nainen sanoo, että on masentunut, koska ei saa parisuhdetta. Syyllistääkö hän tässä miehiä siinä omasta masennuksestaan?
En koskaan saanut autoa, joten en oppinut ajamaan? Ei siinä välttämättä syyllistetä sitä, joka ei autoa antanut, mutta ehkä kuitenkin...
Mutta kun ei saanut naista, niin kenen syy se sitten on, naisen, sen teinin joka nainen aiemmin oli, naisen vanhempien, vaiko peräti oman äidin, joka ei sallinut vilkuilua naapurin Maijan suuntaan?
Ja kun nyt vertaamaan lähdit, niin nimenomaan tuossa on ero. Yleensä naiset syyllistävät itsensä mistä tahansa maan ja taivaan välillä, ja erityisesti jokaisesta pahasta sanasta tai katseesta, jonka miehiltä saavat. Joten jos masennusta on, se on ilman muuta oma vika.
Toivon tosiaan, että näitä nöösimiesprovoja tehtailee pari harvaa tyyppiä, mutta aika paljon on tullut elävässä elämässä vastaan tuota, että kaikki on naisen syytä, oli tämä sitten olemassa tai olematon. Ja oli koivet auki tai kiinni, väärin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä naisenkin pitää käydä töissä, jos hyvän miehen haluaa.
Ei nykyaikana kukaan halua mitään lompakkoloista elämäänsä, ei riipu sukupuolesta.
Ihastuin ekan kerran päiväkodissa, siitä lähtien ihastuin mutta en ikinä saanut vastakaikua, taino kiusasivat lisää kun saivat tietää kenestä tykkään. Kunnes olin 24v tinderissä otin ekan joka halus mut (oli ainoo) josta kuoriutui minua alistava ihminen.
Erottiin. Olin 5 vuotta ilman miehiä, sain vain kännisiltä lämpöä.
Kunnes sattuman kautta löysin ihanan miehen kun uskalsin avata suuni.
Nyt ollaan oltu 10v yhdessä.
Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskan jaskan ei tarvitsekaan "saada naisia".
Tässä pojat totuus, miehen pitää tehdä töitä "saadakseen naisia"
Tässä tytöt totuus, naisen/naisten pitää olla miehen työpanoksen arvoisia, jotta mies motivoituisi tekemään mitään.
Voi kuule poju, kyllä me kelvataan. Jos ei sulle niin sun kaverilles.
Sähän et pääse edes pitää hauskaa ;)
Anteeksi nyt vaan, ap, mutta kylläpä ison vastuun annat naisille kannettavaksi: syrjäytymisen syy on naisen puute, ja jos sitten naisen löydät joskus niin , jos ei syrjäytyminen lopu, niin se on sen naisen syy.
Näihin on törmätty, Onni löytyy parisuhteesta, eli oma Onni on toisen, seurustelukumppanin vastuulla. Ja jos ei olekaan onnellinen, on se toisen syy. Jos ei itse osaa tulla onnelliseksi/päästä pois syrjäytymisestä, niin ei sitä kukaan muukaan pysty tekemään.
Kuka halua tuollaista vastuuta -ei kukasn
Kyllä syrjäytymisen syy löytyy ihan itsestäsi ja itse on itsesi sieltä suosta nostettava, ei kukaan muu. Apua saa ja kannattaa pyytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
31 v nainen, seurusteluja takana 0 kpl. Miehet kelpuuttavat kertapanoon ja sitten ghostaavat. Tuon johdosta olen nykyään aseksuaali enkä halua enää olla missään tekemisissä miesten kanssa.
Ikävää että olet joutunut kohdelluksi tuolla tavoin. Et sinä kuitenkaan yhtäkkiä muutu aseksuaaliksi. Pelkäät vain tulevasi satutetuksi uudelleen ja seurauksena kiellät itseltäsi seksuaaliset tarpeesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on nyt mielestäni vähän samanlaista mielenmaisemaa edustava, kuin henkilö joka kokee että kaikki hänen ongelmasta johtuvat esimerkiksi vääränlaiseen ruumiiseen syntymisestä.
Se voi olla suuri ongelma, joka aiheuttaa harmia välillisesti muihinkin elämän osa-alueisiin. Mutta jos kyseisen ongelman saisikin ratkottua tavalla, jonka kuvittelee oikeaksi, niin
a) kyseessä ei välttämättä olekaan oikea ratkaisu. Se mitä haluamme ja se mitä tarvitsemme eivät aina ole sama asia
b) onnistunutkaan ongelman ratkaisu ei välttämättä auta lainkaan muihin ongelmiin.
Eli vaikka ap saisi tyttöystävän, niin ei se maagisesti välttämättä parantaisi lainkaan ap:n sosiaalista tai taloudellista tilannetta tai työllistymistä. Vai meinaako ap, että tyttöystävä pitäisi seuraa 24/7, loisi ap:lle uudet seurapiirit, antaisi rahaa ja järjestäisi työpaikan?
Ap kuulostaa kyllä hieman Fifty shades of Grey -sarjan sankarittarelta, joten ehkä hän tarvitsisikin rikkaan poikaystävän?
Yksikin positiivinen kontakti vastakkaisen sukupuolen edustajaan voi motivoida alottamaan muutoksen.
Omalla kohdalla näin kävi. Pitkäaikaistyöttömänä olin hukannut toivon paremmasta. Sain tilaisuuden tutustua mukavaan naiseen, joka oli samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä. Tapaillaan silloin tällöin ja jutellaan, vaihdetaan kuulumiksia ja tavallaan tsempataan toisiamme koulutuksen ja työnhaun suhteen. Multa päättyi just puolenvuoden määräaikainen sopimus, jatko jäi periaatteessa koronatilanteen takia saamatta. Töistä sain uuden kaverin, taas samassa tilanteesssa olleesta kollegasta.
Ap. Toivoa ei saa menettää, mutten kyllä suosittele jäädä vain odottamaan, muutoksen on lähdettävä itsestäsi. Jouduin minäkin monella tapaa mukavuusalueideni ulkopuolelle, ennenkuin pääsin juttelemaan tälle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet syrjäytynyt siksi, että päätit heittäytyä tuollaiseksi reppanaksi. Syyllistät ja käytät naisia tekosyynä, vaikka peiliin pitäisi katsoa.
En minä missään vaiheessa tainnut naisia syyllistää.
Minä vain olen ns. kelpaamaton mies.-ap
Mitä toi otsikko on jos ei syyllistämistä?
Kyllä olette neuroottisia. Äidinkielen opitunnille siitä. Jos sanon, etten koskaan oppinut ajamaan autoa, onko se auton vika, etten autoa ajamaan oppinut...?
ohis"En koskaan saanut tyttöystävää, ja aloin syrjäytyä tämän asian takia 24-vuotiaana"
Menepä itse sinne äikäntunnille. Suoraan sanotaan, että syrjäytyminen alkoi kun ei naista saanut.
Ohispohis hihi
No täsmennetään esimerkkiä: "Jouduin jättämään haaveeni rekkakuskin työstä, koska en oppinut ajamaan autoa"
Tässä siis mielestäsi syyllisestetään autoja (tai autojen valmistajia), siitä ettei pysty rekkakuskin työhän?
Tai otetaan vastaavampi esimerkki:
Nainen sanoo, että on masentunut, koska ei saa parisuhdetta. Syyllistääkö hän tässä miehiä siinä omasta masennuksestaan?
En koskaan saanut autoa, joten en oppinut ajamaan? Ei siinä välttämättä syyllistetä sitä, joka ei autoa antanut, mutta ehkä kuitenkin...
Mutta kun ei saanut naista, niin kenen syy se sitten on, naisen, sen teinin joka nainen aiemmin oli, naisen vanhempien, vaiko peräti oman äidin, joka ei sallinut vilkuilua naapurin Maijan suuntaan?
Ja kun nyt vertaamaan lähdit, niin nimenomaan tuossa on ero. Yleensä naiset syyllistävät itsensä mistä tahansa maan ja taivaan välillä, ja erityisesti jokaisesta pahasta sanasta tai katseesta, jonka miehiltä saavat. Joten jos masennusta on, se on ilman muuta oma vika.
Toivon tosiaan, että näitä nöösimiesprovoja tehtailee pari harvaa tyyppiä, mutta aika paljon on tullut elävässä elämässä vastaan tuota, että kaikki on naisen syytä, oli tämä sitten olemassa tai olematon. Ja oli koivet auki tai kiinni, väärin menee.
Tällä palstalla on se ongelma, että miehen pitäisi kirjoittaa puoli sivua poissulkevia selvennyksiä, jotta te ette ottaisi itseenne. Itse en ota tätä palstaa niin vakavasti, että vaivautuisin kirjoittamaan huolella ja ajatuksella, vaikka olen välillä niin tehnytkin. Siihen menee tuplat enemmän aikaa, jos haluaa oikein kirjailla viestin, niin ettei naisille jää mitään tulkinnanvaraa. Ja sitä tulkinnanvaraahan siirtää, sillä positiivisetkin kommentit tulkitaan usein negatiiviseksi ja naisia syyllistäväksi.
Tuossa tuot tämän muuten yleiselle tasolle, kun alun perin oli kyse vai otsikosta, samalla ottaen uuden asian esille, mihin en lähde sen enempää kommentoimaan, vaikka sanottavaa olisikin. Siitäkin huolimatta, etten varsinaisesti ole eri mieltä...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valitettavasti todella monelle tuttu kiltin miehen tarina. :(
Ei ole mitenkään kilttiä heittäytyä työttömäksi luuseriksi. Ap ei ole syrjäytynyt naisenpuutteen vuoksi vaan ei löydä kumppania koska on syrjäytynyt luuseri. Merkit tästä ovat näkyneet jo teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, ap, mutta kylläpä ison vastuun annat naisille kannettavaksi: syrjäytymisen syy on naisen puute, ja jos sitten naisen löydät joskus niin , jos ei syrjäytyminen lopu, niin se on sen naisen syy.
Näihin on törmätty, Onni löytyy parisuhteesta, eli oma Onni on toisen, seurustelukumppanin vastuulla. Ja jos ei olekaan onnellinen, on se toisen syy. Jos ei itse osaa tulla onnelliseksi/päästä pois syrjäytymisestä, niin ei sitä kukaan muukaan pysty tekemään.
Kuka halua tuollaista vastuuta -ei kukasn
Kyllä syrjäytymisen syy löytyy ihan itsestäsi ja itse on itsesi sieltä suosta nostettava, ei kukaan muu. Apua saa ja kannattaa pyytää
Se kannattaa opetella hyväksymään, sillä niin se vain biologia toimii; miehet toimivat naisten ehdoilla, mutta eivät ehdoitta.
Täällä on monenlaisia viestejä, mutta minä en ainakaan syrjäytyneenä naisena todellaakaan etsi mitään erikoista miestä tai tavoittele ketään parasta. Itseäni kiusattiin aikoinaan paljon je ehkä senkin takia jäin yksin ja en ole kavereita vieläkään elämääni saanut. Itsessäkin tietenkin vikaa ja en enää uskalla tutustua ihmisiin nopeasti ja vaadin aikaa. Muuten haluan aina kohdella muita hyvin ja en halua olla kenellekään paha. Työtöbn olen itsekin ollut aika pitkään ja asun paikkakunnalla missä aika vähän mahdollisuuksia. Samalla en ole päässyt opiskelemaan, vaikka kuinka tahtoisin ja tällä menolla en tule pääsemäänkään jos kokeita perutaan. Muuten minusta silti ihmeellistä jos joka sanoo, että haluaa jonkun mielenkiintoisen ihmisen ja ei saa olla tylsä. Ehkä olen sitten itse niin tylsä, että minusta jokainen ihminen on mielenkiintoinen ja ketään ei saa tavallaan tuomita etukäteen. Minä en ainakaan vaadi keneltäkään esittämään mitään sellaista mitä hän ei ole ja tavallaan todellakin minulle riittäisi hyvin tavallinen ihminen heikkouksineen. Jokaisella on elämässään omat huonot hetkensä ja minä en ole mikään tuomitsemaan ketään jo oman tilanteeni vuoksi. Minunkin piti jo tässä vaiheessa olla saavuttanut, vaikka mitä ja olla vaikka missä, mutta ei se elämä vaan mennytkään niin ja voimat eivät riittäneet kunnolla ja tietyille asioille en voi itsekään mitään. Sen takia ymmärrän todellakin nämä ajatukset. Olen muutenkin lähes samanikäinen nainen kuin sinä. Siinä mielessä aina nänä viestit jossa on sellainen ajatus, että syrjäytynyt yksinäinen ihminen on täysin arvoton ja roskaa saavat omatkin ajatukset synkiksi ja mietin olenko minäkin sitten sellainen jos kuulun siihe porukkaan. Kukaan ei kuitenkaan välttämättä valitse sitä tietä ja usein siihe vaan ajautuu ja itsekin antaisin paljon jos elämäni olisi erilaista ja voin sanoa, että olen yrittänyt. Silti tämä kaikki ei meinaa aina riittää ja niin kuni sanoin niin kaikilla ei vaan ole voimia niin paljon. En minä silti sääliä halua, mutta jokaisella ihmisellä on kuitenkin arvonsa ainakin itse ajattelen näin. Aloittajan ei minusta silti kannata pitää syrjäytymisen syynä sitä ettei ole tyttöystävää, koska itsekin voin sanoa, että oma tilanne alkoi menemään huonoksi ihan muiden syiden kuin kumppanin puuttumisen vuoksi. Täytyy myös muistaa se, ettei kukaan pelasta toista. Toisaalta ymmärrän sen silti jos joku on yksinäinen ja itselläkin monesti surullinen olo. Pahoittelut jos sekava viesti. En vaan tahtoisi olla mikään arvoton muiden silmissä jos en ole pärjännyt niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos kuulostaa työläältä ja onkin sitä, mutta oikeasti se on parasta aikaa elämässä. Se tunne, kun huomaa että työllä saa aikaan muutosta parempaan ja alkaa miettiä miten korkealle voikaan päästä pysymällä siellä tiellä. Kukaan meistä ei tiedä missä katto kehityksellesi on, eikä sitä tavallaan edes ole olemassa. Eli sinusta voi tulla vaikka mitä, ap, jos lopetat sen ajattelun miten syrjäytynyt olet ja alat sen sijaan keskittymään minkälaiseksi haluat tulla, mitkä työhanskat tarvitset käteesi sen saavuttamiseksi ja alat töihin. Et ole liian vanha, et ole liian tyhmä, et ole liian ruma, ei ole liian myöhäistä, eikä maailma pakota sinua mihinkään lokeroon tai kohtaloon. Maailma ei myöskään anna mitään ilmaiseksi, vaan sinun täytyy ansaita kaikki.
Kukaan ei tiedä sinun potentiaaliasi ap, et edes sinä itse. Etkä tule tietämään sitä, jos et hae rajojasi yhä uudestaan ja uudestaan. Muutos on hienoa aikaa, koska huomaat ettet olekaan ulkopuolelta tuomittu olemaan yhtikäs mitään ja huomaat vähitellen, että elämäsi muuttuu, kun luovuttamatta janoat muutosta parempaan joka päivä ja vähän kerrassaan muutosta tulee. Hyvin harva ihminen tekee niin. Naiset pitävät siitä, kun miehellä on tavoitteita, moraalia ja työmoraalia tavoitteiden saavuttamiseksi sekä rehellisyyttä tunnustaa ne nykyiset puutteet itsessään ilman itsesääliä. Useimmat epäkohdat voi korjata ja ne mitä ei voi, eivät ole ajattelun arvoisia, koska kaikelle ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskan jaskan ei tarvitsekaan "saada naisia".
Tässä pojat totuus, miehen pitää tehdä töitä "saadakseen naisia"
Tässä tytöt totuus, naisen/naisten pitää olla miehen työpanoksen arvoisia, jotta mies motivoituisi tekemään mitään.
Voi kuule poju, kyllä me kelvataan. Jos ei sulle niin sun kaverilles.
Sähän et pääse edes pitää hauskaa ;)
Mikä into teillä on ilmoittaa miehelle, ettei hän ole "päässyt pitämään hauskaa", niin kuin asiasta jotain tietäisitte? Kuinka usein luulet osuvasi oikeaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, nainen, aloin seurustella ensimmäisen kerran vasta 27v. En silti syrjäytynyt. Vaikka mullakaan ei ollut poikaystävää kun olin 24v.
Te miehet vissiin olette heikkoja, kun heti syrjäydytään jos ei ole tyttökaveria passaamassa. Nainen ei oo heti itkemässä jos ei oo miestä, ihminen kun voi elää ihan hyvää elämää vaikkei puolisoa olisikaan.
Työn tai harrastuksen myötä voit ehkä huomata olevasi täysin okei sinkkuuden kanssa. Mä ainakin huomasin olevani kaikista onnellisimmillani sinkkuna nyt kun ei tarvitse yrittää neuvotella kotitöistä, riidellä rahasta ja kummankin harrastuksista (ex ei meinaa halunnut tänne mitään viherkasveja) niinpä hommasin hänen lähdettyään talon täyteen erilaisia kasveja sekä yrttejä.
Vierailija kirjoitti:
31 v nainen, seurusteluja takana 0 kpl. Miehet kelpuuttavat kertapanoon ja sitten ghostaavat. Tuon johdosta olen nykyään aseksuaali enkä halua enää olla missään tekemisissä miesten kanssa.
Oma vika. Ota itseäsi niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minä, nainen, aloin seurustella ensimmäisen kerran vasta 27v. En silti syrjäytynyt. Vaikka mullakaan ei ollut poikaystävää kun olin 24v.
Te miehet vissiin olette heikkoja, kun heti syrjäydytään jos ei ole tyttökaveria passaamassa. Nainen ei oo heti itkemässä jos ei oo miestä, ihminen kun voi elää ihan hyvää elämää vaikkei puolisoa olisikaan.
Ihan sama. Oleellista on se, että sinä et tehnyt yhtään mitään saadakseksi miehen. Olit vaan olemassa, ja mies metsästi sinut.
Olet luuseri. Sinun onneksesi Suomen yhteiskunta pitää huolta luusereistakin.
Jossain mielessä tuo puolisottomuuden syyttäminen omista ongelmista voi olla myös symbolista; monelle miehelle se, että voi olla tärkeä jollekin toisella, on se asia, joka tuo merkityksen elämälle. Teoriassa se voisi olla joku muukin asia, mutta biologisesti ajatellen on järkeenkäypää, että se on kumppani.
Kenties evoluutiossa ihminen on kehittynyt siten, että nainen on panostanut itseensä ja mies ottanut riskejä perheen tai heimon eteen ja naiselle itseensä panostaminen on ollut toimiva strategia, koska se on vaikuttanut suoraan myös lasten hyvinvointiin, jotka ovat olleet joko kohdussa tai välittömässä lähiympäristössä. Eli voi olla niin, että nykyäänkin, kun nainen hemmottelee itseään, naisen aivot välittävät naiselle sellaista tietoa, että nyt hän tekee oikein, vaikka lapsia ei olisi ympärillä. Myös entisaikojen feminismi ja ritaripolitiikka kuten miehen velvollisuus elättää naista loppuikänsä avioeron jälkeen on jollain tavalla perustunut tälle ajattelulle ja tällaisia kivikautisia lakeja on edelleen olemassa mm.USA:ssa.
Lisäksi naisille on olemassa erilaisia helposti saatavilla olevia hormonivalmisteita, kun taas miesten hormonit ovat kriminalisoitu tabu. Tunnetusti nämä hormonivalmisteet vaikuttavat radikaalisti naisen lisääntymispsykologiaan ja voivat joko voimistaa tai heikentää tuota yllä mainittua ilmiötä. Esim.miehen vasektomia ei sen sijaan tiettävästi vaikuta aivoihin tai hormoneihin.
Vela-naiset ovat siis tavallaan mukavimmassa asemassa; he voivat muokata omaa hormoni -ja aivotoimintaa, saada loputtomasti huomiota miehiltä ilman riskejä ja elää ilman lapsia. Jos he kuitenkin haluavat kasvatustehtäviä vaikka vapaaehtoisena, löytyy paljon naisvaltaisia järjestöjä, joissa "women are wonderful" efekti on erittäin tärkeä ja miehen kannattaa olla Chad jos haluaa päästä tätien suosioon.