Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta lasta on työpaikkasi kolmella ylimmissä asemissa olevilla naisilla?
09.04.2020 |
Jokaisesta erikseen. Saa laittaa myös miehistä samat tiedot. Tutkintonimike myös, jos tiedetään.
Kommentit (34)
Ylin johtaja on nainen, ja hänen alaisuudestaan tiedän viisi päällikköä. Yhdestä päälliköstä en tiedä, mutta kaikilla muilla on 2-3 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni 1, toisella 0 ja kolmannella kai 2. Miehistä (2 kpl) ei kummallakaan tietääkseni yhtään. Kaikilla muilla ylempi korkeakoulututkinto paitsi toisella miehistä, kuinka ollakaan, vain AMK.
Kyllä ne kaikki on lapsistaan jotain puhuneet, eli niitä on -- en tiedä, kuinka monta, kun ei kiinnosta. Luulen, että lähimmällä pomollani on vain yksi, ainakin puhelee vain aina siitä yhdestä.
Naiset:
Perusturvajohtaja 2
Johtava hoitaja tietääkseni 2
Osastonhoitaja 0
Miehet:
Kunnanjohtaja 2
Ylilääkäri en tiedä
Muuten miehiä aika vähän meillä johtotehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Useampi on, kun pari kertaa on viikonlopusta puhuessaan maininnut käyneensä lasten kanssa luontoretkellä. Koulutukseltaan FT.
Toisella opettajan koulutus ja 4 lasta, toinen fil kand ja 3 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1x 3 lasta, 4x 2 lasta, 1x 1 lapsi ja 5x 0 lasta.
Pieni asiantuntijaporukka. Noista lapsettomista ehkä 1 tai 2 saattaa lisääntyä lähivuosina. Lapsellisista tuskin kukaan harkitsee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei yhtään, tai sitten ei vaan koskaan ole puhunut asiasta. Miehellä 1-2, en ole varma määrästä, hänkään ei puhu asiasta.
Miksi lapsista pitäisi puhua? Lopuistakaan miehistä tai naisista en osaa sanoa, eivät puhu lapsistaan enkä tiedä onko niitä edes.
Ei kai niistä "pidä" puhua, mutta meidän työyhteisössä saattaa kahvipöydässä tulla puheeksi lapset, koirat, harrastukset, eilen telkkarista tullut leffa, jonkun äidin syöpä tai toisen siskon arpajaisvoitto. Osa jakaa enemmän, osa vähemmän, ja se on ok. Tosin työ on sellainen, että kun tehdään hommia lapsiperheiden kanssa, niin työkavereiden keskinäiseen keskusteluun aika luontevasti lipsahtaa jotain myös omiin kokemuksiin viittaavaa, lähinnä ymmärrystä vanhempien epätäydellisyydelle.
Meillä esimieheltä tulee välillä sähköposti esim. "Huomenta, teen tänään etäpäivän kun lapsi on sairaana. Puhelimella ja sähköpostilla tavoittaa normaalisti!".
Tuossa on todella suuria työpaikkakulttuurieroja. On paikkoja, joissa tosiaan ummet ja lammet kahvitunneilla selitetään lapsista (ja ne joilla niitä ei ole, kuolee tylsyyteen). Ja paikkoja, joissa kahvitunnilla puhutaan enemmän asiakeskeisesti ja jossain sivulauseessa voi käydä ilmi, että oli sillä museokierroksella kertojan lapsi tai lapsiakin mukana. Mutta se pysyy aina sivulauseessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1x 3 lasta, 4x 2 lasta, 1x 1 lapsi ja 5x 0 lasta.
Pieni asiantuntijaporukka. Noista lapsettomista ehkä 1 tai 2 saattaa lisääntyä lähivuosina. Lapsellisista tuskin kukaan harkitsee lisää.
Naisia tai miehiä, puolet ja puolet.
Johdossa on lapsia kaikilla paitsi yhdellä.
Suurin osa työntekijöistä on 50-60-vuotiaita ja lapsia on melkein kaikilla. Puheet pyörii enimmäkseen lastenlapsissa. Nuorisoa on töissä muutama ja heistä alle puolella on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa jolla on lapsi, kahdella muulla ei ole. Miehista kenellakaan ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei yhtään, tai sitten ei vaan koskaan ole puhunut asiasta. Miehellä 1-2, en ole varma määrästä, hänkään ei puhu asiasta.
Miksi lapsista pitäisi puhua? Lopuistakaan miehistä tai naisista en osaa sanoa, eivät puhu lapsistaan enkä tiedä onko niitä edes.
Ei kai niistä "pidä" puhua, mutta meidän työyhteisössä saattaa kahvipöydässä tulla puheeksi lapset, koirat, harrastukset, eilen telkkarista tullut leffa, jonkun äidin syöpä tai toisen siskon arpajaisvoitto. Osa jakaa enemmän, osa vähemmän, ja se on ok. Tosin työ on sellainen, että kun tehdään hommia lapsiperheiden kanssa, niin työkavereiden keskinäiseen keskusteluun aika luontevasti lipsahtaa jotain myös omiin kokemuksiin viittaavaa, lähinnä ymmärrystä vanhempien epätäydellisyydelle.
Meillä esimieheltä tulee välillä sähköposti esim. "Huomenta, teen tänään etäpäivän kun lapsi on sairaana. Puhelimella ja sähköpostilla tavoittaa normaalisti!".
Tuossa on todella suuria työpaikkakulttuurieroja. On paikkoja, joissa tosiaan ummet ja lammet kahvitunneilla selitetään lapsista (ja ne joilla niitä ei ole, kuolee tylsyyteen). Ja paikkoja, joissa kahvitunnilla puhutaan enemmän asiakeskeisesti ja jossain sivulauseessa voi käydä ilmi, että oli sillä museokierroksella kertojan lapsi tai lapsiakin mukana. Mutta se pysyy aina sivulauseessa.
Tietäisitte mikä sisäinen kuorsaus on käynnissä kun joku koiranomistaja pääsee vauhtiin...
Ei kai niistä "pidä" puhua, mutta meidän työyhteisössä saattaa kahvipöydässä tulla puheeksi lapset, koirat, harrastukset, eilen telkkarista tullut leffa, jonkun äidin syöpä tai toisen siskon arpajaisvoitto. Osa jakaa enemmän, osa vähemmän, ja se on ok. Tosin työ on sellainen, että kun tehdään hommia lapsiperheiden kanssa, niin työkavereiden keskinäiseen keskusteluun aika luontevasti lipsahtaa jotain myös omiin kokemuksiin viittaavaa, lähinnä ymmärrystä vanhempien epätäydellisyydelle.
Meillä esimieheltä tulee välillä sähköposti esim. "Huomenta, teen tänään etäpäivän kun lapsi on sairaana. Puhelimella ja sähköpostilla tavoittaa normaalisti!".